Maanantaita!
Vapautetaan viikko vierimään! Ihan ilokseni ja teidän suureksi riemuksi laitan monipuolisen listan mainioista kirjoista. Onhan lukeminen sosiaalista toimintaa. Käpertykää lukemaan, keskittykää kirjaimiin, kuunnelkaa kertomuksia. Kenties kannatavampaa kuin itseensä kipristyminen.
* Jong Erica, Elä ja uneksi. Pohtiva kuvaus ikääntymisestä ja elämän jatkumisesta.
* Murakami Haruki, Miehiä ilman naisia. Novellikokoelma kohtaamisen kaipuusta.
* Cline Emma, Tytöt. Nuoruuden huuma, elämänhalu ja arvaamattomuus.
* Dicker Joel, Baltimoren sukuhaaran tragedia. Kolme serkusta ja vähintäänkin kolme näkökulmaa samaan sukuun.
* Phillips Jayne Anne, Kiuru ja Termiitti. Romaani sisaruuden mahtavasta voimasta.
* Williams John, Stoner. Tarina on eleetön muttei harmaa. Jos et ole jo lukenut, lue nyt.
* George Nina, Pieni kirjapuoti Pariisissa. Insuliinishokkimainen imelyys kelluvasta kirjakaupasta.
* Murphy Julie, Dumplin. Kokoonkatsomaton nuorisoromaani. Elämä on aina suurta.
* Hwang Sun-mi, Kana joka tahtoi lentää. Korealainen ihanuus!
* O´Farrell Maggie. Käsi jota kerran pitelin. Irrallisuudesta, juurettomuudesta, vanhemmuudesta.
* Stradal J. Ryan, Keskilännen keittiöt. Keskinkertainen kirja menestyskokin matkasta keittiöiden kuningattereksi.
* Meriläinen Sanna, Tavallisia koteja. Listan kiintiökotimaisuus on ilahduttavan aito, raikas sekä kotoisa sisustuskirja. Epätavallisen tästä opuksesta tekee ylistailauksen tai asettelun puuttuminen. Lisää näitä!
'Sapienti sat -Kylliksi viisaalle'. Viisaan väitetään ymmärtävän vähemmästäkin. Menen ja otan selvää. Kirjavinkeilläni pääsee ainakin kylläisyyden alkuun. Lukuiloa, -rytmiä ja -taitoa!
maanantai 17. lokakuuta 2016
sunnuntai 9. lokakuuta 2016
Raparperin alla
Heissan sunnuntaille!
Elokuu vilahti kohdallani ohi niin vikkelästi, että vasta syyskuussa huomasin sen jo menneen. Syyskuu litisi ja lotisi, lokakuuhun loppui. Nyt ollaan täällä.
Olen huvittunut muutamasta arkihavainnosta. Ne ovat kerätty pyöräilyreittini varrelta, ohiajetuista hetkistä. Koomista tämä arkikuvannus tai -somistaminen. Ensin olivat pionit, sitten marjat, omenat, nyt sienet. Kumisaappaiden kärjet, syyslehdet, pihalyhdyt ja villasukat ovat jo joukkokuvaistumassa. Mielenkiintoista huomata, että ilmaisunvapaus tuottaa massoittain samaan aikaan samankaltaisia kuvia. Omaperäistä, niin omaperäistä... Vuodenajat voi tarkistaa mobiililaitteen ruudulta tai sähköseiniltä. Almanakka, tuo eilipäivän elähtänyt eväs.
Sukupolvien välinen ero on havaittavissa metsäpikseleissä. Tarkentaen: Siinä missä mummo konkreettisesti poimii ämpäri sankollisen jälkeen metsämarjoja, ottaa mätäskuvaaja itsestään kortillisen otoksia marjojen kanssa. Meitsie ja mustikka -tyyliin. Ihan samaa kuvaa viereisen varvikon kyykkijä. Kolmas pusikkonäppäilija nappaa pari pikaotosta. Pakastimen sijaan pikselit pullollaan oma naama sienessä todennoksia. Seniori täyttää, juniori näyttää astiaa.
Toisessa aallossa peukutetaan näitä lähes identtisiä kuvia. Todetaan joukolla ne upeiksi. Mukana on aina heitä, jotka peukaloivat vain omia otoksiaan. Pystyykö parveilu, joukkovoimattomuus, ideattomuus tai ryhmäpainottomuus luomaan muuta kuin toiston toistoa toistettuna toistamiseen? Nämä on jo nähty! Pohdin, voisi(ko)han metsään/ omaan arkeen mennä ilman kuvauskalostoa? Sekin on harrastus.
Havaitsematta eivät ole jääneet myöskään ne huumajuoksijat, jotka ostavat vartalosukkapukuja, huomioväriset jalkineet ja pinkovat matkaan. Muovihousujen haittoja parannellaan markkinoiduilla hiertymäsalvoilla. Puhtaan tervettä liikunnaniloa. Keski-iän ylittänyt arki-Anterokin poistaa säärikarvansa, koska niin kuuluu tehdä. Lisää aerodynamiikkaa sekä hygieenisyyttä. Sääret kirkuvat höyläysarvilla, mutta juosta täytyy. Niin tekevät nyt kaikki. Polvisukissa ja ponnareissa. Suomen laissa ei ole määritelty, etteikö liikkua saisi taikka voisi myös löysissä vaatteissa ja karvojen kera. Kaupoissa on myytävänä erilaisia urheiluvaatteita. Kannattaa esimerkiksi kokeilla! Jos joku katsoo erilaista urheiluvaatetusta kieroon, se ei automaattisesti tarkoita asennerasittumaa. Voihan kyseessä olla karsastus, tuo kansanomainen kierosilmäisyys. Ottiko siitä jo joku kuvan?
En nyt lähde liikkuva ihminen on terve ihminen -suohon. Juoksen sinne kenties myöhemmin. Askelvirheet, virheasennot, rasitusmurtumat tai tulehtuneet hankaumat kasvattavat kummasti terveyskuluja. Liikunta pitää lääkärin lähellä. Apteekin kautta kuntoa kuntoon! Tiedottaen on todettava, että en ole liikuntavastainen, vaikka herkimmät lukijat niin saattavat rivien väleistä tavata. Liikuttaa voi myös harkintaa (eikä pelkkää kameraa).
Hapanta, sanoi lammas raparperin alta. Raparperit on kuvattu ja syöty, joten jäljelle jää vain oksaalihapon haurastuttamat luut. Ja pari juosten jaettua kuvaa. Syksyä!
Elokuu vilahti kohdallani ohi niin vikkelästi, että vasta syyskuussa huomasin sen jo menneen. Syyskuu litisi ja lotisi, lokakuuhun loppui. Nyt ollaan täällä.
Olen huvittunut muutamasta arkihavainnosta. Ne ovat kerätty pyöräilyreittini varrelta, ohiajetuista hetkistä. Koomista tämä arkikuvannus tai -somistaminen. Ensin olivat pionit, sitten marjat, omenat, nyt sienet. Kumisaappaiden kärjet, syyslehdet, pihalyhdyt ja villasukat ovat jo joukkokuvaistumassa. Mielenkiintoista huomata, että ilmaisunvapaus tuottaa massoittain samaan aikaan samankaltaisia kuvia. Omaperäistä, niin omaperäistä... Vuodenajat voi tarkistaa mobiililaitteen ruudulta tai sähköseiniltä. Almanakka, tuo eilipäivän elähtänyt eväs.
Sukupolvien välinen ero on havaittavissa metsäpikseleissä. Tarkentaen: Siinä missä mummo konkreettisesti poimii ämpäri sankollisen jälkeen metsämarjoja, ottaa mätäskuvaaja itsestään kortillisen otoksia marjojen kanssa. Meitsie ja mustikka -tyyliin. Ihan samaa kuvaa viereisen varvikon kyykkijä. Kolmas pusikkonäppäilija nappaa pari pikaotosta. Pakastimen sijaan pikselit pullollaan oma naama sienessä todennoksia. Seniori täyttää, juniori näyttää astiaa.
Toisessa aallossa peukutetaan näitä lähes identtisiä kuvia. Todetaan joukolla ne upeiksi. Mukana on aina heitä, jotka peukaloivat vain omia otoksiaan. Pystyykö parveilu, joukkovoimattomuus, ideattomuus tai ryhmäpainottomuus luomaan muuta kuin toiston toistoa toistettuna toistamiseen? Nämä on jo nähty! Pohdin, voisi(ko)han metsään/ omaan arkeen mennä ilman kuvauskalostoa? Sekin on harrastus.
Havaitsematta eivät ole jääneet myöskään ne huumajuoksijat, jotka ostavat vartalosukkapukuja, huomioväriset jalkineet ja pinkovat matkaan. Muovihousujen haittoja parannellaan markkinoiduilla hiertymäsalvoilla. Puhtaan tervettä liikunnaniloa. Keski-iän ylittänyt arki-Anterokin poistaa säärikarvansa, koska niin kuuluu tehdä. Lisää aerodynamiikkaa sekä hygieenisyyttä. Sääret kirkuvat höyläysarvilla, mutta juosta täytyy. Niin tekevät nyt kaikki. Polvisukissa ja ponnareissa. Suomen laissa ei ole määritelty, etteikö liikkua saisi taikka voisi myös löysissä vaatteissa ja karvojen kera. Kaupoissa on myytävänä erilaisia urheiluvaatteita. Kannattaa esimerkiksi kokeilla! Jos joku katsoo erilaista urheiluvaatetusta kieroon, se ei automaattisesti tarkoita asennerasittumaa. Voihan kyseessä olla karsastus, tuo kansanomainen kierosilmäisyys. Ottiko siitä jo joku kuvan?
En nyt lähde liikkuva ihminen on terve ihminen -suohon. Juoksen sinne kenties myöhemmin. Askelvirheet, virheasennot, rasitusmurtumat tai tulehtuneet hankaumat kasvattavat kummasti terveyskuluja. Liikunta pitää lääkärin lähellä. Apteekin kautta kuntoa kuntoon! Tiedottaen on todettava, että en ole liikuntavastainen, vaikka herkimmät lukijat niin saattavat rivien väleistä tavata. Liikuttaa voi myös harkintaa (eikä pelkkää kameraa).
Hapanta, sanoi lammas raparperin alta. Raparperit on kuvattu ja syöty, joten jäljelle jää vain oksaalihapon haurastuttamat luut. Ja pari juosten jaettua kuvaa. Syksyä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)