sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Ei vertailu venettä kaada

Heissan!
Jokunen on pohtinut kuinka erottaa mies pojasta. Kyynisimmät vastaavat, että poliisilla ja jälkiterapialla. Minä en kurki noin synkkään kaivoon. Tuumiskelen vain tyttömäisyyksiä aikani naiselliseksi kuluksi. Täysin kurtuttomalla otsalla.

Tytöt leikkivät barbeilla, naiset bonuksilla. Nuoret tytöt haluavat olla ulkoisesti naisia, sisimmässään naiset toivovat yhä saavansa olla pieniä tyttöjä. Tytöt haluavat kasvaa nopeasti isoiksi saadakseen sen mitä naisilla on, naiset tavoittelevat nuoruutta saadakseen takaisin sen mitä tytöillä vielä on. Tytöt toppaavat alusasunsa kasvattaakseen osia kehostaan, naiset haluavat treenata toppauksensa pois. Tytöt peittävät naamansa kätkeäkseen nuoruutensa, naiset meikkaavat peittääkseen nuortumattomuutensa. Tytöt vuoraavat huoneensa seinät poikakalenterikuvilla, naiset jääkaapinoven kalentereilla. Tytöt suoristavat hiuksensa mennessään ulos, naiset suoristavat ryhtinsä mennessään töihin.

Tytöt eivät kunnioita naisia, jotka ovat liian pehmeitä, naiset pelkäävät tytöttelyä. Tytöt puhuvat tirskuen seksistä, kun eivät vielä harrasta sitä, naiset tirskuvat seksistä, jos harrastavat sitä. Molemmat tilittävät kokemuksensa tyttökavereilleen. Söpöstä tytöstä ei välttämättä kasva sööttiä naista -toivotaan näin! Tytöt pitävät omia vanhempiaan noloina, naiset tietävät mitä on omistaa nolot vanhemmat.

Tytöt käyttävät vaatteita, jotka paljastavat osan heidän "persoonastaan", naiset välttävät paljastamasta osia persoonaastaan. Tytöt pukeutuvat vaatteisiin, jotka sopivat heidän makuunsa, naiset pukeutuvat vaatteisiin, jotka vielä sopivat. Tytöillä on kevyt ja keinuva kävelytyyli, naiset juoksevat ehtiäkseen bussiin. Tytöt juoksevat liikuntatunneilla, naiset voivat ottaa taksin. Tytöt rakastavat hiuksiaan, naiset hyviä kampaamotuotteita.

Tytöt pitävät hauskaa ystäviensä kanssa, naiset päivällistävät Haun ja Skan kanssa. Tytöt nauravat epätavallisuudelle selän takana, naiset nauravat epätavallisuuksista huolimatta. Päin naamaa nauraa vain todellinen muija! Nuijalla sen sijaan on aina tyttöystävä. Naisystävä edellyttää herrasmiesmäisyyttä. Tytöt ajavat pieniä autoja, nainen ohjaa miehen autolla ajoa. Tytöt haluavat kiharoita kutreihinsa, naiset toivovat voivansa oikaista pari kiharaa.

Tytöille sallitaan sopimaton hameenpituus, naiset tietävät mikä on sopiva pituus. Tytöt ostavat vekkihameita, naiset ostavat vekittömiä naamoja. Tytöt punastelevat herkästi, naiset tietävät miksi he punoittavat. Naisilla on syynsä, tytöillä on sun syy. Se asia mille tyttö nauraa, ei ole sama mikä naista hymyilyttää. Tytöt luulevat, että tupakointi on kova juttu, naiset tietävät, että tupakoimattomuus on kovempi juttu. Cooleinta tytöille on näyttäytyä oikeassa seurassa, cooleille naisille on tärkeintä näyttäytyä oikeassa valossa.

Tytöt rakastavat kaikkea pientä, pörröistä ja vaaleanpunaista, naisille tuo ei ihan riitä. Tytöillä on olkahihnalliset kassit, naisilla käsilaukut. Tytöt haluavat muuttaa kotoa, naiset suunnittelevat muuttavansa kotia. Tyttöjen itsestäänselvyys on sama kuin naisten ilmaislounaat. Niitä ei ole. Ollakseen tyttömäinen, on naisen oltava hyvin naisellinen. Neitimäisyys yhdistetään miehiin. Tytöt tietävät kaiken ilman kokemusta ja naiset antavat heidän oppia. Kokemuksestaan.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Leffoja lampaan listalta

Huomenia!
Viimeisimmät kirjoitukseni ovat olleet lopun vinkkausvailinaisia. Pohjasokerit vieköön! Nyt teen korjausjoukkoliikkeen. Kasallinen eläviä kuvia kasattuna keoksi -en tee tästä tapaa. Olokaatte katsotut!


* Espanjalainen Sade kuuluu meille -elokuva sijoittuu Etelä-Amerikkaan. Tarina liikkuu kahdella aikatasolla. Tässä ajassa filmiryhmä tulee tekemään kustannustehokkuuden nimissä historiallista filmiä pieneen kylään. Alkuperäisväestön todellisuus ja valmistuvan filmin tapahtumat sekoittuvat kantaaottavasti. Gael Garcia Bernal on alkuperäisväestön oikeuksien ja epäoikeudenmukaisuuden herättelemä idealisti. Puhuttelevien antiamerikkalaisten elokuvien ystäville.

* The Descendants on perhekuvaus Havaijilta. George Clooney on hämmentynyt perheenisä, jonka vaimo on veneturman jälkeisessä koomassa. Perheen tyttäret oireilevat tapahtuneeseen ikäisellään tavalla. Ihmiset ympärillä yrittävät ymmärtäen tukea pientä perhettä sekä kestää omia kokemuksiaan. Tarina on lämminhenkinen, tasaisen varma ja katsomisen arvoinen. Maisemakuvat tuovat tropiikin lähelle.

* The Best exotic Marigold hotel kuvaa englantilaisen eläkeläisjoukon matkaa Intiaan. Pääosissa mm. sympaattinen Judi Dench, Bill Nighy ja Dev Patel. Senioreilla on monenkirjavat syyt eksoottiseen lomailuunsa. Matkaan, joka muuttaa tavalla tai toisella jokaisen elämää. Dev Patel on nuorena hotellinpitäjänä koettaa selviytyä ränsistyvän hotellinsa, sukulaistensa ja maksavien hotellivieraiden keskellä. Elokuva varttuneenpaan makuun, aina uusiin mahdollisuuksiin uskoville sekä sydämellisyyttä kaipaaville.

* Elokuva My week with Marilyn on Monroe faneille rusina pullassa. Vakavahko, herkkäsävyinen ja erilainen kuvaus juhlitusta filmitähdestä 1950 -luvun Englannissa. Kehyskertomus keskittyy Monroen (hurmaavan eläytyvä Michelle Williams) elokuvan tekoon, ihmissuhteisiin ja tähden vähemmän tunnettuun epävarmaan puoleen. Kertojana on nuori assistentti (Eddie Redmayne), joka viikon aikana rakastuu Hollywood unelmaan. Kaihoisan ensirakkauden, herkän ihmiskuvauksen ja nostalgian ystäville.

* Martin Scorsese'n Hugo, moninkertainen Oscar -palkittu seikkailuelokuva, sijoittuu Ranskaan. Orpo Hugo (raikas Asa Butterfield) elää Pariisin rautatieasemalla vältellen orpokotia sekä keljua poliisia. Hugon isän mekaniikkalelu vie pojan elämänsä seikkailuun, joka on kurkistus elokuvan historiaan, toiveisiin, luovuuteen ja aitoon välittämiseen. Leffa on visuaalisesti kaunis, tarina hiukkasen turhan pitkä. Tähtipölyn siivittämille.

* Lopuksi Suomipala. Aku Louhimiehen rosoinen Vuosaari on kotimaiseksi elokuvaksi ihmeen laadukas. Henkilöhahmot ovat lajityypissään tunnistettavia, raivostuttavia, säälittäviä, inhottavia... mm. Amanda Pilke ja Mikko Kouki istuvat rooleihinsa. Elokuva kertoo vuosaarelaisten ihmisten elämästä viikon ajalta. Talven kylmyys on muuallakin kuin ulkona pakkasessa. Loppu on varovaisen toiveikas. Pessimistit saavat palansa, optimistit omansa. Realisteille ei tule yllätyksiä.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Viikkokatsaus viikkoon

Sunnuntaita taitavat ja aikaa taittavat!
Joko se viikko meni?! Tehdäänpä katsaus menneeseen. Nämä ovat savolaisen 5+2 päivää arkea. Epätavallisuus tuli, näki ja voitti.

