Perisavolainen

Maanantaita!
Joiltain loppui loma, toisilta hermot, enolta veneestä laidat. Minulla on loppumaton gradu ;)

Ollaan tänään ytimessä. Mennään metsän sijaan Savoon. Sanana 'savo' on todennäköisesti johdettu sanasta savu. Ei savua ilman savolaisia... Savolaiset ovat olleet ahkeria kasken polttajia. Pannaanko palamaan?

Muinaisgermaanisissa kielimurteissa savu, sauhu taikka sagg on merkinnyt kerääntyä. Kokoontua, jos pilvistä tai kaloista puhutaan. Tottahan se on, että vanhin säilyke koiran jälkeen tulee Savosta: kalakukko. Siinä pienet järvikalat ovat kokoontuneet ihrasiivujen kanssa lomittain ruiskuoren sisään. Kuorikulinarismin kuorimaton aatelinen! Savosta.

Jos juostaan kielen kantaa kiinni, niin murrekerrostumien takaa voimme epäillä, että vanhinta savolaista asutusta on ollut Savitaipaleella. Muinaishistoria kertoo kieli pitkällä. Noh, minä en ole sieltä lähtöisin. En edes syntyjäni.

Mitäs me nykysavolaiset olemme? Levittäydymme ympäriinsä. Asutamme kaupunkeja, kyläkeskuksia sekä parlamentteja. Luumme ja tavaramme siirrettyämme alamme huhuilla politiikan pariin. Eduskunta, Eurooppa, Etu-Aasia... savolaisia pullollaan. Me perisavolaiset, jotka asumme maakunnan ulkopuolella olemme sudeettisavolaisia.

Sepä se. Äänekäs kielivähemmistö, joka on liitetty valtaväestöön tai hallintoalueeseen. Vähintäänkin poliittistahan siitä tulee. Jo pelkästään paikallisellakin tasolla. Voe tokkiisa ja kalanruoto kaenalossa. Tosissaan ollaan muttei totisina. Ero on ilmeikäs.

Muikeaa maanantaita, vaikket savolainen olisikaan!