perjantai 21. kesäkuuta 2013

Juhannuskarkelot

Aattoa eli onnea Johannes Kastaja!
Juhlavaa keskikesän, lakastumattoman auringon ja kukkeimman kasvun karkeloa!

Minua niin hymyilyttää, mielessä loimottaa kesäpäivän seisauksen tuomat syystuulet. Ahhh! Huomenna syksy on jo askeleen lähempänä kuin tänään. Kahden askeleen verran eilistä edellä. Tästä alkaa lyhynevät päivät. Juhlaa!

Hyvähän se tosiasiat pitää mielessä näin mittumaarina. Nuori seemiläisnainen muinaisessa ajassa odotti kolmannella kuulla esikoistaan. Vasta kihlattu ja jo aamupahoinvoiva (keskellä kesää sallitaan keskikertainen huumori). Tyttösen vaihdevuodet ylittänyt serkku synnytti ainokaisensa. Tämän päivän sankarin Johanneksen. Ensisynnyttäjän mies oli mykistynyt ikääntyneen vaimonsa kantokyvystä. Syntyvästä pojasta sitten tuleekin vaihtoehtonuori ja ruoasta kieltäytyjä, pikkuserkkunsa uppokastaja. Sukunsa kullakin. Meillä juhlan ainekset aikojen, ei taikojen, takaa!

Suurimman edelläkäyvää juhlaa jokaiselle! Taivaansineä katsellen (muttei seinissä)& sinisiä hetkiä ajatuksineen!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Jäniksen viesti

Keskeltä viikkoa!
Vaan kukas kakkikaan takapihalle?! -Jänis. Osittaisesta ummetuksesta kärsivä ristihuuli oli yöjuoksullaan eksynyt (hahh -elukka mihinkään ollut risteyksestään erehtynyt, se tuli taimihaistajaisiin!) meidän suhteellisen suljetulle pihallemme. Röyhkimys, jäädessään ilman vihreitä eväitä, oli vääntänyt pari papanaa jälkikirjoitukseksi. Lonkkupolvi was here. Luettu on. Proosallista tekstiä. Asialla ei ollut esikoiskirjailija.

'Lepus ruminat -Jänis märehtii'. Minä en. Minä murehdin toisinaan. Vaan enpä ole päässyt taidoillani Vanhan Testamentin syötäväksi kelpaavien listallekaan. Mites se jänis...? Puputtajat ovat märehtijöitä, joten ilo pitkästä purennasta.

Tuoksusta toiseen. Minulla todellakin on puhurinomainen luomisvimma. Sain eilen idean, toteutin sen ja kauniiksi havaitsin. Sekatekniikalla syntyi taas taulu. Nyt troikka on valmis: teekuppi, kirjapino sekä kirjoituskone. Taulupohjat ovat uusio-uusio-uusiokäytössä. Kolmas kerta on kolmannen kolmonen. Kierrätys on kansanhuvia, minulle natisevaa nuukuutta.

Tuijotan tyhjää kanvasta eli jotain on vielä syntymättä. Se saa odottaa nyt edes huomiselle ;)

Luovuutta arjen keskelle, sen tähdenkin ja kunniaksi!

*

Vinkkaus:
Kävin pitkästä aikaa elävissä kuvissa. Avaruusrymistely Star Trek Into Darkness oli lipun arvoinen. Maanpäällinen terroriteko johdattaa tähtialus Enterprisen miehistön syvälle avaruuden uumeniin. Nuoren kapteeni Kirkin (Chris Pine) vastavoimana valkokankaan sekä huomion vie yli-ihminen Khan (Benedict Cumberbatch). Pahassa on rahtu hyvyyttä ja hyvässä hieman heikkoutta. Sivuhahmot mm. Spock (Zachary Quinto) tai teknikko Scotty saavat anseitsemansa kasvatetun osan tarinassa. Naistähdet söpöstyttävät filmiä, eivät tuo siihen juonilisää. Sujuva, vauhdikas, räjähtävä sekä väkivaltainenkin raina toimi 3D -versiona. Suosittelen vanhoja sarjoja tai sarjakuvia selanneille. Huolella tehty leffa -tähdellinen suositeltava.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Puhtaan arkiset grillihiilet

Lauantaita!
Tuulee niin, että on tuntosarvet taittua. Mennään tänään sekasalaatin voimalla: kerätään lautaselle mitä mielestä tipahtaa ja kaadetaan päälle sattumien kannusta.

Olen hitaan liikkeen naisia. Jos käsityöharrastustuotoksilla mitataan. Usean vuoden tekeillä& telakalla ollut tilkkupeitto on nyt valmis! Ommellessa yksittäisten tilkkujen koko pieneni, itse peiton pinta-ala taas kasvoi. Winwin. Lopputulos on suurempi, pienempi ja upeampi kuin saumaattekaan. Taputtelen olkatoppaustani. Olen ensitekeleeseeni niin tyytyväinen ettei toista tarvitse tehdäkään.

Luovuus on kukkinut. Takapihan ruukkuviljelmät ovat topakasti elossa ja kasvupyrähdys vankkaa. Sää on sivuseikka, paitsi pienviljelijän naamastossa. Helteetön jakso kasvattaa virnettä suupielissäni. Joka toisella pilvellä on lampaan naamainen reunus. Onnistuin uudessa tussipiirroksessani sen verran viivallisesti, että kehystin florat. Kirjankansien kierrätys on jatkuvaa: raidalliset pahvikannet oli kuvitettava nappisohvalla (chesterfield always on my mind), parilla kissalla sekä jalkalampulla. Kuulakärkikynä, luovuuspiikki ja savolaiset taidekäsitykset...

Arki on ihmeellistä. Kliseistä, mutta hämmästyttän totta. Olen valittanut ja vinkunut pyykkitupamme varastetuista tai vierestä viedyistä vuoroista. Nurinat kuultiin kosmisella tasolla. Kohtalo, Hyvä Tahto taikka Sattuma oli jättänyt verkkovarastomme oven taakse pesukoneen! Toimivan pyykinpesukoneen!! Kuka vielä voi väittää etteikö uskomattomia asioita tapahtuisi myös uskoville ;), satsumaa sataisi savolaiselle suun täydeltä ja Onni osuisi omankin oven taakse. Wauuu! Kiitän, kumarran sekä kiitosvirren viserrän olomuodottomalle hyvän kierrättäjälle! Pesukoneeseen täytyy hankkia vain toinen letku ja jokin nippelikiristin. Isäni otti ne hoitaakseen. Sitten pyörii, pyykkää ja linkoaa! Pää pyörällä.

On meillä nykyään grillikin. Pallonmallinen ja lyhytjalkainen. Grilli kirjoitin minä, grilli, en minä. Teini on päätynyt tähän kausiharrasteeseen. Hartaana. Jos säät vain sallisivat. Lisää aiheesta illan jos toisenkin uutislähetyksissä, sitten kun ensigrillaus on lähetetty mahalaukkulaan.

Elämä tarjoaa yllätyksiä. Uskokaa vaan! Hiiliä, taidetta ja uutta kasvua. Kaikkea samaa teille kaikille!

*
Vinkkaus:
Epätodellisiin arkikohtaamisiin törmää myös Anne Tyler'in kirjan Jää hyvästi päähenkilökin. Nuori leskimies Aaron kohtaa kadulla kuolleen vaimonsa Dorothyn. Näiden toivottujen kohtaamisten ja jälleennäkemisten avulla Aaron rakentaa uutta elämäänsä hitaasti ja hapuillen. Mies käy läpi menetystään, puntaroi valintojaan sekä antaa kotinsa remontoitavaksi. Tarina on lempeä, ymmärtävä, laajeneva. Lämminhenkinen romaani, joka jättää pehmeän jälkimaun sekä uskon uusiin aamuihin. Toiveikkaille, verkkaisille elämäntassuttelijoille.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Aidosti lammas

Sunnuntaita uskolliset!
Moraalinen pygmi sisälläni vaatii huomiota. Koen, että minullakin on eettinen velvollisuus määkiä närkästymiseni ilmoille. Kansallisella ikonitrikoobrändillä on copytettu puuta. Auts!

Kun ihminen ikääntyy esimerkiksi solujen uusiutuminen hidastuu. Mikrotason tosiasia. Eräillä eläkepaperinsa jo horisontissa näkevillä suunnittelijoilla on harkintaosaston solukko harvennut niin, että laittomuus pääsee valumaan sisään. Harvaa o, eikä moraalisen selkärangan siivilää näkynyt työpöydällä. Värityskuvavarkaan muistikin palailee metreittäin. Kopioinnin muistaa noin kuuden vuoden muistelun jälkeen. Plagioinnin julkitulo sekä syyllisyyden paljastuminen edesauttoivat kummasti muistamista. Muisti paukkuu, kuosi venyy ja kaltava asenne upottaa. Mitä tulikaan nyysittyä, mitä vielä olen sujauttanut kuvioiden(i) väliin tai mikä oikein copysee näytekansiossani... Ura rusahti lentokoneen kylkeen. Vääristelijä lausahtaa häpeävänsä -seliseliseli. Asia ei ole tällä tuplattu taikka kuitattu! Minulle jäi epäselväksi nolottaako jäljentäjää teosnäpistys vaiko omavaltaisen ottamisen paljastuminen. Kummasti mekonhelma sojottaa jälkimmäiseen marinaan. Joku hörppäsi ikuisen löyhkän suovettä. Toisen oma ei ole omaasi!

Aito on aina aitoa. Ja minä olen aito lammas. Jos menen metsään, olen silloin metsässä, en metsänväkeä. Pysyn aitona maitonaamana kuusikossakin. Aidosti ja aivan varmasti. Rehellistä päivää jokaiselle!

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Savolainen lammas leimaisi virastohirven

Kesäkuuta, mistäs muuta!

Olen yksin kotona. Aivan yksin (jos hämähäkkejä tai muita lämmössä aktivoituvia pörriäisiä ei lattialta lasketa). Teini on tuttavansa ylioppineisuuskekkereissä. Siskoni taas sihisee jo, Teinin ensi vuoden lakillisen kuohuvien juhlien vuoksi. Sisareni löysi kirpputorilta kasan kultaisen koristeellisia kahvikuppeja asetteineen. Melkein noin niin kuin sattumalta -hahh! Toisilla juhlahumu on jo alkanut. Aikaahan on enää vuosi ;)

Olin harrastepiirini viikonlopputapaamisessa. Teini sai olla yksin kotona ts. minulla oli kengänkuva lapaluussa ja heitto-ote housunpuntissa. Vauhdilla menin, vaikken ajokorttia omistakaan. Vaihtelua perusviikkoon, virkistäviä uusia ihmisiä, kohoavia keskusteluja, puheen sorinaa sekä herkullista ruokaa. Eihän ihminen yksin Hengestä elä. Sunnuntain ekumeeninen hartaushetki pyhitti lepopäivän. Hymyilen edelleen.

Viime viikot ovat kumpuilleet. Ilmassa on napinaa ja riveillä kitinää. Meidän suunnalla opiskelija-asuntoihin ovat tulleet uudet vuokrasäädökset. Saadaksemme asua tässä osoitteessa minun täytyi pyytää graduohjaajaltani kirjallinen lausunto, yliopiston leimalla, että minä todellakin olen graduvaiheen opiskelija! Opintorekisteriote ei ollut kattava. "Iso sanoo, pieni anoo". Suomalainen sananparsi sen kiteyttää. Mietin vain, ettei ohjaajallani ole mitään ammatillista velvoitetta kirjoitella tai leimailla lausuntoja opiskelijan olemisista, tekemisistä taikka tekemättä jääneistä jäänteistä. Nyt kuitenkin on paperinlaita kuviomustattu. Saamme asua nurkissamme -vuoden. Tämän leimatun lausunnon oppibyrokratiapokkuroinnin uumenista olisi luullut riittävän, vaan ei! Oli kiikutettava vielä opintotodistuskin. Leimahti!! Ameebakin ymmärtäisi ettei opetushenkilöstö raapustele todisteita kirjoilla olemattomille opiskelijoille. Alkueläimet asustavat asuntotoimistossamme. Mielikuvissani lätkin solidaarisesti virastohirveä kumileimasimella nenän seudulle. Musteen todistusvoiman vuoksi.

Vuokrasopimusta uusittaessa oli virkailijan kysyttävä, ihan omaksi kittanaksi ilokseen, eikö minulla ole miestä! Vanhanpiian kulmakarvani kiipesivät kattopaneeliin. Kuittasin röhkivän virastouteliaisuuden toteamalla etten ole naimisissa. Mielessäni jatkoin etten kyllä pelaa Sapfon joukkueessakaan, mutta maalin sijaan antiikin saarelainen sutkaus olisi vain vajonnut mereen. Minulla ei ole tilitettävää kuin pankkiin.

Hirnuva kakkoskäänne juoksi otsaani, kun toinen ohjaajistani ilmoitti olevansa eri mantereella luentotourneella. Ei ohjausaikaa. Telluksen tallukat! Mikä il divo menninkäinen kuvittelee olevansa?! 'Nemo propheta acceptus est in patria sua -Omassa isänmaassaan ketään ei pidetä profeettana'. Näinpä näin ja suoraan maata päin. Sijoitin luennoitsijan ja hänen professionaalisen turinakiertueensa hevonkuusen sijaan kavioeläimen rectumiin. Noin lämpimikseen. Ammennappas apettasi sieltä. Olen todella kypsynyt ja toivotuksissani aikuismaisen kypsä. Kuten huomaatte. Graduni odottelee, minä odottelen, aika odottanee, päivät ohittanee kärvivällisyyden... Minä en voi tehdä mitään, en niin mittään, koska seuraava gradunvaihe vaatii kiertueprofeetan mukanaoloa. Akateemiset askelkuviot... Turhauttaa tyhjä odottelu. Kaivan uhrikaavun ylleni, hapatan naamallani leivänkin sekä uppoan kitkerään ketutukseeni. Toimii se näinkin.

Aina arkeen ujuttautuu jotain kukkivaakin. Onneksi& asenteeksi! Esikasvatetut taimet voivat tuuheasti. Ensi viikolla ne menevät kunnon multiin. Muhevaa. Olen maalannut (vanhat kirjan kannet uusiokäytössä), tusseillut, vaihtanut kukkamultia, ilmoittautunut tulevaisuudessa valmistuvaksi, leiponut sekä kironnut helteitä... H*lv*t*n helteet on ilmoilla taas! Minä haluan jäädä kylmäksi!!

Tässä oli päivitystä ja päivittelyjä. Soljuvia päivän jatkoja teille kaikille! Peace et pähkinää!

*
Vinkkaus:
Ahkerasti vinkkaamani tuttava istuu mainiosti kesäkuuhunkin. Kanadalaisen Carol Shields'in romaani Rakkauden tasavalta on nimensä mukainen rakkausromaani. Kolmesti eronnut toimittaja Tom törmää lastenkutsuilla perinteentutkija Fayhin. Nämä elämäänsä elelleet, harhailleet, omissa ympyröissään viihtyneet aikuiset löytävät toisensa. He rakastuvat, kihlautuvat ja eroavat. Kirja on lämminhenkinen, viisas ja perusvireeltään optimistinen. Tarkkanäköisesti kirjoitettu tarina levittäytyy laajalle. Ilokseni suosittelen realistisen rakkauden, arkielämän, uusien polkujen ja uskaltautumisen ystäville.