Runosuonikohju säteilee

Huomenta!
Valtakunnassa kaikki hyvin? Valtakunnassa kaikki hyvin.

Kiirekiirekiire. Nelistin pää kolmantena jalkana päivästä toiseen. Tukka kuivui ja takki tyhjeni. Siinä viikon luvut ja summaus. Vanhempanikin vierailijat (omalla aluksellaan :)). He eivät istu normiviikkolaskelmiin. Havaittu ionisoitu savolaislaskeuma opiskelijakylässä.

Mittarilla tai geigerilla piipaten, tämäkin on varsinainen läpijuostu juttu. Asiailmaisin kertoi pitoisuuden jäävän asteikon toiseen päähän. Lammas on syytä säteilyttää. Polla ei valaise, joten hirnun hämärissä polleana. Juupajuu ja tämän te saatte nyt lukea. Otan jo kierroksia uuteen viikkoon, jolloin ravaaminen jatkuu. Laukkaan yliopiston, virastojen, roikkuvien asioiden sekä hoidettavien hommien että harrastuksen väliä. Ihaaa! Kaviomainen vaihe elämässä.

Polkupyörässä on uusi takakumi. 'Convivium! -Juhlaa!' Syynä ilmattomuuteen oli orapihlaja (syyllinen!!). Kantaaottava piikki kumissani. Nyt kun ilmastonmuutos on toteutunut menomankelini renkaistossa, minun passaa polkea muuallekin kuin paikoillaan. Huomautus itselleni... Liikennevaloissa savuten haastan kiihdytysajojen tähdet! Reaktionopeuteni on räjähtävää.

Ai niin, minulla on se prekiire. Epätyypillinen sana blogissani. Kii-re. Tavanomaisestihan rapsuttelen sammalta kyljistäni taikka raportoin sen verkkaisista kasvuvaiheista teille. Nyt on kuitenkin kiirekiirekiire. Suorastaan hoppu, joten se on tämän turinan loppu. Eino Leino -vapise(e)! Runosuonikohju.

Hengästyttävän huimaa viikkoa jokaiselle! Ja rauhallisia hetkiä niitä kaipaaville! Koettakaa nyt kestää. Minua.

*
Vinkkaus:
Kiireisen viikon elokuvaksi mahtui pehmeä road movie Kohti uutta. Sam Mendesin ohjaama leffa kertoo pitkään seurustelleesta parista, joka esikoistaan odottaessa lähtee etsimään täydellistä kotipaikkaa juuri heille. Amerikkaa ja tuttaviaan sekä sukulaisiaan kiertäessään pariskunta (aidon ihanat John Krasinski ja Maya Rudolf) törmää moniin tapoihin olla vanhempia. Perheiden ja -elämän monenkirjavuus, ihmisyys sekä arvomaailmat puhuttelevat katsojaakin. Tarinan pariskunta on sympaattinen, heistä ei voi olla pitämättä. Juoni on sujuvan sydämellinen, näyttelijät lahjakkaita ja musiikki sointuvaa. Lämpimin jälkiajatuksin suosittelen kaikille.

Rikkivetyinen yllätys

Sunnuntaita!
Kevään kukkujija paikalla? Noh, ainakin kirjoittaja.

Nyt olen absoluuttisen varma, että epäonnen Murphy on kusaissut minun sekä fillarini päälle. Ukko M. lirusteli jo alkuvuodesta, mutta vaikutukset tuntuvat kertaantuvan kuukausi kuukaudelta. Ankeaa on.

Nestesuhun viimeisin uhri on tuo fillarin takakumi. Etukumithan uusittiinkin pari (!!!) viikkoa sitten. Tyhjää soi takapuolisko. Litteä ja latteaa. Ei auta kun t a a s kiikuttaa-kitkuttaa polkupyörä korjaamolle. Tasan tarkkaan taas! Vilkuttaa hyvästejä etääntyville penneille ja sujuvalle matkanteolle. En todellakaan tiedä mikä nyt pyöränkumin hajotti. Lempeän pehmeät lasinsirut, mukavan muhkeat hiekoitussorat, lupsakkaat orapihlajanoksat, nastat apulaiset toimistoista taikka rakennuksilta... Vaihtoehtojahan on. Varma lätyskä on hajonnut takakumi, kauppaan jäävät uudet farkkuni sekä galaksinen kyrsiintyminen. Huumoria saa etsiä toisesta osoitteesta. Minä hikoilen rikkivetyä. Vatun kuttu!

