Työkö täällä?

Täällä ollaan!
Silloin kun en nuku, olen töissä. Viikko tiivistettynä.

Tapahtumat elämässä ovat kutistuneet työ-työ-työ -paketeiksi. Savolaisen lampaan arki lihaliemikuutioina. Antaa makua peruskuvioille ja värittää arkisoppaa. Muuttaa opiskelijan eloveden viinin (niin aromihöyryistä ei kesätyöt ole minullakaan) sijaan buljongiksi. Lusikoin suoraan työkattilasta.

Ensi viikon olen niin tiivistetysti palkkalouhoksen uumenissa, etten ehdi tännekään narisemaan yksitavuisesta elämänsisällöstä. Työ. Vie mennessään, vaan minulle on luvattu, että viikonlopun loppuna saan jo kurkkia louhostani maanpinnalta käsin. Omin silmin. Katsotaan siis ensi viikolla mihin ja mistä päivä paistaa lampaan kasaan.

Kunnes taas tapaamme. Iloa ja eloa!

*
Vinkkaus:
Toisinaan elämä on ruusuilla tanssimista. Toisinaan on houkuttelevaa tehdä itse oma tanssialustansa. Käsityöläiset, kaunosielut ja kirjojat tässä tulee hurmaava kirja: Ingrid Eggimann-Jonsson; Lumoavat ruusukirjailut. Nimi kertoo jo kaiken! Kirjassa on raikkaalla tavalla upeita kirjonta- ja ompelumalleja kukkien kuningatteresta. Mallit on toteutettu perinnettä pöyhien. Jos et harrasta tai vielä hallitse käsitöiden näpertelyä, niin tästä se saattaisi lähteä. Opus toimii myös ihan katselunautintonakin. Tämän kirjan voisin ostaa itselleni.

Keskikesää

Tervehdys!

Huminoivaa keskikesän juhlaa joka niemeen, notkoon ja saarelmaan! Toki kaupunkien kätköihin, taajamien tuntumiin sekä kylien kupeeseen! Missä ikinä olettekin.

Tänään on hyvä syy puhua myös hiukan töistäni. Pääsin kuivin jaloin ja bussilla perille. Sain raahata materiaaleja yli oman kantokyvyn. Roinavuoreni oli niin valtaisa, että vein linja-autosta pari paria penkkejä, kuskin huomion ja kanssa matkaajien hiljaiset hetket. Se sitten olin todellakin minä!

Vaan mitäpä noista, koska pääsin toisen matkan lastenlipulla!!! Kuljettajalla oli joko unihiekat silmissä, kaihi molemmissa taikka rankka huumorintaju. Tämä täti matkasi alaikäisenä -tällä vuosituhannella! Asia on herättänyt hilpeyttä, polemiikkia, spekulaatioita ja ennenkaikkea hyvää mieltä. Arki on sattumia, jotka eivät käy aina kukkarolle, eikä tunnu kipeältä. Näist' mie tykkään!

Hyvissä tunnelmissa toivotan teille juhlavaa viikonvaihdetta!

Nukkaa pukkaa

Aamua!
Olen töissä, teen töitä, etäilen, etsin tekemättömiä töitä. Olen perin työteliäs. Silti ehdin istahtaa tänne.

Minä olen metsästänyt bussiaikatauluja hyvän tovin. Pitäisi tänään päästä piipahtamaan (hahh!)Keskusta-Lampola-Korpikannonalunen akselilla. Teoriassa hyvin helppoa, käytännössä aika suo kuokatta kaavittavaksi. "Kyllä sinne bussilla pääsee" Noh, kokeileppas itte! Minä siis raahaan työmateriaaleja kahdella kädellä, huimilla hauiksilla, Jeesus -teipillä ja kestokasseilla. Linjuriautoon. Olettamukseni on, että materiaali on ennakkohankittuna. Toisinkin voi olla.

Työtä tämä on, ei sovi lapsille. Vaan yleisesti vallan mukavaa.

Elämä on arpapeliä. En edes tiennyt lotonneeni. Olen aina halunnut kotiimme ryijyn. Olen päättänyt, että sitten kun nurkat suurenevat ja sohva on uusittu, niin tilaan ryijypaketin (Teini valitkoon mallin). Sen teen! Niin aioin tehdä edelleenkin, vaan ennen kotikutoista, meille kotiutuu valmis ryijy! Ilmaiseksi!! Siskoni ystäväpiirissä oli jäämistön jäämistönä koditon taidetekstiili, joka etsi arvostavaa kotia. Siskoni vinkkasi Lampolaa ja niin meille päin on tulossa ryijy. Us-ko-ma-ton-ta! Olen taasen pää pyörällä, onnesta solmussa ja naama nakilla. Elämä on arkea, mutta nyt päivissä on nukan kimallusta.

Lähden juoksemaan (en oikeasti, korkeintaan kipittämään kiivaasti!) bussia, aikatauluja sekä työvuorta kohti. Kiireetöntä päivää teille!

Viikon vesiperä

Heipä hei!

Viikkohan tässä on vierähtänyt. Olen ollut töissä. Puputtanut palavereissa, jahdannut johdannaisia, yrittänyt priorisoida ja jankannut olennaisuuksista niin virtuaalisesti kuin varvastellenkin. Ja näin kului tämä viikko.

Kastuin alkuviikosta läpimäräksi. Siitä melkein kerrottiinkin paikallisuutisissa. Näillä säillä, vettyi varmasti moni muukin. Vettä valuvana kaupan kassalla voi miettiä, olisiko joskus syytä turvautua esim. bussiin... Tuoretuotteen ja kuivahyllyn väliin ehti vain sateeseen sukeltanut savolainen. Ar(gh)kee. Toisaalta paikallisbussissa minulta olisi jäänyt elämättä se fillarikokemus, kun polkupyöräilystä tulee mankelilla soutamista. Päivän oppimiskiteymä: Kirnuun saa pierrä. Sateen raikkaat (hahh mikä agraarilegenda!), jos teitä nyt kuitenkin on, ilmoittautukaa minulle!

Kirppikseltä sitten pulpahti ilmoille se kirnupieru. Ahneus lemuaa. Eräs wannebe taloustietäjä oli hinnoitellut sisustuslehtensä (Akilleen kantapääni) liki arvolleen: 10,00 euroa kappaleelta! Olen tyrmännyt voittajaan. Kyllä vain, pinkka koostui samanhintaisista lehdistä, ei siis kirjoitusvirhettä. Arviointivirhe ilmeinen. Lehtien saatesanoina oli havainto, että lehdet ovat tältä vuodelta. Hyvästi pää, nään kopan tyhjentyneen! Olen varma, että lehtiset saavat odotella eräät hetket noutajaansa. Minä se en takuulla ole! Vetäköön myyjä selvät perät!

Mitäpä tässä muuta? Läträsinhän minä taas pestä yhden matoistamme. Se on aina niin kuntoa ja mieltä nostattavaa huuhdella menemään pitkin pientä kylppäriämme. Jos et onnistu spontaanissa spagaatissa saippuaiselle lattialla, niin on jossain jänteessä vikaa. 'Carpe saponem! -Poimi saippua!' Se on taasen hauis ja nivunen reväytetty uutteen kulmaan alkavaa viikkoa ajatellen. Tehkää te jotain vähemmän repäisevää!

Silkka sunnuntai

Aamua!
Tänään sataa. Katsoin aivan itse ikkunasta. Herätessäni, kun muu kulmakunta vielä uinui avasin takaoven ja katselin sadeseinämää. Suomalainen monsuuni. Nojailin ovenkarmiin, nautin puhtaasta ilmasta ja totesin ettei näin voi sataa kuin kesällä. Koko maisema oli harmaa pystysuorasta tauottomasta sateesta. Saderintamaan tuijotellessa pystyi katsomaan kaukaisuuteen tai aika-avaruustyhjiöön. Ihana aamu!

Törmäsin viikolla tuoreeseen arkiviisauteen, joka ehtoisten emäntien ja ilakoivien isäntien on hyvä pitää mielen päällä:

"Kun puheenaihe puuttuupi,
ja sanat suuhun juuttuupi,
niin kahvikupin avulla
tuo korjautuupi helpolla.
Kun kotiini saan vieraita,
niin oitis tarjoon kahvia." Ote ranskalaisesta Mercure galant -lehdestä. Vuodelta 1711.

Parasta kahvin kera on lehtevä seura, suolaiset keskustelut, makeat vitsit sekä tuoksuva miljöö. En kipitä kaffelle, vaan lähetän Siskolleni pari kuvaa jotka räpsin eilen. Teini halusi testata sohvamme antijousitusta. Hän sukelsi sohvatyynyjen alle. Jos tarinoiden iso paha susi tunkisi ovesta, niin Teinille löytyisi varma piilopaikka sohvan sisälmyksistä. Minä piiloutuisin verhon taa. Siis tuolta meidän sohvalta :)

Tänään kotona

Hurlumhei!
Olen kotoillut. Aloitetaan tästä.

Minähän olen nuuka eräissä asioissa, vaan kitsas tai itara en lainkaan. Minulle on opetettu, että kaikki muu paitsi aviopuolisot kierrätetään. Ajatuksesta toteutukseen. Ei tähän väliin nyt mitään romanssia istuteta, vaan se säästeliään kierrätysidea.

Sain suuremman vaihteen ispiraation ja halusin just nyt, heti paikalla ja mieluiten jo hetki sitten askarrella katin. Välioveen koristukseksi istuvan kissan. Tuumasta toimeen. Komerosta löytyi hajonnut, mutta toista elämää odottava sontikka. Leikkasin varjo-osasta (kukonaskel -kuvio) katin siluetin, päällystin matalla kontaktimuovilla ja vahvistin taustan kartongilla. Ja näin meillä oli allergisoimaton lemmikki! Arvaatteko onnistuiko? Nauuuu!

Olen ottanut lämmenneistä :/ ilmoista hyödyn irti. Jo toinen matto pestynä. Martta- ja mattoliitto antoivat mitalin. Töiden alettua ehdin tuskin nurkkaani nuuhkaista, joten nyt on tehokotoilun aika. Tottahan toki haluan kiusata hitaampia. Nyt valppaana. Olen pessyt osan kaapinovista, löytänyt uusvanhan kokkikirjan kirppikseltä sekä keitellyt omia soppiani ja hämmentänyt samaisia keitoksia. Puhun taas konkretiaa. Lipstikkakeitto oli maistuvaa.

Tokihan tässäkin omenassa on madonkolo. Etsin niinkin eksoottisita vaatetta kuin t-paitaa itselleni. Luulisi, että alavatsan peittävä, hihallinen ja läpinäkymätön sekä tekstitön vartaloverho löytyisi paidan käänteessä. No ei! Kyllä kaupoissa tavaraa piisaa ja putiikeissa puntaroitavaa, vaan ei osu minun haaviin. Tavarataloissa etsiskellessä ihmettelin mistä maksaisin, jos maksan 109 euroa trikoosta. Kyse oli massatuotantovaatteesta. Tajuan kyllä viitosen paidan kursitun kasaan lasten nahkoista. Tässä on taas se valinnan paikka. Vaan ilmavan hintainen on satasen ylittävä napavaippakin. Tömähdin lampaan mentävään madonreikään tekstiiliosastolla. Joku toinen pennipäättelisi toisin -vaalit on vapaat. Löysin minä etsimäni: elämäni ensimmäisen ruutupaidan! Kotoisa ensimmäisen asteen ihmetys.

Pinkaisen, ponkaisen ja pomppaan takaisin kotihommiin. Leppoisaa lauantaita!

Työmyyrän paluu

Aamua toverit!
Huomatkaa kellonaika... Aikainen mato linnun nappaa.

