sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Närästävä nettitilaus

Heipä hei!
Kuten huomaatte, helmikuu on ollut hieman hiljainen täällä päivittelypuolella. Joskus sitä vain käy hitaalla. Olen downsheepannut. Sananen sunnuntaille. 'Pax vobiscum -Rauha kanssanne'. Kirkollinen ilmaus istuu päivään.

Kaikkea tapahtuu kaiken aikaa. Joka kurvia en kirjaa, kiteytän. Viime aikaisin ihmetykseni liittyy nettitilaamiseen. Luulittekos, että otan polleana kantaa kopukkaskandaaliin?! Ja kaviot kanssa! Minä olen paatunut metvurstin purija. Hirnumiset sikseen ja asiaan.

Tilasin netistä itselleni uuden päällystakin. Sen tein, vaikka vasta viime vuonna kraaterisoin lompakkoni uutukaisella palttoolla. Käytäntö opettaa Siperian ohella: täysi vuosikiertofillarointi vaatii huppua. Tilaustakkini sovitin vaatekaupassa, mutta ostin sen netistä. Nettitilaaja sai -30% alennuksen ostoksestaan. Tiskiasiakas ei. Säästö oli niin tuntuva, että tartuin tarjoukseen. Pennibudjetti haastaa asenteet. Nyt ihmettelen (toinen kylki mustana tekopyhyydestä), että mikä järki tässä on. Sadat ihmiset tilaavat paketin netistä, ne satapäiset tilaukset pakataan, postitetaan ja toimitetaan valittuun osoitteeseen. Mahdollisesti tilaus palautetaan, vaihdetaan... aloitetaan puljaus alusta. Ekoa? Ekologista ei takuulla! Ekonomia laittaa klikkaamaan, alennukset laskevat ekorimaa. Tuntuu eettisessä egossa. Minun järkeni sanoisi, että juuri tiskiasiakkuutta kannattaisi suosia. Yhden suuren tavaratoimituksen rahtaaminen myymälään kuluttaa vähemmän kuin satojen (lievää vähättelyä) yksittäisten pakettien kuormaaminen. Muovinen juttu. Kauppaketju pystyisi hyvin ketterästi keventämään hiilijalanjälkensä painaumaa tarjoamalla saman alennuksen myös myymälässä asioiville. Ostajakin voisi tasapuolisesti puntaroida hankkisiko ostoksensa kaupasta vai hinkuisiko virtuaaliostoksille. Tämä on tätä markkinasantaa, juoksutushiekkaa ja valintasepeliä...

Tässäkin asiassa on puolensa, kääntöpuolensa ja painotuksensa. Jokainen tekee osto- ja kulutuspäätöksensä omantuntonsa mukaan. Kuka mitäkin punnitsee, painottaa, pureksii, pennittää. Minä kirjoitan vain omasta tunnostani. Närästelen omissa nahkoissan. Silkkana lampaana paljastan kuitenkin sen pettelemättömän faktan, että riemuitsen berberisti uudesta hupullisesta takistani! Ihan huppu juttu!

*
Vinkkaus:
Suosikaa kirjastoja! Lainasin romaanin, joka oli sekä hyvä että palkittu (Orange- palkinto). Téa Obreht'in kirja Tiikerin vaimo sijoittuu entiseen Jugoslaviaan. Romaani on psykologinen, historiallinen ja sadunomainen perhekuvaus. Nuori lääkäri Natalia lähtee etsimään kuolleen isoisänsä jäämistöä syrjäisestä maalaiskylästä. Juonen tarinat sekä aikatasot kiertyvät kerrostuen ja muodostaen tarunkaltaisen kertomuksen. Ihmiskohtalot linkittyvät eläinhahmoihin, totuus värittyy tarinoilla, historia kuvittaa tapahtumia. Lukuelämys, jonka äärellä arki tuntuu moniuloitteisemmalle.

torstai 14. helmikuuta 2013

Valentinus ja hänen päivänsä

Vaaleanpunaista!
Jo muinaiset roomalaiset aikoinaan... tämän sydämellisen päivän juuret ylettyvät jo antiikin aikoihin, jolloin antiikkiset nuoret uhrasivat vuohia ja koiria luonnon, hedelmällisyyden sekä avioliiton kunniaksi. Romantiikan käsite on hieman hioutunut aikojen saatossa. Nykyään uhrataan korkeintaan kartonkia.

Vaan kristityt pistivät paremmaksi. Tottahan tok'. Kristilliset juhlistavat pyhän Valentinuksen päivää oikein kahden veikon voimin. Tuplacupidot! Ottaen huomioon, että molemmat Valentinukset olivat kirkon miehiä eli selibaattiin sidottuja. Toisaalta olivat em. pappi& piispa poissa myös miesmarkkinoilta -huomautetaan tasa-arvon kunniaksi. Mikäpä siis olisikaan ollut kirkkaampi idea omistaa päivä lemmenpareille kuin naimattomuuteen sitoutuneet sielunpaimenet. Ajatushautomo kypsensi munan.

Munakkaasta tähän aikaan. Nyt jokainen neiti-ihminen tai sellaiseksi itsensä mieltävä menköön katuja tallaamaan. Kaupunki- ja kylänraittilegendat tietävät, että ensimmäinen herrashenkilö, joka tulee neitiä vastaan on hänen oma Valentinensa. Silmät& haavit auki! Rouvat taasen pitäköön suunsa supussa ;) Toinen ikiviisaus kehottaa tänään avioliitottoman halkaiseemaan omenan. Puoliskosta paljastuvien siementen määrä kertoo tulevien lasten lukumäärän. Uskoo ken omenan halkoo. Tällä uskomuksella ei näytä olevan todellista kytköstä naimisiinmenoon...

Kiteyttäen ja sydämestäni toivotan jokaiselle ystävällisen ystävällistä Ystävänpäivää ympäristöä unohtamatta!