Olen todellakin altistunut arjen rikkivedylle. Todettuani, että ilma pakenee renkaasta koin pahoinvointia -joko taas! Huimausta -ei taas rengasrikko! Hengitysvaikeuksia -kenen kutaleen syy! Yleisoireina takavanteen ympärillä tanssiessa koin yskää -kumpusi epäuskosta. Kurkkukipua -kukas tämän taas maksaa. Minäminäminä. Päänsärkyä -helisi muuallakin kuin lokasuojissa. Tärinää -kututti niin ettei tahtonut kengissään pysyä. Silmävaivojakin ilmaantui -vatutti ettei eteensä nähnyt! Haista Murphy tästä!

Vaihdetaan aihetta, tuoksutaan edes hyvälle (ei kananmunalle). Hatun alla mennään. Piilotin todellisen harmauden eli juurikasvuni, nostin esille kulmakarvani (muutkin näkevät mitä nostelen) ja sirkuttelin sosiaalisena lounaalla. Olen tehnyt muutakin kuin tuojattunut tyhjyyteen, tuohon renkaan lituskaan. Olikin virkistävää vaihtaa kuulumisia, ajatuksia, analyysejä, tapahtuneita ja tekemisiä ystäväni kanssa. Sai omaan arkeen perspektiiviä, näkemyksileen kaikupohjaa ja murinoille kompin. Lounaskin maistui!

Lähden nyt keräämään voimia ensi viikkoa varten. Se tulee olemaan manalanhuuruinen periodi. Ähhh. Soljuvampaa viikkoa teille!

*
Vinkkaus:
Elämäkertaelokuva ranskalaisesta säveltäjästä-runoilijasta-taiteilijasta Serge Gainsbourgista on hallittu taidepala. Leffa ei uppoa kaikkien makuhermoon, mutta musiikin ystävät, elämäkertoja kahlaavat ja visualistit löytävät varmasti elokuvasta monipolvisen ja ytimeltään aidon ranskalaisen katselunautinnon. Eric Elmosnino tekee näyttävän roolin monilahjakkaana naistenmiehenä, provokaattorina sekä herkkänä ihmisenä. Gainsbourg-tarina legendasta on ajanarvoinen elokuva.

Unten mailla Mandelakin

Morjensta!
Koneeni teki taas sen kuukausikellahduksensa. Kyllä se aika rientää... Sarkasmini sävy on kitkeröinen. Nyt iloitsen ja iloitsen lisää, koska lähiverkkoyhteys on saavutettu. Wuhuuu! Se teknisistä.

Seuraava on suoraan alitajunnastani. Jung heräsi, minä nukuin. Freud jäi kokonaan kelkasta. Näin viime yönä unta, jossa Nelson Mandela lähetti minulle kuvatiedoston. Hän oli ostanut itselleen vihreän olkaimettoman shortsiuikkarin (kertoi sen olevan pellavaa). Naisellisempi puoli Nelsonia halusi tietää onko hänen uusi kesäasunsa liukuvärjätty vaiko ei! Minähän tutkin pontevasti asiaa. Totesin ettei vaatteehko ollut sävytetty, vaan kuvassa oli valotusvika.

Todellisuus on tuolla jossakin...

Kapuuni

Tervehdys!
Pääsiäinen on ohitettu. Täällä ollaan arkenakin! :)

Kalkkuna, ikkuna toiseen kanatodellisuuteen. Meillä pisteltiin poskeen... tähän sanontaan on nyt jumahdettava. Me haarukoimme kypsää kalkkunaa lautaselta. Kumpikaan ei yrittänyt, eikä siis yrittämättömyyttäänkään onnistunut, pistämään poskeensa. Konkreettisesti. "Pistää poskeensa"-hokema soi kaikuna alkeellisimmilta ruokailuajoilta (villi veikkaus). Ajalta jolloin murkina vielä murisi pisteltäessä. Se oli seivästettävä suupaloiksi. Raaka-aineesta riippuen, joku kysikäs on voinut hampaissa jauhautuessa pistääkin pureskelijaa poskilihoihin. Kukaan ei ole jäänyt kertomaan. Eksyin jutun uralta. Kalkkunamme tuli siis syötyä.

