Sporttipalanen

Aamun alkua!
Ja jutun juurta asetille. On ilmoja pidellyt. Myrskystä kun selvisimme, ihan sähköistettyinä, niin nyt sitten taivaalta on tipahtanut jotakin poistettavaa. Ähh, rauhoittakaa! Ei takapihallemme sentään mitään Sputnik'ia (tai edes osia siitä) ole ropissut. Ei lämpäreelle mahtuisikaan mitään avaruusluontainta, meteoriittiä tai muutamaa puutarhakalustettakaan. Rajallista. Lunta siellä oli.

Kirjoitelmani on kuin mykysoppa. Vienosti värittynyttä, jauhoisia paloja pyörii padan reunoilla ja hämmentäminen on sattumanvaraista. Vain lukijat voivat palaa pohjaan ;) Voisihan sitä aina lukea jo tunnustettuja klassikoitakin...

Väliaikatiedoista todellisuuteen. Olen ollut tämän talvea suurintotalkkari. Isäni osti meille kunnon katuharjan piiitkällä varrella ja lumilapion. Entisessä harjassamme olikin rajoitetusti vartta. Toisin sanoen vain hyvinhyvin lyhyet kansalaiset, hyväselkäiset taikka masokismiin taipuvaiset vaivautuisivat vilkaisemaankaan tuohon nysään päin. Me heiluimme harjan kanssa vuodesta toiseen. Omaksi kiusaksi kai. Onnistuin viime hangilla typistämään nysän nysemmäksi ja nopeuttamaan harjan lentokaarta kaatopaikalle. Siellä on ja sillä sutii.

Lumilapiomme taas oli mitoitettu aivan oikein pihamme kokoon: lasten mallia 1970 -luvulta. Konstit on monet ja taidot tuhannet... Tontillemme riittäisi mainiosti vaikka puurolusikka (piha on pienen pieni, mutta onneksi on!). Keväällä lapio oli kypsynyt pihatalkoisiin, nyrjäytti itsensä ja sai sekin kyydin lepokotiin. Nyt jo suoristunein jaloin voin tiivistää, että kyllä omatoimitalkkariuskin on välineurheilua. Minä urheilen!

Lapiosta lapaseen. Värjäilin eilen epämielenkiintoista hiusjuuristoani piiloon. Tavoitteena saada hohtavan hohdokas kutristo. Kuinkas sitten kävikään? Ei mennyt metsään, vaan soppaaan. Minulla nyt on sävynä... se myky!! Mykystävää. Ei ole korvaa karvoihin katsominen -tai jotakin sen suuntaista. Ehkäpä ensi kierroksella raidoitan latvustoni.

Tässäpä tämä. Poliittisesti korrekti sekä asiasisällöllisesti kevennetty versio tavallisuudesta. Otsatukan alta ja harjan varresta päivät!

*
Vinkkaus:
Tarjousnäytös takasi yleisöryntäyksen. Se oli jo näkemisen arvoista. Uusi Sherlock Holmes: A Game Of Shadows oli ajan, lipun ja katsomisen arvoinen elokuva. Robert Downey Jr. tekee hykerryttävän roolin salapoliisina. Eikä Jude Law ole liian nätti tohtori Watson'iksi. Maukkaana lisänä keitoksessa oli Stephen Fry'n esittämä Holmesin veli. Tässä uudessa seikkailussa Holmes kohtaa arkkivihollisensa professori Moriartyn, jolla on kohtalokas juoni Euroopankin valloittamiseksi. Vauhtia, vaarallisia tilanteita, näyttäviä taistelukohtauksia ja iskevää huumoria on tarjolla tässä takuulla viihdyttävässä rymistelyssä. Edellistä osaa tapahtumallisempi elokuva. Istuvat näyttelijät, sujuva juoni, etenevä tarina ja muutama vasen koukku liimasivat katsojan penkkiin. Suosittelen kaikille, jotka harvemmin jarruttelevat kurveissa.

Elämää joulun jälkeen

Ohi o!
Paikalla. Kirjasto on auki jälleen, joten katson arjen astuneen kuvioihin.

Joulu tuli, kävi ja meni. Joulukoristeet ovat ja elävät. Onhan se nostettava omaa häntää ja todettava, että onnistui! Jouluruoat maistuivat, tunnelma oli katossa ja sokerihumalaan yllettiin. Paketeista paljastui hyvin osuvia, näköisiä ja istuvia lahjoja. Ainuttakaan tarpeetonta tavaraa, tuotetta taikka rompetta ei kulkeutunut nurkkiimme. Kiitämme tästä kaikkia!

Nyt sitten tömähdämme tavanomaisuuksiin. Laatikot sekä kaapit (ei yhtään tuttavaa hyllyllä) kurkittuani huomaan muutaman tyhjän kohdan. 'Natura abhorret vacuum -Luonto kammoaa tyhjää'. Tyhjä pyrkii täyttymään. Sisko todistaa tämän sisustuksellaan, kotikemistit nestevarannoillaan ja julkkisblondit vahvistavat poikkeuksen. Kauppaa kohti. Tulostinmuste on loppu, samoin kynsilakanpoistoaine ja rasvaton maito. Huomatkaa olennaisuusasteikko! Finitoa huutaa myös pari purkkia, putkiloa ja pussukkaa. Oodi tavallisuudelle! Arki on istahtanut juhlan istuimelle.

Joulusta jäi makea jälkimaku. Juhlan jälkivietto jatkuu, kunnes Teini palaa lukiosorvinsa ääreen. Sinne on onneksi aikaa, joten humuilemme yhteisellä vapaa-ajalla. Todellinen arki on vielä kaukana. Sinne asti ei savolaisen lampaan silmillä näe.

*
Vinkkaus:
Jouluun mahtuu aina pari omavalintaista elokuvaa. Asenteellinen arki on vielä mutkaisen matkan takana, joten vinkkaan jotakin realismin vastaista. Fantasiaseikkailu Red Riding Hood-Punahilkka oli ennakkoarviotani parempi katselupalanen. Nuori Valerie (Amanda Seyfried) saa kannoilleen ihmissuden lisäksi kylällisen vihaisia ihmisiä. Elokuvan maisemat, kauniit näyttelijät, usvainen tunnelma sekä onnistuneet kuvakulmat antoivat klassikkosadulle aikuimaisen maustepohjan. Tuttu tarina jättää fiiliksen kuin olisi ikkunaostoksilla. Suosittelen ilman pitkiä hampaita mm. fantasian ystäville.

Joulutervehdys

Aamua aikaiset ja ajattomat!
Toivottelen ihan jokaiselle, punkerolle ja pörröiselle, tunnelmallista joulunaikaa! Toivon, että saatte tilaisuuden tehdä tästä(kin) joulusta ihan itsenne näköisen, kokoisen ja muotoisen juhlan!

Rauhoitan arkeni muutamaksi joulun päiväksi, joten koneelta minua ei löydä. Palaillaan ytimeen sitten, kun arki ottaa otteen. Siihen asti juhlavia hetkiä!

*
Vinkkaus:
Ihan pakkohan on antaa lukuvihje. Tämän ehtii vielä hakea kirjastosta. Cecelia Ahern'in kirja Lahja on sopiva lukukokemus, jos istutte sokerin huumaamina. Silloin kun ajatuksiin ei mahdu mitään suolaista. Tarina on tarkoituksella markkinoitu sekä istutettu juuri joulunaikaan. Siinä ylikiireinen perheenisä kohtaa kodittoman, jolla on suuri opetus jaettavaksi. Kirja on hopeoitu kuin kuusen koristeet. Se tarjoillaan kauniisti paketoituna ja jälkimauksi kielen päälle jää siirappi. Kirpeydestä, kyynisyydestä eikä kolkkoudesta ole kirjan sivuilla tietoakaan. Sesonkikirjoja kaipaavalle taikka joulun taikuuteen uskoville.

Epäinhimillinen kasvi

Jouluviikkoa!
Hän on täällä taas eli kotona ollaan. Istun ja palan. Istuin enkä minäkään ole tulessa, mutta olen palannut kotio.

Olimme, elimme ja tulimme. Piipahdimme joulunalusvisiitillä Savossa. Voimat, pennit ja vapaa-aika menivät, mutta lystiä piisasi. Reppuun kertyi 'panem et circenses -leipää ja sirkushuveja'. Konkreettisesti. Sukulaiset pitivät ruokapuolesta, mutta myös karnevaalitunnelmasta huolen. Nyt jääkaappissamme köllöttää joulukankku, nurkassa lahjoitus-tv ja hengarissa uusi talvipalttoo. Äidin pohjattomista säilöistä kaivautui esiin sopivat nahkahansikkaatkin. Mukavaa olla omien sukulaisten oma hyväntekeväisyyskohde!

Savon kierros sisälsi tuhdin annoksen sukulaisia. Juuri heitä, jotka suoltavat niitä sukkeluuksia, joista kirjoittaa. Sisä-Suomen markettien ylitarjontaa, Siskon ostoskuumeilua sekä Vanhempien runsaskätistä anteliaisuutta tuli ihmeteltyä koko viikonvaihde. Omat lahjatkin on jaettu, joten olo on kuin insinöörillä. Sanonta, sanonta, vain puhdas sanonta! Sukulaisia on muistettu, muisteltu ja maustettu riemullisilla adventtiterveisillä. Nyt voi hellittää. Keskittyä siivoiluun, tuumailuun ja omaan puuhasteluun. On jo aikakin.

Viime viikolla tein töitä, istuin ja paloin. Totisesti. Odottelin innokkaana tilipussiini ansaittua kuohkeutta. Siinä sitten silmät palaen verkkopankissa tuijotin kituliasta saldoani. Hermot käryten. Soittokierros hallintobyrokratiaan paljasti kalpean ja nahattoman totuuden: Palkkioni maksetaan vasta kuun lopussa. Luojalle kiitos, että maksetaan! Tietysti joku virastovarpunen olisi voinut informoida tästäkin keskitetystä kuprusta... Taivaallinen onni tämä opiskelijan nuukuusasenne, sillä sen ansiosta olemme joulunkin jälkeen plussalla! Heikosti positiivisia. Odotan sitä autuasta aikaa, jolloin saan nauttia kuukausipalkkaa. Gloriaaaa! Ei tarvitsisi a i n a pennien kanssa arvuutella tai arpoa mitä tulee, mistä tulee, milloin tulee ja tuleeko mitään mistään milloinkaan vai saapuuko se tuttu matti. Land of Utopia -täältä ollaan tulossa.

Ei ole mukavaa eikä ajanhenkistäkään lopetella nihkeään ekonomiaan. Laitetaan sokeriksi pohjalle tosi tarina Savosta. Mummoni oli saanut ystäväpariskunnaltaan lahjaksi joulutähden (kukan). Oli "tosi komea ja monilatvainen" (siis se kukka, eikä antaja). Tähtönen täytyi palauttaa pikana. Hyvä tahto ja rauha ihmisten kesken ei riittänyt. Kasvi nimittäin yritti tappaa lesken! Lööppi!! Mahdollista vain 1980 -luvun elokuvissa taikka Mummolassani. Tappajakasvin liikehdinnät uutisoitiin meille sopivalla määrällä teatraalisuutta, hyppysellisellä draamaa ja tujauksella epäselvyyttä. Tarkkaivaisuuskoe numeroa 665... Pintakuiva fakta oli, että joulutähti kasvina ei vain sopinut astmaatikolle. Hengittely työlääntyi. Piste ja pirkko. Savolaisen päättelyketjun kiteymä à la Mummo: Kasvi yritti imeä ilmat eläkeläisestä! Lentävän lehtevää.

Pistäkää pahemmaksi! Kukkivaa viikkoa kaikille ja filantrooppisia kasviksia!

Talonrakennusprojekti

Kolmatta adventtia!
Tänään meille tehdään talo. Kyseessä on uudisrakennus. Tontin hankinnassa meitä on auttanut metallinen Äidin desing -tarjotin.

Tarvekartoituksen, rakennuspiirustukset sekä materiaalivalinnat tehtyään Teini kävi läpi hyvin kevyen ja erittäin myötämielisen lupa- ja rahoituskierroksen lampaan kanssa. Päätös oli yltiömyönteinen: Talo toteututaan!

Teini rakentaa piparista. Pipari -tuotteiden edut tulevat esille erityisen hyvin pientalorakentamisessa. Kaikki tähän rakennustyyppiin liittyvät rakenteet ovat helposti toteutettavissa juuri pipari -tuotteilla.

Hallittu, sokerinen sekä selkeä kokonaisratkaisu nopeuttaa olennaisesti rakennusprojektia, joka aloitetaan ja lopetetaan tänään. Se tekee rakentamisesta hallitumpaa. Myös epätodennäköiset työvirheet voidaan elimoida ja häivyttää jo rakennusvaiheessa, kuitenkin viimeistään sokerikuorrutteella.

Tämäntyylinen pientalon kausirakentaminen voidaan toteuttaa joko levy- tai elementtirakenteina. Elementin etuina ovat asennusnopeus ja materiaalien optimaalinen käyttö. Tämä edellyttää taloelementtien etukäteissuunnittelua sekä leikkausta määrämittaan ennen paistoa. Apukätenä projektissa toimii savolainen lammas. Eläinten tai omaisten oikeuksia taikka Suomen työaikalakeja ei ole poljettu. Lammas (totinen lupaus annettu) ei käytä harmaan talouden riisto-ohjelmia verottaessaan koristekaramellipussia.

Piparia on käytetty menestyksekkäästi pientalojen runkomateriaaleina jo keskiajalta lähtien. Räätälöity viimeistely, laaja mallisto ja näyttävä kokonaisuus tekevät tästä talosta nautittavan naposteltavan toiveiden kodin!

Hyvä etukäteissuunnittelu, asiantunteva ammattimainen rakentaminen sekä tarkoin valittu kohde takaavat ettei tämä taloprojekti voi mennä piparix.

Makeaa sunnuntaita jokaiselle!

Oma napa uutisointia

Letkeää lauantaita!
Päivitän tietoja omasta navastani. Älkää hätääntykö, vain kuvainnollisesti.

Olen ollut töissä. Tuli salamalähtö keskelle korkeakoulumaailmaa. Puoli Suomea junanikkunasta nähtynä. Opetin taas uudelle ryhmälle, taas uutta siivua alastani. Ja taasen pidin työstäni! Kerroin aiemmin, että sain bittiporttikortin oheishörhelöineen. En vain ymmärtänyt, että samalla minut liitettiin opettajakuntaan. Olen lättylistalla, vaikka olen sijainen. Ansaitsematonta arvonnousua! Tämä todella huimaa sekä pyörittää nuppia. Neste ei siltikään hiissaudu polvista ylöspäin. Takuuvarma tulppa nenässä. En ole ymmärtänyt sijaisuuteni akateemista suuruutta. Valmistunut kollega totesi, että yleensä näitä töitä tekevät minimissään lisensiaatit. Enpäs tiennyt! Nöyräksi vetää, nöyränä ollaan. Minähän olen itsekin vielä opiskelija. 'Docendo discimus -Opettamalla opimme'. Totta. Aina siinä oppii itsekin -ja itsestänsä myös. Todistettu on.

Hiippailenpa miettimään onnenpotkuni suuruutta. Onnekasta päivää!

Koreat kekkerit

Aamua!
Arvaattekos miksi istun täällä jo aamutuimaan? Juu-u, hampaankolot ovat pullollaan kankaanpaloja, kommentaattoreita ja muuta häkkitavaraa.

Otan antimuotitietoisen riskin, kun lähden jakamaan näkemyksiäni vaateteollisuuden virtauksista. Vaan sen nyt teen! Makueroista ei pidä kiistellä, mutta juhlavaatteista on syytä kinastella. Aion myös ponnistella, jotta saavuttaisin ilkeylykattonikin. Miksikö?! Minähän yritän olla vain trendikäs! Vuosi alkaa olla lopuillaan, joten kiirettä pittää. Yleisvirtaukset pintaan.

"Tänä aamuna savolainen sheep on pukeutunut aina istuvaan nahkaansa. Hänellä on yllään jo useaan otteeseen nähty yöpaita. Kuontalonsa lammas on laittanut itse. Hiusmallilla on tahtomattaan saavutettu pihakoira -look. Tyyli haukkuu, vaikka takatukka puuttuu. Kuuppakarvoille on tarkoitus tehdä harvennusleikkaus... Onneksi! Eikä päivääkään liian aikaisin." Vakuuttavaa, vaikuttavaa ja vavisuttavaa.

Nyt kuitenkin niihin valtakunnan kaapukemuihin. Kiteyttäen: Kukin kykyjensä ja makunsa mukaan. Tämä kiistaton fakta mielessä edetään. Olin yllättynyt kuinka monta isoäidinikäistä raskaana olevaa muoria kättelyjonossa tarjosi presidenttiparille kämmentä. Pariin kertaan taisi Darjakin yllättyä... Kaikki munat eivät olleetkaan hapanneet. Hämmästyttävää, että on vielä tärpännyt. Vilpittömät biologiset onnittelumaljat sille! Suomalainen väestönkasvu ei ole minun ongelmani. Onnea vaan odotukseen! Syntyvyys nousuun, vaikka seniorivoimin. Jokainen omalla vapaalla tyylillään -ihan oikeasti!

Positiivinen yllätys taas olivat ne muutamat julkkismiesvieraat, jotka olivat teettäneet juhla-asuistaan jotakin persoonallista sekä asustaneetkin ne värikkäästi. Luovuutta, joka istui minun makuhermoon! Olin... hmmmm... ilahtunut myös yhdestä kierrätysideasta: Erään artistin vaimo oli harsinut/ saumauttanut kirjavasta sohvan irtopäällisestä juhlakoltun. Pääsiäiskoristeista löytyi vielä höyhenetkin. Wau-auuuu! Kierrätys on kannatettavaa, samoin kompostointi.

Jatkan trendillä ratsastusta. Suuttukaa tai muuttukaa. En ymmärrä, en edes yritä, miksi Ülen on raahattava se puolimykkä muotikommentaattorinainen vuodesta toiseen näihin juhlalähetyksiin! Eihän ihminen hallitse kuin kolme adjektiivia. Ontuvaa! Aivan varmasti verbaalisempiakin toimittajia olisi tavoitettavissa. Löytäkää yksi ensi vuodeksi! Tämä kolttu"kommentaari" ennätti kehaista vain markettimekkoja. Läpinäkyvää! Taisi kollegojen lahjakkuus liimata kielen kannat kitalakeen. Ammattikateus iski suorassa lähetyksessä. Se kuului! Muutahan tältä ei-selostajalta ei sitten kuultukaan. Kierrätykseen!! Minä vaihdoin kanavaa.

Muuten oli ruudun välittämäkin rennonoloiset läksiäiset. Olisihan se hulppeaa päästä joskus itsekin paikalle. Kutsun ja luvan kera. Minulla on aikaa-aikaa-aikaa koota ryijyrahasto, jotta voisin tilata jubileeasuni Rukka Jintalalta. Hänen asunsa ovat ilahduttavan tunnistettavia tasokkuudessaan! Tänäkin vuonna. Niin, siis jos vain minä tai Tukka olemme vielä silloin pallon pinnalla. Maan alla tai Lopullisen Kutsun saaneina ei mekolla ole niin väl/riä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Nyt olen lapannut näkemyksiäni asian jos toisenkin päälle. Haisee vain, jos sitä haistellaan. Nenänne on omanne. Arkea ja uusia tuulia nuuhkittavaksi!

*
Vinkkaus:
Juhla-aiheeseen sopii nimensä puolesta Kaori Ekuni'n romaani Blink blink. Epätavallinen avioliittokertomus nyky Japanista. Kirjassa vastavihitty pari Mutsuki ja Shoko elävät haasteellisessa suhteessa, jossa heidän kulissiavioliittoonsa mahtuu kolmaskin pyörä. Vanhat tavat, moderni elämäntapa ja aito kiintymys vuorottelevat soljuvassa tarinassa. Kieli on arkisen paljasta. Tarinassa on suurta ymmärtävää lämpöä. En siltikään tiedä pidinkö romaanista. Suosittelen tätä kulttuurin ystäville, elämänmatkaajille sekä avarakatseisille.

Kansalaiset!

Aamua!
Kansalaiset, kanssaeläjät ja kaikki pallolla tallustelijat. Voisitteko 'vade mecum -minun kanssani' eli yhdessä hihkaista yhteinen toivotus ilmoille:

Itsenäistä Itsenäisyyspäivää jokaiselle itsenäisen Suomen kansalaiselle (tai sellaiseksi haluavalle)!! Hyvä me, hyvä muut!

Juhlallista päivää!

Puhetta penneistä

Muanantaita!
Puhkun ja puhisen rahasta. Ehkä hieman pahasta. Varakkaan on turha pahastua, köyhän nahistua. Puhun nyt koetuista havainnoista, en hatusta tai hilseestä (jos minulla sitä olisi).

Tein viikonloppuna henkilökohtaisen kirppisostoennätyksen. Käytin kokonaista 16 euroa ostoksiin! Entinen ennätykseni on muutaman vuoden takaa -15 euroa (käytävän villamatto). Eurolla edelle. Olen saanut kulutuskärpäsen ostopureman. Kutisee ja harmittavasti leviää!

Olen tarkka kuluttaja. Tarkkuutta lisää opiskelijan kengänremmibudjetti. Erityisen nuuka ja valikoiva olen kirpputoreilla. Idea ei toimi, jos myyjän päällimmäinen tarkoitus on kaupata ööö -luokan (roskis)roinaa uuden hinnalla. 'Ex avaritia erumpat audacia, inde omnia scelera ac maleficia gignuntur -Ahneudesta pulppuaa röyhkeys, siitä syntyvät kaikki rikokset ja pahat teot'. Keskiajallakin tämä tiedettiin. Oliko silloin jo näitä Väri Ristin kirppiksiä? Näissä ahneusmajoissa hintakuppaus salpaa hengityksen! Tarvitsen itse verensiirtoa, kun tyrmistyskalpeus vetää vastentahtoiset pennit kukkarosta, värin naamalta ja seisauttaa veret. Pulju saa myyntiartikkelinsa il-mai-si-na lahjoituksina. Sen jälkeen tarkoitus on tehdä mahdollisimman röyhkeää voittoa. "Katetaan tilavuokra- ja hallinnollisia kuluja" Ihankos totta?! Käykää itse toteamassa tämä jossakin paikallisnylkemössä. Hintalaput siellä huutavat. Kai niitäkin hävettää. Minä kierrän nämä loukot kaukaa.

Viikonlopun ostoksissani oli siis hinnoittelu kohdallaan. Ei riistetty myyjää eikä tuhkattu ostajaakaan. Köyhäliini niiaa. Löysin kauan sekä kaukaa hakemani puisen metrimitan. Tarpeellisuusaste minimi, mutta onnellinen omistajuus tähtitieteellistä. Vuoden 1923 Katekismus taidekuvilla irtosi 1 eurolla! Taivaallista! Käsinvirkattu pitsipilvi (päiväpeitto siis) käveli kotiimme 7 euron avustuksella! Ja eräs jouluyllätys maustoi loistoreissun vain olemalla ostettavissa. Kannatti kammeta itsensä sadesään armoille. Etsivä löysi ja opiskelija osti.

Nyt kun olen jo parjannut -aiheesta- erästä nk. hyväntekeväisyyslafkaa, voi vaihtaa aihetta. Aihepiiri pysyy samana. Pennejä pyöritellään. Erehdyin lauantaina varhaisdiagnoimattoman dementian kourissa keskustaan ruokaostoksille. Auttakkee! Koko kaupunki oli survoutunut muutamaan liikkeeseen kilisyttämään roposiaan. Selvisin hengissä, ehjissä kengissä. Pari mummelia yritti kuitenkin kuoria minulta popot ostoskärryillään. Kenkälotto ei tuonut nyt edes takasaumaa eikä lisänauhaakaan. Ruokapula on vieläkin muutaman ikä(vän)ihmisen mielissä: hyllyjen välissä on pakko ostopaniikissa kahmia jauhoja, tarjousperunoita taikka kahvia. Luisevilla kyynärpäillä huidotaan laarisaaliilta toisia taaemmas. Ihanko tervettä? Ei ne suurimotkaan ilmaan haihdu. Voin taata! Telekineettisiä papuja osastolla 51...

Toinen mielenkiintoinen ilmiö olivat nämä veronpalautuspenninsä saaneet uusraha"rikkaat". Huomatkaa, kirjoittaja jäi ilman valtion muistolahjaa, joten olen vain kitkerä. Heti kun lompakosta löytyy muutakin kuin vedonvälittäjän lipuke tai panttilainaamon kuitti, ollaan maailman valtiaita. Herraa, diivaa taikka leikkirahakasta. Falskia! Elämöidään, haistatellaan myyjille, halveksitaan toisia kassajonossa ja haistaan pesemättömille asenteille, harmaalle taloudelle sekä elintasokuilulle. Ja nyt kun pari lisäpennosta on hassattavaksi, on mentävä mesomaan (itse itsensä aliarvioimista ja osattomuutta kompensoimaan) kauppoihin, joihin arkena ei olisi mahdollisuutta maksavana asiakkaana astella. Ymmärrän, että halutaan tulla näkyviksi vaikka viidakkomaisilla äänillä ja eleillä. Show oli valmis ja show must go on! Silkkaa surkuhupaisuutta, surullisuutta ja tosi-teeveemäistä viihdettä. Ilman sitä televisiota. Yhdellä kauppakierroksella irtosi sekä leipää että sirkushuveja.

Lopetan ahneus-, asenne- ja roporaporttini tähän. Onnellista viikonalkua jokaiselle!

*
Yhtä asennelatautunut kuin kirjoituksenikin oli, on myös elokuva Brighton rock. Elokuva perustuu Graham Greene'n klassikkoromaaniin. Pikkurikollinen Pinkie (Sam Riley) tekee murhan, jonka osatodistajaksi harras katolinen Rose (Andrea Riseborough) joutuu. Hiotut yksityiskohdat, musiikki ja kertomusta tukeva värimaailma luovat tälle synkeälle 1960 -luvulle sijoitetulle rakkaustarinalle näyttävät puitteet. Psykologinen trilleri pitää niljakkaassa otteessaan. Harmaudesta, rikollisuudesta ja toisten uskollisuuden hyväksikäytöstä saa ilmeikkään elokuvan. Suosittelen kaikille sokerittomien tarinoiden ystäville.

Pieniä asioita, vähän asiaa

Joulukuuta kaikki kansa!
On saatu avata jo kaksi luukkua adventtikalenterista. Makeeta!

Tämä on kevytsisältöinen kirjoitus, jolla on tavaushiettömyystakuu. Sopii vain asiapainontarkkailijoille ja uutisnälättömille. Aivolihasharjoitteet punnerretaan toisella kierroksella. "Ja jaksaa ja jaksaa ja..." Minäkin jaksan soittaa tätä levyä.

Oli synkkä ja myrskyisä sää. Tämän säärintaman seurassa sanaisen arkkuni uumenista ei kajasta kajoakaan. Idealamppu on himmeänä, eikä järjenvalolla edetä uutisiin. Vaan onneksi ei ole hellettä! Tässä oli viikon sää. Talousuutiset tulevat turkisten jälkeen.

Vaikka kuukausi vaihtui, minä olen samassa turkissa. Puolisanallisesti ilmoille heitetty utopia saada omistaa muukin turkis kuin tämä lampaantalja sai vihreän Siskoni hiiltymään. Hänen hiilijalanjälkensä höyryää vieläkin! Minä haluan olla välillä super ego arkisen ekoilun sijaan. Turhuuden turuilla turkiksissa. Mummon tai Äidin perinnepuuhkat saavat kuulema riittää minulle (Siskon lopullinen julistus) ja hyvä olisi, jos tämä turkishupakointi osaltani nyt riittäisi. Ughh, turkiton on tuomaroinut. Siskoseni on eläinten ystävä. Niinhän minäkin -vain hieman syvemmällä nahkoissani näköjään. Todellisuudessa minä en tee mitään turkishatulla tai -kauluksilla. Kunhan tässä turisen. Baskeri päässä talvisessa säässä ja pipolla töihin.

Nyt talousuutisiin. Tilipussista hyvää iltapäivää! Palkkatyöni jatkuvat. Jippiajee!! Olen innoissani luita sekä atomeja myöten. Työmäärä kasvaa, tehtävät lisääntyvät ja vastuu hankaa jo niveliä. Vuan mitäpä noista! Cee Vee kiittää kumartaen.

'Post scriptum -Jälkikirjoitus'. En voi taata vakavampihenkisempää kirjoitelmaa seuraavallakaan kerralla. Olen nääs liian työntäyteinen ;)

*
Joulukuussa on taikaa, joten vinkkaan välilukupalaksi todellista aikuisten satua. Cecelia Ahern'in kirja Suoraan sydämestä on aitoa viihdekirjallisuutta. Tästä kertomuksesta nauttii pää pilvissä ja sydän avoinna. Tarinan kaksi, elämäänsä pettynyttä, sydänsuruista saavat yliluonnollisen yhteyden toisiinsa pyyteettömän teon ansiosta. Juonikuviot ovat arkiajattelua suurempia. Vaaleanpunaisen ystäville, onnellisiin loppuihin uskoville sekä hyväsydämisille.