maanantai 29. huhtikuuta 2013

Sähkö ja laitteisto

Viikon alkua!

Vanha muttei käytössäkään vanhentunut sanonta tietää jotain totuudesta: "Ei kahta ilman kolmatta ja kolmannelle pari". Sähköistää ilmaa. Minä haluaisin vetäistä pipon nilkkoja myöten päähäni ja kiljua neuleeseen. Ei, tämä ei ole käsityöblogi.

Meiltä hajosi neljä sähkölaitetta noin viikon sisällä. Jos kukkarossasi on kolme kolikkoa, pari puupenniä ja oravannahka ei tämänkaltaiset arkipyllähdykset kirvoita sävelasteikolle sulosävelmiä. Arki näykkii ja realismi puree haukkuen. Kutut! Kutun kutun kutun kutimet!! 'Beati possidentis -Autuaita ovat omistajat'. Heti en olisi uskonut, että julistan autuaiksi heidät, joilla on omaisuutta. Vaan sen teen.

Ensin viime vinkaisun ilmoille surautti käsivatkain. Jäi muusi puolitieperunaksi. Toisena sähköisen sopimuksen irtisanoi mikroaaltouuni. Toimii muulla kuin aurinkoenergialla, sillä masiina kyllä valaisee ja pyörii muttei lämmitä. Viileät on eväät. Kolmentana kelkasta savuttaen hyppäsi leivänpaahdin ja kaikesta tästä masentuneena köllähti tietokoneeni. Stand down -koomikko sisälläni venyttelee ennen estradivuoroaan.

Älkää huoliko, meitä ei hylätty. Eli eipä ole syytä roikkua johdoissa. Apuun ratsastivat savolaisvahvistukset eli Vanhempani. Käyttämätön leivänpaahdin löytyi heidän osta, jos halvalla löydät -jemmahyllyltä. Merkki on jotakin udmurttilaista high tech'iä. Sähkövatkain kipusi kärryyn halpatavaratalon penkojaisista. Kokeilin, yllätyin ja kuurouduin. Vatkaimen ykkösteho sai aikaan ennätyssitkeän kääretorttutaikinan sekä kuuroutti käyttäjän ohella myös ulkoilijat ikkunamme alla. Oi, jos tarina olisikin edes puolittainen vitsi. Ei ole. Mikro on tarjouslaite, Atsui -merkiltään. Siinä kaikki pienimmistäkin aalloista. Tietokoneeni ottaa vielä kylkilepoaan, koska nörtti tekee eskariläksyjään. Virallisesti päättötyötään. Tekniikka on aina hykerryttävää. Manausaiheena jokseenkin rapsahtelevan johtoistettu.

Kiitokset ja kumarrukset saavat aivan ansaitusti savolaiskaksikko! He pitävät meidät sähkölaitteissa kiinni. Virtaa piisaa paasatakin. Kuukauden viimeisen maanantain voimalla toivottelen jokaiselle toimivampaa viikkoa!

*
Vinkkaus:
Hajoavien sähkölaitteiden alta ehdin juosta tarjousnäytökseen. Onneksi. Kotimainen elokuva 21 tapaa pilata avioliitto on kesäinen, kepeä ja katsottava. Sanna (Armi Toivanen) on nuori tutkija, jolla on vain yhden illan tuttavuuksia. Sannan lääkäriystävä Aino (Essi Hellén) lukee ennustuksia vaikka radiouutisista. Kesäisenä iltana Sanna törmää Aleksiin (Riku Nieminen), joka venyttää naisen periaatteita aivan ennenkokemattomalla tavalla. Kaupunkilaistarinaan lisämakunsa tuovat Aku Hirviniemen ja Pamela Tolan sekä Sannan vanhempien (Vesa Vierikko& Hannele Lauri) herkulliset sivuhahahmot. Elokuva on huolella tehty, näytelty, stailattu sekä lavastettu. Värikästä silmäkarkkia paikoittain. Kaupunkimaisemat ovat kaunista taustakatseltavaa. Suosittelen hyväntuulisesti jokaiselle parisuhteisiin uskovalle ja heille, jotka uskaltavat rakastaa sekä av(i)oliittoa harkitseville. Sarkastiset saavat valita toisen rainan.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

On karvaan katsomista

Päivää!
Kun lähestytte tätä kirjoitusta, voitte(ko) kuulla taustalla väreilevänä soivat pahaenteiset sävelet. Vain selluloosapilkkua hyväilevä insinööri nykii kravattiaan ja toteaa, ettei tekstistä käynyt ilmi mikä sävelmä on lautasella. Valitse itse! En minä mikään musikaalinen ole. Tämä on karvasta asiaa.

