Jäljet johtavat lapaseen

Heissan!
Pakkanen paukkuu. Vallitsevaa ilmanalaa hyödyntäen raahasin petivaatteemme yms. vällyt ulkoilemaan. Näppärämpää olisi ollut kipata koko punkka takapihalle sohvan seuraksi. Tosin kevyemmin kirjoitettu kuin toteutettu. Aurinkoista ja poutaista yhtäaikaa: tehot irti sunnuntaista huolimatta.

Aamun kajossa huomasin pihamme poikki piipertäneen jonkun Luojan luoman nelijalkaisen. Askelvana kuin piirroksesta. Toisten kevyt lumivaippa on toisille umpihankea. Riippuu sääriluun pituudesta. Tämä hämärää hyödyntävä liikuskelija sai hymyilemään.

Piipahdin viime viikolla keskustan hyväntekeväisyyskirpparilla. Pettymyksekseni! Katastelin siellä hinnoittelemattomia kintaita. Myyjä kävi kysymässä päivänvaloa sietämättömältä esimieheltään kuinka paljon lahjoituslapasista kehtaisi nylkeä. Viisi euroa. Eihän hinta kohtuuton ollut, mutta... Minulle liikaa (periaate solmi kukkaron nyörit). Totesin sen kohteliaasti. Siitäkös uskovainen vapaaehtoinen kimpaantui. Hän nakkeli niskojaan ja julisti, että heillä arvostetaan käsitöitä. Hinta käyttämättömistä kirjoneulelapasista oli hänestä mitätön (olin etsimässä hansikkaita, en myyjän harkinnan pidätyskyvyttömyyttä). Hinta olisikin ollut aito roponen, jos ne tumput todella olisivat olleet kirjoneuleiset taikka kouraan tunkemattomat. Totuus oli nurjemmalta puolelta.

En pureksittunakaan niele myyjän kuohahdusta. Hyväntekeväisyyden varjolla tai sen nimissä voi harjoittaa puhdasta ahneutta. En astu tähän ansalankaan! Ymmärrän sekä arvostan käsityötaidetta sen verran korkealle, että mikä tahansa liivistä repäisty setelihinta ei puske silmukoistani läpi. Toisekseen, jos olisin asioinut perusvaatekaupassa, ei myyjällä olisi kapeintakaan saumaa ryhtyä arvostelemaan asiakkaiden ostopäätöksiä (tai ostamatta jättämisiä). Taikka laukomaan omia näkemyksiään ostajan arvomaailmasta. Luulisi, että taivaallisella sanomalla pinnoitetut kauppaajat haluaisivat askeltaa kaitaa polkuaa kieli keskellä suuta. Totuus löytyi kielen alta. Sankasti sammasta. Phyi!

*
Vinkkaus:
Psykologista jännitystä on tarjolla tanskalaisen Christian Jungersen'in palkitussa romaanissa Poikkeus säännöstä. Kertomuksen keskiössä on tutkija Iben, joka palaa Afrikasta kotimaahansa. Nainen on joutunut työmatkallaan kidnapatuksi ja käy läpi traumaansa. Työpaikan ilmapiiri on kiristynyt. Kirjan juoni on monitahoinen ja keskusasetelman kulmia valotetaan aina eri henkilön kokemusten kautta. Tarinan oveluus on siinä, että jokaisen henkilön puolelle voisi asettua. Romaani pohtii työpaikkakiusaamista, psyykkisen kuormituksen rajoja, rasismin ja lähihistoriamme pitkiä varjoja. Suosittelen hieman pohtivampaa romaania hakevalle.