Minulle on sattunut pari uskomattoman ja hienon hienoa arkiyllätystä. Jo valmistunut ystäväni teki aivan totaalisen yllätysvierailun toiselta puolea Suomea. Wau! Ilmoitti vain olevansa kaupungissa ja kysäisi olisinkos minäkin. Olen vielä tänäänkin ihan pöllämistynyt. Näistä yllätyksistä minä pidän! Suu korvissa.

Toinen yllätys ilmaantui aivan samalla tavalla. Puun takaa kirkkaana salamana. Minulle soitettiin ja pyydettiin töihin. Saman ahjon äärelle kuin viimekin kesänä. He halusivat ensisijassa minut. Tunnen talon tapoineen, tiedän mihin ryhdyn, hahmotan työkentän laajuuden sekä tulen toimeen parin suurmörön kanssa (pääpaino viimeisellä!). Henkisesti hikinen homma, mutta pidin siitä, joten... Minä otin pestin vastaan! Savolaisesta lampaasta työmyyräksi yhdessä hetkessä. Ilmassa on taikaa -ja veroäyrejä.

Eli en tee tänäkään kesänä(kään) graduani. Levätköön rauhassa. Minä pusken heinän sijaan cv:hen horsmaa. Kukkikoon elämänurani runsaana. Tehostin urani nuppuja istuttamalla ihan konkreettisiakin kesäkukkia. Think pink -aate elää, kukkii ja viheriöi takapihallamme. Sieltä puuttuu enää amme ;)

Että näin täällä. Jään pohtimaan elämän rikkautta, ystävieni tärkeyttä, selittämätöntä hyvyyttä sekä tarjottuja mahdollisuuksia.

*
Vinkkaus:
Työelämässä liikutaan Colm Tóibín'in kirjassa Brooklyn. Siinä nuori irlantilaistyttö Eilis joutuu lähtemään Amerikkaan työn perässä. Uudessa maassa Eilis potee koti-ikävää, vieraudentunnetta ja erilaisen elämän tuomaa muutospainetta. Hiljalleen arki ja pienet sopeutumisen askeleet tulevat kuvioihin. Kertomuksessa on tavoitettu pehmeästi nuoren naisen mielentunnelmia. Tarina loi myötäelämisen, rauhan sekä osallisuuden fiiliksen. Vinkkaan kirjaa astetta paremmaksi kesäkirjaksi.

Chesterfield -unelmain

Sunnuntaita!
Meillä on sohva. Aiemmista kirjoituksista tuttu kelmo kalmoistuin. Se sama vanha leposija, jonka varsinainen tehtävä on aiheuttaa istujille epämiellyttävä kokemus ja selkärankareumaa. Ajattelin nyt tarjota kutaletta sirkukseen. Onhan siellä vääristeleviä peilejäkin, miksi ei sitten Luciferin istuinta. Tai sitten lähetän sen takaisin Pohjois-Koreaan, mistä sohva on takuulla lähtöisin. Poliittisia vankeja vain käy sääliksi, jos joutuvat pidempään istumaan meidän edesmenneellä soffalla. 'Ad impossibilia nemo tenetur -Ketään ei velvoiteta mahdottomiin'. Paitsi heiltä, jotka istahtavat sohvaamme.

Pennipussisstani Matti lähetti faxin, että siellä ei ole tungosta. Uusi sohva elää siis vain haaveissani:

"Minä maiset murheeni unohdan
nahkaas kun katsoa saan.
Ylin riemuni oot mitä toivoisin.
Sä kun istut mun olkkarissain.
Olet kaikkeni, aarteeni, kallehin.
Olet onneni, unelmain.
Oi sallithan että mä suutelen
nahkaistuintas, armahain.
Mä jos kauas sun luotasi
joutunen, kuvas seuraa mun matkallain" -Oihh!


Onnea on kyky haaveilla, lennättää unelmia ja antaa ilmaa toiveilleen. Olen onnellinen -ilman tuota nahkasohvaakin.

Haaveellisia hetkiä, unelmoivia tuokioita sekä toteutuvia toiveita teille jokaiselle!