Julkkisjuures

Hello mukulat ja muut juurekset!
Näin unta. Noh, nyt jo kaikki kissat ja kivetkin vaativat: kerro lisää! Kaikkia kiinnostaa. Jaan mielelläni kanssanne alitajuntani alkuliemen. Oletteko valmiit unikertaukseen?

Näin siis unta. En ollut ensikertaa liikkeellä. Unessani kiistelin kiivaasti tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa onko kyseessä maa-artisokka vai Pelle Miljoona! Minusta punaruskea möykky oli ilmeinen juures, vastaväittelijäni näkemyksen mukaan paikalla oli Pelle Miljoona. Minä olin tuossa unessa oikeassa.

Heräsin ja olin edelleenkin oikeassa. Juures tosin oli mukulaselleri, mutta en lähde pilkuttamaan pellossa kasvaneita.

Jos naama on kuin juurikas, on syytä olla miljoonasta iloinen.

Seitsemäs vuosi

Seitsemän -perusluku.
Blogi ei ole arviolta seitsemisen vuotta. Se on tänään, juuri tänä päivänä, tasan seitsemän vuotta! Ekaluokkalainen, kävelee kuin savolainen ;) Lähdetään juhlan kunniaksi taivuttelemaan tuota seitsemää.

Vuosien saatossa blogissa on ollut sen seitsemän sortin aihetta ja jutun juurta. Paljon on ollut asiaa. Usean asian vierustaakin on pengottu. Näin jatkossakin! Kaikki mitä blogiin on kirjoitettu, on edelleen luettavissa. Yhtäkään juttua ei ole poistettu. Ajatelmat eivät siis ole seitsemän sinetin takana tavoittamattomissa.

Arki, elämä sekä arkielämä ovat taanneet sen, että olemme joutuneet seitsemän sylen vesille. Ollaan oltu tuntemattomilla vesillä, vaikeidenkin asioiden äärellä. Silti tai juuri sen ansiosta aika blogin parissa ja sen ohella on kulkenut kuin seitsemän peninkulman saappailla. Toisten sanoin, hyvin nopeaan. Jo seitsemän blogivuotta!! Olen onneni kukkuloilla eli juuri siellä seitsemännessä taivaassa. Itse laskettuna lampaana.

Jään seitsemännen aallon vietäväksi -tulkaa tekin mukaan! Seitsemän kertaa seitsemän kertaa seitsemän kertaa!!!!!!!

Rajatilakoukkaus

Kokonainen palko nenässä!
Nyt tiedätte lähtökohdan. Suomen pää-äänenkannattajalehdessä julkaistiin tällä viikolla uutinen eräästä someviestistä. Tuskin oli ensimmäinen tai laitimmainen kerta. Itsekin havahduin uutispuudutuksesta. Tietokirjailija ja asiantuntija Bedderi Y. Yärvinen (nimi muutettu ;)) ) latasi laidallisen: valitteli kuvan kera lennon pituuden johtuvan vierustoverista. Ei kilometrimäärästä eikä matkustusajasta, vaan satunnaisen kanssamatkustajan viemästä penkkitilasta. Ihmisen painosta.

Koko kuvakohun alkuasetelma on absurdi. Tuntematon matkustaja ottaa asiakseen arvostella toisen, itselleen vieraan, ihmisen ulkomuotoa. Millä oikeutuksella, mikä motivoi? Yärvinen katsoi oikeudekseen tehdä tilapäätelmän, jossa vierustoveri on liian suuri istuakseen hänen vieressään. Jos Yärvistä noin hankasi naisen läheisyys, niin toivottavasti Bedderi pyysi paikanvaihdosta. Mies olisi etäännytetty parin penkkirivin päähän koetusta rajatilaloukkauksesta. Sen jälkeen asiantuntija olisi voinut ottaa kuvan väljyydestä hänen ympärillään. Tai totaalisesta tyhjyyden tilasta omassa harkinnassaan. Rajallisuus se on asiantuntijankin osana.

Somessa kiivastuttiin. Minä kysyn, miksi ei olisi vimmastuttu? Yärvisen kuva teksteineen oli mauton, tökerö ja lapsellinen. Luulisi, että tietokirjailijalla olisi käytössään harkintakykyä, ammattimaisempi asenne tai etiikan perusteet. Vaan eipä ollut. Miehen selitys oli "tuli tahattomasti minun puolelleni". Kuvaaja itse kiteyttää koko asian: kyse oli vierustoverin tahattomasta teosta. Hän vain istui omalla paikallaan. Yärvisen pilkkakuva taas oli tahallinen teko. Tietoinen valinta. Näennäisnokkela näppäys osoittautui näköalattomuudeksi. Monimuotoisuus on rikkautta. Yärvinen teki tästä rikkaudesta ahtautta. Palstatilan vuoksi totean, että minä en tule tahattomastikaan olemaan Yärvisen puolella. Teen rajatilakoukkauksen Bedderistä pois päin.

Närkästyminen aiheen ympärillä on aiheellista. Yksittäinen tapaus kuvastaa hyvin koko ongelman laajuutta, suuruutta, avaruutta, erikoismitoitetun isoa ahtautta. Kyse ei ole paino-ongelmasta, vaan ihmisoikeusongelmasta! Painojahtiin osallistutaan tilastot, terveyskortit, asenteet ja ennakkoluulot aseina. Mistä syystä? Asenne ei aina näy, mutta se kuuluu, tuntuu, haisee, maistuu ja kohdentuu. Bedderi Y. Yärvinen tosin kuvasi kokonaisen ihmisoikeusasian. Yärvisen oman asenne- ja asennoitumisvääristymänsä lisäksi. Tämä ongelma ei poistu kohusavun haihduttua.

Koska kyseessä oli some, lukijakommentit alleviivasivat ylipainoon linkittyvät asenteet. Kommenttiosiossa lihavien tai lihavaksi koettujen tulisi maksaa rahtimaksua. Kommentti täyttää kaikki ihmisvihan ja rasismin piirteet. Tehdäänkö asialle jotakin? Epäinhimillistäminen on eräs etäännyttämisen keinoista, mutta kaukanakin oleva idiotismi on silti idiotismia.

Asenteet ja ennakkoluulot opitaan, mutta kaikkea oppimaansa ei tarvitse omaksua. Yärvinen kertoi jälkikäteen omista arkivalinnoistaan selittelevään makuun: "... pyrkinyt elämään terveellisesti, ettei kerry ylipainoa". Omat valinnat taisivat saada kansalaisvelvollisuuden sädekehysmäisyyden... Luulisi, että tietokirjailijana Yärvinen tietäisi, ettei ylipainottomuus takaa terveyttä tai ole synonyymi terveydelle. Ylipainoisuus ei poissulje terveellisiä elämäntapoja. Miehen logiikan valossa alipainoiset olisivat siis yliterveitä. Me muut tiedämme asian olevan monisyisempi. Kaikesta tästä "hiljaisen uutisviikon" kohinasta viisastuneena tietokirjailija Yärvinen totesi, että hänen on "jatkossa oltava varovaisempi". Syytä ollakin, sillä jos tilaisuus tulee, minä istuudun Bedderin viereen.

Tähän väliin heitän sukupuolitetun puntarin. Tietysti. Me voimme vain pohtia, olisiko Yärvinen ottanut pitkälentoedessä -kuvaansa, jos vieressä olisi nukkunut lihaisa mies? Olisiko edelleen tila-ahtaus ja omarajaisuus vaivanneet?

Pää-äänenkannattajalehden jatkoartikkelina oli haastattelu naiselta, joka kutsui Yärvisen mukaan Lihava nainen -koulutukseen. Hienoa! Varatkaa Bedderin ympäriltä riittävästi tilaa. Lehtihaastattelussa nainen kertoi ylipainoisiin kohdistuvasta laaja-alaisesta sorrosta. Totisesti! Haastateltava mainitsi mm. psykologisten syiden olevan eräinä taustatekijöinä liialliseen lihavuuteen. Niinpä tietysti. Huomautanpahan vain, että kaiken inhimillisen (ja epäinhimillisenkin) toiminnan taustalla on aina psykologiset syyt tai syy-yhteydet. Asian ydin ei kuitenkaan ole tämä. Haastateltava oli kahden lihavuusleikkauksen läpi käynyt ihminen. Siis entinen ylipainoinen. Haastateltavan omasta toiveestaan hänelle oli tehty lihavuusleikkaus -kahdesti (operaatiossa ihmiseen ei kirurgisesti liitetä lisää elopainoa, vaikka termi näin väittääkin). Tässä tulemme artikkelin hienovaraiseen koukkuun. Ihmisoikeusloukkausta kommentoi tasa-arvovaltuutetun, ihmisoikeusjärjestöedustajien tai oikeusoppineiden sijaan yhteiskunnallisesti hyväksyttävä ylipainoinen: se entinen lihava. Huomaatteko?

Saman linjan asennehöyläystä käytettiin jatkojutun alkutiivistelmässä. Tutkija-lääkäri "tietää kuinka paljon ylipainosta kärsitään". Auktoriteetti siis tietää kärsimyksen laajuuden. Niin ovelan ohuella viivalla osoittelua, niin salakavalaa... Haluan tarkentaa, että jos on ylipainoinen, ihminen ei automaattisesti kärsi. Kaikki ylipainoiset eivät siis kärsi kiloistaan, ole mielenterveysongelmaisia, häpeä itseään tai ulkonäköään. Lihavuus ei ole rumaa! Ylipainoisella saa ja voi olla tasapainoisen terve kehonkuva. Ylipainoisissa on itsevarmoja, hyvän itsetunnon omaavia, kauniita ja kärsimättömiä. Ihan kuin meissä kaikissa ihmisissä yleensäkin. Nämä itsestäänselvyydet olisi myös ollut aiheellista mainita artikkelissa. Jotta yksisilmäisen ennakkoluuloisesta kärsimyslihavuudesta voitaisiin jo irrottautua.

Mietin, miksi ylipainoisten oikeuksien puolesta ei järjestetä marsseja, konsertteja, teemaviikkoja tai ylläpidetä verovaroin järjestöjä? Milloin ylipainolle ryhdytään keräämään rahaa? Missä ovat kaikenkokoiset ihmisoikeudet?! Miksi mediassa ei näy positiivisesti lihavuuteen suhtautuvia? Missä ovat myönteisyydellä asiaa tuntevat? Kuinka pitkälle sallitaan painojahtaus lahtausperiaatteella? Milloin poliisi puuttuu tämänkaltaiseen syrjintään? Minkä vuoksi televisiossa pyöritetään kaudesta toiseen vain rasvanpoltto-ohjelmia? Milloin tarinoiden (tilastojen) pelättävän mörköpeikon roolin sai ylipainoinen?

Lopuksi. Herkimmille taas tiedoksi, ettei tämä ollut vihakirjoitus. Tämä ei ollut edes vihainen kirjoitus. Tämä on nelisilmäinen kirjoitus.

Lueskellen

Heipä hei heinäkuu!
Sain kaupunginkirjastolta ilmoituksen: "Hyvä Savolainen lammas. Erakko on noudettavissa pääkirjastosta. Noudettava viimeistään 26.06." Sain sen mitä varasin, joten lähdin noutokeikalle.

* Rydahl, Thomas: Erakko. Verkkainen dekkari.

* Konar, Affinity: Elävien kirja. Kaksostutkimuksen kohteista elävien kirjoihin.

* Glastra van Loon, Karel: Rakkauden hedelmä. Palkittu romaani yllättäen lapsettomasta perheen isästä.

* Adichie, Chimamanda Ngozi: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Aloittelevan feministin alkulukemistoa.

* Atkinson, Kate: Hävityksen jumala. Tutun taidokasta tarinan talutusta.

* Bradley, Alan: Kuolleet linnut eivät laula. Esiteini amatöörietsivä tutkii jo kylmenneitä jälkiä.

* Helakisa, Kaarina (toim.): Suomen lasten runotar. Notkea kotimainen klassikko. Löytyykö jo hyllystäsi?

* Miettinen, Terho: Harhaanjohtajat; vahvassa uskossa. Väännellen vääristelty oppi ojaan kaataa.

Nämä kirjat voi paahtaa läpi ilman grilliä, uunia, parilaa, aurinkoa tai hellettäkään. Lukemisen iloja, yhdessä tai eristäytyen!