Väliaikoja välipäiviltä

Tervehdys!
Joulun jälkeiset terveiset. Olen potkattoman hyvällä tuulella. Tulihan tuota... mussuteltua. Söimme joulun. Jep, näin se vaan on todettava. Tänään on kaavittu viimeisetkin kausiherkut kitusiin. Voimme vastaanottaa vuoden vaihteen. Napa edellä. Mitähän sitä silloin söisi? ;)

Joulumme oli pieni, lämmin, kotitekoinen. Se tuoksui yhdessä tekemiselle sekä tekemättömyydelle ja kiireettömyydelle. Ihan meidän omalle joululle. Lahjat olivat mieleisiä, tarpeellisia, yllättäviä, luettavia. Kiitos ja kumarrus, tyytyväinen hyrinä täyttää tietoon.

Ehdimme piipahtaa välipäivien aleissakin. Hei hulinaa, ahneuden janoa, alhaista mieltä ja luottorajan paloa. Piirileikki jonka jätän väliin. Joka toisen hyllyn välissä luulin tulleeni Klovnilaan: perusmeikki ei ole sama kuin pellemeikki. Tanttamainen vinkki on omistettu kaikille heille oransseiksi ruiskutetuille, valkoisiksi kalkituille sekä kirjaviksi sudituille naamavangeille, joiden asenne estää ilman kierron harkintaan saakka. Sieltä sen toisen hyllyn välistä taas löytyi happaman asenteen syövyttämää naamanilaa. "Hymy on lyhin silta kahden hyllyn välillä". Nauroin tippuessani sillalta. Arvaatteko hyllyinkö? -No en!!

Hymyilen. Minä olin se alelaariin pää edellä sukeltanut. Enkä suotta! Löysin kangaskaupan tarjouskankaista (Teini sen pakan pongasi) uudet verhot makkariini. Idea uusista verhoita on itänyt taimesta saakka. Nyt kukkii. Kangas on taas englantilaistyylistä, kaikki vihreän sävyt pinnallaan pitävää runsaskuvioista ihanuutta. Tummahkon dramaattinen lopputulos joka toimii.

Sosiaalinen eläin se on savolainen lammaskin, vaikka sukulaiset puuta väistäisivätkin. Kansanviisaus, joka ei ole vielä kivunnut kuuseen. N y t on aika lopettaa.

Jouluisat joulet

Tunnetteko tekin joulun läheisyyden? \(^^)/

Toivottelen jo nyt jokaiselle, pienelle, punaiselle sekä suloiselle tunnelmallista joulunaikaa! Riemullista Vapahtajamme syntymäjuhlaa! Toivon todella, että jokainen voisi viettää joulunsa haluamallaan tavalla, toivomassaan seurassa, itselleen istuvin kuvioin.

Hiljenen nyt oman joulumme viettoon. Koneenikin tai oikeasti ohjelmisto kaatui näin juhla-aikaa juhlistaen. Luottonörtti ilmoitti lomailevansa tammikuulle -jubilee!-, joten näpystelen täällä Teinin koneella. Jouluiloa tämäkin.

'Felix dies Nativitatis et beatum sit annus novis!' -Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Me kyllä kuulemme& luemme vielä ennen vuodenvaihdetta. Joulu on joulen aikaa, joten maistelkaa muutakin kuin kaloritaulukoita!

Uteliaat roskat ja omat rajat

Maanantaita!

En vain kuullut, vaan kuuntelin taas radiosta mielenkiintoisen uutisen. Suomalaisten taloyhtiöiden rappukäytävät ovat muutettu-vaadittu liian hiljaisiksi. Uutisessa kerrottiin, että esim. lasten leikit ovat monin paikoin jo kielletty rappukäytävissä. Äänihaittojen vuoksi. Tiedäntiedän, ihmiset elävät& työskentelevät eri rytmeissä. Ymmärtäisin asian, jos leikit kiellettäisiin turvallisuuteen vedoten, mutta tulkittujen ääniongelmien vuoksi... Eikö asennetta 'lasten tulee vain näkyä, ei kuulua' jätettykään 1950 -luvulle? Syytä olisi ollut! Toisenlaiseen aikuisuuteen. Kaukaisempi sukulaiseni laskee kahvinkeittimeensä veden jo illalla. Hän kun herää ennen hiljaisuuden määriteltyä päättymistä. Ennen sitä veden laskeminen on yhtiösäännöissä kiellettyä. Surullisen rampauttavaa tulkintaa.

Ystäväni asui kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Hissitön talo takasi patikoinnin. Puolivälissä kapuamista erään asunnon ovi avattiin ja pitkä nenä kurkki kulkijat läpi. Sama juttu alaspäin mentäessä. Joka visiitillä, jokaisen kulkijan kohdalla. Hiipiminen oli tarpeetonta, sillä rouvalla oli ovisilmä ja oma silmä siihen juurtuneena. Tämän omavalvontaisen tarkastusaseman ohi kävely hiersi ajan saatossa. Ajattelin erään kerran esittäytyä uteliaalle. Reiluuden nimissä. Ovi vetäistiin kiinni -vain avautuakseen heti kun olin ottanut y h d e n askeleen.

Jos tietäisit, että roskasi tarkastetaan sen jälkeen kun olet nakannut pussin roskikseen, toimisitko toisin? Tähän ongelmaan törmäsi tuttavapariskuntani. He saivat vuokrakaksion loistavalta paikalta, loistokkaassa taloyhtiössä, yllättävän kohtuullisella vuokralla. Luulivat osuneensa lottopalloon. Muutaman kuukauden asustelemisen jälkeen molemmat olivat tahoillaan törmänneet naapuriin, joka kävi läpi jokaisen roskikseen jätetyn pussin. Ihan jokaisen, ihan joka kerta, ihan lämpimiltään. Miehellä oli jopa nimetyt roskishansikaat. Pariskunta vaati selitystä jätteen pengonnalle. Eläkeläinen selitti, että hän aukoo pussit yhteisen edun nimissä. Hän tiivistää roskat, jotta roska-astioihin mahtuisi mahdollisimman paljon tavaraa. Uskoo ken tahtoo. Roska-astiat tyhjennettiin viikottain. Pariskunta muutti pian. Vuokranantaja suostui muuttoon ilman kuukauden irtisanomisaikaa tai vuokratakuun menetystä. Roskaravistelijalla oli kaksi huomautusta käytöksestään.

Eli katsotko sinä, että sinun roskasi ovat sinun roskia jopa roskiksessa? Milloin päättyy yksityisyys ja milloin alkaa pelkkä ekojalanjäljen puntarointi? Jos tietäisit, että naapurikorppi kävisi läpi roskiksesi sisällön roska kerrallaan, kierrättäisitkö kiivaammin? Mitä et ainakaan enää laittaisi yleisroskikseen yleisön eteen silmäiltäväksi? Muuttaisitko roskiskäyttäytymistäsi? Siirtäisitkö roskasi muualle? Luulin, että tämänkaltaisiin pohdintoihin ja lukittuihin roska-astioihin joutuvat vain suuren maailman tähdet. Eivät tavallisen tavanomaiset tavikset. Arki yllättää!

Kaikki nämä kokemukset ovat todellisia. Ne tapahtuvat ihan tavallisille ihmisille ihan tavallisina päivinä. Silti ne ovat häiritsevän käytöksen aiheuttamaa epätavallisuutta. Jonkun rajan ylittävää häirintää. Rajattomuudessaan rajaavaa, epäkunnioittavaa itsekkyyttä. Pelkkä yksinäisyys ei ole selitys. Me asumme ahtaasti ja asumisemme tiivistyy tulevaisuudessa entisestään. Talot on järkevän taloudellista sekä ekologistakin rakentaa tiheiksi kokonaisuuksiksi. Se ei anna syytä liian ahtaan asennepipon käytölle. Hapettomuus tuntuu! Toisen sietämättömyyden saa joku toinen siedettäväkseen, jos sen suostuu sietämään. Jos itse on valmis elämään elämäumpiossa, ei samaa valintaa voi vaatia kaikilta. Erämaaerakot ovat hupeneva luonnonvara, joten... Tie on pitkä, lähtekää jo tänään matkaan! Autiossa maassa ei kuule kuin oman huutonsa. Kunnioitan sitä.

Lahjakas viikko

Lauantaita!
Mennään tännään ihan peruskuulumisilla.

Kävin pari tovia sitten kampaajalla. Ihme! Jo toisen kerran tänä vuonna. Joku huutaa hella noo, minä kuittaan ou jeah. Tavallisesti Teini lyhentää otsiksen ja pätkii satunnaisesti tasapaksun takatukan. Kaikki leikkaukset eivät käy kukkorolla. Nyt totesin ettei edes säästösyyt auta tunkemaan sitä pihakoira -look'ia baskerin alle. Kampaajalla minut suoristettiin, kerittiin sekä kuositettiin. Tai siis hiuksistoni. Ero oli melkoinen! Olen kuullut tasaiseen tahtiin hyväksyvää hyminää cityasiallisesta tukasta. Kannatti maksaa (miinustettuna opiskelija-ale -of horse!), vaikka hinta olikin mansikkainen. Fruktoosinen juttu näin talven keskellä.

Viime viikolla sitten Vanhemmat ilmoittivat suuren ilon: he tulevat käymään meillä. Tämähän ei normaalisti aiheuta muuta kuin perusteellisen siivouksen. Vuan tälle kerralle oli haalittava kolmessa päivässä joululahjat harvoille& harkituille, koska Vanhemmat ovat joulun maksetuissa nurkissa. Poistuvat kerrankin kotikonnustaan. Todellinen joulunihme! Taputetaan tuolle. Pakettirumba sai aikaan suhinaa, sotkemista sekä stressiä ihan tähtitieteellisen mittariston verran. Talvikin muistutti kuinka kuntoistavaa onkaan umpihankipyöräily... Voi(taikina) veljet ja sisaret, että lahjoista tulikin arjen hyvän joulumielen keräyshaaste. Selvittiin. Otsat hiessä, silmät kuivina. Lahjakasta.

Tottahan tok' oli superlatiivisen hienoa nähdä Omaa Siskoakin piiiitkästä aikaa. Muistuttaa pyytämättä mieleen mille sukulaisuus tuoksuu, juttu luistaa ja naama loistaa. Autuasta! Luojalle kiitos sisaruudesta! Ekoluokassa eli kaikki hyöty irti yksityisautoilusta ts. Vanhempien takakontissa, sai vietyä petivaatteita laarillisen kierrätykseen. Fillari olisikin laulanut soikeaa mollia, samaa mitä hylly natisi ennen keikkaa.

Vilskettä, vilinää, hermon kilinää. Pakettivuori nurkassa, kuusi penkassa ja sukulaiset omissa nurkissaan. Tätä oli tämä viikkoa. Positiivista.

*
Vinkkaus:
Kävin tälle viikolla elokuvissa. Tämä oli jo kolmas leffa -putkeen- kun läsnä oli myös taustaselittäjiä ilman voluuminappulaa. Kirottua. Hyssyttely on muita varten. Ranskalaiselokuva Koskemattomat perustuu tositapahtumiin. Tarinassa halvaantunut miljonääri (Francois Cluzet) etsii itselleen avustajaa. Pikkurikollinen Driss (Omar Sy) saa omaksi yllätyksekseenkin paikan. Miesten välille kasvaa kunnioittava ystävyys, joka kaataa monia raja-aitoja. Liike ei ole jaloista kiinni. Ihonvärillä, varallisuudella tai liikuntakyvyllä ei ole merkitystä aidossa ystävyydessä, välittämisessä eikä rakkaudessa. Valloittavan elämänmyönteinen elokuva joka ei sorru peruskliseisiin. Huumori on nokkelaa, miljöö ranskalainen ja henkilöhahmot moniulotteisia. Suosittelen jokaiselle kasvunmahdollisuuksiin, asennemuutoksiin sekä tasa-arvoon uskovalle.

Kansalaiset and medborgare!

Juhlallista Itsenäisyyspäivää te itsenäiset& itselliset kansalaiset! Olittepa, elittepä tai toimittepa missä päin Tellusta tahansa, on syytä juhlaan!

Suomella on itsenäistä taivalta takana 95 vuotta. Kuulin radiosta, että joulukuussa 1917 syntyneitä on elossa vielä neljä -kaikki naisia! Onnitellen!

Tänään lähes koko kansa katsoo samaan suuntaan. Edes yhtenä päivänä vuodessa... saavutetteja etuja tämäkin. Valitut, valikoidut ja kutsutut juhlivat pääpaikalla. Loput väestöstä seuraa karkeloita sähkölaitteiden ja kaapelien välityksellä. Nyky-yhteisöllisyyttä. Tänään suomalaisten katseet kohdistuvat Linnaan. Tuntemattomaan teemalla tai presidentin teemoittamaan pääkaupungissa.

Loimet, lameet, lainapeitteet vai lannoitteet. Illan puhutuimmat, ensi viikon puiduimmat puheenaiheet. Tres chic! Mitähän kaikkea Linnaan kutsutut olivat valinneet päällensä. Ykköset tiätty. Kuvatuin sekä kehutuin mekko (aiheesta vaiko aineettomasta) on luonnollisesti Ykkösmiehen mekaanisella vaimolla. Iäisyyslaina anopilta, anorektinen väritys piirongin perältä vaiko vaatimattomat vetimet vakiovarustamolta? Illalla nähdään. Veikkaan vintagea. Eihän aviosiippakaan löytynyt nuorisoputiikista...

Minua kiinnostaa kolttua enemmän osuuko valtakunnan ykkösvaimon -järjestysnumerollisesti kakkosen- juhlakaffitellessa sormi suuhun ja lusikka silmään. Noin niin kuin hänelle traditionaaliseen tyyliin. Vai napsahtaisiko Yen-Nin sormi silmään ja lusikka suuhun? Taustalla Jacko laulaa Thrilleriään. Elämme jännittäviä kahvikuppiaikoja.

Minä jatkan pihlajanmarja-sitrusasennekiisselin keittelyä. Hapanta, sanoi savolainen lammas postilaatikkoaan penkoessa. Laimenen kyllä huomiseksi. Joka tapauksessa aidosti iloista Itsenäisyyttä jokaiselle! On onni olla virallinen kansalainen virallisesti tunnustetussa valtiossa!!

Viimeinen ja ensimmäinen

Aamua!
"Lunta, lapio ja luuta. Tämä kaikki joulukuuta." Tähän tyyliin tarinoi Uppo-Nalle. Sanataidetta, joka paikkaa kaikenmaailman mellereiden paikattomuudet kulttuurihampaan kyljessä. -Selkokieltä ei harrasteta täällä- Maisema on valkoinen ja sitä valkoista tulee koko ajan lisää. Sävy ei voi syventyä, vain kirkastua. Ihanaa.

Vuosikalenterissa viimeistä kahdestatoista viedään. Jo on aikoja eletty. Kirkon vuodessa aloitimme ensimmäisen. Ilman epäilyjä aivon& todellisuuden hapertumisesta voin toivottaa teille jokaiselle Riemullista uutta Kirkkovuotta! 'Adventus Domini -Herran tuleminen'. Siitä sana adventti sekä avautuvat adventtikalenterin luukut. Me odotamme Jeesusta, maailman Valoa.

Uusi kirkkovuosi lauletaan alkaneeksi. Suosikkihymni Hoosianna (= auta, pelasta) on kreikankielinen väännös alkujaan heprankielisestä avunhuudosta kuninkaalle tai Jumalalle. Hoosianna! Suomi on monikielinenkin maa. Elettiinpä miten ummikossa tai lammikossa tahansa. Loistavaa näin.

Juhlallista ensimmäistä adventtia!