Howdy!
Minä mokasin. Ei mitään pientä kömmähdystä, jolle wanhat tädit puistavat hymähtäen päätään. Ei, minä mo-ka-sin!! Istun nyt naama nurkkaan päin, punotan häpeästä ja muistelen oliko meillä sittenkin lapsena soraa hiekkalaatikossa.
Pidemmittä puheitta (siitähän tämä lähti!) sylttykupille. Näin tänään opiskelukaveriani pitkästä aikaa. Piiitkästä aikaa. Ihana, herttainen ja suloinen ihminen. Nyt lavalle möngertää se syljen tuoma sammakko. Tutut visailuohjelmista aavistavat jo tästä vihjeestä... muille vinkiksi: Mitä kysymystä ei ikinä -ei sitten niin ikinä- kysytä naisihmiseltä? -A i v a n!
Minä siinä kirkasotsana lopsautan Sen Kysymyksen ilmoille: Onkos teille tulossa jälkikasvua?! (Mistä hiivatin suomifilmistä tuon lauseenkin löysin?!) Ice age 44½. Kaverini toteaa ettei hän ole raskaana. Kukkuuuu, kuka löi osuman pottaan? Mokamokamoka. Ainoakaan feminiini ei halua kuulla näyttävänsä raskautetulta, jos ei sitä ole. Eräät eivät edes tosipullat uunissakaan. Vauvauutisista kertominenkin on ihan oma asia. Huomauttava tiedoksianto jälkiviisauden kera itselleni. Herää pahvi, pääsi palaa jo! 'Nuntio vobis gaudium magnum: habemus papam -Ilmoitan teille suuren ilon: meillä on paavi'. Piippalakki tai pannumyssy päässä. Aivan sama, kuuppa kumisee.
Seitsemän aidon anteeksipyynnön, kumartelujen ja myönnetyn megamokan jälkeen voi todeta, että viisaus ei asu täällä. Pakkohan on se myöntää. Onneksi kaverini ei ottanut/ näyttänyt ottavan asiaa maailmansa loppuna. Toivotaan ettei sitä olisikaan! Mo-ka-sin.
Kerroin korvat luimulla töppäyksestä Siskolleni. Jaettu häpeä on kaksinkertaistettu häpeä. Siskoni totesi, että minulta on viime aikoina lipsunut kerran jos kolmannenkin näitä sammakkoeläimiä suupielistäni! Arghh. Eläkeläiskäävän herjaava henki on saanut otteen aivojeni hienotunteisuuslohkosta. Pieru ihmiseksi. Tai sitten olen vain saavuttanut todelliset mittani. Taas ilmavaivoillaan. Harmittaa niin, että silmissä soi ja korvissa vilkkuu.
Lähden nyt vetämään paperipussin päähän, murjottamaan sohvannurkkaan ja miettimään mitä tulikaan mölistyä. Sammakon reidet sieraimissa. Soraa lapasissa. Kirvelee oma tyhmyys! Opinpahan, että seuraavan tuttavan nähdessäni en heitä huulta, vaan heittäydyn oman huuleni päälle. Vaikeneminen on kultaa ja kurkkulaulu taidetta. Edetään näin.
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
maanantai 28. toukokuuta 2012
Muru maanantailta
Hei!
Heiluittepa eilen heilan kanssa taikka heilittä, tänään on maanantai. Joten...
Kirjoitan eilisestä. Olin ekumeenisessa messussa. Yhteiskristilliseen jumalanpalvelukseen päästäkseni minun täytyi polkea vain vähän pyörällä, eikä tarvinnut olla lainkaan päästään pyörällä. Paitsi siinä automobiilissä, jolla kaarsimme perille.
Messu pidettiin noin tunnin ajomatkan takana. Jossakin takametsien ja umpimetsän välissä. Suurin osa matkaa oli asfaltoitua tietä, mutta se loppukolmannes... En ole eläissäni ollut yhtä kiharaisella reitillä, monttuisella tieosuudella enkä yhtä pulpattavassa seurassa. Kaksi kolmesta matkaajasta oli terapeutteja. Kolmas oli lammas. Tämä yhteinen jumalanpalvelus oli harrastepiirini kevään päätöskokoontuminen. Sopi mainiosti helluntaiksi.
Olen vieläkin täpinöissäni, innoissani ja liikuttunut messun aitoudesta. Sen hengestä, ilmapiiristä ja koskettavuudesta. Uskomaton kokemus! Kirkkorakennus itsessään oli jo vaikuttava. Se oli pystytetty lahjaksi paikalliselle papille. Sen hirret oli tuotu Venäjältä, sisustukseen oli osallistunut paikallinen väki sekä lahjoittajat monin tavoin. Tilassa tämän pystyi aistimaan. Vahvistava esimerkki yhteisistä arvoista, yhteistyöstä ja uskon voimasta. Minulle kokemuksena syvällisen mieleenpainuva.
Nyt kasaan ajatukseni tähän päivään. En muuten mene yhteenkään virastoon.
Voimallista viikon alkua teille jokaiselle!
Heiluittepa eilen heilan kanssa taikka heilittä, tänään on maanantai. Joten...
Kirjoitan eilisestä. Olin ekumeenisessa messussa. Yhteiskristilliseen jumalanpalvelukseen päästäkseni minun täytyi polkea vain vähän pyörällä, eikä tarvinnut olla lainkaan päästään pyörällä. Paitsi siinä automobiilissä, jolla kaarsimme perille.
Messu pidettiin noin tunnin ajomatkan takana. Jossakin takametsien ja umpimetsän välissä. Suurin osa matkaa oli asfaltoitua tietä, mutta se loppukolmannes... En ole eläissäni ollut yhtä kiharaisella reitillä, monttuisella tieosuudella enkä yhtä pulpattavassa seurassa. Kaksi kolmesta matkaajasta oli terapeutteja. Kolmas oli lammas. Tämä yhteinen jumalanpalvelus oli harrastepiirini kevään päätöskokoontuminen. Sopi mainiosti helluntaiksi.
Olen vieläkin täpinöissäni, innoissani ja liikuttunut messun aitoudesta. Sen hengestä, ilmapiiristä ja koskettavuudesta. Uskomaton kokemus! Kirkkorakennus itsessään oli jo vaikuttava. Se oli pystytetty lahjaksi paikalliselle papille. Sen hirret oli tuotu Venäjältä, sisustukseen oli osallistunut paikallinen väki sekä lahjoittajat monin tavoin. Tilassa tämän pystyi aistimaan. Vahvistava esimerkki yhteisistä arvoista, yhteistyöstä ja uskon voimasta. Minulle kokemuksena syvällisen mieleenpainuva.
Nyt kasaan ajatukseni tähän päivään. En muuten mene yhteenkään virastoon.
Voimallista viikon alkua teille jokaiselle!
torstai 24. toukokuuta 2012
Viikon nelikko
Hei!
Tenavat -sarjakuvissa Eppu raahaa mukanaan sitä ainaista riepuaan. Katsokaas tarkemmin. Huomaatteko? Sillä rievulla on silmät ja se olen minä. Olenolen! Minä siellä purnaan ja protestoin tänäkin vuonna vääjäämättömästi lähestyvää kesää. Sitkeys se on joka savolaisen takissansa pitää. Huutaa hän lämpöhalvausta halveksien. Desperadooo!
Laitan taustalle soimaan ikivihreän "Virastovirret" -vinyylin. Sold out-ulosmyyty -ei saa enää edes taajamien sivukonttoreista. Nojaillaan pilkullisten sävelten tahtiin. Tarvitsen uuden virastolipuskan lisäosan. Kävin jo viime viikolla metsästämässä tätä todistusta. Ei tarttunut haaviin. Ei edes siihen avoimeen... Etsin kyseisen leimaluukun aukioloaikoja netistä. Tyhjää täynnä ja pimmeetä toinen puoli. Virkuimmat olisivat voineet kutoa tästä johtopäätökset. Minä en. Vastatuulessa, vastenmielisesti vastahankaan fillaroituani sain todeta leimaluukun oven takana, että pulju on kiinni. Virastoaikaa oli vielä jäljellä pari tuntia, mutta... Ovea nastoitti neljä liuskaa aa nelosia, joissa kerrotiin poikkeukset aukioloaikoihin. Neljä liuskaa! Ja of horse, samat englanniksi. Helpompaa ehkä luultavasti kenties mahdollisesti olisi ollut laittaa infoa milloin pilkkuputiikki ON avoinna. Niin minä olisin toiminut. Väitän: Se olisi toiminut!
Tällä viikolla yritän taas uudelleen. Turhautumiseni ei enää mahdu käsimatkatavaroihin, rivien väliin eikä palautelaatikoihin. 'Fures foras, frugi intro! -Rosvot ulos, kunnialliset sisään!' Kunnon ihmiset kynnykseltä sisään, loput painukoot petäjikköön. Näinkin se on. Ovelta sisätiloihin nelistävät työntekijät, opiskelijat voivat lukea niitä aa nelosia. Sisälukutaito ja selluloosa kunniaan! Suomalainen virastobyrokratia ei näytä eheytymisen merkkejä. Byro Kraatin kesäharjoittelijoineen voisi laittaa jyrsimään näitä pahvisia asetuksia. Ei menisi aika hukkaan! Pykälät eivät tunnetusti sisällä hiilareita, joten skarppauskin onnistuu! Nuija(ll)a otsaan.
Ei elämä aivan sahansoittoa ole. Onnistuin viikonloppuna löytämään kirppikseltä järkevän hintaisia sisustuslehtiä (paavin kanonisoima ihme!), hyvän dekkarin sekä hurmaavan metallitarjottimen. Lehdet on luettu, pokkari odottaa vuoroaan ja tarjotin löysi paikkansa seinältä. Teinin kanssa mutustelimme omena-kaurapaistosta (parempaa kerta kerralta), teimme lindströmin pullia (taikinaa liikaa pihveiksi) ja täytimme kierrätyspisteitä ylimääräroinallamme. Ihania päiviä, ilmeikkäitä hetkiä!!
Morot!
*
Vinkkaus:
Voisin vihjaista sekä kirjaa (kirj. Haruki Murakami) taikka leffaa. Päädyn elävään kuvaan sanan sijaan. Tran Anh Hung'in ohjaama Norwegian Wood on visuaalisesti uskomattoman kaunis, lyyrisen utuinen elokuva. Tapahtumat sijoittuvat 1960 -luvun Japaniin, jossa nuori opiskelijapoika (Matsuyama Ken'ichi) tapaa kuolleen lapsuudenystävänsä tyttöystävän (Kibuchi Rinko). Nuorille kehittyy suhde, jota varjostaa tytön kasvavat mielenterveysongelmat. Rakkaus, rakastuminen eikä rakastaminen ole helppoa. Tarina etenee kolmiodraamaksi. Elokuvassa on viipyileviä hetkiä, tuokiokuvia sekä tunnelmallisia maisemaotoksia. Nämä puhuvat enemmän kuin näyttelijät. Filmi on paikoitellen turhankin verkkainen, mutta ajan arvoinen. Kaiken jälkeen tarinasta jää kuitenkin positiivinen jälkimaku. Hyvä matkailumainos! Suosittelen rauhallisiin hetkiin.
Tenavat -sarjakuvissa Eppu raahaa mukanaan sitä ainaista riepuaan. Katsokaas tarkemmin. Huomaatteko? Sillä rievulla on silmät ja se olen minä. Olenolen! Minä siellä purnaan ja protestoin tänäkin vuonna vääjäämättömästi lähestyvää kesää. Sitkeys se on joka savolaisen takissansa pitää. Huutaa hän lämpöhalvausta halveksien. Desperadooo!
Laitan taustalle soimaan ikivihreän "Virastovirret" -vinyylin. Sold out-ulosmyyty -ei saa enää edes taajamien sivukonttoreista. Nojaillaan pilkullisten sävelten tahtiin. Tarvitsen uuden virastolipuskan lisäosan. Kävin jo viime viikolla metsästämässä tätä todistusta. Ei tarttunut haaviin. Ei edes siihen avoimeen... Etsin kyseisen leimaluukun aukioloaikoja netistä. Tyhjää täynnä ja pimmeetä toinen puoli. Virkuimmat olisivat voineet kutoa tästä johtopäätökset. Minä en. Vastatuulessa, vastenmielisesti vastahankaan fillaroituani sain todeta leimaluukun oven takana, että pulju on kiinni. Virastoaikaa oli vielä jäljellä pari tuntia, mutta... Ovea nastoitti neljä liuskaa aa nelosia, joissa kerrotiin poikkeukset aukioloaikoihin. Neljä liuskaa! Ja of horse, samat englanniksi. Helpompaa ehkä luultavasti kenties mahdollisesti olisi ollut laittaa infoa milloin pilkkuputiikki ON avoinna. Niin minä olisin toiminut. Väitän: Se olisi toiminut!
Tällä viikolla yritän taas uudelleen. Turhautumiseni ei enää mahdu käsimatkatavaroihin, rivien väliin eikä palautelaatikoihin. 'Fures foras, frugi intro! -Rosvot ulos, kunnialliset sisään!' Kunnon ihmiset kynnykseltä sisään, loput painukoot petäjikköön. Näinkin se on. Ovelta sisätiloihin nelistävät työntekijät, opiskelijat voivat lukea niitä aa nelosia. Sisälukutaito ja selluloosa kunniaan! Suomalainen virastobyrokratia ei näytä eheytymisen merkkejä. Byro Kraatin kesäharjoittelijoineen voisi laittaa jyrsimään näitä pahvisia asetuksia. Ei menisi aika hukkaan! Pykälät eivät tunnetusti sisällä hiilareita, joten skarppauskin onnistuu! Nuija(ll)a otsaan.
Ei elämä aivan sahansoittoa ole. Onnistuin viikonloppuna löytämään kirppikseltä järkevän hintaisia sisustuslehtiä (paavin kanonisoima ihme!), hyvän dekkarin sekä hurmaavan metallitarjottimen. Lehdet on luettu, pokkari odottaa vuoroaan ja tarjotin löysi paikkansa seinältä. Teinin kanssa mutustelimme omena-kaurapaistosta (parempaa kerta kerralta), teimme lindströmin pullia (taikinaa liikaa pihveiksi) ja täytimme kierrätyspisteitä ylimääräroinallamme. Ihania päiviä, ilmeikkäitä hetkiä!!
Morot!
*
Vinkkaus:
Voisin vihjaista sekä kirjaa (kirj. Haruki Murakami) taikka leffaa. Päädyn elävään kuvaan sanan sijaan. Tran Anh Hung'in ohjaama Norwegian Wood on visuaalisesti uskomattoman kaunis, lyyrisen utuinen elokuva. Tapahtumat sijoittuvat 1960 -luvun Japaniin, jossa nuori opiskelijapoika (Matsuyama Ken'ichi) tapaa kuolleen lapsuudenystävänsä tyttöystävän (Kibuchi Rinko). Nuorille kehittyy suhde, jota varjostaa tytön kasvavat mielenterveysongelmat. Rakkaus, rakastuminen eikä rakastaminen ole helppoa. Tarina etenee kolmiodraamaksi. Elokuvassa on viipyileviä hetkiä, tuokiokuvia sekä tunnelmallisia maisemaotoksia. Nämä puhuvat enemmän kuin näyttelijät. Filmi on paikoitellen turhankin verkkainen, mutta ajan arvoinen. Kaiken jälkeen tarinasta jää kuitenkin positiivinen jälkimaku. Hyvä matkailumainos! Suosittelen rauhallisiin hetkiin.
torstai 17. toukokuuta 2012
Savolaisuuden aste
Helatorstaita!
Tänään on kulunut 40 päivää pääsiäisestä. Kristus on astunut taivaaseen. Siitä päivän nimi heliga torsdag.
Alkuastelmasta varsinaiseen aiheeseeni. Viikkovapaa vai mikä lie, mutta tänään jokainen voi pohtia omaa savolaisuutensa astetta. Testi vaatii hieman rohkeutta, sillä tuloksesta ei ikinä tiedä.
1. Pienestä pitäen olet tottunut, että sinulla on päälläsi jotain itse (joku sukulainen-naapuri on ahkeroinut) neulottua.
2. Teillä sukat, lapaset ja villapaidat neulotaan, kangasvaatteet ommellaan ja matot sekä poppanat kudotaan.
3. Lapsuudestasi lähtien sinut on totutettu kolikkorahaan.
4. Jossain päin taloa on kuva kotikirkosta.
5. Jostain päin taloa löytyy seinältä ryijy (luultavasti itsetehty).
6. Jos oleilet talossa hieman pidempään, törmäät takuulla verkon-, katiskan- tai rapumerranmerkkeihin.
7. Todennäiköisesti talon pihalle on tullut naapuri tai kylän mies tuomaan kaloja, kukantaimia taikka uutisia kaupalta. Tämä pyörähdys kestää vähintään kolme varttia.
8. Tunnistat pienet järvikalat makueroistaan. Myös kala- tai lanttukukkoon leivottuna.
9. Kompostin sijaan tontin takakulmalla on tunkio.
10. Ärsyynnyt helposti veronkorotuksista, vehnäjauhojen kallistumisesta tai postin viivästymisestä, mutta kivetyt mykäksi jos joku kysyy äänestystulostasi.
11. Sukulaisesi tuputtavat sinulle ruokaa, vehnästä (tiedät sanan) tai kahvia, vaikka olet jo kolmesti ilmoittanut olevasi täynnä.
12. Sinä juot sen santsikupin kahvia, kun se kerran on jo kaadettu.
13. Ulkona puuhastelevat sukulaiset ja osa naapureistakin huudetaan ulko-ovelta syömään/ kahville/ puhelimeen/ saunaan.
14. Yhteen kysymykseen on ainakin kolme vastausta -itselläsikin.
Tulokset vastattuasi "kyllä" väittämiin:
0 - 3 pistettä: Voe tokkiisa ja surkeuvven surkeus, ethän sinä ole savolainen.
4 - 7 pistettä: Mittees tässä, olet sisäpiirissä vaikket olekaan geneettisesti Savosta. Luultavasti olet naimisissa savolaisen kanssa.
8- 11 pistettä: Eij hättee, olet lähes varmasti savolainen tai kaappisavolainen.
12 - 14 pistettä: No nyt tuatusti nappas! Savolaesiahan tässä ollaan, näen on närreet!
Tänään on kulunut 40 päivää pääsiäisestä. Kristus on astunut taivaaseen. Siitä päivän nimi heliga torsdag.
Alkuastelmasta varsinaiseen aiheeseeni. Viikkovapaa vai mikä lie, mutta tänään jokainen voi pohtia omaa savolaisuutensa astetta. Testi vaatii hieman rohkeutta, sillä tuloksesta ei ikinä tiedä.
1. Pienestä pitäen olet tottunut, että sinulla on päälläsi jotain itse (joku sukulainen-naapuri on ahkeroinut) neulottua.
2. Teillä sukat, lapaset ja villapaidat neulotaan, kangasvaatteet ommellaan ja matot sekä poppanat kudotaan.
3. Lapsuudestasi lähtien sinut on totutettu kolikkorahaan.
4. Jossain päin taloa on kuva kotikirkosta.
5. Jostain päin taloa löytyy seinältä ryijy (luultavasti itsetehty).
6. Jos oleilet talossa hieman pidempään, törmäät takuulla verkon-, katiskan- tai rapumerranmerkkeihin.
7. Todennäiköisesti talon pihalle on tullut naapuri tai kylän mies tuomaan kaloja, kukantaimia taikka uutisia kaupalta. Tämä pyörähdys kestää vähintään kolme varttia.
8. Tunnistat pienet järvikalat makueroistaan. Myös kala- tai lanttukukkoon leivottuna.
9. Kompostin sijaan tontin takakulmalla on tunkio.
10. Ärsyynnyt helposti veronkorotuksista, vehnäjauhojen kallistumisesta tai postin viivästymisestä, mutta kivetyt mykäksi jos joku kysyy äänestystulostasi.
11. Sukulaisesi tuputtavat sinulle ruokaa, vehnästä (tiedät sanan) tai kahvia, vaikka olet jo kolmesti ilmoittanut olevasi täynnä.
12. Sinä juot sen santsikupin kahvia, kun se kerran on jo kaadettu.
13. Ulkona puuhastelevat sukulaiset ja osa naapureistakin huudetaan ulko-ovelta syömään/ kahville/ puhelimeen/ saunaan.
14. Yhteen kysymykseen on ainakin kolme vastausta -itselläsikin.
Tulokset vastattuasi "kyllä" väittämiin:
0 - 3 pistettä: Voe tokkiisa ja surkeuvven surkeus, ethän sinä ole savolainen.
4 - 7 pistettä: Mittees tässä, olet sisäpiirissä vaikket olekaan geneettisesti Savosta. Luultavasti olet naimisissa savolaisen kanssa.
8- 11 pistettä: Eij hättee, olet lähes varmasti savolainen tai kaappisavolainen.
12 - 14 pistettä: No nyt tuatusti nappas! Savolaesiahan tässä ollaan, näen on närreet!
maanantai 14. toukokuuta 2012
Nurkkahippaa
Moro!
Se on kevät täällä. Itsestäänselvyyden voi tarkistaa kalenterista, ikkunasta taikka minun lähipiiristä.
Taas myllätään. Joka tuttu, tutun tuttu ja jutun tuttu eli Siskoni ovat vaihtamassa osoitetta. Majanvaihto viikot kuumimmillaan. Voisin väittää, että tämä on joka keväistä väistöliikettä. Osa populaatiosta valmistuu, vaihtaa maisemaa ja statusta. Eräs osa ei vain osaa elää Pirkanmaan ulkopuolella... Jäännösparit toteavat jäävänsä nykyisille sijoilleen kukkumaan, joten pesäpuu on ostettava. Se on se kevät!
Minä olen, pysyn ja pysähdyn. Johtopäätökset ovat päätelmiä, jotka johdetaan esim. lampaasta. Tämä voisi nyt olla se hämärän rajalta hiihtänyt savolainen puolihuumori. Ottakaa vaan osaa eli mukaan mahtuu ;)
En tiedä onko kyseessä keväinen lisävalaistus vaiko muuttavat tuttavani, mutta olen itsekin saanut siivoustartunnan. Tästä voisi tulla pandemia! Kiillottelen karmeja, kierrätän kaikkea, tyhjentelen kaappeja (vain niitä joissa ei nuku rankoja), karsin turhaa roinaa. Pakko se on näinäkin putsi& puunaus -viikoilla todettava, että kyllä tavarat omistavat minut. Sääli. Askeetikko sisälläni o n silmät kiinni. Me omistamme/ meidän huoneneliöissä on enemmän kuin sata tavaraa. Sehän se on se kansainvälinen en omista tavaroitani, vaan tavarat omistavat tilani -raja. Ylitin riman. Rimanalittajat -opastakaa valistaen tietäni! Meidän nurkilla ei toteutunut kansallinen Siivouspäivä. Itse aioin raahata, fillarilla, nyssäkän pojanpoikineen kierrätettäväksi. Tämä on urheiluuuu.
Eli olen hippastellut nurkkieni kanssa. Jahtaan tyhjeneviä komeroita, vailinaisia hyllyjä sekä rompeettomia nurkkia. Minä olen hippa.
Siistiä viikkoa!
*
Vinkkaus:
Katsoimme elokuvan 50/50. Tarinassa kiltti nuori mies sairastuu harvinaiseen syöpään. Paranemisprosentti on nimensä mukainen 50. Pääosan Adam (Joseph Gordon-Levitt) ottaa syöpäuutisen rauhallisesti. Ystävät, sukulaiset ja tyttöystävä eivät taas tunnu osaavan elää Adamin sairauden kanssa. Tyttöystävä laitetaan lähtemään, ystävä (Seth Rogen) kasvaa aikuisemmaksi, vanhemmat saavat osakseen ymmärrystä ja nuori terapeutti (Anna Kendrick) kolmannen asikkaan. Sairaus koskettaa. Elokuva on lämminhenkisen positiivinen olematta imelä. Vakavastiotettava muttei huumoriton. Näyttelijävalinnat, musiikki ja tunnelma ovat onnistuneet. Suosittelen niille, joiden lasi on puolillaan.
Se on kevät täällä. Itsestäänselvyyden voi tarkistaa kalenterista, ikkunasta taikka minun lähipiiristä.
Taas myllätään. Joka tuttu, tutun tuttu ja jutun tuttu eli Siskoni ovat vaihtamassa osoitetta. Majanvaihto viikot kuumimmillaan. Voisin väittää, että tämä on joka keväistä väistöliikettä. Osa populaatiosta valmistuu, vaihtaa maisemaa ja statusta. Eräs osa ei vain osaa elää Pirkanmaan ulkopuolella... Jäännösparit toteavat jäävänsä nykyisille sijoilleen kukkumaan, joten pesäpuu on ostettava. Se on se kevät!
Minä olen, pysyn ja pysähdyn. Johtopäätökset ovat päätelmiä, jotka johdetaan esim. lampaasta. Tämä voisi nyt olla se hämärän rajalta hiihtänyt savolainen puolihuumori. Ottakaa vaan osaa eli mukaan mahtuu ;)
En tiedä onko kyseessä keväinen lisävalaistus vaiko muuttavat tuttavani, mutta olen itsekin saanut siivoustartunnan. Tästä voisi tulla pandemia! Kiillottelen karmeja, kierrätän kaikkea, tyhjentelen kaappeja (vain niitä joissa ei nuku rankoja), karsin turhaa roinaa. Pakko se on näinäkin putsi& puunaus -viikoilla todettava, että kyllä tavarat omistavat minut. Sääli. Askeetikko sisälläni o n silmät kiinni. Me omistamme/ meidän huoneneliöissä on enemmän kuin sata tavaraa. Sehän se on se kansainvälinen en omista tavaroitani, vaan tavarat omistavat tilani -raja. Ylitin riman. Rimanalittajat -opastakaa valistaen tietäni! Meidän nurkilla ei toteutunut kansallinen Siivouspäivä. Itse aioin raahata, fillarilla, nyssäkän pojanpoikineen kierrätettäväksi. Tämä on urheiluuuu.
Eli olen hippastellut nurkkieni kanssa. Jahtaan tyhjeneviä komeroita, vailinaisia hyllyjä sekä rompeettomia nurkkia. Minä olen hippa.
Siistiä viikkoa!
*
Vinkkaus:
Katsoimme elokuvan 50/50. Tarinassa kiltti nuori mies sairastuu harvinaiseen syöpään. Paranemisprosentti on nimensä mukainen 50. Pääosan Adam (Joseph Gordon-Levitt) ottaa syöpäuutisen rauhallisesti. Ystävät, sukulaiset ja tyttöystävä eivät taas tunnu osaavan elää Adamin sairauden kanssa. Tyttöystävä laitetaan lähtemään, ystävä (Seth Rogen) kasvaa aikuisemmaksi, vanhemmat saavat osakseen ymmärrystä ja nuori terapeutti (Anna Kendrick) kolmannen asikkaan. Sairaus koskettaa. Elokuva on lämminhenkisen positiivinen olematta imelä. Vakavastiotettava muttei huumoriton. Näyttelijävalinnat, musiikki ja tunnelma ovat onnistuneet. Suosittelen niille, joiden lasi on puolillaan.
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Termit haltuun vol.2
Päevee kaikille!
Tämä on taas tosi tarina eläväisestä elämästä eli viisauden akana Sukulaiseltani.
Sukulaiseni huokaili tulevan työviikkonsa raskautta. Tehtävää siellä, touhua tuolla. Aikansa voivoteltuaan hän totesi, että kyllä hänen nyt vaan täytyy krepata itsensä viikkoa varten! A'vot -aivot paloi.
Ihmisillä on niin monia erilaisia, yllättäviäkin, rautoja tulessa. Toisilta palaa hihat, toisilta kihartuu tukka. Termistökin on lainehtivaa. Minä toivotan kuitenkin mummalle tsemppiä työviikkoon ja oheiskuohkeaa kuontaloa!
Tsemppiä taikka kreppiä teille jokaiselle! Tämähän on vain elämää, ei aina niin vakavaa.
Tämä on taas tosi tarina eläväisestä elämästä eli viisauden akana Sukulaiseltani.
Sukulaiseni huokaili tulevan työviikkonsa raskautta. Tehtävää siellä, touhua tuolla. Aikansa voivoteltuaan hän totesi, että kyllä hänen nyt vaan täytyy krepata itsensä viikkoa varten! A'vot -aivot paloi.
Ihmisillä on niin monia erilaisia, yllättäviäkin, rautoja tulessa. Toisilta palaa hihat, toisilta kihartuu tukka. Termistökin on lainehtivaa. Minä toivotan kuitenkin mummalle tsemppiä työviikkoon ja oheiskuohkeaa kuontaloa!
Tsemppiä taikka kreppiä teille jokaiselle! Tämähän on vain elämää, ei aina niin vakavaa.
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Jonossa
Heipä heipä heipä hei!
Olen ollut jumissa. Jonoissa. Vain leipäjonosta olen puuttunut. Syy ja selitys samassa veneessä, joten soudellaan nyt aiheeseen. Tästä tulee pitkä kirjoitus.
Niin, olen jonoillut. Päivänsä voisi käyttää muuhunkin, mutta saadakseen arkensa sujumaan, on minun täytynyt nököttää viraston jos virallisemmankin jonoissa. Ne kanssaihmiset, jotka istuivat vieressäni, olivat vuoronumeroineen linjassa, elivät virastoaikatauluja tietävät mistä kirjoitan. Jono-odotus-lomake-ulos. Tuskin kukaan haluaa tulla ihmisenä leimatuksi, mutta moni kansalainen toivoo, jonottaakin, leimaa otsan sijaan papereihinsa.
Jonotus. Entisen Neuvostoliiton kaduilla ja kulmissa maatuskat jonottivat mitä milloinkin. Jonon hännilläolija ei välttämättä tiennyt mitä oli tarjolla, mutta jono kieli mahdollisuudesta. Jotain on kenties saatavilla. Toiveikkaina liityttiin letkaan odottelemaan. Arkista puuhaa, julkista tavanomaisuutta. Kukaan ei itkenyt kiinteistön hintaheilahteluita, jos leipäjono ilmestyi omille nurkille. Tänään Suomessa nyrpistellään neniä verhojen raoista, lasketaan yhtiövastikepennejä ja taivastellaan eräiden elämänmenoa. Elämä menee jonoissakin. 'Quasi mures semper edimus alienum cibum -Niinkuin hiiret me syömme aina toisten ruokaa'. Näinpä. Tyytymättömien, kitsaiden ja puusilmäisten eväspalojahan koko yhteiskunta nakertaa (mm. lehtien palstatilaa vievät itsearviot). Itselle kaikki, itsensäkaltaisille jotakin ja "niille toisille" ei mitään.
Köyhyys laittaa jonottamaan. Köyhyys, vähävaraisuus, pieni- ja keskituloisuuskin. Ai-van! Suurin osa suomalaisista on jonossa. Jonotetaan kassalle (mitä suurempi marketti, sitä pidemmät jonot, koska sitä edullisemmat hinnat), jonotetaan terveyspalveluita (hoitoa saa joskus, muttei jonottamatta), jonoillaan ruuhkissa (töihin on pitkä matka, palkka pitää hakea kaukaa), jonotetaan puhelimissa ohjeita, aikoja, palvelua... Me olemme jonottava yhteiskunta!
Meidät altistetaan jo pienestä jonoiluun. "Täytyy odottaa vuoroaan, ei saa etuilla..." Koulun pihoilla muodostettiin jonoja, suorin jono oli se ansioitunein. Armeijat marssivat riveissä, sotilaat ovat olka olkaa vasten jonoina, pennoset tulevat palkkapäivinä noroina. Haudat, talot, kukkapenkit järjestetään rivijonoihin. Järjestäytynyt yhteiskunta on jonossa. Jonoina kaikkialla. Järjestelmällisen ihmisen tavarat, asiat ja ajatukset ovat rivissä. Ainoat kerrat, kun opitut jonotuskäytännöt rakoilevat, ovat eräiden myymälöiden alemyynnit. Hulluuden päivät! Rynnitään, kiilataan, kiistellään, kiristellään. Kuka siellä jonottaa? Lähes jokainen. Sovituskoppiin.
Jonottamisessa on kinkkinen logiikka. Mitä pidempään joudut jonossa kyykkimään, sitä vähemmän aikaa sinulle ja asiallesi on varattuna aikaa. Sisään-lomakkeelle-ulos-käsittelyyn. Sitten odotellaan tuloksia, päätöksiä, ollaan jonossa. Yksityisissä palveluissa maksetaan usein ajasta. Maksetaan siitä ettei tarvitse jonottaa. Halutaan aikaa omalle asialle, ei jonoissa oloiluun. Laatuaika on maksettuja minuutteja. Jonottamalla haetaan jotain halvalla, letkan ajattomuudesta ollaan valmiit rahastamaan. Tämä on nykyajan anekauppaa! Toisille jonottamattomat palvelut ovat taivaallinen vaihtoehto. Taivaspaikka on suhahtaa jonon ohi, ihan vippinä. Hippula vinkuen. Jonotus on kuin kiirastulta. Kärvistellään pakosta, koska kukaan ei ole ostanut lyhennettyä odotusaikaa.
Eräät jonottavat elämää. Elinsiirto-, adoptio-, hedelmöityshoito- tai kelanpäätösjonoissa elävät tietävät, että eletään odotellen. Vuoronumerolla ei ole enää niin suurta väliä. Nyt jonotusaikaa mitataan eri mittareilla, erilaisilla arvoasteikoilla. Voimia!! Yhdet jonottavat laukkuja, kosmeettisia muoviosia tai autoja. Merkistä ollaan valmiit odottelemaan. Pilviin kivutaan. Jonottamaan käs'veskaa... Taivas ja helvetti samoissa vuorissa. Helvetillistä joutua odottelemaan, taivaallista saada kassi käteen tai kumipyörät takapuolen alle. Jokainen valitsee oman jononsa. Minä olen jo omassani.
Virastojonoissa olleet tietävät, että jonotus on jojoilua. Eestaas, eestaas. Taas. Lomake lomakkeelta teet tiliä kaikesta. Yritystä sovittaa oma elämä viraston päätöskäyriin. Sovinkosovinko? Päätöksiä kiikutetaan virkailijalta toiselle, kolmannelle ja kiukaalle. Jonoilija ei voi olla vinoilija. Sinua saa katsoa vinoon, laittaa alimmaiseksi pinoon. Jonottamaan toiseen virastoon. Vaatia jonotusta. Uskomatonta, mutta arkista todellisuutta.
Pitkään aikaan pitkä jutunjuuri. Nyt lähden hulmuavan valvattomaan sunnuntaihin käsiksi. Vapaata päivää jokaiselle!
Olen ollut jumissa. Jonoissa. Vain leipäjonosta olen puuttunut. Syy ja selitys samassa veneessä, joten soudellaan nyt aiheeseen. Tästä tulee pitkä kirjoitus.
Niin, olen jonoillut. Päivänsä voisi käyttää muuhunkin, mutta saadakseen arkensa sujumaan, on minun täytynyt nököttää viraston jos virallisemmankin jonoissa. Ne kanssaihmiset, jotka istuivat vieressäni, olivat vuoronumeroineen linjassa, elivät virastoaikatauluja tietävät mistä kirjoitan. Jono-odotus-lomake-ulos. Tuskin kukaan haluaa tulla ihmisenä leimatuksi, mutta moni kansalainen toivoo, jonottaakin, leimaa otsan sijaan papereihinsa.
Jonotus. Entisen Neuvostoliiton kaduilla ja kulmissa maatuskat jonottivat mitä milloinkin. Jonon hännilläolija ei välttämättä tiennyt mitä oli tarjolla, mutta jono kieli mahdollisuudesta. Jotain on kenties saatavilla. Toiveikkaina liityttiin letkaan odottelemaan. Arkista puuhaa, julkista tavanomaisuutta. Kukaan ei itkenyt kiinteistön hintaheilahteluita, jos leipäjono ilmestyi omille nurkille. Tänään Suomessa nyrpistellään neniä verhojen raoista, lasketaan yhtiövastikepennejä ja taivastellaan eräiden elämänmenoa. Elämä menee jonoissakin. 'Quasi mures semper edimus alienum cibum -Niinkuin hiiret me syömme aina toisten ruokaa'. Näinpä. Tyytymättömien, kitsaiden ja puusilmäisten eväspalojahan koko yhteiskunta nakertaa (mm. lehtien palstatilaa vievät itsearviot). Itselle kaikki, itsensäkaltaisille jotakin ja "niille toisille" ei mitään.
Köyhyys laittaa jonottamaan. Köyhyys, vähävaraisuus, pieni- ja keskituloisuuskin. Ai-van! Suurin osa suomalaisista on jonossa. Jonotetaan kassalle (mitä suurempi marketti, sitä pidemmät jonot, koska sitä edullisemmat hinnat), jonotetaan terveyspalveluita (hoitoa saa joskus, muttei jonottamatta), jonoillaan ruuhkissa (töihin on pitkä matka, palkka pitää hakea kaukaa), jonotetaan puhelimissa ohjeita, aikoja, palvelua... Me olemme jonottava yhteiskunta!
Meidät altistetaan jo pienestä jonoiluun. "Täytyy odottaa vuoroaan, ei saa etuilla..." Koulun pihoilla muodostettiin jonoja, suorin jono oli se ansioitunein. Armeijat marssivat riveissä, sotilaat ovat olka olkaa vasten jonoina, pennoset tulevat palkkapäivinä noroina. Haudat, talot, kukkapenkit järjestetään rivijonoihin. Järjestäytynyt yhteiskunta on jonossa. Jonoina kaikkialla. Järjestelmällisen ihmisen tavarat, asiat ja ajatukset ovat rivissä. Ainoat kerrat, kun opitut jonotuskäytännöt rakoilevat, ovat eräiden myymälöiden alemyynnit. Hulluuden päivät! Rynnitään, kiilataan, kiistellään, kiristellään. Kuka siellä jonottaa? Lähes jokainen. Sovituskoppiin.
Jonottamisessa on kinkkinen logiikka. Mitä pidempään joudut jonossa kyykkimään, sitä vähemmän aikaa sinulle ja asiallesi on varattuna aikaa. Sisään-lomakkeelle-ulos-käsittelyyn. Sitten odotellaan tuloksia, päätöksiä, ollaan jonossa. Yksityisissä palveluissa maksetaan usein ajasta. Maksetaan siitä ettei tarvitse jonottaa. Halutaan aikaa omalle asialle, ei jonoissa oloiluun. Laatuaika on maksettuja minuutteja. Jonottamalla haetaan jotain halvalla, letkan ajattomuudesta ollaan valmiit rahastamaan. Tämä on nykyajan anekauppaa! Toisille jonottamattomat palvelut ovat taivaallinen vaihtoehto. Taivaspaikka on suhahtaa jonon ohi, ihan vippinä. Hippula vinkuen. Jonotus on kuin kiirastulta. Kärvistellään pakosta, koska kukaan ei ole ostanut lyhennettyä odotusaikaa.
Eräät jonottavat elämää. Elinsiirto-, adoptio-, hedelmöityshoito- tai kelanpäätösjonoissa elävät tietävät, että eletään odotellen. Vuoronumerolla ei ole enää niin suurta väliä. Nyt jonotusaikaa mitataan eri mittareilla, erilaisilla arvoasteikoilla. Voimia!! Yhdet jonottavat laukkuja, kosmeettisia muoviosia tai autoja. Merkistä ollaan valmiit odottelemaan. Pilviin kivutaan. Jonottamaan käs'veskaa... Taivas ja helvetti samoissa vuorissa. Helvetillistä joutua odottelemaan, taivaallista saada kassi käteen tai kumipyörät takapuolen alle. Jokainen valitsee oman jononsa. Minä olen jo omassani.
Virastojonoissa olleet tietävät, että jonotus on jojoilua. Eestaas, eestaas. Taas. Lomake lomakkeelta teet tiliä kaikesta. Yritystä sovittaa oma elämä viraston päätöskäyriin. Sovinkosovinko? Päätöksiä kiikutetaan virkailijalta toiselle, kolmannelle ja kiukaalle. Jonoilija ei voi olla vinoilija. Sinua saa katsoa vinoon, laittaa alimmaiseksi pinoon. Jonottamaan toiseen virastoon. Vaatia jonotusta. Uskomatonta, mutta arkista todellisuutta.
Pitkään aikaan pitkä jutunjuuri. Nyt lähden hulmuavan valvattomaan sunnuntaihin käsiksi. Vapaata päivää jokaiselle!
tiistai 1. toukokuuta 2012
Valpurin päivää
Aamua!
Tänään juhlimme suomalaisen työn ja touhun päivää. Opiskelijatkin saavat osansa. Hurraa!
Marssien kohti jälkijuhlia, lounasta, laulantaa sekä etenevää kevättä toivotan jokaiselle aurinkoista juhlapäivää! Linkitittepä itseenne työ- liitteen miten päin tahansa, millä arvoasteikolla hyvänsä tai kuinka kirjavalla värityksellä, savolaiselle, Te jokainen, olette Työ kaikki.
Kohotan maljan!
Tänään juhlimme suomalaisen työn ja touhun päivää. Opiskelijatkin saavat osansa. Hurraa!
Marssien kohti jälkijuhlia, lounasta, laulantaa sekä etenevää kevättä toivotan jokaiselle aurinkoista juhlapäivää! Linkitittepä itseenne työ- liitteen miten päin tahansa, millä arvoasteikolla hyvänsä tai kuinka kirjavalla värityksellä, savolaiselle, Te jokainen, olette Työ kaikki.
Kohotan maljan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)