Paikallisia säähavaintoja sekä voimistuvan myötätuntoista ihmissuhdevirtausta!
Kuluvan viikonvaihteen olen tahtomattani joutunut olemaan korvatodistaja. Kuuloluotauksia eri painepinnoilta ilman äänivalleja. Naapurissa rakkaus ottaa viimeisiä, kirskuvia henkosiaan. Pitkän aikavälin ennustetta ei enää ole. Vuorokauden keski(näinen)lämpötila on miinuksella. Kylmää, vaikken itse olekaan osallinen.
Lauhkeampaa ilmastovyöhykettä odotellessa sympatia-aallonkorkeus on merkitsevä. Kahden negatiivisen polaaririntaman kohdatessa ei hempeillä lempeissä pasaatituulissa. Ilmastovyöhykkeiden törmätessä leveysasteilla ei ole merkitystä. Tunteellisia myrskytuhoja raivataan itsen sisimmistä osista. Pascal!
Siksi ja juuri tämän vuoksi oli odottamattoman yltäkylläistä saada ulkomaan tuliaisiksi éclair-leivoksia! Meillä ilmanpaine-erot täytetään kermalla. Yksittäisen mittausaseman tiedot on analysoitu maistuvan ilmaviksi. Lampaan asteikolla.
Ilman paineita ilmanpaineita seuraava savolainen kiittää ja kuittaa.
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
sunnuntai 10. tammikuuta 2016
Arktinen arkipala
Sunnuntaita!
On kai sanomattakin selvää, että minulla on erinomainen pakkasen sietokyky (paitsi polvissa). Polarisoitu karhu -tasoa. Kun elohopea syvyyssukeltaan, itsellä on tehot katossa.
Käytännössä asian voi todentaa ulkoilemalla. Ulkotilakylmiö... <3. Toiset vetäytyvät vällyjen, peitteiden, patterien tai putkivuotojen alle, minä lähden huurahengittelemään ulkolaitumille.
Jos keskustassa huomaa oman bussinsa vilahtavan ohi ja seuraavan saapumista saisi odotella puolisen tuntia, niin jouksemiseksihan se menee. Toista sataa metriä länsigötanmaalaissäärillä, ylipainon, täyspitkän untuvatakin, mammamaisen käsveskan kera turvallisen kömpelöillä Kooma-kengillä... Vaiheeton siirto sarjakuvista livelähetykseen. Vuan, kovaa se lammaskin pinkoo istuttaakseen itsensä julkisen kulkuneuvon penkistöön. Todellisuudessa joku näki harmaan muumin juoksevan.
En valita, vaan välitän lämpimästi, tästä säästä! Arktinen ilmasto on aktiviteetin avain!
'Post scriptum -Kirjoittamisen jälkeen'. Kirjoitetaan lisää. Ehdin ihan hölkäten siihen linjuriin.
On kai sanomattakin selvää, että minulla on erinomainen pakkasen sietokyky (paitsi polvissa). Polarisoitu karhu -tasoa. Kun elohopea syvyyssukeltaan, itsellä on tehot katossa.
Käytännössä asian voi todentaa ulkoilemalla. Ulkotilakylmiö... <3. Toiset vetäytyvät vällyjen, peitteiden, patterien tai putkivuotojen alle, minä lähden huurahengittelemään ulkolaitumille.
Jos keskustassa huomaa oman bussinsa vilahtavan ohi ja seuraavan saapumista saisi odotella puolisen tuntia, niin jouksemiseksihan se menee. Toista sataa metriä länsigötanmaalaissäärillä, ylipainon, täyspitkän untuvatakin, mammamaisen käsveskan kera turvallisen kömpelöillä Kooma-kengillä... Vaiheeton siirto sarjakuvista livelähetykseen. Vuan, kovaa se lammaskin pinkoo istuttaakseen itsensä julkisen kulkuneuvon penkistöön. Todellisuudessa joku näki harmaan muumin juoksevan.
En valita, vaan välitän lämpimästi, tästä säästä! Arktinen ilmasto on aktiviteetin avain!
'Post scriptum -Kirjoittamisen jälkeen'. Kirjoitetaan lisää. Ehdin ihan hölkäten siihen linjuriin.
perjantai 1. tammikuuta 2016
Vuosi on vaihtunut
Iloitkaamme!
Teknistä, perin mielenkiintoista... uusi vuosi alkaa tietokoneilmoituksella: akku kannattaa ehkä vaihtaa. Minusta tuntuu, että otsastani hohtaa sama ilmoitus.
Vuoden ensimmäisenä päivänä on syytä tähyillä taustapeiliin. Sieltä näkyy kirkkaina etuvalotkin. Tämän syvällisempään kahvikuppifilosofointiin en ennen aamukahdeksaa kykene. Viisauden ystävien on tyytyminen tähän.
Vuoden 2015 joulu oli kollektiivinen ohitus. Teinin, Siskon ja minut joulufiilis jätti laiturille. Se ei saapunut. Juhla saapui. Se otettiin vastaan täysinäisin vatsoin ja toivotun tarpeelliset lahjat avattiin innokkaina. Minä näin suuren (sähkö)valon! Joulukoristeet hävisivät eilen verkkovaraston takaosiin. Eikä päivääkään liian aikaisin.
Kun muistelen muutama tunti sitten hyvästeltyä vuotta, pinnalle nousevat asuntokuviot. Olin aloittanut yksiön metsästyksen jo vuonna 2014 -ja jahtikausi jatkui. Sain todeta, että vapaat asuntomarkkinat ovat alkukantaista maastoa, opiskelija-asuntokäytännöt monopolisoituja. Muut puoliviralliset toimijat usvaisen byrokratian takana. Sumuista. Sain yksiön heinäkuussa ja kiitän siitä! Vuokrasopimus on määräaikainen ja kiroan sen!
Teini etsi koko kevään omaa alaansa (yliopistossa), muutti tilapäisesti takaisin kotiin, haki toistamiseen yliopistoon, pääsi sinne -taas, jonotti opiskelija-asuntoa, sai sen lopulta, vaihtoi kaupunkia. Viihtyy erinomaisesti! Minä elin vahvasti mukana jokaisen mutkan, kuopan, kaarteen, notkelman, viivästyksen sekä ne huippuhetket. Perin kiharainen matka Savoon. Nyt teinikunnassa kaikki on hyvin.
Gradun teon olen jäädyttänyt kokonaan. Ei kaikkein viisain ratkaisu, mutta motivoimattomana tekeminen ei vain onnistu. Syy on iso geen aiheessa, vieläkin suurempi syyllinen olen minä itse. Aiemmat valinnat eivät enää toimi, selitykset eivät ole kattavia, suunta ei ole selvillä. Yritän kuunnella itseäni, löytää ratkaisuja, omaa tietä, jotakin... Prosessi on kesken.
Loppuvuotta ovat leimanneet hiertävät, tulehtuneet ja verestävät välit Vanhempiin. Pohjimmiltaan kyse on viivästyneestä aikuistumisriitistä sekä irtautumisesta itse valituille ulapoille. Kasvun paikka useammalle. Käytännössä kuin etikkaa joisi. Karvastahan se liemi on. Olen kipuillut myös rapistuvan terveyteni kanssa. Kiertänyt tutkimuksesta toiseen. Monta väliasemaa on ohitettu pysähtymättä. Diagnostisesta päätepysäkistä ei ole vielä tietoakaan. Tautileima ei näy oirekartassa, eikä testiaikatauluissa. Vaihtoyhteyttä terveemmille arkiraiteille ei ole löytynyt. Turhauttavan turhauttavaa. Minä olen kuitenkin jo matkalla, enkä lähtölaiturilla. Iloitsen tästä riemuvirttä veisaillen!
Tottakai vuoteen mahtuu kaikkea mukavaakin. Elämän arkisia sattumia sekä Lontoon matka. Elvytin vanhan maalausharrastuksen ulkomaisen opettajan johdolla. Mikä kokemus! Toteutin pitkäaikaisen haaveen taidegrafiikan tekemisestä -se kannatti! Ilmoittauduin, hain ja tulin valituksi vaativaan vapaaehtoistoimintaan. Asia, josta olen pitänyt enemmän kuin ikänä arvasinkaan. Olen tutustunut suureen joukkoon uusia ihmisiä, löytänyt toimivia puolia itsestäni, hankkinut bussikortin, käynyt museossa ja luostarissa sekä kokenut onnistumisia ilman velvoitteita. Sokeria elämän perustaikinaan. Makeaa!
Vuodesta 2015 jäi tyhjän valju olo. Tuntui kuin kaikki olisi tapahtunut jossain muualla, joillekin muille, toisina hetkinä. En jää kaipaamaan yhtäkään takkuisen laahaavasta 365 päivästä. Toivon hartaasti, että tämä vuosi olisi onnistuneempi, kattavampi, antoisampi, sujuvampi, kivuttomampi sekä täydempi!! Samaa toivon teillekin!
Uutta kohti!
Teknistä, perin mielenkiintoista... uusi vuosi alkaa tietokoneilmoituksella: akku kannattaa ehkä vaihtaa. Minusta tuntuu, että otsastani hohtaa sama ilmoitus.
Vuoden ensimmäisenä päivänä on syytä tähyillä taustapeiliin. Sieltä näkyy kirkkaina etuvalotkin. Tämän syvällisempään kahvikuppifilosofointiin en ennen aamukahdeksaa kykene. Viisauden ystävien on tyytyminen tähän.
Vuoden 2015 joulu oli kollektiivinen ohitus. Teinin, Siskon ja minut joulufiilis jätti laiturille. Se ei saapunut. Juhla saapui. Se otettiin vastaan täysinäisin vatsoin ja toivotun tarpeelliset lahjat avattiin innokkaina. Minä näin suuren (sähkö)valon! Joulukoristeet hävisivät eilen verkkovaraston takaosiin. Eikä päivääkään liian aikaisin.
Kun muistelen muutama tunti sitten hyvästeltyä vuotta, pinnalle nousevat asuntokuviot. Olin aloittanut yksiön metsästyksen jo vuonna 2014 -ja jahtikausi jatkui. Sain todeta, että vapaat asuntomarkkinat ovat alkukantaista maastoa, opiskelija-asuntokäytännöt monopolisoituja. Muut puoliviralliset toimijat usvaisen byrokratian takana. Sumuista. Sain yksiön heinäkuussa ja kiitän siitä! Vuokrasopimus on määräaikainen ja kiroan sen!
Teini etsi koko kevään omaa alaansa (yliopistossa), muutti tilapäisesti takaisin kotiin, haki toistamiseen yliopistoon, pääsi sinne -taas, jonotti opiskelija-asuntoa, sai sen lopulta, vaihtoi kaupunkia. Viihtyy erinomaisesti! Minä elin vahvasti mukana jokaisen mutkan, kuopan, kaarteen, notkelman, viivästyksen sekä ne huippuhetket. Perin kiharainen matka Savoon. Nyt teinikunnassa kaikki on hyvin.
Gradun teon olen jäädyttänyt kokonaan. Ei kaikkein viisain ratkaisu, mutta motivoimattomana tekeminen ei vain onnistu. Syy on iso geen aiheessa, vieläkin suurempi syyllinen olen minä itse. Aiemmat valinnat eivät enää toimi, selitykset eivät ole kattavia, suunta ei ole selvillä. Yritän kuunnella itseäni, löytää ratkaisuja, omaa tietä, jotakin... Prosessi on kesken.
Loppuvuotta ovat leimanneet hiertävät, tulehtuneet ja verestävät välit Vanhempiin. Pohjimmiltaan kyse on viivästyneestä aikuistumisriitistä sekä irtautumisesta itse valituille ulapoille. Kasvun paikka useammalle. Käytännössä kuin etikkaa joisi. Karvastahan se liemi on. Olen kipuillut myös rapistuvan terveyteni kanssa. Kiertänyt tutkimuksesta toiseen. Monta väliasemaa on ohitettu pysähtymättä. Diagnostisesta päätepysäkistä ei ole vielä tietoakaan. Tautileima ei näy oirekartassa, eikä testiaikatauluissa. Vaihtoyhteyttä terveemmille arkiraiteille ei ole löytynyt. Turhauttavan turhauttavaa. Minä olen kuitenkin jo matkalla, enkä lähtölaiturilla. Iloitsen tästä riemuvirttä veisaillen!
Tottakai vuoteen mahtuu kaikkea mukavaakin. Elämän arkisia sattumia sekä Lontoon matka. Elvytin vanhan maalausharrastuksen ulkomaisen opettajan johdolla. Mikä kokemus! Toteutin pitkäaikaisen haaveen taidegrafiikan tekemisestä -se kannatti! Ilmoittauduin, hain ja tulin valituksi vaativaan vapaaehtoistoimintaan. Asia, josta olen pitänyt enemmän kuin ikänä arvasinkaan. Olen tutustunut suureen joukkoon uusia ihmisiä, löytänyt toimivia puolia itsestäni, hankkinut bussikortin, käynyt museossa ja luostarissa sekä kokenut onnistumisia ilman velvoitteita. Sokeria elämän perustaikinaan. Makeaa!
Vuodesta 2015 jäi tyhjän valju olo. Tuntui kuin kaikki olisi tapahtunut jossain muualla, joillekin muille, toisina hetkinä. En jää kaipaamaan yhtäkään takkuisen laahaavasta 365 päivästä. Toivon hartaasti, että tämä vuosi olisi onnistuneempi, kattavampi, antoisampi, sujuvampi, kivuttomampi sekä täydempi!! Samaa toivon teillekin!
Uutta kohti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)