Iloitkaamme!
Teknistä, perin mielenkiintoista... uusi vuosi alkaa tietokoneilmoituksella: akku kannattaa ehkä vaihtaa. Minusta tuntuu, että otsastani hohtaa sama ilmoitus.
Vuoden ensimmäisenä päivänä on syytä tähyillä taustapeiliin. Sieltä näkyy kirkkaina etuvalotkin. Tämän syvällisempään kahvikuppifilosofointiin en ennen aamukahdeksaa kykene. Viisauden ystävien on tyytyminen tähän.
Vuoden 2015 joulu oli kollektiivinen ohitus. Teinin, Siskon ja minut joulufiilis jätti laiturille. Se ei saapunut. Juhla saapui. Se otettiin vastaan täysinäisin vatsoin ja toivotun tarpeelliset lahjat avattiin innokkaina. Minä näin suuren (sähkö)valon! Joulukoristeet hävisivät eilen verkkovaraston takaosiin. Eikä päivääkään liian aikaisin.
Kun muistelen muutama tunti sitten hyvästeltyä vuotta, pinnalle nousevat asuntokuviot. Olin aloittanut yksiön metsästyksen jo vuonna 2014 -ja jahtikausi jatkui. Sain todeta, että vapaat asuntomarkkinat ovat alkukantaista maastoa, opiskelija-asuntokäytännöt monopolisoituja. Muut puoliviralliset toimijat usvaisen byrokratian takana. Sumuista. Sain yksiön heinäkuussa ja kiitän siitä! Vuokrasopimus on määräaikainen ja kiroan sen!
Teini etsi koko kevään omaa alaansa (yliopistossa), muutti tilapäisesti takaisin kotiin, haki toistamiseen yliopistoon, pääsi sinne -taas, jonotti opiskelija-asuntoa, sai sen lopulta, vaihtoi kaupunkia. Viihtyy erinomaisesti! Minä elin vahvasti mukana jokaisen mutkan, kuopan, kaarteen, notkelman, viivästyksen sekä ne huippuhetket. Perin kiharainen matka Savoon. Nyt teinikunnassa kaikki on hyvin.
Gradun teon olen jäädyttänyt kokonaan. Ei kaikkein viisain ratkaisu, mutta motivoimattomana tekeminen ei vain onnistu. Syy on iso geen aiheessa, vieläkin suurempi syyllinen olen minä itse. Aiemmat valinnat eivät enää toimi, selitykset eivät ole kattavia, suunta ei ole selvillä. Yritän kuunnella itseäni, löytää ratkaisuja, omaa tietä, jotakin... Prosessi on kesken.
Loppuvuotta ovat leimanneet hiertävät, tulehtuneet ja verestävät välit Vanhempiin. Pohjimmiltaan kyse on viivästyneestä aikuistumisriitistä sekä irtautumisesta itse valituille ulapoille. Kasvun paikka useammalle. Käytännössä kuin etikkaa joisi. Karvastahan se liemi on. Olen kipuillut myös rapistuvan terveyteni kanssa. Kiertänyt tutkimuksesta toiseen. Monta väliasemaa on ohitettu pysähtymättä. Diagnostisesta päätepysäkistä ei ole vielä tietoakaan. Tautileima ei näy oirekartassa, eikä testiaikatauluissa. Vaihtoyhteyttä terveemmille arkiraiteille ei ole löytynyt. Turhauttavan turhauttavaa. Minä olen kuitenkin jo matkalla, enkä lähtölaiturilla. Iloitsen tästä riemuvirttä veisaillen!
Tottakai vuoteen mahtuu kaikkea mukavaakin. Elämän arkisia sattumia sekä Lontoon matka. Elvytin vanhan maalausharrastuksen ulkomaisen opettajan johdolla. Mikä kokemus! Toteutin pitkäaikaisen haaveen taidegrafiikan tekemisestä -se kannatti! Ilmoittauduin, hain ja tulin valituksi vaativaan vapaaehtoistoimintaan. Asia, josta olen pitänyt enemmän kuin ikänä arvasinkaan. Olen tutustunut suureen joukkoon uusia ihmisiä, löytänyt toimivia puolia itsestäni, hankkinut bussikortin, käynyt museossa ja luostarissa sekä kokenut onnistumisia ilman velvoitteita. Sokeria elämän perustaikinaan. Makeaa!
Vuodesta 2015 jäi tyhjän valju olo. Tuntui kuin kaikki olisi tapahtunut jossain muualla, joillekin muille, toisina hetkinä. En jää kaipaamaan yhtäkään takkuisen laahaavasta 365 päivästä. Toivon hartaasti, että tämä vuosi olisi onnistuneempi, kattavampi, antoisampi, sujuvampi, kivuttomampi sekä täydempi!! Samaa toivon teillekin!
Uutta kohti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti