Pieni sininen

Keskeltä kesäpäivänseisausta moi!
Jo huomenna alkavat yöt pidentyä... Kuulenko syksyn hiipivän minuutti minuutilta lähemmäs? Kyllä!

Lähdetään kohti sinisyyttä. Tuntemattoman arvio itsestä saattaa yllättää. Yllättikö? Toisinaan saa pyytämättään toisenkin (värisen) mielikuvapiteen itsestään. Eilen, liukuessani motorisoidun painovoiman kyydissä, kuulin nuoren miehen huikkaavan iloisesti: "Ah, aito elävä smurffi! Ihanaa!" Olimme liukuportaissa kahden.

Se sininen piirroshahmo ei siis voinut olla kukaan muu kuin minä! Smurffi! Nauratti. Olen minä kuitenkin kolmea omenaa pidempi ja hitusen sinistä lämpimämpi. "Quamquam ridentem dicere verum quid vetat -Vaikka kukapa kieltäisi sanomasta nauraen totuutta." Niinpä. Arki yllättää sävyisyydessään. Hymyissä suin.

Jään nyt katselemaan sinistä farkkutakkiani hieman uusin silmin...

Kesäitiö kesälaitumella

Kukkuu!
Kesä ja kärpäset, minä talven jälkeen pieraisen. Tuossahan tuo kaikki tuli jo sanottua, mutta pulistaan nyt kuitenkin lisää.

Suomi-filmissä hihkaistaisiin leikkisästi, että koko perhe on kesälaitumella. Todellisuudessa täällä lomailen vain määää. Tiesittekös, että varsinkin viljakasvien lehtiin kehittyviä, tuulen mukana leviäviä ruostesienten itiöitä kutsutaan kesäitiöiksi? Klorofyllikorroosio tunnetaan myös savolaisena lampaana. Kesäpuu taas on puun vuosiluston kesällä muodostama tiivis osa. Minulla se on ankea asenne. Kesävihannan sijaan vain -vihainen. Tämä kasvillisen itseironiatutkiskelun loppupäätelmänä. Lämpötilan kohotessa suupielet laskevat aste asteelta. Jos heinäkuussa ei sada räntää, niin huuleni roikkuvat harteilla. Arktinen kesä jäi saapumatta...

Kärpäsiin en ole törmännyt. Ne pyöriikin roskalehtijuristien tai someaunusten lähettyvillä. Ainoa, mikä pihapiirissämme pörisee, on ruohonleikkuri. Neonvärisestä ajajasta taas en osaa varmuudella sanoa. Kalmo kesäkisälli? Kelmeä kesäapulainen? Kesäinen leikkurilomittaja? Aito kesäkauden ilmiö!

Toiset heräävät eloon kesällä, minä kukin pakkasella! Aurinkoista jatkoa ja mukavia hetkiä!