Taustalla siis soi. Enkä minä ole turkiskuoriainen! Tyhjää aikaa täyttääkseni luin tyhjää eli kansainvälistä, juomaksikin päätynyttä, julkaisua. Ei olisi pitänyt. Sorruin tyhjiin kaloreihin. Artikkelina oli muutaman kollin jollotus naisten karvoista ja karvattomuudesta. Näkemystä kirjoitelmasta ei ole löytynyt. Nämä Eroksen jälkijättöiset lähettiläät kertoilivat kohtaamistaan karvoituksista. "Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..." Ihmettelin juttua tutkiessani, että Jetiinkö nämä haastateltavat olivat serkunherkkujahdissaan törmänneet, niin turkiksenomaista juttua sieltä ilmoille kammattiin. Mietin kertovatko he oikeista naisista vai isojen poikien saunajutuista. Niistä, joissa uhoa ei eroteta unelmista.

Karvajutun haastateltavat itse informoivat jättävänsä kehohaivenensa ajamatta, koska a) ne eivät kasva b) jos kasvaa, niin taimikko on surullisen harvaa c) ei ole tarvetta. Hitsi vieköön, kun kävi kaljuflaksi. Poikien karvoitus on kartta geeniperimään ja testosteronin pankkitalletuksiin. Näin se vaan on. Haastateltaville tuli huti, karvan verran ohi miestenvuorolta.

Nyt lehtijuttuun. Yksi kertojista oli, vallan säikähtäneenä, jättänyt taakseen naisen, jolla kuviteltu karvoitus kihartui napaan saakka. Toiselle kauhistus oli naisen kainalot. Kolmas tahtoi äidin luokse törmättyään nenäkarvoihin tytöllä. Sille neljännelle en voi kuin heittää turkittoman vinkkini: jos sinä patjasamban alkutahdeiksi etsit naisen vahaamattomia hajakarvoja reisistä, et einari tule ikinä uimaan sinne väliinkään! Tosi naiset ovat kertoneet, eikä vain lampaat määkineet.

Tässä karvat korventaa -jutussa näkyy selkeästi se meilläkin läpilyönyt ameriiikan meininki. Tukkaa täytyy olla vaikka Intiasta ostettuna, mutta muualta on nainen oltava vahalla liuskottu. Muovitukkakin on sensuellimpi kuin ihokarvat. Muovikortilla maksajat ovat päässeet muovin makuun. Antaa mennä vaan, mutta höylätkää nyt edes elintarvikemuovia. Enneksetkin on vakuumipakattuja. Jep, i'm so fantastic, not plastic. Tähän väliin taas haastateltavalta kokemus: nuorukaisen horrormuistumana on näky, kun nainen oli sheivauksen jälkeen tukkinut karvoillaan lattiakaivon! Oi tupee sentään! Olisipa sepi ottanut kuvan siitä keratiinikasasta. Oli taatusti törmännyt hobittiin, paimenkoiraan -tai mieheen. Urbaanilegendaan nyt ainakin. Sheivaus aiheutti putkiremontin. Hahhahhaa ja karvattomat marsut kasan päälle! Katsoisit karvatuppea kauemmas eli maastoa tuntemattomien on syytä pysytellä ennakkoon merkityillä reiteillä.

Biologinen fakta on, että murrosikäisille ja sen ylittäneille neitosille kasvaa karvoja muuallekin kuin päälaelle. Ei voi mittään. Tätimäisesti vain mietin miehiä, jotka vaativat naiselle rinnat, mutta muut puberteetin merkit eliminoidaan. Hmmmmmmmm. Eräs jannuista puhui estetiikasta. Minusta nyt vain on moraalisesti nätimpää kun mies viilaa naista eikä mielikuvalapsinaista. Lahjoitetaanko sitten karvattomille naisille helpommin turkiksia? Ei avopäätä palele ja noin niinkuin viiksestä pois päin... Sisäinen makrotason feministi on mikroskopoitu. Esteetikko-einari yllätti, koska hänhän väittää, että kauneus onkin kalun silmässä. Onhan sillä silmä muttei se mitään näe. "On pimeässä yksin helppo tallustaa..."

Tässä astuu karvanurmelle sekä maku- että kulttuuritottumukset. Ja siisteyssiskot huiskuttavat karvattomuuden puhtauspilettiä. Ihme vain, että se dirtyin barbie on aina se karvattomin mirri. Suttuinen juttu. Puhtaus on puoli ruokaa ja saippuaa sopan sijaan. Poistetaanko ne, trimmataanko ne vai jätetäänkö ne. Jokainen toivottavasti päättää itse. Aavikko, pusikko, vesakko vai aarniometsä? Kaikelle on tilaa ja tilausta. Olen lukenut.

