Paino puntarissa

Rauhaa!
Asiaa aiheesta, jota ei suostuta katsomaan puntaria edemmäs. Tuijotetaan varpaita.

Eilisen kuumottavana aiheena oli suomalainen ylipaino. Tällekin päivälle riittää asian jälkihikeä. Aamu-uutisiin kiepautettiin Maailman terveysjärjestö ja eurooppalaistuva liikalihavuus. Ennakkovaroitetaan pandemian sijaan fatdemiasta.

Olen närkästynyt. En ylipainoisena, vaan ylipainon yksisilmäisestä käsittelystä -taas. Painoasiaa uutisoidaan ainoastaan negatiivisesta kulmasta. Mielenkiintoista oli niputtava ote, jolla ylipainoon sisällytettiin merkittävä ja sairaanloinen lihavuuskin. Termistöllinen erottelu olisi ollut kohtuullista. Suomalaiset eivät halua, että ylipainon ennaltaehkäisyyn käytetään verovaroja. Mikä tässä nyt on se uutinen? Terveysvali(s)tus ei kiinnosta vai se, ettei suomalaiset halua maksaa veroja? Kenties kansalaiset eivät miellä lihavuutta ongelmaksi. Eihän ylipaino ei ole sairaus! Eikä jokainen lihava ole sairas tai edes yleistettävän kipeäkään. Hoikkuus ei takaa terveyttä eikä terveellisyyttä (houkille ei anneta painoa). Nämä näkökulmat sivuutettiin uutisoinnissa täysin. Kuten aina. Painovaino on arkinen tosiasia. Siitä eilisessäkin uutisoinnissa oli kyse.

Terveyslipulla ajeltiin pitkälle: ylipaino kuormittaa terveyspalveluja, lisää kuluja ja rapauttaa kansantaloutta. Tilastot kertovat. Minä olisin kaivannut uutista näistä puhuvista tilastoista! Suulaan histogrammin pylvästelemään kuka tilasi kyseisen tutkimuksen, mikä oli laatijan sidosryhmä, ammatillinen tausta ja työpaikka. On syytä huomioida, että tutkimustulos on aina tulkinnallinen. Taulukkouskovaisten maassa suomalaisten ylipainon on tilastoitu lähteneen laskuun. Suomi ei siis olekaan räjähdysmäisesti lihova maa. Tätä olisi voinut rummuttaa koko päivän. Olisi ollut tuoreempi juttu kuin valtakunnallinen laardijahti. Merkillistä, että on olemassa ns. normaali- ja alipainoisia ihmisiä, mutta vain ylipainosta tai lihavuudesta kärsitään. Voin kertoa, ettei tämä pullavan elämä kärsimystä ole.

Asiaan kuin sen vierustaan löytyy asiantuntija. Hyvin harvoin asiantuntija on aidosti asiaa tunteva. Lihavuustutkija on yleensä se paikan kuivettunein tyyppi. Hän, joka huolestuneisuuden tai talouden näkökulmasta kertoo oman asenteellisuutensa asiana. Terveyshuoli on vain peiteltyä painostusta ja terveystalous syyllistämistä. Miksi uutisoida terveysriskeistä? Eihän terveys ole riskitekijä. Ylipainolle löytyy kovin vähän ymmärtäjiä. Sitä minä en ymmärrä. Ei ole epätervettä olla lihava. Epäinhimillistä on asian vääristäminen sellaiseksi. Ei henkilövaa'alla voi mitata ihmisarvoa!

Mietin, uutisväännön välipalana, jos kouluterveydenhoitajan vastaanotolle tulee lapsi tai nuori, joka on joko lievästi ali- tai ylipainoinen. Kumman haasteeseen hoitaja puuttuu hanakammin? Kummalla lapsista on ongelma, kummalla taas ruumiinrakenne? Kumman kohdalla terveyspoliittiset valistusaatteet valjastetaan koskemaan koko perhettä? Kumman koululaisen vanhemmat ovat suurempia syyllisiä? Kumpi nuorista saa ravintoneuvontaa? Aivan! Aina vaan, alati ja taatusti se kasvukäyrän osoittama tukeva. Villasukkaperspektiivistä väitän, että alipainoinen saa laihtua hyvinkin luisevaksi, ennen kuin hänen ongelmaansa puututaan. Laihuushan on eräs ulkonäkökriteereistä, joita ymmärretään sairaanloisuuteen saakka. Ilman kattavia syömishäiriöisten hoitopaikkoja. Ihmispaino on politisoitu.

Taasen, ikuisena uppopalloaiheena, esiin nostettiin ylipainoisille osoitetut terveyskeskusmaksut. Korotettuina. Hämmennyin, kuinka näin epäkorrekti aihe sai taas mediatilaa! Käsittely lähentelee jo ihmisoikeusasiaa. Olisi yhtä asiatonta vaatia ikäihmisiltä, korvatulehduskierteessä olevilta lapsilta, sokeilta, työuupuneilta tai pyörätuolin käyttäjiltä korotettuja terveyskeskusmaksuja. Hekin ovat syyllisiä omaan tilanteeseensa. Vanhukset eivät ole suostuneet kuolemaan, lapset pysymään terveinä, sokeat katsomaan eteensä, uupahtaneet lopettamaan velttoiluaan ja pyörätuoleille tarvitaan kalliita ramppeja. Korrektiako?! Ei ole. Millä perusteilla vain liikalihavien (kuka saa määrittää liiallisuuden rajat?) kohdalla suurin osa ihmisistä vaikenee? Toimimattomuudella hyväksytään asennekierouma.

Osa suomalaisista katsoo kansalaisvelvollisuudekseen, äänestämisen sijaan, osoittaa toiselle hänen painonsa tai hyvinvointinsa rajat? Miksi? Ei ainakaan demokratian tähden. Olen puntaroinut asiaa. Vastausta ei löydy vaa'asta eikä sen kielistä. 'Difficile est saturam non scribere -Vaikeaa on olla kirjoittamatta satiiria'. Runoilija Juvenaliksen sanoin myös minä katson epäoikeudenmukaisuuden olevan niin suurta ja sietämätöntä, että en kerta kaikkiaan voinut vaieta. Välinpitämättömyys ei ole selitys.

Liputan vapaaehtoisen painonhallinnan ja -pudotuksen puolesta. Kaikenkokoisten oikeuteen olla olemassa. Solidaarisuutta saa ainoastaan pluskoossa! Toivon jokaiselle itsensä kokoista elopainoa. Painoa, joka saa elää, ja joka sen vuoksi tuntuu painottomalta. Hyvinvointi on painoluokatonta. Ehdottoman myönteinen uutinen.