Juhannuskarkelot

Aattoa eli onnea Johannes Kastaja!
Juhlavaa keskikesän, lakastumattoman auringon ja kukkeimman kasvun karkeloa!

Minua niin hymyilyttää, mielessä loimottaa kesäpäivän seisauksen tuomat syystuulet. Ahhh! Huomenna syksy on jo askeleen lähempänä kuin tänään. Kahden askeleen verran eilistä edellä. Tästä alkaa lyhynevät päivät. Juhlaa!

Hyvähän se tosiasiat pitää mielessä näin mittumaarina. Nuori seemiläisnainen muinaisessa ajassa odotti kolmannella kuulla esikoistaan. Vasta kihlattu ja jo aamupahoinvoiva (keskellä kesää sallitaan keskikertainen huumori). Tyttösen vaihdevuodet ylittänyt serkku synnytti ainokaisensa. Tämän päivän sankarin Johanneksen. Ensisynnyttäjän mies oli mykistynyt ikääntyneen vaimonsa kantokyvystä. Syntyvästä pojasta sitten tuleekin vaihtoehtonuori ja ruoasta kieltäytyjä, pikkuserkkunsa uppokastaja. Sukunsa kullakin. Meillä juhlan ainekset aikojen, ei taikojen, takaa!

Suurimman edelläkäyvää juhlaa jokaiselle! Taivaansineä katsellen (muttei seinissä)& sinisiä hetkiä ajatuksineen!