Johan pimeni

Marian ilmestyspäivää!

Muinaisessa Lähi-idässä enkeli ilmoitti teinitytölle, että jälkikasvua olisi tulossa. Tämän päivän ilmoituksen tuloillaan olevasta perillisestä plussaa muovitikku tai terveydenhuollon ammattilainen. Summattuna, se on sitten yhdeksän kuukautta jouluun!

Minä olen toki ollut valveutunut tasa-arvon päivän liputtaja, kevätpäiväntasauksen niputtaja ja auringonpimennyksen ohittaja. Ihan pimeetä. Yllättävän paljon mediatilaa ja joukkoistavaa liikehdintää taivaslampun hetkellinen piiloutuminen sai aikaan. Uutisoitiin, että hitsaajanlasit on eräillä paikkakunnilla myyty loppuun. Massailmiö kipinöi vain kassakoneessa. Uutistoimistosta riippuen tämä astronominen piiloleikkihän tapahtuu joko kerran vuodessa -tai vuosisadassa. Kunnioitettava aikajännevenymä. Vaan mitäpä minä tässä kitisen, koska itse heräsin mustan auringon päivänä jo kuudelta (kun se aurinko paistoi), ja jäin odottelemaan valopallon liikehdintää.

Huti tuli. Kellon kyttäämisen ohessa ryhdyin viikkosiivoamaan. Imuroin itseni pimennyksen ohi! Minkäs enää teet. Minua ei kutsuta silminnäkijätodistajaksi. C`est la vie! Tai savolaistettuna sama: et sil viisiin!

Ohittamatonta päivää teille!

Leffajenkka

Aamua!
Alkavan viikonvaihteen viihteellistämiseksi laitan listan elokuvista, joista olen pitänyt. Niin ovat monet muutkin. Katsokaa kuinka teidän nähtyänne käy. Kallistutteko samalle kannalle vai kallisteletteko yli makulaidan. Olkaa katsotut!

* Magic in the moonlight. Tottakai, tietysti, luonnollisesti ja ihan varmasti uusin Woody Allen.

* The Grand Budapest Hotel. Hyvin ajoitettua ajojahtia vaaleanpunaisen hotellin ympärillä.

* Boyhood. Hurmaavan elämänmakuinen kasvutarina. Realistinen herkku.

* The birdman. Se musiikki, se tunnelma, ne näyttelijät...

* Tuhat kertaa hyvää yötä. Työ vai perhe?

* The railway man. Sotamuistojen traumatisoima mies, jonka elämä ei löydä arkiraiteita.

* A late quartet. Jousimusiikin täyttämä ihmissuhdesävellys. Aikuiseen makuun.

* Perhe=August: Osage County. Perhe vai pershe?

* 12 years of slave. Orjuuden kurjuudesta ja vapauden kaipuusta.

* Gravity. Painovoimaa uhmaava pettymys.

* Nebraska. Perhenäkemys tämäkin. Toimivaa mustavalkoisuutta.

* Dallas Byers Club. Laihat miehet täyttävät ruudun. Osuu ja uppoaa.

* Päivien kuohu. Arjen yläpuolelle kohoava tumma ranskalaissatu.

* Frances Ha. Tanssiaskelin omaa tietä etsimässä.

* Onneli ja Anneli. Aito lastenelokuva. Sen vuoksi käy mainiosti aikuisillekin.

Kädestä suuhun

Aamua!
Lähestyvät vaalit tai vaihtuva vuodenaika, mene ja tiedä. Tänään tartutaan yhteiskunnalliseen aiheeseen. Yhteen kansallisen jossittelun kestoaiheista.

Kesä ja kärpäset. Ei, kun kesä ja kerjäläiset. Hyvinvointi Suomen katukuvassa ei ole muutamaan vuosikymmeneen näkynyt kotoperäisiä kerjäläisiä. Risteykset ovat olleet kansoittamatta ja talojen kulmille on liruteltu vain omia reviirimerkkejä. Perisuomalainen kerjääminen on siirtynyt virastoihin. Se tapahtuu lomakkeilla, hakemuksilla ja vaadittavilla liitteillä. Siistiä. Anomus, hakemus tai jonotus on selluloosaan käärittyä kerjäämistä. Suljetuissa kuorissa, poissa katukuvasta. Tarveharkintaista anelua. Se taas on käytännön sivistämää kerjäämistä. Virastokerjäläiset tuloo ja lomakkeet paukkuu!

Vaan perusaiheeni on katukerjäläiset. Mieltä ja kieltä kuohuttavat polvistelijat. Pahvimukien kanssa maamme puhdasta imagoa kilisyttävät ihmiset. Omiatuntoja ja empiavarantoja kolkuttelevat kanssaelävät. Antaako rahaa vai antaako olla? Sallitaanko heidän olla vai ollaanko näkemättä? Kuka kiireessä pudotetun pennin oikeasti vie? Kaikenlaisen avuntarpeen äärellä olen sitä mieltä, että haaste ei katoa vaikka kuinka sille haistattelisi. Haistamatta nenäänsä nykisi. On toimivampaa tehdä jotakin. Minä en anna rahaa katukerjäläisille. Syynä ei ole tausta-ajatus oletetuista tai olemattomista hämäräorganisaatioista, pakottamisesta eikä hyväksikäytöstä. Näitä kaikkia saisi varmasti kaivettua esiin -ja ilman lapiota. Minä pyrin konkretiaan. Se vie aikaa, vaivaa, tilaa ja viitseliäisyyttä. Se on myös hyvin paljastavaa. Jos kerjäläiselle tarjoaa rahan sijaan ruokaa tai kenkäparia, vastauksesta tietää heti kerjätäänkö tarpeeseen vai almuillaanko ammatikseen. Sama pätee puistokemisteihin ja nukkumatteihin. Jos lasolisti ei oman väittämänsä mukaan ole syönyt muutamaan päivään, kelpaa vienosti liuenneelle veikolle voileipä. Kieltävä vastaus kertoo toisenlaisesta nälästä. Sitä minä en rahoita.

Kerjäläinen on ihminen, joka kerjää elannokseen. Ei ainoastaan elääkseen. Hartaasti harjoitetusta harrastustoiminnasta ole tässä tietoakaan. Kerjääminen on jatkuvaa kiihkeää pyytelyä. Almujen anomista, kärttämistä, ruinaamista, mankumista, rukoilua. Tuttua? Lapset, uskovaiset, lajiliitot, hyväntekeväisyysjärjestöt, vaaliehdokkaat ja kaikki muut, myös sulkeutuvat suut. Määrehän kattaa suurimman osan suomalaisista! Kerjuukansalaisia kaikki. Ei vain ne ulkomailta tipahtaneet tai tämän maan ulkoistamat pudokkaat. Ketä tämä asia ei siis koskisi?!

Näkyväksi tullut, tai tehty, avuntarve auttaa valottamaan ongelman kuin ongelman hämärämpiäkin nurkkia. Silmät ummessa osuu varmemmin terävään kulmaan tai siihen kiperään nurkkaan. Osuu omalle nahkalle. Jossittelu ei ole keskustelua. Se on tyhjän jauhamista. Asennejossittelulla olevasta ongelmasta koverretaan tyhjä. Ja tyhjähän täyttyy toistamiseen. Aina vaan, taas ja taas ja taas... Jokainen auttaa, toimii, tulee autetuksi taikka jättää katsomatta ihan oman itsensä vuoksi. Ehkäpä itsekkyydestäkin käsin voisi tehdä hyvää. Ainakin jotain hieman parempaa. Ota ja tee!

Maaliskuiset hanget...

... sulavat silmissä. Savolainen sotkeutuu loskaan.

Eräs antiikin Caesareista kohtasi joudutetun loppunsa maaliskuun puolivälissä. Tästä murhapäivästä juontaa juonikkaan juurensa ajatus 15. päivän uhkaavasta onnettomuudesta. Maaliskuinen idus. Tähän onneton uskoo, onnekas on uskomatta. Pysyköön turma, tapaturma, tuomio, turmio, kurjuus, vaurio, vahinko taikka katastrofi kaukana! Epäonni etsiytyköön etäämmälle. Tänään on uuden kuukauden huomen!

Mieleen hiipii hyvään kurkoittava kysymys: Mitähän mukavaa maaliskuu tuo mukanaan?