Mentiin bussilla

ja junalla ja lentokoneella ja vielä minibussillakin. Näin olimme Lontoossa!

Ihan oikeasti ja aivan takuulla, kävin viimeinkin Lontoossa! Siellähän on käynyt jo lähes kaikki muut, joten oli korkea aika lennättää lampaanlihakin Brittein saarille. Museoita, makuja, metroja, menoa ja meininkiä eli aivan mahtava matka!! Olin ensikertalainen kaupungissa, mutta myös metromatkaajana. Alkuasetelma maanalusmatkustamisesta: sehän on kuin synnytyskanavaan ryömisi. Lopputulema: huikean nopeaa ja kätevää. Ei siis mitään postposttraumaattista aikuisiän kanavatraumaa. Mentiin metrolla!

Tuntui kuin joka paikkaan olisi ehditty muutamassa päivässä. Palatsit, Picassot, Piccadillyt, Primarkit ja Bridget tuli koettua. Ja niin paljon muutakin. Paljon jäi myös näkemättä. Kaupunki oli yllättävän väljä, siisti, kohtelias (!!) sekä haltuunotettava. Teini oli huikaiseva kaupunkisuunnistaja, minä se kaikkea töllistelevä turisti. Kaksi kertaa minua luultiin paikalliseksi, indeed. En osannut turistineuvoa, mutta kyllä hiveli savolaisen kosmopoliittista hipiää.

Turistikrääsän sijaan olin ottanut tavoitteekseni löytää pingviinimerkillisen kirppispokkarin ja vaahtokatkarapuja. Huimaa, eikö totta? Ensimmäinen pokkari löytyi hyväntekeväisyyskirpparilta (hinta hieman suolainen, mutta...). Toinen paperikirja ilmestyi ostoskoriini museokaupasta kangaskassin kaveriksi. Insuliinishottishokin makeat vaahtokarkkikatkikset säästin syötäväksi vasta Suomessa. Haima kiittää harkinnasta. Löysin myös lastenkirjan, joka kiidätti minut suoraan nostalgiamatkalle omaan lapsuuteen. Kieli oli vain vaihtunut englanniksi. Se oli ostettava. Teinin ostokset olivat hieman tardismaisempaa lajia sekä ruusuista designia. Ostajanoloisia valintoja.

Kuitenkin paras ostokseni oli rakkolaastarit. Ehdottomasti! Inhorealismin ikeen alta ei voi kirjoittaa kaunista proosaa. Visva vieköön! Voin vain pyydellä anteeksi ja kiitellä Teinin universumillista kärsivällisyyttä. 'Iniuriarum remedium est oblivio -Lääke epäoikeudenmukaisuuteen on unohtaminen'. Tällä antiikkisella ajatuksella kanssamatkaajani voi lievittää päkiäinvalidin aiheuttamaa vaikertavaa henkistä lisähiertymää. Wanhat kengät, wanhat jalkapohjat ja wanhat toimimattomat ideat. Seuraavalle reissulle lähden uusissa jalkineissa.

Teinin syntymäpäivälahjamatka oli unohtumaton kokemus minullekin! Lontoo on kaupunki, jonne haluamme palata toistekin (tai Teini neljännen kerran). Teini tosin ilmoitti, että hän ei lähde kanssani ihan heti minnekään. Olin kuulema mukavaa seuraa, mutta ne rakot eivät. Arki välistä on... pysyttelyä kotilaitumilla ;)

*
Vinkkaus:
Metromatkojen innoittamana on vinkattava ranskalaisen Jean-Paul Didierlaurent'in kirjaa Lukija aamujunassa. Guylain on mies, joka inhoaa työtään, mutta rakastaa kirjoja. Hän lukee joka aamu ääneen yksittäisiä sivuja tuhotuista kirjoista. Miehellä on omat ihailijansa, mutta aamujunasta löytynyt muistitikku laittaa ujokin elämän uusiksi. Tarina on hyväntuulisuudessaan aikuisille kirjoitettua satua, kuitenkin etäällä imelästä. Suosittelen ääneenlukijoille, kirjojen kavereille sekä myönteisten kertomusten ystäville.