Kesäkuuta, mistäs muuta!
Olen yksin kotona. Aivan yksin (jos hämähäkkejä tai muita lämmössä aktivoituvia pörriäisiä ei lattialta lasketa). Teini on tuttavansa ylioppineisuuskekkereissä. Siskoni taas sihisee jo, Teinin ensi vuoden lakillisen kuohuvien juhlien vuoksi. Sisareni löysi kirpputorilta kasan kultaisen koristeellisia kahvikuppeja asetteineen. Melkein noin niin kuin sattumalta -hahh! Toisilla juhlahumu on jo alkanut. Aikaahan on enää vuosi ;)
Olin harrastepiirini viikonlopputapaamisessa. Teini sai olla yksin kotona ts. minulla oli kengänkuva lapaluussa ja heitto-ote housunpuntissa. Vauhdilla menin, vaikken ajokorttia omistakaan. Vaihtelua perusviikkoon, virkistäviä uusia ihmisiä, kohoavia keskusteluja, puheen sorinaa sekä herkullista ruokaa. Eihän ihminen yksin Hengestä elä. Sunnuntain ekumeeninen hartaushetki pyhitti lepopäivän. Hymyilen edelleen.
Viime viikot ovat kumpuilleet. Ilmassa on napinaa ja riveillä kitinää. Meidän suunnalla opiskelija-asuntoihin ovat tulleet uudet vuokrasäädökset. Saadaksemme asua tässä osoitteessa minun täytyi pyytää graduohjaajaltani kirjallinen lausunto, yliopiston leimalla, että minä todellakin olen graduvaiheen opiskelija! Opintorekisteriote ei ollut kattava. "Iso sanoo, pieni anoo". Suomalainen sananparsi sen kiteyttää. Mietin vain, ettei ohjaajallani ole mitään ammatillista velvoitetta kirjoitella tai leimailla lausuntoja opiskelijan olemisista, tekemisistä taikka tekemättä jääneistä jäänteistä. Nyt kuitenkin on paperinlaita kuviomustattu. Saamme asua nurkissamme -vuoden. Tämän leimatun lausunnon oppibyrokratiapokkuroinnin uumenista olisi luullut riittävän, vaan ei! Oli kiikutettava vielä opintotodistuskin. Leimahti!! Ameebakin ymmärtäisi ettei opetushenkilöstö raapustele todisteita kirjoilla olemattomille opiskelijoille. Alkueläimet asustavat asuntotoimistossamme. Mielikuvissani lätkin solidaarisesti virastohirveä kumileimasimella nenän seudulle. Musteen todistusvoiman vuoksi.
Vuokrasopimusta uusittaessa oli virkailijan kysyttävä, ihan omaksi kittanaksi ilokseen, eikö minulla ole miestä! Vanhanpiian kulmakarvani kiipesivät kattopaneeliin. Kuittasin röhkivän virastouteliaisuuden toteamalla etten ole naimisissa. Mielessäni jatkoin etten kyllä pelaa Sapfon joukkueessakaan, mutta maalin sijaan antiikin saarelainen sutkaus olisi vain vajonnut mereen. Minulla ei ole tilitettävää kuin pankkiin.
Hirnuva kakkoskäänne juoksi otsaani, kun toinen ohjaajistani ilmoitti olevansa eri mantereella luentotourneella. Ei ohjausaikaa. Telluksen tallukat! Mikä il divo menninkäinen kuvittelee olevansa?! 'Nemo propheta acceptus est in patria sua -Omassa isänmaassaan ketään ei pidetä profeettana'. Näinpä näin ja suoraan maata päin. Sijoitin luennoitsijan ja hänen professionaalisen turinakiertueensa hevonkuusen sijaan kavioeläimen rectumiin. Noin lämpimikseen. Ammennappas apettasi sieltä. Olen todella kypsynyt ja toivotuksissani aikuismaisen kypsä. Kuten huomaatte. Graduni odottelee, minä odottelen, aika odottanee, päivät ohittanee kärvivällisyyden... Minä en voi tehdä mitään, en niin mittään, koska seuraava gradunvaihe vaatii kiertueprofeetan mukanaoloa. Akateemiset askelkuviot... Turhauttaa tyhjä odottelu. Kaivan uhrikaavun ylleni, hapatan naamallani leivänkin sekä uppoan kitkerään ketutukseeni. Toimii se näinkin.
Aina arkeen ujuttautuu jotain kukkivaakin. Onneksi& asenteeksi! Esikasvatetut taimet voivat tuuheasti. Ensi viikolla ne menevät kunnon multiin. Muhevaa. Olen maalannut (vanhat kirjan kannet uusiokäytössä), tusseillut, vaihtanut kukkamultia, ilmoittautunut tulevaisuudessa valmistuvaksi, leiponut sekä kironnut helteitä... H*lv*t*n helteet on ilmoilla taas! Minä haluan jäädä kylmäksi!!
Tässä oli päivitystä ja päivittelyjä. Soljuvia päivän jatkoja teille kaikille! Peace et pähkinää!
*
Vinkkaus:
Ahkerasti vinkkaamani tuttava istuu mainiosti kesäkuuhunkin. Kanadalaisen Carol Shields'in romaani Rakkauden tasavalta on nimensä mukainen rakkausromaani. Kolmesti eronnut toimittaja Tom törmää lastenkutsuilla perinteentutkija Fayhin. Nämä elämäänsä elelleet, harhailleet, omissa ympyröissään viihtyneet aikuiset löytävät toisensa. He rakastuvat, kihlautuvat ja eroavat. Kirja on lämminhenkinen, viisas ja perusvireeltään optimistinen. Tarkkanäköisesti kirjoitettu tarina levittäytyy laajalle. Ilokseni suosittelen realistisen rakkauden, arkielämän, uusien polkujen ja uskaltautumisen ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti