Yksin kaksioon?

Spekulatiivista maanantaita!
Nyt on sitten eduskuntavaalit ohi. Voittajat on äänestetty, hävinneet kadonneet maakuntatoimistoihin. Kaikille yrittäneille nostetaan hattua! Äänestämättä jättäneet... Toimimattomuus ei vaan toimi. Yksi Toimi muuten valittiin, muttei minun äänellä, eikä vaalipiiristä. Oma ehdokkaani heilahti Helsinkiin.

Demokratiasta asuntopolitiikkaan. Olen maininnut, että etsin/ jonotan/ metsästän pienempää asuntoa. Olen ollut yksiöjonoissa jo kohta vuoden. Käynyt asuntonäytöissä tulematta valituksi (en voi luvata asuvani kämpässä vuodesta vuosikymmeneen), nähnyt asuntoja joita ei olisi uskonut näkevänsä ja katsellut asuntoja, joiden vaatimuslista on pidempi kuin vuokrattavat neliöt. Ystävät, toverit -olen hämmästynyt. Jonotan yksiötä, en uusia elimiä. Nyt viimeinkin, sain opiskelija-asuntomonopolilta asuntotarjouksen... kaksiosta! 'Non est, crede mihi, sapientis dicere: "Vivam". Sera nimis vita est crastina - vive hodie! -Ei ole, usko minua, viisasta sanoa: "Huomenna alan elää". Huomenna on liian myöhäistä - elä tänään!'. Pitkän päivän hetkellisyyden kiteymänä voisin todeta, että toimii se kohtuus kai näinkin. Yksiöjonosta kaksioon. Väljät olisivat neliöt, väljää on myös monopoliviraston yksiötulkinta. Väljähtynyttä väljyyttä lisää asuntopolitiikan tiheät kiharat. Olen selkä (kaksion) seinää vasten. Kylmän turhauttavaa.

Yksiön sijaan (muttei samalla rahalla) kaksioon -purupalapuntarissa painaa eniten asunnon sijainti. Jonotan yksiötä keskusta-alueen tuntumasta. Autoton ei nääs kurvaa lihaksiaan pidemmälle. Treenaamaton pennipussikin rutistaa bussikortittoman säestyksen. Tarjokaskaksio sijaitsee keskellä nukkumalähiötä, perhepihoja, kotieläimiä. Keskustatikassa maalin sijaan sivuun. Ei osunut asuntoehdotus toivelistan koko- eikä sijaintihaaviin! En tiedä mitä teen ja sekös tässä hiertää! Aikaa päätökselle ei ole kuin pari päivää. P*skakaksionakki.

Minulle siis tarjotaan mahdollisuutta asettua yksin kaksioon. Sisko sen sijaan muutti kaksin yksiöön. Arki on huumorilaji.

Jk. Pitkään harkittuani hylkäsin kaksiotarjouksen. Aika saa näyttää valitsinko viisaasti vai vikaan.

*
Vinkkaus:
Rouheaa huumoria viljelee myös Caitlin Moran romaanissaan Näin minusta tuli tyttö. Teini-ikäinen Johanna elää 1990-luvun Englannissa köyhääkin köyhempien hippivanhempien ja sisaruslauman keskellä, haaveilee olevansa joku toinen tai ainakin saavansa olla joku toinen. Murrosiän angstikaameus, omien rajojen ja lahjakkuuden oivaltaminen sekä perheen vaikutuksen hyväksyminen tekevät tarinasta inhimillisen. Psykologinen kasvutarina nasevan feminismin hengessä. Sopii lukupalaksi puberteetin ylittäneille.