Kukkuu!
Kesä ja kärpäset, minä talven jälkeen pieraisen. Tuossahan tuo kaikki tuli jo sanottua, mutta pulistaan nyt kuitenkin lisää.
Suomi-filmissä hihkaistaisiin leikkisästi, että koko perhe on kesälaitumella. Todellisuudessa täällä lomailen vain määää. Tiesittekös, että varsinkin viljakasvien lehtiin kehittyviä, tuulen mukana leviäviä ruostesienten itiöitä kutsutaan kesäitiöiksi? Klorofyllikorroosio tunnetaan myös savolaisena lampaana. Kesäpuu taas on puun vuosiluston kesällä muodostama tiivis osa. Minulla se on ankea asenne. Kesävihannan sijaan vain -vihainen. Tämä kasvillisen itseironiatutkiskelun loppupäätelmänä. Lämpötilan kohotessa suupielet laskevat aste asteelta. Jos heinäkuussa ei sada räntää, niin huuleni roikkuvat harteilla. Arktinen kesä jäi saapumatta...
Kärpäsiin en ole törmännyt. Ne pyöriikin roskalehtijuristien tai someaunusten lähettyvillä. Ainoa, mikä pihapiirissämme pörisee, on ruohonleikkuri. Neonvärisestä ajajasta taas en osaa varmuudella sanoa. Kalmo kesäkisälli? Kelmeä kesäapulainen? Kesäinen leikkurilomittaja? Aito kesäkauden ilmiö!
Toiset heräävät eloon kesällä, minä kukin pakkasella! Aurinkoista jatkoa ja mukavia hetkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti