Mitä tänään katseltaisiin?

Toukokuuta toverit ja toisin ajattelevat!
Jos maan, maanpinnan tai maiseman kuivumista ei enää jaksa katsella, niin vaihtoehtojakin on tarjolla. Ilma väreilee, elävissä kuvissa vain tarinat. Te päätätte itse kostutteko mitään rainoista vai kuivahtaako tunnelma jo esittelyteksteihin. Vinkkaukset ovat minun, valinta teidän.

* Tuntematon sotilas. Näyttävästi toteutettu uusintaversion uusin versio. Tarinaan ei oltu kuitenkaan saatu mitään uutta.

* Armomurhaaja. Todella tumman huumorin sävyttämä elokuva eläinten ystävästä. Suosittelen!

* Yösyöttö. Raikkaan hauska kertomus isäksi kasvamisesta.

* Aurinko sisälläni. Ranskalaisen elokuvan tyyppiesimerkki. Tyylikäs, kerroksellinen ja vakuuttavasti näytelty.

* Paddington 2. Hurmaavan karhuherran seikkailut jatkuvat keppostelevan konnan kintereillä.

* The Big sick. Tosipohjainen ihmissuhdekuvaus kulttuurien yhteensulautumisesta -tai sen yrityksestä.

* Silence. Muinaiseen Japaniin sijoitettu uskonnollinen pohdinta. Lukuelämyksenä vakuuttavampi.

* Return to Montauk. Menneen rakkauden metsästystä aikuisten arjessa.

* Blade Runner 2049. Viihdyttävä, vauhdikas ja vaarallinen. Onnistuneitten jatko-osien aatelia.

* Indignation. Kapea-alaisen aikakauden kivistävä kuvaus.

* Mother!. Odotusajan parisuhteellisuus. Elokuvan loppu on yllättävän ahdistava.

* What happened to Monday. Dystopia seitsemästä sisaruksesta.

* 24 viikkoa. Vakavan realistinen elokuva elämää suuremmista valinnoista ja valinnanvapauden yksinäisyydestä.

Lista oli lähes yhtä pitkä kuin nämä toukokuun yllätyshelteet (hyi!!!). Kalsea kesäkuu miksi et jo tuu?!

Matkakertomus

Sunnuntaita!
'Caelum, non animum mutant, qui trans mare currunt -Jotka purjehtivat meren yli, vaihtavat taivasta, eivät mieltään'. Matkustaessaan ihminen vaihtaa maisemaa, ei itseään. Näinhän se on. Itseään ei voi muuttaa toiseksi, vaikka lokaatio vaihtuisikin. Persoonanvaihtajat ovat diagnoosi erikseen.

Minä en purjehtinut meren yli, vain lahden. Taivas, säätila sekä aamu-Tv pysyivät samoina. Olin aivan varmasti ja ihan taatusti Suomen ainoa täysi-ikäinen, joka ei ollut vielä käynyt Tallinnassa. Nyt olen! Teini sai akateemiset opintonsa päätökseen (jihaa!!!), kaipasi alkukesän lomaa ja minä arkikatkosta, joten piipahdimme muutaman päivän reissulla Virossa. Lystiä oli! Teini on käynyt kaupungissa aiemmin, joten matkaopas löytyi omasta takaa. Hotelli oli kliseinen mini-Suomi. Kiertelimme kaupunkia, tein löytöjä designkaupasta. Ohhoh! Löysin etsimäni rintakorun. Pääskysenmallisen heijastimen sekä saviset korvakorut. Kiipesimme katedraaliin uskonnolliselle tripille. Uskonnon harjoittaminen lomassa havahduin siihen, että käsilaukussani on enemmän vettä kuin Titanicin lastiruumassa. Juomapullon korkki oli löystynyt, joten veskassa tulvi. Vesitetty kokemus!

Söimme gruusialaista perinneruokaa. Valitsin luonnollisesti lammasta. Ruoka oli niin tuorettu, että se mäkätti vielä seuraavanakin aamuna. Ruokajuomana oli tarjoilijan suosittelema vihreä limsa. Rakuunan makuista sokerikuplaa. Keskipäivän kunniaksi hörpimme paikallisolutta ja -siideriä keskiaikaisessa kievarissa. Astetta parempaa hellejuomaa. Iltapuhteina pureksimme paistopisteen pullia. Aamupaloilla iski seisovan pöydän syndrooma: tankkasimme itsemme lisälaidoille. Nammm. Paikallisista vaatekaupoista vain Teini löysi ostettavaa. Kokokirjo oli kovin kapeaa.

Helsingissä kiertelimme Kansalliskirjastoa. Akateemisille vähän kuin pakollinen vierailukohde... Kellaritiloihin rakennettu Kaunein kirja -näyttely oli tiiviin intiimi, wc-tilat arjen luksusta, kirjaston kiertävät käytävät kuvauksellisen kauniit. Tuomiokirkossa olimme ainoat kalpeat. Minä halusin tulla yhteiskuvatuksi Luther-patsaan kanssa. Hieman jähmettynyt, ellei peräti kivettynyt tunnelmapala. Paikallislokki päätti lennättää kalantuoksuiset terveisensä minun rinnuksille. P*ska kokemus! Paita vaihtoon ja laivaan.

Laivamatkan suurin elämys oli housebändin sijaan soittava Housut-pumppu. Jo vain. Troikan promilleraja oli varsin korkea, sävelkorkeus hieman matalampi. Pumppu musisoi vielä paluumatkallakin... Paatin unohtumattomin yllätys kuitenkin oli törmätä Vanhempieni naapuriin sisä-Savosta! Maailma ON pieni.

Tulomatkalla vierailimme Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä. Näyttävä näyttely, joka oli koottu taitavasti. Myös itse Kansallismuseo perusnäyttelyineen teki vaikutuksen. Kansainvälistä museotasoa -ehdottomasti vierailun arvoinen! Sorruin museokaupan krääsään: ostin viikinkirahan näköispainoksen. Ajatuksella wanha raha tulee pikkurahan luokse.

Näin meni kolme päivää, istumalihakset ja ilmastoinnin pettämä juna. Hurmaavan hulmuava matka. Haluan käydä toistekin!

Jokapäiväinen äitimme

Äidillistä sunnuntaita!
Kalenterin lehdet juoksevat nopeammin kuin minä, mutta liikkeessä ollaan. Sisäinen termostaattini vaatii kylmää, hyhmää, viimaa ja uhmaa sekä omaa päivitystä näille viileille toiveille. Ulkona on kuitenkin helle... Kuttu!!

Epämieluisista sääilmiöistä äiti-ilmiöihin. Toivotan jokaiselle äidille, mammalle, mummille ja mukulalle miellyttävää päivää! Tänä ruusuisena päivänä haluan muistaa myös tahattomasti tai vapaaehtoisesti lapsettomia, äidittömiä, isoäidittömiä, mummoutumattomia ja vanhemmuutta(an) pohtivia. Toisten lapsia, nuoria, entisiä nuoria, heidän vanhempiaan tai tulevan viikon vanhuksia hoitavia, hoivaavia, tukevia, ohjaavia ihmisiä. Sukupuoleen tai eliölajiin sitoutumatta. Päivä on myös teidän!

Tämä päivä ei ole itsestäänselvyys, vaan jokapäiväinen leipäni ja leivokseni! Kiitän Jumalaa ainokaisestani -joka päivä jokaisesta päivästä.