Söimme sitä kalkkunaa. Asia taisi kalkattaa jo edellisessä kappaleessa, mutta lintua mutusteltaessa mieleeni juolahti kana. Tipu tippui tajuntaan. Me emme syö edes kanaa, vaan broileria. Meidän ruokailutottumukset ovat hyvin nopeatempoisia, niin kuin ruoan tarveainekasvatuskin. Kukonpojasta ei tule patakukkoa, vaan broilerin suikaleita. Kanoja löytyy baaritiskeiltä, muttei markettien pakastealtaista. Arkinen tarkastelulöydös. Sanastommekin kapenee -ja nuortuu. Nuoret taas ovat yleistettyinä kapoisia. Taas suksin suolla, palaan pian pientareelle.

Kuka tunnisti sanan "kapuuni"? Se on vanha kana. Vielä 1970 -luvun kokkikirjoissa on valmistusohjeita kapuunille. Vanha kananen tarvitsee eri liemet kuin kevättipu. Näin on! Vaan harvassa ovat ne länsimaiset kokkailijat, jotka laittavat pataansa vanhoja kanoja hautumaan. Jossain päin Tellusta kanat syödään vasta sitten, kun ne eivät enää muni. Työura takana, eläkeikä lyhyt. Pataan vaan. Munimaton kana on illaspöydän täyte. Kunniaan elämän monimuotoisuus ja ruoka-ainesten kirjo! Meillä helttaleuat eivät ehdi edes munia kun noutaja korjaa laariinsa. Luonnonkierto versus tehokkuus... Ala kuin ala, kapuunit kaikkoavat.

Kaikki tämä yhdestä sanasta.

Kapuuni kaikuu nyt korvissa, koska nuorruin vuodella. Näin iätöntä on turha onnitella! 'Non semper Saturnalia erunt -Ei Saturnalia-juhlia jatkuvasti vietetä'. Ei tosiaankaan, eikä joulu ole ainainen. Minäkin olen aikaihminen, pyöreä olemukseltani, soikio ikäisekseni. Aika ihminen! En ole enää tarpeeksi nuori juhliakseni ikäkertymää, enkä toisaalta tarpeeksi iäkäs sitä kunnolla juhlistamaan. Eräitä keväitä on kertynyt minunkin mittariin, vaan kierrokset lisääntyvät!

Iätöntä päivän jatkoa ja sitkoa viikkoon!

*
Vinkkaus:
Hyvät kirjat ja kirjailijat ovat ajattomia. Carol Shields'in romaani Ruohonvihreää on raikkaan vihertävä kuvaus naisen elämästä. Kirja on kirjoitettu jo vuonna 1977, suomennettu hiljattain. Kirjassa runoilija Charleen elää kompleksisessa suhteessa äitiinsä, työhönsä, miesystäväänsä ja oikeastaan lähes kaikkeen. Matka leskiäidin yllätyshäihin halki Kanadan avaa Charleenin muistoja. Moni monimutkaisuus selkiytyy, kirkastuu ja yksinkertaistuu. Olennaisuus paljastuu. Romaani on ihanan tavallisuuden tasokkaampi kuvaus. Versovan lempeyden ystäville, aikuismaista tarinaa etsineille.

Mausteiset nurkat

Päevee!
Pääsiäisen toisesta päivästä se ensimmäinen on avattu. Huomenna on suurempi päivä!

Ajankohtaisuuksista omiin ympyröihin. Muurahaiset ovat tehneet vuosipaluun. Argggh! Viime keväänä niitä häädettiin mm. suolalla. Tänä vuonna kokeilemme jotain uutta. Elämäänsä voi maustaa niin monin tavoin... Oletetut muurahaisreitit on miinoitettu chilijauheella ja kanelilla. Katsotaan miten nämä mausteet purevat. Hyönteisille on pystytetty nyt tienviittoja Hornaan, Hevonkuuseen ja Lipettilään. Ottakoot uuden suunnan!

Teini in-ho-aa murkkuja (vain näitä kuusijalkaisia), joten hän rakenteli suojavallin huoneeseensa. Käytännössä se on kontaktimuovia kynnyksellä. Hänen kevätseurantanaan on kuinka moni luvaton/ huolimaton kipittelijä jää liimapintaan kiinni. Ensimmäisenä olin tietysti minä! Kukas muu jalkoihinsa katsomaton?! Epätavallisuus tarrasi jalkapohjaan.

Ei me nyt ihan luomuja olla eli on meillä yksi nk. virallinenkin muurahaisansa viritettynä. Minua vain epäilyttää onko tötterössä enää tuhovoimaa. Varmistan taisteluvoittoani niillä mausteilla. Ei vara venettä kaada, eikä eno. Tehokkaintahan olisi (en suostu käyttämään superjauheita tai nirri veks -sumutteita) kaivaa murkkupesä esiin ja eliminoida kuningatar. Radikaalisiiven operaatio (=Mummoni). Ei suositeltavaa perusvuokralaisen vapaa-ajan toimeliaisuutta. Verettömillä kotikonsteilla mennään. Pitäkää peukkuja, että chili puree. Mausteet kunniaan ja kynnyksille!

Pääsiäistä voi viettää näinkin. Elinvoimaista jatkoa kaikille (paitsi niille sisälle tunkeville muurahaisille)!

Tantpower

Pitkäperjantaita!
Pääsiäinen. Minä, savolainen sheep, olen nyt niin ajankohtainen. Päätinpäs päivitellä kuulumisianikin. Uutisointia savolaisista lähtökohdista, ei lautaselta.

Minähän en ole täti. Rikkikiisu vieköön, kun asia haisee! Tunnun silti viettävän hyvin tätimäistä elämää. "Kas, näin heiluu lammas ja lammas heiluu näin..." Pääsen takuulla ja takuulapulla seuraavaan yhteiskuntaopin taikka biologian oppikirjaan esimerkiksi tantasta. Täytyy varoa ettei tule kampaajalla sekä kebabsyöttölässä tilattu kiharaa pienillä rullilla. Hjelp! Vain se permanentti puuttuu.

Olen ollut ilman laakereita. Se lepäilystä. Fillari oli korjattavana. Minäpä siis kävelin! Tämä on jo Uutinen. Mankelistani menivät etukumit ja kädensijat uusiksi. Sain vakiasiakkaan alennuksen! Ei muuten ole vanha vitsi tahkosta, vaan vastajauhettu totuus. Pyöräkorjaaja oli jokseenkin ilahtunut, kun palasin parin ehjän kauden jälkeen asiakkaaksi. Pienyrittäjä sai pennoseni, minä ehjät renkaat. Winwin. Nyt on ilmaa pyöränkumien ohella kukkarossakin. Hyvin pyörii. Vuan parempi reikä renkaassa kuin päässä. Winwinwin.

Pyörähdin pääsiäiskoristeiden kanssa kämpän ympäri. Höyhenet vain pöllysivät -vertauskuvallisesti (onhan nyt pääsiäinen). Juhlaa! Parasta on nuppuinen ruukkunarsissi ja oikeanlaiset suklaamunat. Tästä minä pidän. Kasvistelusta toiseen taimeen. Yritin tällä viikolla myös nuukuuden uutta ennätystä. Lähikaupassa oli tuore ananas hyperhalavalla kilohinnalla. Se oli ostopäätös. Teini on mutustellut ananasta makuhermo soiden. Minä viheltelen toisiin pilleihin eli sinne itaraan. Istutin tarjoushedelmän lehtiruusukkeen (ohjeita netissä) multaan. Nyt toivomme juurevaa kasvuvoimaa. Uusi eksoottinen viherkasvi hintaan 1,16 euroa! Onnistuu tämä muuallakin kuin Laihialla tai Skotlannissa. Kaksi kokeilua yhden alehinnalla.

Minähän aloitin ilmoittamalla, että olen tätimäinen. He jotka jaksoivat tänne saakka arkiturinoita, voivat sen todeksi todeta. Tantpower! Eteenpäin vaikka kukat hatussa.

Riemullista pääsiäisen jatkoa (vaikka pitkäperjantaita eletäänkin)!

*
Vinkkaus:
Englantilainen maalaisfarssi Tamara Drewe on herkullinen hupailu. Kauneusleikattu Tamara palaa kotikyläänsä vuosien jälkeen paranneltuna itsenään. Hänen paluunsa saa läheisen kirjailijatalon sekä paikallisen kylän asukkaissa aikaan vipinää. Hyväntuulinen, siirapiton sekä niin englantilainen tarina on vahva vaihtoehto romanttisten komedioiden sarjaan. Hurmaavat lavasteet, maisemat ja istuvat näyttelijät takaavat mainion katselupalan. Vilkaiskaa leffa tai katselkaa elokuva rauhassa.

Huhtikuun ensimmäinen

Aprillipäivää!
Vaikka tänään on valtakunnan virallinen pilailupäivä, en lainaa juttujani kunnallispolitiikasta ;). Omilla eväillä edetään. Tämä kirjoitus on väliaikatietoja arjestani. Tavallisuudella katettu -olokaas hyvät.

Maaliskuu jäi jo edelliselle asemalle. Huhtikuu astui kyytiin. Kevät etenee kohisten. Otsatukka heilui, silmissä vilisi ja kolke kävi: viikko siinä suhahti ohitse. En edes huomannut olevani sen kyydissä. Olo oli vähän kuin niillä "asemalle jääneillä" (=meitä on moneen junaan ja pois päin). Viikon fiilis.

Vanhempani olivat käymässä. 'Semper pi -Aina tapahtuu'. Totta todellakin! Vilskettä, meteliä ja jutun juuria piisasi. Me täydensimme ehtyneitä kosmetiikkavarastoja, kahvivarantoa, vaatekaappia ja Teini sai uuden täkin. Muhkea, pehmeä ja lämmin. Sopii näin kesän korvalla... Vanhempieni lähdettyä Teini totesi, että nyt hän ymmärtää miksi minä olen niiiin monimutkainen! Hmmmmmmmmm. Positiivisessa ymmärtäväisyyden hengessä sanottuna oivallus meni läpi. Ilahduttavampaahan se on olla läheistenkin mielestä monimutkainen kuin yksinkertainen.

Kaikki käynnit eivät käy omalla kukkarolla. Jihaa! Kävimme toistamiseen paikallisessa kreikkalaisessa ravintolassa. Slurps! Kolme söi lammasta eri muodoissaan, yksi lohta. Ja minähän en kalasta pidä! Solidaarisuus henkistä laumaani kohtaan haihtui ruokalistan uumeniin tilausta tehdessä. Lihapatojen äärelle istahdin. Aitoja makuja, aidoista aineksista, alkuperäismusiikkia... Kannattaa kokeilla omillakin kotinurkilla.

Olen ronkeli vain muutamassa asiassa. Yksi on suklaamunat. Mikä tahansa halpismassamuna ei mene läpi, ei uppoa kitusiin, eikä kävele kaupasta kotiin. Minä en mainosta mittään (paitsi omia ideoita, mielipiteitäni sekä aatoksiani), joten merkki saa jäädä mainitsematta. Pääsiäiskukko taikka -pupu saa munia rajattomasti tämän firman kaksikerrosherkkuja ovemme taakse! Otamme ilolla vastaan mitä satuhahmoista sataa! Paastohko on ohi. Pääsiäiskauden aloitukseksi popsin pari karamelliunelmaa heti aamutuimaan. Pääsiäinen on avattu käärepapereistaan. Eläköön kausituotteet!

Että näin. Palmusunnuntain jatkoa kaikille -myös aaseille ja lehteville!

*
Vinkkaus:
Siirtolaistaustaisen Jean Kwok'in esikoisromaani Käännöksiä on kehityskertomus Kiinasta muuttavasta äidistä ja tyttärestä. Tarina on osittain totta, suurimmalta osalta satua. Kirja kuvaa laittomien maahanmuuttajien riistonmakuista elämää sivistysvaltiossa jota kutsutaan Yhdysvalloiksi. Mielenkiintoisinta romaanissa ovat ne kohdat, joissa kertoja kuvaa kahden erilaisen kulttuurin arkisia törmäyksiä. Päähenkilön ylimaallinen lahjakkuus nostaa perheen ryysyistä rikkauksiin. Jäin kuitenkin miettimään mikä olisi ollut kohtalona, jos hyvä onni ja lahjakkuus olisivatkin jääneet huomaamatta. Tai jos kunnianhimo ja -tunto tai oppimishalut olisivat olleet laimeammat. Realistisempi tarina kenties. Vinkkaan kirjaa mahdollisuuksiin uskoville.