Mietelmä uunista

Sunnuntaita!
Ajattelin yllättää teidät ja kirjoittaa taas. Slurpsprise!

'Bene vixit qui bene latuit -Hyvin on elänyt se, joka on elänyt hyvin huomaamattomasti'. Sananmukainen käännös olisi '... se, joka on piiloutunut hyvin'. Toisten sanoin elänyt hiljaiseloa. Minä, minä! Minä täällä!! Yllättävää kyllä, mutta minuakin aiemmin sanonta on tunnettu. Tunnuslauseekseen sen otti ranskalainen kirjailija-filosofi Descartes, jolla oli tapana mennä uuniin mietiskelemään. Suomalaisen näytelmän fiktiivivilosovi Pölhö-Kustaa poistuu uuninpankolta vain kattilan kolahtaessa pöytään. Eläköön eurooppalainen erilaisuus! Tämän päivän Descartes-palkinto jaetaan eurooppalaisista tieteellisistä tai tekninistä saavutuksista. Pölhö-Kustaan taas tavoittaa sukujuhlista.

Minä en mahdu meidän sähköuuniin. En yritä sinne ahtautuakaan. Asuntoni on näillä h*lv*tin helteillä ympärivuorokautinen uuni, joten voin tuumiskella missä vain ja sulaa sijoilleni. Aivojen höyrystyessä on hieman haasteellista kiteyttää ilmoille mitään painavaa. Joten syksyä odotellessa (kyllä, jo nyt!)...

*
Vinkkaus:
Vihjaan ilmanalaan sopivasti Maggie O'Farrell'in kirjaa Varoitus tukalasta helteestä. Psykologinen perheromaani sijoittuu 1970-luvun Lontooseen. Perheen isä katoaa aamulla. Äiti, kolme aikuista lasta sekä miniä joutuvat keskelle perheriitoja ja vaiettuja valintoja. Kirja on inhimillisen tarkka kuvaus toisistaan vieraantuneiden ihmisten yhteentörmäyksistä. Suosittelen etenkin perheellisille ja sopivasti rönsyilevien tarinoiden ystäville.

Kerran kesässä

Juhannusaattoa!
Jos nyt kerran kesällä, kesäkuussa, kello kahdeksen kieppeillä kailottaisin kaikille kokkoista keskikesän juhlaa!

Haluan vain huomauttaa...

että olen elossa ja blogikin hengittää tasaisesti.

Voisin väittää, että minulla on ollut kirjoittajan tukos, tupajumi tai betoniporsas näppäimistöllä. Eipähän ole! Olen vain kipristellyt lahoavan terveyden kanssa, muhinut mahani (syömällä saatu :) vieressä sekä elellyt arkeani. Kaikesta edellä mainitusta olisi kyllä saanut aikaan juurevan jutun jos kolmannenkin, mutta... Sisäinen laiskiaiseni on vaatinut jakamatonta huomiota. Animaalista tämä elämä.

Kohotan mehumaljan ja nostan pipoa teille sitkeille, jotka jaksatte piipahtaa tontillani! Tehkään niin jatkossakin!!