Etsimättä löytynyt

Heinäkuuta!
Vuoden puoliväli on jo ylitetty. Olemme astelleet Kuun naisellisissa huoneissa kamarista seitsemänteen. Astrologia ei ole peruskauraani... joten lyhteen sijasta lyhyesti. Aikaa yhteen, varpaat pinnalla. Vihelletään korkealla.

Taidokasta lahjakkuutta ihaillessani eli taidekirjan uumenissa oli pysähdyttävä. Osuin oikeaan ydinhelmeen. Venäläisen kansansadun nimi on "Mene sinne en tiedä minne, tuo sitä en tiedä mitä". Sadun nimi kehottaa, kannustaa sekä haastaa jokaista omannäköisesti tavoittelemaan tavoittelematonta, etsimään katoamatonta, kulkemaan kuvitetusta reinojen suuntaan. Kurkkimaan kuution yli. Mikä eksistentiaalinenkin kiemura! Aivokuorella tuikkii.

Kirkas mahdollisuus mennä sinne mistä ei tiedä, tuoda tullessaan sitä mitä ei tiedä mukaan mahtuvankaan. Huimaa! Elämänuskoisesti ottaa edes pieni askel, jos ei juosta halua. Paikallaankin on oikeus olla. Kuka vieläkin väittää, että sadut ovat vain lapsille? Lapsellisille? Lapsellisia varten? Pienet mielet.

Arkea eletään, muttei sen tarvitse olla arkista. Etsikää kirjoita, kansista, reuna-alueilta, kantapäistänne ja hännänhuipuista. Jäljentämättömiä ihmeitä& mahdottomia mahdollisuuksia jokaisen päivään!

*
Vinkkaus:
On reilua johdattaa joku toinenkin Sergei Golynets'in laatiman kuvateoksen Ivan Bilibin uumeniin. Bilibin oli venäläinen kuvittaja, graafikko ja teatteritaiteilija. Hänen omaleimainen kuvitustyylinsä pohjautuu mm. keskiaikaiseen, uskonnolliseen sekä kansalliseen tyylittelyyn. Taitelijan piirrosjälki on tunnistettavaa. Suosittelen kauneutta etsivälle, lahjakkuutta arvostavalle ja yksityiskohtiin unohtuville. Tämän kirjan, joka löytyi kirjaston hyllystä etsimättä, toivoisin omistavani.