Turvallista taivaltaa

Kiirastorstaita!

Rauhoitun, hiljennyn ja laskeudun pääsiäiseen. 'Cor hominis disponit viam suam; sed Domini est dirigere gressus eius -Ihmisen sydän säätää tiensä, mutta Herralla on ohjauksessaan hänen askeleensa'. Matkalla, matkalle, matkaan...

Siunattua kristikunnan suurinta juhlaa teille kaikille!!

Termit haltuun vol.3

Palmusunnuntaita armoitetut!
Tänään on se sunnuntai, jolloin pienet ja vieläkin pienemmät toivottavat vanhoille, vanhemmilleen sekä vanhoillisillekin tuoreutta ja terveyttä. Samaa toivon minäkin!

Kirkollisesti tästä päivästä alkaa hiljainen viikko. Kunnian Kuninkaan alennustie, jotta me Häneen uskovat voimme saada mahdollisuuden uudenlaiseen tuoreuteen. Itse olen elänyt jo hiljaisia viikkoja, jos blogini tekstitarjontaa selaa. Sitä telaa, mitä selaa, täyttä kelaa. Olen varmasti tämän vuoden Eino Leino -palkintoehdokas...

Nyt törmätään termistöön. Termisesti aika kuplivaan. Eräillä hanskassa, toisilla haravassa. Olen lentänyt korvat höröllä, takki auki (aina parempi kuin takapuoli -ei itsestäänselvyys opiskelijana), tukka takana ja saumat suorina. Arkimatkoilla sitä kuulee tahtomattaan tai kuulostelematta jotakin niinkin eksoottista kuin aiheen: Tarjoilija onko keittoon lisätty kurdia?! Joo-o. Hähh?! Oli pakko ravistella kuuloluuta. Ja jäädä korvanlehti väristen kuuntelemaan mistä oikein on kyse. Oma keitto jäähtyi lautaselle. Siis se liemi, joka ei valunut auki jääneestä suupielestä.

Olin lounastamassa hyvässä seurassa. Kanaa lautasella, ei vastapäätä. Kaksi vanhempaa rouvaa ryysti soppaa parin pöydän päässä. Toinen heistä makusteli kuuluvasti keitosta haluten tietää millä se on maustettu. Ystävätär julisti kulinaarisen totuuden. Kaunis väri sekä aromikas maku ovat peräisin kurdista!! Siinähän se selitys onkin! Lounaskeittiössä porisee kanapata, jossa varpaitaan uittaa etninen vähemmistöedustaja. Jos eläkeläisrouvaa uskoisi. 'In partibus infidelium -Epäuskoisten maassa'. Täällä, täällä, täällä näin! Ilmaus on alunperin tarkoittanut pakana-alueen piispaa. Nykyään jokainen epäuskoisena elävä ja kuulosteleva nappaa viisauden lusikkaansa.

Ennakkoluulot ovat osittaista epäluuloa. Savolainen lammas pullistelee epäluuloista uskoa nappaamaansa korvainformaatiota kohtaan. Puolikorvallinen ei ole koko totuus eikä padallinen kokonainen pakolainen. Maahanmuuttajat työllistyvät uudella, maukkaalla tavalla. Curryhan sen keiton oli maustanut, mutta kuka sitä ainaista jeeraa kaipaisi, kun maailma on ennenmaistamattomia makuja pullollaan. Maistaa ken rohkenee ja kuulkoon vain suuresti rohkaistetut lohkaisut.

Arki on ihmeellistä. Sekavaa soppaa. Jokainen päättäköön onko se hyvän maun mukaista tai edes maukasta vaiko aivan liian suolaista. Toivon, ettei keneelläkään karvasta (varvasta). Me teimme borsch-keittoa -taivas löytyy punaisista juurista ;)

*
Vinkkaus:
Arjen muita epäuskoisia totuuksia on koottu myös kirjaksi. Niksologi Anssi Orrenmaa on kerännyt suomalaisten muitakin arkivinksahduksia opukseen Pirkan kielletyt niksit: x-files. Lukiessaan ei voi olla aivan varma, onko niksit todella vakavissaan lähetetty ja jos on, niin auta meitä muita armias! Naurun lomassa on pakko haukkoa henkeään. Lukekaa, kokekaa, mutta älkää kokeilko näitä kotonanne. Suosittelen kaikille harkitseville tutkimusmatkailijoille.

Naisellista päivää

Aamua!

Heille, jotka vasta opettelevat tai niille toisille, jotka eivät millään tahdo oppia: 'Feminae naturam regere desperare est otium -Naisen mielen ohjailu on ajanhukkaa'. On on on! Aiheesta on kirjoitettu näytelmiä, komedioita sekä tragedioita. Arki kirjaa omansa. Sävelletty oopperoita, operetteja, serenadeja... tehty tutkimuksia hyllykilometreittäin, väännetty huumoria, peistä ja surullisinta myös veistä. Vaan totuus on, että naisellinen luonto on perin feminiinistä. Sitä ei käy rankimmankaan desperaadon muokkaaminen. Tulee vain silkkoja raatoja ;) Naisen mielikin on naisen omaa huonetta (ja sukua). Omaa tilaa. Kohotetaan malja!

Pitkillä saatesanoilla toivotan jokaiselle naiselle, tytölle, naisellisuudelle, feminiinille, feministille ansaittua Naistenpäivää!! Maailma on yhteinen, joten tänä päivänä saa juhlia myös jokainen isä, veli, puoliso, ystävä, aatetoveri... näitä oman maskuliinisuutensa ympäröiviä naisia. Ihmeellisiä otuksia, täysiä ihmisiä. Meillä ja teillä on syytä juhlaan!

IhaNaista, varsiNaista, olenNaista sekä kokoNaista päivää jokaiselle aukiNaiselle sydämelle -sukupuoleen katsomatta!

Marssitaanko?

Päivee!
Sitä marssitaan jo maaliskuuta. Pyörin tänään pientä ympyrää. Ei pyörrytä.

Teknologian, tieteen ja tietämisen aikana elämme kuitenkin tiukasti pakana-aikaa. Jo vain! Meidän kuukausien& viikonpäivien nimet ovat suoraan antiikin Roomasta taikka muinaisilta germaaneilta. Kukas nyt onkaan nykyaikainen, ajanhermolla? Uusi uljas ihminen on omistanut maaliskuun sotaisalle Mars -jumalalle. Toiveikkaan torstain viikinkien Thor -ylijumalalle. Ehkä ihminen on kaivannut jumalallista voimaa arkeensa. Oli se jumallisuus sitten patsastelussa taikka pohjoisissa uskomuksissa.

'Nam quae Mars aliis, dat tibi regna Venus -Sillä valtakuntia suo muille Mars, mutta sinulle niitä antaa Venus'. Toiset hankkivat maa-alueensa ja valtakuntansa rajat sotimalla. Taktisemmat solmimalla oivallisia avioliittoja. Hippihokema 'make love not war' on hiukan kauempaa kuin 1960 -luvulta... Liittoumat ovat monenlaiset sanoi muinaisjumala kun ammattiyhdistysmiehellä taivaankantta pyyhki ;) Kalenterinpalvojat miettikää sivujen välissä mitä palvelette, minkä puoleen käännytte ja missä ajassa mennäänkään. Ajanhenki on... muinaisuudessa? Ajassa ennen ajanlaskua? Ajattelussa!

Leppoisaa päivää tässä hetkessä! Laitumellinen lammas huikkaa: Ottakaa aika haltuunne ja tehkää päivästänne tämänhetkinen.

*
Vinkkaus:
Ranskalaisen Grégoire Delacourt'in kirja Onnen koukkuja on kertomus keski-ikäisestä Joselynista. Nainen omistaa pienen lankakaupan, pari ystävää, kaksi aikuista lasta ja etääntyneen aviomiehen. Kaikki on periaatteessa hyvin. Arki on pienieleistä, unelmat kovin käytännönläheisiä. Sitten nainen voittaa lotossa miljoonapotin. Kirja kyselee perin ranskalaiseen tapaan mikä on onnea, mikä saa ihmisen tyytyväiseksi, mikä on onemme hinta. Teos on kelpo lukupala. Itsehoito-oppaaksi liian pessimistinen, mieleenpainuvaksi romaaniksi turhan siloiteltu. Eurooppalaisen ajattelun ystäville tai onnen koukuttamille.