Ylipainoinen asia

Maanantaita!

Tiedetään. Blogissani ei ole ollut liikettä puoleen eikä puolueeseen. Teen nyt pidemmän korjausliikkeen. Mennään tänään luita ja ytimiä ympäröivään aiheeseen. Ei aineetonta laisinkaan. Pohditaan painavia, ei painokelvottomia, elävää painoa. Eräille peruspainoa, äreille painolastia. Kiivaimmille tiedoksi, että en ole laardisaarnaaja enkä liikunnan vihaaja. Minä olen ylipainoinen, eikä siitä ole minulle vaivaa. Se jolle on, hakekoon apua ongelmaansa.

Julkisuudessa on nostettu esille asiaa painosta. Perusasteikkoa tutisuttavasta massasta. Tämä heilurimainen keskustelu on saanut tällä kierroksella ihan virkistävän näkökulman: lihavatkin voivat olla terveitä. No voi voi -olla! Asia tulee uutisena vain ultraohuen katsontakannan omaaville. Muille tämä fakta on ääneen lausuttu itsestäänselvyys. Paino ja terveys eivät ole synonyymejä. Ei, vaikka asiaa yritetään sinnikkään näennäistilastollisesti näin esittää. Sanat terveys ja paino eivät ole myöskään toistensa vastapooleja. Ylipainoinen ei ole yliterve eikä alipainoinen olekaan alipaineinen. Kaikkea muuta, vaikka sivelisi luuta.

Joka ikinen kerta, aina ja iäti, kun lihavuudesta (termiin tuntuu olevan imeytetty jo nk. normaalipainoisetkin) vedetään esiin terveyskortti. Joku on terveen mitoissa, tavoitepaino on terveen rajoissa, hoikan ruokavalio on terveellinen. Terve vaan teillekin! Se muu mikä jää lokeroinnin ulkopuolelle on siis epätervettä ja -kelpoista. Eikä ole! Minä puhun nyt ylipainosta, en sairaanloisesta lihavuudesta (aihepiirejä ei ole syytä sekoittaa). En ymmärrä kuinka yhtä kansanosaa on lupa, oikeastaan velvollisuus, muokata. Joku poikkeaa tasapäämitoituksesta, standardinakin tunnetusta, ja se olisi syyllistymisen paikka. Eikä taaskaan ole! Jokaisen tulisi elää monikansallisen terveyssaumanvaran mukaisesti. Ahdasta olisi, jos siihen suostuisi.

Toinen asenneomituisuus on yleistys, että lihavuus on rumaa. Ja tyhmää, oppimatonta, haisevaa, alhaista sekä menestyksetöntä. Samat ominaisuudet voisi liittää myös köyhään. Totta on, että koulutustaso ja varallisuus näkyvät ostokäyttäytymisessä, ruokatottumuksissa tai urakehityksessä. Niin näkyy sukupuolikin. Ei köyhän ruoka siltikään haise pahemmalle kuin syömättömän eväät. Kauneus ja terveys ovat kuin saman radan vierekkäiset kiskot. Pääsee samaan suuntaan, mutteivat kohtaa toisiaan kuin risteyskohdissa. Kauneusihanteet ovat aika- ja kulttuurisidonnaisia. Kuten kaikkiin asenteisiin liittyy kauneuskäsityksiinkin ennakkoluuloja. Eräs kummallinen vinouma näkee vain skeletormaisen naisen kauniin seksikkyyden kulminoituma. Hän on ihanne, fantasia ja suositus. Lihavat ihmiset halun tai ihailun kohteina luokitellaan epäilyttävyyksien jopa omituisuuksien laariin. Keiden toimesta, kenen mielessä? Kaunis ihminen on kaunis, olipa hänen kauneutensa kuinka suurta tahansa. Pienikin on kaunista, läheltä katsottuna. Kauempaa pikkuruisia ei vain tahdo erottaa (kuten Olsenin kaksosia kengistään ;)).

Entinen ministeri, hän jonka aivojen tilalla kypsyi kuuluisa uuniperuna ja joka otti lahjuksensa lautoina, esitti itämättömän idean: nostetaan [määrittelemättömästi] ylipainoisten vakuutusmaksuja kohonneiden sairastavuuskulujen ja hoitokustannusten vuoksi. Syrjivä lohkaisu ei mennyt ainakaan julkisesti läpi. Tyhmyys jää usein hoitamatta, ei huomaamatta! Yhteiskunnalle koituu ylipainosta kustannuksia. Niin kertyy alipainosta ja ns. normaalipainosta myös. Yhteiskuntamallimme pyörii verovaroilla, enkä ole vielä huomannut, että äyrissä olisi painorajaa. BKT ei ole BMI. Massilla massaa vai massalla massii -tositeeveessä tavataan.

Surullista todeta lähes jokaisen pyöreämmän, pulskemman, varhaiskypsän tai lihavan joutuneen syrjityksi. Kohtaamaan suoraa kiusaamista, asenteellista vähättelyä tai välillistä torppaamista ja tuomitsemista. Vihjaillen, huomautellen taikka ääneen ivaten. Jokaiselle pilkan kohteeksi joutuneelle se on aina todellista ja julmaa. Jo alakouluissa yleisimmät haukkumasanat ovat 'homo', 'huora' ja 'läski'. Kaksi ensimmäistä viittaa ihmisyyden ytimessä olevaan seksuaalisuuteen, kolmas on vähättelevä yleistys kokonaisvaltaisesta epäonnistumisesta. Epäinhimillistämisestä. Läski on rasvaista sianlihaa. Valkoisuus, jolla ei ole mitään tekemistä ihmisen painon kanssa. Homma voi mennä läskiksi eli epäonnistua. Läskiksi huutelu on täydelliseksi luuseriksi julistamista. Kevyttä kenttähuumoriako vain? Ihmisvihaa minusta. Kuinka usein kouluissa jätetään puuttumatta 'läskiksi' nimittelyyn? Luulen, että useammin kuin homotteluun. Lihavuus on kansantauti, huorittelu epäkorrektia. Koulut ovat sivistyksen ahjoja, joissa hyvä käytös arvioidaan todistukseen/ todistukseksi saakka. Koulu- ja joulurauhaan olisi sisällytettävä myös painorauha.

Miehisempi pilkkanimi 'läskimooses' pitää sisällään kestämättömän ristiriidan. Kerraten: läski on sianrasvaa eli silavaa. Mooses taas oli yksi juutalais-kristillisistä merkkihenkilöistä. Juutalaiset puhtaussäännöt kieltävät sianlihan nauttimisen, joten läskimooses on itsensä poissulkeva mahdottomuus. Sitä se saa olla asenneilmattomuusoksennuksenakin. Ihminen on ihminen, ei ihraa.

Minä mietin mikä tässä ylipainossa niin kuohuttaa. Sen vankka asema? Maailmalla arvot ja vaatimukset kovenevat, asenteet tiukkenevat, kilpailu kiristyy. Miten se liittyy ihmisten painoon? Ei avaudu. Jos elämässä ainoa asia jota pystyt enää kontrolloimaan on painosi, on perustekijöissä häiriö. Jos taas ainoa asia mitä arkivalinnoissasi kontroilloit on toisten paino, silloin on perustuksissasi häiriöitä! Globaalisti väestönkasvu on hidastunut, painonnousun kanssa asialla ei ole yhtäläisyyksiä. En siltikään usko, että painon kyttäys antaa enemmän tilaa ympärillä oleville kanssaeläjille. Päin vastoin. Minä taas tiedän etten vie yhdenkään toisen ilma- tai elintilaa sen enempää kuin lihavuusinhonsa päälle kuivanut yksilökään. Tilaa maailmassa on, se vain ei ole jakautunut tasaisesti. Ylipainoisten tai lihavien ei ole sulauduttava taustoihin, hauskoihin rooleihin, leppoisiin keppostelijoihin, hoikkuuteen taikka vitsinaiheiksi. Se ettei hyväksy ääneenlausumattomia vaatimuksia olla näkymättä kokoisenaan, saa osaltaan aikaan tämän laihuuskilvoittelijoiden suuren mieliharmin. Ylipaino saa näkyä, tuntua ja olla olemassa. Oikeus olemassaoloon tai tasa-arvoon ei ole sidoksissa vaakalukemiin. Painokas perustotuus.

Tässä kirjoituksessa vaaka oli tarkoitettu vain horoskooppimerkiksi, ei horisonttimerkinnäksi. Itselleni on aivan sama missä kehonpainoluokassa kukin arkeensa tallustaa. Jos oma vaatekoko närästää, se on omaksi harmistukseksi. Mutta jos naapurin vaatteet hiertävät, olet väärissä housuissa.