Ravistan nyt latvakarvat lattialle. Ihmettelen, kun liikutuin aiheesta, edes sen karvan verran. Tämä kirjoitus ei ole sisältöyhteistyö turkistarhaajien liiton kanssa. 'Sint, ut sunt, aut non sint -Olkoot sellaisia kuin ovat tai älkööt olko ollenkaan'. Tuuheaa päivää jokaiselle eikä kaljuillekaan keljuilla!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Sitä sun tätä -älä lukematta jätä

Aamupäivää!

Tämä on minun 200. kirjoitukseni tässä osoitteessa. Wuhuuu! Pömppävatsat jääkööt odottelemaan pömpöösiä juhlapuhetta, me muut vatsaisat liuetaan ohueen perusturinaan.

Olemme viilettäneet pitkin maita ja rautateitä. VR:n mahtitarjous kiidätti meidät Siskon luo Tampereelle. Olikin ihanaa nähdä taas oma Sisko! Noh, oli se Metso -kirjastokin näyttävä. Keltaisten muovikassien hulluuden päivät jättivät kylmiksi. Bläääh. Teini tosin lämpeni Aaverahkalle. Ihmettelen tavaratalon hinnoittelulinjaa. Miksi hintahulluttelut eivät näy hintamerkinnöissä? Tuotteiden hinnat olivat selkeästi näkyvillä -toki. Muttamuttamutta, jotain olennaista jätettiin informoimatta: se alkuperäinen hinta! Miten muuten ostaja voi tietää onko tavaran hinta huumaava vai pelkästään huivista vedetty. Onko olemassakaan mitään alennusta vai tarjotaanko joukkohysterian varjolla pelkkää markkinointikuuraa? Jäi kevyen huijauksen, sumutuksen sekä piilottelun maku. Hullu saa tavaratalossakin olla muttei huijattavissa. Periaatteeni ovat painavammat eli pidin pennini itselläni.

Paikallisella kirppiksellä roikkui mukavan raidallinen käsilaukku. Uskokaa tai olkaa uskomatta, mutta kahden euron hintaa piti puntaroida. Ostaakko vai ollakkos ostamatta, kas siinpä pulma. Siskolta ja Teiniltä loppui huumori... Ostin ne retroraidat. Omaksi onnekseni. Siskon varastoista, purkkien, purnukoiden ja pinojen uumenista meille päätyi tavara kansineen, jos korttikin. Hamstraajasukulaiset ovat kestosesonkia. Kiitän mansalaisittain!

Viime viikonloppuna olimme Savossa. Sehän tiesi sukulaista, savolaista, suolaa, silavaa ja sokeria. Resorittomat sukat ovat aina pop. Lottoarvonnan sijaan jännitetään mahtuvatko kengät vielä sunnuntainakin jalkaan vai onko jalkaholvi antanut myöten suolaisille tulvavesille. Veikatkaa itse miten kävi. Sanoo lammas heilutellen varpaitaan.

Tein sukulaisvierailun luppoajalla joutopajuista koristekehikon ulkokukille. Epäkeskoisuudestaan huolimatta tekeleestä tuli toimiva. Kun tajuu pajuu homma taipuu. Riimittely klenkkaa. Vanhempani olivat leikelleet omenapuitaan. Toimme mukanamme nipullisen hurmaavia oksia pulleine silmuineen. Kukkoistusta odotellen.

Paikallisissa vaatekaupoissa oli rouhuat alejen loppurytinät. Ostamaan, ostamaan, ostamaan. Vielä kun joku toinen jaksaa maksaa ;) Löysin hiljaa toivomani villatakin nahkapaikoilla sekä todella kipeästi tarvitsemani istuvat farkut. Alle kahdella kympillä koko nivaska! Ilo elää aleissa. Teinin koppaan lennähti armyhenkiset sortsit ja virastoanarkistinen juhlamekko hippikierteellä. Upeat päällä. Tarpeellisuus lisää aina käyttömukavuutta.

Kuteista multiin. Olen esikasvatellut tomaatin ja paprikan siemeniä. Sirkkalehdet pörhöllään täällä kaipaillaan aurinkoisia päiviä. Toivottavasti kasvien alut taimettuisivat niin hyvin, että niistä tulisi kunnon kasvusto. Alku on lupaava ja runsaslukuinen eli sukulaisetkin saavat taimisadosta osansa. Jaettu esikasvatus on savolainen sadonkorjuu.

Olihan tässä kaurapuuromainen huttu jutun nälkäisille. Olkaa ravitut!