Leffoja, leffoja ja leffa

Lauantaita!
Taas on kertynyt nivaska elokuvia, joista haluan vinkata teillekin. Jouluna, kun aikaa on enemmän kuin tekemistä, voitte olla tekemättä vähääkään ja siltikin viihtyä. Katsellen esimerkiksi näitä, jolloin verkkokalvonne saattavat kiittää valinnastanne (makuasiat ovat niin mukulaisia, ettei voi varmaksi sanoa, mikä kelläkin itää, joten...).

* Alkuun luonnollisesti: Woody Allen'in Blue Jasmine. Newyorkilaisen hienostorouvan Jasminen (neuroottinen Cate Blanchett) hyvin ylläpidetty elämä kaatuu aviomiehen rakastumiseen. Jasmine pakenee siskonsa (Sally Hawkins) luo raahaten mukanaan toteutumattomia suunnitelmia, pettymyksiä ja itsepetosta. Elokuva on allenmaisuutta onnistuneimmillaan. Roolitukset ovat kohdillaan, huumori synkän sarkastista ja kaupunkikuvat osana tarinaa. Suosittelen sukkelan sanailun, hermoromahduskuvauksen sekä soljuvan juonen ystäville.

* Kesätunnelmiin saa sukeltaa elokuvan The Way Way Back mukana. Murrosikäinen Duncan (Liam James) matkustaa sopuisan äitinsä (Toni Collette) ja pikkumaisen isäpuolensa (Steve Carell) kanssa merenrantakaupunkiin kesäksi. Lomalla aikuiset saavat kakaramaisia piirteitä, teini löytää uusia kuvioita ja perheessä tapahtuu liikehdintää. Hiekkaisen hauska, kerroksellinen ja luottavainen leffa on aurinkoisuudessaan katsomisen arvoinen.

* Ruotsalainen Call Girl on tosipohjainen kertomus 1970-luvun Ruotsista. Hyvin nuori ja naiivi Iris (Sonja Karemyr) ajautuu lastenkotinuoresta suosituksi puhelintytöksi. Seuralaissuosion kasvaessa oma tila kapenee olemattomiin. Ajankuvaus lähenee autenttista, juoni on masentavan todenmukainen, roolihahmot uskottavia ja kerronta skandinaavisen puhdaslinjaista. Kansankodin kauniit kasvot saavat uuden merkityksen. Tässä tarinassa hyviä ihmisiä on vähän, harmaita hieman enemmän.

* Listan toinen ruotsalainen on Jonas Moodysson'in We Are the Best. Elokuva on ihana sukellus teinityttöjen arkeen. Tyttökolmikko (Liv LeMoyne, Mira Barkhammar& Mira Grosin) päättää perustaa bändin, joka liputtaa aitoa punkaatetta. Soittotaidot kaipaavat hiomista, asenne ei. Tarina on raikas tuulahdus 1980-luvun fiiliksistä, viattoman totisesta teiniangstista sekä 13-vuotiaiden ensiaskelista kohti nuoruuden syvempiä kuohuja. Leffa murrosiän kiljuntaa kaipaaville tai sen hyvin muistaville.

* Iranilaisohjaajan elokuva Menneisyys heittää katsojan syvälle uusperheen ihmissuhdetakkuihin. Ranskalaisnainen (Berenice Bejo) viimeistelee avioeroaan iranilaisesta miehestään (Ali Mosaffa). Uuden avomiehen poika, naisen tyttäret ja aikuiset itsekin reagoivat suuriin elämänmuutoksiin ikäisellään tavalla. Juoni on tiivis, henkilöhahmot uskottavia haavoittuvuudessaan. Tarinaa ei ole yksinkertaistettu itsestäänselvyydeksi. Ilmassa on paljon peiteltyä, käsittelemätöntä sekä realistista kitkapintaa. Vinkkaan antiamerikkalaista tai intensiivistä elokuvaa hakeville.

* Loppuun yksi tämän vuoden parhaista rainoista, jonka olen katsonut. Palkittu elokuva Beasts of the Southern Wild kertoo 6-vuotiaan Huspuppy'n (huikea Jonshel Alexander) elämästä maailman laidalla. Pikkutyttö elää isänsä kanssa yhteiskunnan ulkopuolella yhteisössä, jossa erilaisuus on tavanomaisuutta. Lapsen mielikuvitus sekoittuu limittäytyen arkitodellisuuteen ja lähenevään katastrofiin. Juoni on mukaansatempaiseva, latautunut, voimakas, raivostuttava sekä vangitseva. Jos teillä on aikaa vain yhdelle elokuvalla, katsokaa tämä!