sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Niin tai näin, kuitenkin oikein päin

Aamua aurinkoiset!
Yhdeksältä punkkaan ja viideltä ylös - se on opiskelijan sunnuntai. Saatte arvata, kenen sisäiselle ajastukselle sopii juuri aloitettu kesäaika.

Elämä on aaltoilua. Hiivin, havainnoin, liikuin matalalla profiililla, kuulostelin, tiedustelin, odottelin. Odottelen. Hain ja sain taas uuden ihmisen yhteystiedot, joka mahdollisesti-ehkä-kenties saattaisi osata sekä ehtiä opastaa minua erään ohjelmiston hallintaan. Jotta gradu nytkähtäisi eteenpäin, jotta valmistuminen olisi lähempänä, jotta valmista tulisi, jotten nurmettuisi tämän yhden aiheen alle. Teinikin ihmetteli kuinka monta ihmistä graduuni liittyy. Turhan monta eikä legioonan takarivistä ole havaintoja.

Teinin ylioppineisuus saa tänä keväänä lakillisen etuajo-oikeutta, muutamat pääsykokeet sekä mahdollisen paikkakuntavaihdoksen. Tämä taas heiluttaa minun hyvin viihtyisiä nurkkia, sillä asuntomme jää turhan suureksi pöntöksi yhdelle pöllölle. 'Quod non opus est, asse carum est -Tarpeeton on kallista'. Sitähän se on. Olen varovaisesti katsellut pienempiä koloja, mutta toisaalta taasen, jos Teini ei heti ensiyrittämällä (epätodennäköisyys on kertoimetonta) saakaan havittelemaansa opiskelupaikkaa, niin... Aloitamme jossittelujojoilun alusta.

Siskollani oli asiaan yl-lät-tä-vän painokas näkemys! Olo on kuin hiirellä merihädässä. "Oi kiltti veikko, olen niin heikko, pelasta auta voi" Veikkonen on sisar, jolla on pavun, varren ja Jaakon lisäksi sieraimessaan myös paakku multaa. Minä siis vain ideatasolla, taloudellisistakin syistä sekä umpeutuvan (ainahan sen voi byrokratian hampaiston läpi ajaa eli uusia) vuokrasopimuksen vuoksi nuuhkin yleistä vuokra-asuntotarjontaa. Minä vasta haistelin ilmoja ja Sisko vetäisi ilma-aukkoonsa kaikki skenaariot rönsyineen sekä ihan oman vinkkelin asioiden ja asuinsijojen rytmittelyyn. Sukulaiset - kartoittamaton alue tunnekartastossa ;)

Pitkähkö pohjustus faktalle, että kaipaan tämän kelluvan alustan sijaan maata meren alle. Puntaroidessa seuraavan siirron edeltävän ennakoivaa liikettä on pääkoppa t(f)aktisesti pullollaan. Toisaalta ja toisaalta, niin tai noin. Priorisointikaan ei aina selkeytä näkyvyyttä. Nyt ymmärrän miltä alkumerestä kuivalle maalle ryömivistä evoluution pioneerihämärän töppöjalkaisista tuntui. Välivaiheen eliöelämältä.

Niin tai näin. Elämä on kuitenkin aina oikein päin. Arki voi näyttää nurjalta, vaan turha kurjistella, jos kurkisteluunkin on tilaisuus. Savolainen oivallus lampaalta.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Täällä taas!

Täällä ollaan taas - tulkaa mukaan!
Olen ollut mykkä laiskiainen. Se oikeastaan selittää sekä kattaa kaiken. Loput mutinoistani ovat lisäyksiä ytimen ympärille.

En ota kantaa sotilaallisiin kahnauksiin, kadonneisiin lentokapineisiin taikka ohitettuihin juhlapäiviin. Minä olen paastolla. Paaston tarkoitus ei ole itsensä julkipiinaus, vaan keskittyminen olennaiseen. Tässäkin asiassa fokus on mittasuhteissa. Draaman sijaan panoraamaa. Minä olen kääntänyt selkäni kahvikylkiäisille karamelleineen. Tiukkaa tekee muttei mahdotonta. Paastoaminen ei ole pakkopullaa, pakoa pullista eikä paatostakaan. Aidon gumpismin hengessä etsin siis sokerin rasittamasta rasian sokeroittamaa. Elämä on kuin...

Lakillinen aiheenvaihdos. Teini on loppusuoralla kevään ylioppilaskoekoitoksensa kanssa. Itse olen kevyellä jännityksellä elänyt siipimiessavolaisena. Käytännöksi käännettynä: rahdannut abille toive-eväitä. Arki on arkista, mutta oikeilla eväillä evästettynä perin maistuvaa. Myös koetilanteissa.

Vanhempanikin poikkesivat savolaiselta lentoradaltaan. Pikaruokaa, pinkka lakanoita ja paljon puhetta. Visiitti kiteiltynä. Aiheet pyörivät kuin puolukka paavin päässä, joten piruetilla kulttuurin pariin. Kävimme Teinin kanssa katsomassa venäläistä balettia. Ensikertalaiset katsomossa. Elävä klassinen soi, yleisö hengitti esityksen sävelin ja unohtumaton pähkinä särkyi. Kokonaisvaltainen elämys. Kokonaan uusi kulttuurin alue nuuhkittu. Ihastuksesta vakuuttuneina vannoimme katsovamme toisenkin, jos kohta kolmannenkin, baletin. Puupennibudjetti sanelee aikataulun -tai oikeat lottonumerot. Odottavan aika on näyttävää. Vaan ooppera on meille vielä toistaiseksi kartoittamatonta aariametsää...

Päästelin paastosta ja pajatin päästöttömiä. Näin tänään.

*
Vinkkaus:
Jos tietokoneella en on ole istunut, niin eläviin kuviin olen ehtinyt. Coen veljesten uusin elokuva Inside Llewyn Davis sijoittuu 1960-luvun New Yorkiin. Folklaulaja Llewyn Davis (Oscar Isaac) kompuroi tavallista kivikkoisempaa latua. Kitara ja vaihtuva katti kainalossa koditon muusikko yrittää selviytyä omien valintojensa, niiden seurausten ja haaveidensa keskellä. Tarina on lohkareinen, tumman huumorin pilkuttama ja ajankohdan teemoja tavoittava. John Goodman sivuroolissaan on loistava lisä elokuvan henkilökaartiin. Juonen voisi tiivistää ajatukseen, että päivä paistaa vaikkei se omille kasvoille osuisikaan. Hienosti toteutetun, hyvin näytellyn sekä juurevamman tarinan ystäville. Ei kuitenkaan synkistelijöille.