että olen elossa ja blogikin hengittää tasaisesti.
Voisin väittää, että minulla on ollut kirjoittajan tukos, tupajumi tai betoniporsas näppäimistöllä. Eipähän ole! Olen vain kipristellyt lahoavan terveyden kanssa, muhinut mahani (syömällä saatu :) vieressä sekä elellyt arkeani. Kaikesta edellä mainitusta olisi kyllä saanut aikaan juurevan jutun jos kolmannenkin, mutta... Sisäinen laiskiaiseni on vaatinut jakamatonta huomiota. Animaalista tämä elämä.
Kohotan mehumaljan ja nostan pipoa teille sitkeille, jotka jaksatte piipahtaa tontillani! Tehkään niin jatkossakin!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti