Muruja ja puuhasteluja

Hello!

Nuttuun on tarttunut perusjuttuu, hieman huttuu. Ravintolapäivän kunniaksi. Astutaan lautaselle.

Olemme taas häärineet keittiössä. Työjako ennallaan: Teini säveltää kauhan varressa, minä hymisen jälkisiivous virressä. Rohkenimme koskea pyhäinjäännökseen eli mamman kaalilaatikkoon. Selventäen, teimme itse edellä mammastetun laatikon. Tähän saakka se on ollut yksi niistä Resepteistä, joihin on ollut viisainta olla kajoamatta: äiti on tehnyt parempaa. Vaan eipä tee enää! Kauan eläköön kaalilaatikkokumous. Ilman ilmankiertoa. Aloitettuamme pyhien reseptien ravistelun, jatkoimme jopa puolukkapuuroon saakka. Rohkeaa. Slups! Puuro päivittyi makeuskertoimella ruskea -maustoimme sen fariinisokerilla. Fakiiritkin kiittävät.

Tänään testivalmistuksessa oli tuunattu (muutettu vastaamaan meidän makunystyjä) kokeilu stroganoffista. Jää viikkislistalle! Ruoka oli likimain ilmaisateriointia, sillä lihat olivat Vanhempieni pakkasesta. Opiskelijan kengännauha budjetilla maininnan arvoista. Pullaakin on tullut murusteltua.

Nyt olemme ravitut, joten kirpputorille. Parilla kirppiskäynnillä mukaan on tarttunut muutama mukava makupala. Teinille on löytynyt harvinaisen omannäköisiä vaatteita, kirjoja sekä pari savipulloa. Minä olen harkinnut, puntaroinut ja useimmiten jättänyt ostamatta. Hyllyharvennus elää. Vaan, ei tässä vielä asketiaa liputeta eli suureellinen kulta-puna-musta tarjotin on kotiutusohjelman läpi käynyt silmänilo. Uudet suojaruukut kaktuksille taas pakko-ostoksia. Entiset rapisee käsiin. Ostoihanuus oli pieni koristehiottu lasiastia. Väkersin kirkkaudesta luterilaisen lampukan. Näin se kävi: kolminkertainen mustanharmaa rautalanka kieputetaan sukkapuikon ympärille. Kihara avataan haluttuun mittaan ja toistetaan... kolmesti. Kolmas kerta määrän kertoo. Kolmesta pitkulasta tulee tuikkulyhdyn pidikkeet, se neljäs on kattokiinnitystä varten. Ja kas, näin meillä on diy-lampukka. Nimitys tullee lasin muodosta. Käyttötarkoitus on valtionkirkollista valvontaa vailla.

Putsi ja puuni vimma jatkuu. En tiedä onko tämä syksyn siistejä enteitä, raivaanko tilaa uudelle, kaipaanko selkeyttä, oheistoimintaa gradun savustukseen vai olenko vain siirtymässä harvennettuun linjastoon. Aika osaa kertoa. Tällä hetkellä se on mykistynyt. Uskon puhdistusaineiden liuottaneen ajan pari kierrosta vieteriin. Herätyskellon nyt ainakin. Perin symbolista, mutta arjessa ehjälle aikaraudalle on minuuttitilaus. Ei tuntitaksalla, vaan vuosikymmen sopimuksella. Tiivistäen voin todeta, että nurkanraivaus on osaltaan myös nurkkien takaisin valtausta.

Että näin. Huomista päin.

*
Vinkkaus:
Alkuun sopivasti istuen suosittelen hollantilaisen Herman Koch'in psykologista romaania Illallinen. Tarina kiertyy yhden illallisen ympärille. Menestynyt poliitikkoveli Serge vaaleine vaimoineen kutsuu ravintolaillalliselle opettajaveljensä Paulin puolisoineen. Alkupaloista digestiiviin juoni tiivistyy, terävöityy ja tummenee. Kirja on perheromaani, jossa kysytään mitä vanhemmat ovat valmiita sietämään, kohtaamaan tai tekemään lastensa virheiden takia. Keskieurooppalaisuus näkyy riveillä. Samoin hyvä juonirakenne ja inhimillisiksi kirjoitetut henkilöhahmot. En suosittele pikaruoan ystäville enkä tyhjiä kaloreita kaipaaville.

Keittiön kulmilla

Morjens maanantailta!

Satoi. Vettä on tullut pystysuorana rintamana, joten kosteikotkin kastuvat. Kuiva vitsi. Vesisateesta huolimatta tai sen vuoksi paprikamme kukkivat jo. Olimme esikasvatuksemme kanssa Myöhäs-(ah)Matin kyydissä, joten... katsellaan nyt keräämmekö satoa vai saammeko vain sadatella kevään jarruvaihdevalintaa. Tomaattien kanssa ei tarvitse lotota. Oksilla soi vihreä ketsuppiviisu.

Vaikkei tämä olekaan ruokablogi, niin einestellään vähän. Itse teinkin vähän. Notkuin vain avustustehtävissä keittiön kulmilla, koska nuoruus pilkkoi edelle. Teimme Teinin kanssa kukkakaalimuusia. Koekeittiössä onnistuttiin taasen! Venäläisletut, syrnikit, maistuivat kirsikkahillon kääreinä. Sianlihaa voi syödä, omenataskut kannattaa täyttää kuutioilla lohkojen sijaan ja fariinisokeriin saa upottaa happamimmankin hapokkaan. Lipokasta (=savolainen sandaali) tarjoillaan vain anopeille. Toisin, omin sanoin, sanoen kyökkikokeilut ovat olleet perin makoisia. Kinavanasta kanavaksi. Uskaltautukaa tekin uunia kauemmas kokeiluissa. Päätän hännättömän lautasraporttini tähän päähän.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Ja kerron nyt niistä yhden. Olen tehnyt eli viilannut-höylännyt-muokannut ja karsinut graduani. Wuhuuhuhuu. Tavoitteena keskinkertaisuuden laarista kermaperunoiden pussiin. 'Alte et late -Korkealle ja laajalle'. Nestehukat tunnistavat tämän mallasjuoman etiketistä. Ilmaus on niin laaja, että sen voi myös syödä. Tai napostella esimerkiksi syvältä ja laveasti gradutekeleen ohessa. Kuivin suin. Väänsin gradua, koska valmistuminen koukuttaa. Olut ei.

Teini viettää viimeistä lomapäiväänsä. Sinne se kesä katosi, loma lopahti. Minulla jatkuu oma urakkani ennen työuraani(a). Huraa! Juttuni lipsuvat kuin lipeässsä luistelisi. On siis aika pysähtyä.

Mielenkiintoista viikon alkua!

*
Vinkkaus:
Viimeisen lomaviikon kunniaksi kävimme elokuvissa. Vauhdikas The Lone Ranger on toiminnantäyteinen villin lännen seikkailu. Erilainen intiaanisoturi Tonto (Johnny Depp) lintupäähineineen kertoo takautuvasti legendaa ansioituneesta naamiosankarista (Armie Hammer). Tarinan ytimessä on kysymys, kuinka rehellisistä miehistä tulee naamioituneita oikeudenpuolustajia. Ahneet, pahat ja kierot saavat höyryveturillisen, jos toisenkin, epäansioidensa mukaan. Huumoria, vaihtia, erikoisia hahmoja sekä lennokasta juonenjuurta tarjoava leffa takaa näyttävän parituntisen. Ikärajat kannattaa huomioda. Takuuvarma valinta pysähtyneiden hetkien kammoksijoille.

Hulinaa helteistä huolimatta

Maanantaita te mainiot!

Tänään ei ole sijaa yhteiskuntakritiikille, vain perushetuloille. Tuntuu kuin kahden edellisen viikon aikana olisi tapahtunut enemmän kuin koko kesänä yhteensä. On hulistu. Yritän vakuumipakata asiani.

Oma Sisko irtosi kotikolostaan. Huimaa! Vieläkin huimempaa, jos tietäisitte mikä kotikontukuukkeli hän on. Siskon kanssa aleissa tai yleisostoksilla pyöriessä tempautuu hurrikaanin ytimeen. Toisilla periaatteena on, ostetaan kun halavalla saadaan tai tarvitaan. Siskoseni taikoo ale-ekonomiasta astronomiaa. Aina jaksaa ostaa, pennipussin pohjaa nostaa, kotiin kuskaa, hinnat kuiskaa, säästäväisyydelle heipat huiskaa. Paikallinen kirppiskierros oli The Tapaus. Kirkkaana mielessä harmaina päivinä.

Siskon visiittin myötä kaivelimme nurkista ylijäämärompetta. Sitä löytyi etsimättä! Sukulaisille, hyväntekeväisyyteen, roskiin ja kiertoon. Sisko ja puoliskonsa rahtasivat farmarillisen kaappien kätköjä muiden kirppisaarteiksi. Kaavimme vasta pintakerroksia... Olemme materian omistamaa materiaa :/ Ei ole pohjaton vitsi. Samalla Siskon puolisko paikkaili liruttavaa ilmaispesukonettamme sekä nosti Teinin uuden fillarin (kiitos tamperelaiset!) ohjaustankoa. Koneessa kuplii sitruunahappo, uutuuspyörällä kulkee makeasti.

Kävin maakuntamuseossa toteamassa, että täällä on syytä käydä toistekin. Mielenkiintoisen runsaasti rakennettu perusnäyttely. Energisoiduin. Teinin kanssa suuntasimme kaupungin taidemuseon näyttelyyn. Vaikuttavaa osaamista, lahjakkuutta ja tuoreita oivalluksia. Versovia ideoita toteutettaviksi kotonakin (jos vain neliöt venyisivät). Näyttely, jossa viipyilimme.

Nyt paperille. Yliopiston kirjasto muistutti eräpäiväkirjoista. Oih! Keskeneräinen gradu vie voiton kesäpäivälorvailulta eli arkipuuhastelulta. Opiskelijuus tömähti tupaan. Isäni lähetti paketillisen kirja-alesta tilaamiaan kirjoja. Minun alan opuksia. Teini metsästi abivuoden alkutahteja kirjakaupasta. Löysi selvät sävelet eli tieto lisää vain kukkaron Matin tuskaa. Ei oppi ojaan kaada kuin oppikirjamaksajan.


Helteet on täällä taas. Mittari näivettää katsojan. Lähden suupielet etelässä hiihtämään ympyrää.

*
Vinkkaus:
Douglas Coupland'in romaani Eleanor Rigby on nokkela, hieman surumielinen ja kiinnostava kirja yllättävistä yhteyksistä yksinäisyyden keskellä. Keski-ikäinen Liz Dunn odottaa vain tulevaa viisaudenhampaanpoistoa, kunnes komeetta paiskaa avaruusromun hänen tielleen. Tapauksen seurauksena tylsän staattinen arki saa uuden puitteet, ihmisiä sekä kansainvälisen selkkauksen. Suosittelen jämähtäneille ja komeetanodottelijoille.