Ystäväni toiselta puolelta (ei, en oikeasti tunne Darth Vader'ia) Suomea teki alkuviikosta yllätysvierailun. U-pe-aa!!! Todellisilla ystävillä ei ole kultaa taskuissaan, vaan kultaa sielussaan. Parempaa ajankohtaa visiitilleen ei olisi voinut olla. Pari päivää meni turisten, kahvinpapuja ryystäen, tuntoja tilittäen. Olo keveni.

Ystäväni edellinen suuryllätysvierailu osui samalle päivälle, kun soitto viimeisimmistä kesätyötarjouksesta. Suostuessani jobiin mahdollistin kohtaamisen Väittelijän kanssa. Sitähän minä en silloin tiennyt. Marraskuun maanantaina taasen Ystäväni ei tiennyt, että Väittelijä on siirtynyt yhteisajastamme yksityiseen kellotukseen. Kohtalo havisuttaa taustalla toista siipeään.

Antaessaan saa -ikioptimistinen väittämä on osoitettu pitäväksi. Epäitsekkyys suo enemmän kuin tiukka omastaan kiinni pitäminen. Annoin maalaamani teoksen lahjana, ilman merkkipäivää merkityksellisenä päivänä, eteenpäin. Sain jo saman vuorokauden aikana pyytämättä itselleni puualustan, johon maalata seuraava. Että voi ihminen olla onnellinen yhdestä laudanpätkästä! Se ei ole se pala koivua, vaan se kokemus uudesta materiaalista, oppimisesta, kokemuksesta... Oi. Kiitollisuus on kantava voima.

Sitten asiapompitaan jouluun. En olisi uskonut, että kimalteleva muovi voi saada minusta otetta. Hahh, kuinka väärässä voikaan lammas olla. Ostimme (nyt perussloganin vuoro: kun halavalla saatiin) poistotarjousten alelaarista havukranssin. Aitoa öljyjalostetta. Kaupan vahvistuttajaksi pari rasiallista hyperhalpoja lisätilpehöörejä ja voilà - me askartelimme uuden oviseppeleen. Itseään kieltämättä kierrätimme tietenkin edellisen koristeen koristeet uuden koristukseksi. Atshiisus kun voi ameriiiikkalaisuus on ajankohtaista. Kranssi on esikuvansa mukaisesti suuri, noin 45 cm. Ulko-oveen on lekailtava suurempi naula, jotta kausikoriste olisi ja pysyisi.

Löysin kirjastosta kiinnostavan romaanin. Toivottavasti moni muukin! Ilo lukea pitkästä aikaa muutakin kuin gradumateriaalia. Annan itselleni luvan. Tänään Teini haluaa leipoa korvapuusteja. Hänpä siis leipoo. Arki maistuu. Onhan sokerilla antibakteerinen vaikutus :)

Antoisia arkihetkiä, elämänretkiä jokaiselle!

maanantai 12. marraskuuta 2012

Lopullisuus on olevaisen osa

Maanantaita ystävät ja muut ystävälliset!
Arki astui askeleen ankeampaan. Erosimme eilen, nyt lopullisesti, Väittelijän kanssa. The End tömähti meihin. Asia on kuplien haiskahtanut mielen nurkissa jo turhan tovin. Ei sitä nuuhki nenäänsä pidemmälle tarkinkaan tarkkailija, jos ei haistaa halua. Eilen soppa levisi pitkin tunteenpintoja ja tietoisuudentapetteja. Sottaista.

Gourmet vaihtui kuraksi. Siinähän seisoin, luin ja henkistä palleaani pitelin, kun älykkö lateli. Tuutin täydeltä sofistikoitunutta tuubaa. Soitto soi katkeruutta, vähättelyni harkittuja mollisäveliä. En pakittanut enkä valinnut samaa ureauraa. Käänsin selkäni ja jätin tantereen. Jossain vaiheessa toinenkin laski sanallisen tapparansa. Aika oli hyvästellä hurmeisen pirstaloitunut ihmissuhteellisuusareena. Yksi ihmissuhde oli analysoitu hengiltä. Tänään totean aidon infantiiliseen sävyyn: Aikuisuus on joskus... p**seestä!

'Venimus huc cupidi, multo magis ire cupimus -Innokkaina tulimme tänne, vielä innokkaamin haluamme lähteä pois'. Tuhkasta voi löytyä runoutta, kuten tuo Pompeijista löydetty piirtokirjoitus osoittaa. Etsivälle lahjaksi, innokkaille alustaksi.

Loput likapyykeistä käyn itse yksityisesti läpi. Peilin kanssa -tottakai. Hienotunteisempaa näin. Olen kaiken kaikkiaan kunnossa, siivetkin irti maasta. Keuhkot täynnä puhdistunutta ilmaa, katse navattomuudessa. Lampaat lentävät!



torstai 1. marraskuuta 2012

Verotusta ja verkkopalloja

Päevee kaikki kansa!

Tänään on taas virallinen kansallinen kateuspäivä. Verotulot tai -tulottomuus vetää porukkaa veteläksi, hiileksi tai perin vihreäksi. Olen kalvakka, en vakava. Minua keskustelu ei kuumota. Se on se opiskelijan tuloton teflonpinnoite, joka pitää minut varmasti tämän listan kääntöpuolella. Kukkuu, kuka muu tänne eksyy?

Kannatan, oikein liputan, oman pään tulojen puolesta. Eläköön aito lahjakkuus! Tositeevee-Tuksut lahjoittavat hyvän-/ lehdentekeväisyyteen toisella päällään, mutta pääomatulojahan nekin ovat. Pari tuksukasta on julkaissut verotietonsa kuvinakin... Jokainen kutsumuksensa mukaan. Minä olen lukutaidon kannalla.

Vaan pallotellaan nyt varsinaiseen ihmetykseen. Istun vaihtopenkillä, joten minulla on aikaa olla hämmästänyt. Urheilu-uutisointia tällä haavia tuumitaan. Suomestahan tuntuu löytyvän vain Se Yksi tenniksen pelaaja, Nirkko Jaeminen. Tai siis heppu on ainoa, josta kuullaan uutisena. Vaan minkä vuoksi?!! Ihan oikeasti. Tässä kohtaa ruumiin kulttuurinäytöstä raavin ranteenlämmittäjäni vierestä. Tyyppi ylittää uutiskynnyksen olematta taaskaan palkintopallilla, sijoittumatta pistelistoille, voittamatta erääkään... Illan pääuutisten urheiluosiossa kansaa tiedotetaan ajanlaskusta seuraavaan tennistyypin saavuttamattomuuksista!! Mikä järki tai tarkoitus tässä on?! Saan äänestäneenä kysyä! Kai toimittajille sallitaan myös oma harkinta uutisaiheiden valinnoissa? Nirkko J. on maailmanlistalla sijalla 5432 -wauuuuuu. Listauksia tehdään 5500 saakka, sitten astuu jo huumori kentälle.

Nirkko on "ammattilainen". Minä ihan ihmettelen minkä tasoinen täytyy olla, jotta voi kertaakaan sijoittumatta, voittamatta eli osaamatta olla ammattilainen. 'Curriculum vitae -Elämänura'. Hmmmmmmm. Minä en urheile, ehkä siinä syy, miksi tämä liikuntalogiikka ei heilauta minun järkeni verkkoa. Ei soi aivon eräkello. Maila käteen ja maailmalle. Heppuhan vaikuttaa ikuiselle TET- jaksolaiselle tai vähintääkin harjoittelijalle. Paitsi, että em. tutustumis- ja harkkajaksolaiset etenevät, Nirkko polkee nurmipaakkuja! Nirkko Jaeminen A(ivan) T(urhaa) P(alloilua) -turnauksen turhake. Uusi uljas urheilumaailma. Illan sporttivartin aiheena on... Kerta kerran ja kerta vielä kerratun päälle sama asia ns. uutisena. Huhhei ja järkeä palloon.

Tämän maitohapoille ehtineen kirjoituksen päätteeksi on yritettävä löytää pieni verkonsilmällinen myönteisyyttä... hetkinen... ottaa vielä aikalisän... Hyvä Nirkko, aina jaksaa olla pärjäämättä! Huikeaa sponsoroitua menestymättömyyttä! Vielä jaksaa, jaksaa, jaksaa. Kukas ensi vuoden maksaa? -Huhhh, onnistuinpas! Hikihän tuossa tuli.

Tänään olen tikkuisen takkuinen lammas. Melkein sorryt. Etsikää te aito uutinen. Tehkää elämästänne voittojuttu. Arjestanne antinirkko! \o/