Sateista sunnuntaita!
En askeltanut aatteen puolesta kevään karnevalistisissa karkeloissa. Marssin tänne.
Olo on siitepölyn tukkimaa ja arkikin töyssyistä. Minkäs teet -nariset asiasta! Jaettu vikinä, on kaksinkertainen ininä. Pyykkituvallamme oli eilen hämmentynyttä porukkaa. Minähän se siellä. Jollakin kahdesti ajattelematta jättävällä oli ollut otsaa vaihtaa koko varauslista uuteen. Haistakoon... Dublabuukatuista vuoroista tuli tarpeetonta sotkua ja sekaannusta. Jälkiä puhdistetaan vielä tänäänkin. Minulle on opetettu ettei sunnuntaityöllä ole siunausta. Opiksi ja ojennukseksi oikein kahdessa sukupolvessa. 'Repetitio est mater studiorum -Kertaus on opintojen äiti'. Ja isoäiti. Opin omaksuneena (eli selkäranka kohmeessa) rukoilen etteivät lakanat syty koneessa tuleen tai etten minä pala muovisandaaleihini siinä pesukoneen edessä. Syyllisyys on todellisuuden kerosiinia. Näenkös oikein, näenkö sinisen liekin?
Sirpaleet ovat entinen kokonaisuus (viisauden lähteessä voi uida pientäkin ympyrää). Kevätaurinko paljasti ettei paperisabluuna ole aito passepartout. Oli korjattava tämä läpinäkyvä selluloosallinen epäkohta. Irrottaessani taulua seinältä ote lipesi. Sinne meni s e k i n taulunkehys. Tämä on pirstaleinen toisinto viime vuodelta. Eikä tälläkään kierroksella naurata. Nyt etsin muovikehyksiä ja pitävää otetta.
Tukkoisuus valtaa otsaa, joten lopetan lätinät ennen lorinaa. Hapekasta jatkoa teille muille!
*
Vinkkaus:
Pitkästä aikaa luin suositeltavan kirjan. Alan Bradley'n esikoiskirja Piiraan maku makea on viehättävän vanhanaikainen rikosromaani. Nuori englantilaistyttönen Flavia rakastaa kemiaa, pitää leski-isästään, mutta vihaa vanhempia sisariaan. Flavia löytää ruumiin perheen puutarhasta ja joutuu keskelle postimerkkeilyn sävyttämää murhatutkimusta. Romaani on hurmaavan raikas nostalgisella kierteellään, mielenkiintoisilla henkilöhahmoillaan sekä tukevalla tarinallaan. Suosittelen pikkuvanhoille ja vintagen viemille selkeän romaanin ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti