Iltoo!
Ajattelin jättää kirjoittamiset ensi kuulle, mutta mutta... Veneeseen hyppäsi niin uskomaton vonkale, että pakkohan sitä on ryhtyä perkaamaan. Pyrin pitämään humaanin otteen kalaan. Ja toimimaan nopeasti etten aiheuta tarpeetonta kärsimystä, eikä fisu ehdi pilaantua. Nyt nappasi.
Eräässä uskonnolisessa (minä en kuulu liikkeen kannattelijoihin) ryhmittymässä liikehditään sellaisella ryminällä, että mediassakin se on kuultu. Se on jo jotain! Bestikseni Pälvikään ei ole vielä kurnuttanut kantaansa julkisesti, joten ohhohh!
Hurmosliikkeen perustajajäsen ja keulahahmo on nyt vapautettu tehtävistään. Syyksi kerrottiin "seksuaalisten rajojen rikkominen". Mitä se sitten ikinä tarkoittaneekaan, sillä ilmaus on jotenkin sopivan hämärä ja turhan monitulkintainen. Ehkäpä vapaiden suuntien edustaja otti liikaa vapauksia käyttää/ näyttää karismaattisia liikkeitään... Asia, joka ei nauti ymmärrystäni. Sympatiani nautin teen kanssa, en teennäisten tai teeskentelijöiden.
Minua jäi pohdituttamaan milloin tämä väitetty rajojen rikkominen on tapahtunut? Asiahan voi olla vuosikymmeniäkin vanha tai tapahtunut lahkojohtajan eri elämäntilanteessa. Tiedä tuota, voin vain arvailla. Olen kallistumassa sille kannalle, että kyseessä on liikkeen sisällä tapahtuneesta/ tapahtuvasta vallanvaihdoksesta. Pikku johtajat hamuavat isoihin saappaisiin. Silloin kaikki keinot ovat myös uskonveljillä käytössään. Vallanhalu sokaisee hurskaimmankin. Sen tietää Raamattukin. Pelottavin johtaja on väistyvä johtaja. Ehkäpä siinä tämän julkivuodon ydin.
Tietysti kyseessä voi olla ikävän perinteinen pettämistapaus, jota ei enää jaksettu liikkeen sisällä peitellä. Setä eksyi liian usein vieraan peiton alle. Vaan, jos näin on, älä huoli Karkku Moivisto, sinä pääset äänivyöryllä kansanedustajaksi! Ihan kuten luterilainen ex-piispakin. Yökkkk! En edes vaivaudu kirjoittamaan tuosta tapauksesta. Näppäimistö limoittuu.
Jos Karkku petti puolisoaan, en voi kuin olla aidosti surullinen avioliiton puolesta!! Tämä mies on viettejään heikompi. Näistäkin tapauksista Raamattu osaa kertoa. Suurikin johtaja kompastuu pikkupöksyihin! Biologia päihittää paperin! Siinä luetut, kuullut sekä julistetut opetukset unohtuvat, kun lihaa alkaa kuumottaa. Ensimmäisinä tulessa yleensä ovat nämä kirkasotsaisimmat (osoitellaan milläkin lampulla silmien väliin, niin johan oma ohimo kirkastuu). Tästäkin Raamattu varoittaa jopa hurmosjohtajaa. Ai jai, ai jai jai... Elävä elämä osoittaa, että kompuroi ja ryvettyy se hurmoksellisinkin taipaleellaan. Kura puskee läpi. Turha on siis itse omia kylkiänsä kiillotella. Suoraselkäisillä siihen ei ole tarvettakaan.
Uskonto, uskonnolisuus tai hengellisyys ovat ohuita peitteitä. Aidoimmillaan ne suojaavat, turvaavat, lohduttavat ja lämmittävät. Niiden suojaan ovat kaikki tervetulleita. Viltinkulmaa riittää jokaiselle ja paraatipaikkojakin niitä kaipaaville. Mutta piilotteluun ne ovat aivan liian läpinäkyviä! Kaikki paljastuu. Olitpa lomalla tai puolueessa.
Valtakunnan puhutuin sairaslomalainen on oikeastaan monella tapaa oman itsensä uhri. Ei pelkästään oletetun limakalvokitkan vuoksi. Mies on maalannut näkemyksillään itsensä omaan nurkkaansa. Omat koirat purivat! Opetuslapsista kasvoi jyrkkä tuomaristo, joka nyt tuomitsee opettajansa hänen omien lakiensa mukaan. Sillä niitähän Moivisto julisti, kun valtakirkko ei ollut hänen omille opillisille ajatuksilleen/ tulkinnoilleen tarpeeksi puhdas. Nyt ukkeli lirautti omille kengilleen. Haisee! Oliko kyseessä miehen hätä- vai tarvesuhaisu? Minun ei onneksi tarvitse edes tietää! Vaan vahinkojahan voi ja saa sattua kaikille. Aikuisillekin. Omista valinnoistaan, vahinkovalinnoistaankin, on jokaisen vastattava. Ennemin, myöhemmin tai loppujen lopuksi. Seisoipa sitten missä lammikossa taikka rannikolla tahansa. Puntariin joudutaan kaikki. Siellä keikkuu ja kiikkuu joka ilkka.
Ei toinen ihminen ole toista ihmistä ihmisenä parempi tai arvokkaampi. Tämä on fakta, raamatullinen fakta! Toiset osaavat vain hillitä itsensä kypsemmin, tehdä kestävämpiä valintoja, arvostaa liittojaan pidemmälle, kunnioittaa arvojaan, elää päivänvalossa... En halua tuomita Karkkua. Se ei ole minun asia, tehtävä, toimi, velvollisuus eikä kutsumus.
Aikuisten maailma on monimutkainen. Ja minä olen aika ihminen lampaaksi ;)
*
Vinkkaus:
Olen viime aikoina lukenut vain keskinkertaisia kirjoja, mutta katsonut hyviä elokuvia. Yksi näistä on A Single Man. Tom Ford'in ohjaus on maalailevan visuaalista. Elokuvan värimaailma heijastaa hienosti tunnetiloja. Colin Firth on loistava koskettavassa roolissaan elämänkumppaniaan surevana professorina. Yhden päivän kestävään tarinaan on mahdutettu enemmän kuin tunteja vuorokauteen. Julianne Moore ja Matthew Goode sivuosissaan tukevat Firth'in tulkintaa saumattomasti. Suosittelen hidastettuihin hetkiin. Lempeän ymmärtäväisille esteetikoille.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
maanantai 29. elokuuta 2011
Loppu lähenee
Moro!
Se o muanantai ny ja virallisista kesäkuukausista viimeistä vedellään. Vietän niin autuaita kesän kuoppajaisia ettei ilmoillakaan ole väliä. Se on loppu ny. The End.
Viisas Hammas saa jäädä kiinni lampaan luuhun. Tähän toteamukseen tuli dr. Tuomio tänään. Lammas valitti, myös tästä päätöksestä. Ei muutosta. Ihmeitä keskeltä haavia taikka arkea: Tohtori ilmoitti, että ensi viikon viikkokäynnin jälkeen voidaan pitää taukoa! Iloitsin yhdessä hammashoitajan kanssa. Sitten viesti meni kuuloluuhun saakka. "Taukoa"? Enkö saa vieläkään paikanpäästöä hampaistolleni?! Mitä siellä kidassa vielä pitää sorvata? Ne kolme paikattua hammastahan on jo vaihdettu uusiin kuoseihin ja wanha Viisaskin päätetty säästää. Ähhhh. Ehkä dr. Tuomio itse tarvitsee tauon minun ikenistä. Olen murheen hammaskruunu.
Vaan tauko on paikallaan, jotta saan teksteihinikin vaihtelua. Hymyä. Arkiaamuni on aloitetteva jotenkin toisin, ei enää puudutettuna. 'Consummatum est -Se on täytetty'. Näihin sanoihin voimme dr. Tuomion kanssa päättää tämän kauden hammasrallin. Paikka paikan päälle ja täynnä on. Hymisen eloisasti etten kohdannut Kuoppaajaani yhdelläkään lääkärikäynnillä. Veikkonen kyllä kaarteli nurkilla... Ensi viikon jäähyväiskäynniltä aion laaseroida itseni ulkoavaruuteen. En palaa hetkessä. Olen valoa nopeampi lammas. Vaikeroi Danny, vaikeroi!
Hymyilyttävän hohdokasta viikkoa kaikille! Pitäkää asenne pöydällä ja hampaat suussa!
Se o muanantai ny ja virallisista kesäkuukausista viimeistä vedellään. Vietän niin autuaita kesän kuoppajaisia ettei ilmoillakaan ole väliä. Se on loppu ny. The End.
Viisas Hammas saa jäädä kiinni lampaan luuhun. Tähän toteamukseen tuli dr. Tuomio tänään. Lammas valitti, myös tästä päätöksestä. Ei muutosta. Ihmeitä keskeltä haavia taikka arkea: Tohtori ilmoitti, että ensi viikon viikkokäynnin jälkeen voidaan pitää taukoa! Iloitsin yhdessä hammashoitajan kanssa. Sitten viesti meni kuuloluuhun saakka. "Taukoa"? Enkö saa vieläkään paikanpäästöä hampaistolleni?! Mitä siellä kidassa vielä pitää sorvata? Ne kolme paikattua hammastahan on jo vaihdettu uusiin kuoseihin ja wanha Viisaskin päätetty säästää. Ähhhh. Ehkä dr. Tuomio itse tarvitsee tauon minun ikenistä. Olen murheen hammaskruunu.
Vaan tauko on paikallaan, jotta saan teksteihinikin vaihtelua. Hymyä. Arkiaamuni on aloitetteva jotenkin toisin, ei enää puudutettuna. 'Consummatum est -Se on täytetty'. Näihin sanoihin voimme dr. Tuomion kanssa päättää tämän kauden hammasrallin. Paikka paikan päälle ja täynnä on. Hymisen eloisasti etten kohdannut Kuoppaajaani yhdelläkään lääkärikäynnillä. Veikkonen kyllä kaarteli nurkilla... Ensi viikon jäähyväiskäynniltä aion laaseroida itseni ulkoavaruuteen. En palaa hetkessä. Olen valoa nopeampi lammas. Vaikeroi Danny, vaikeroi!
Hymyilyttävän hohdokasta viikkoa kaikille! Pitäkää asenne pöydällä ja hampaat suussa!
lauantai 27. elokuuta 2011
Termit haltuun
Heipä hei ja hyvää iltaa!
Saunankiukaille ja -lauteille vaan tervehdykseni heitän. Ollapa halstraamassa lampaan lihaa... ah! Meillä ei ole saunaa, joten saunominen on kohdallamme todellinen savolainen juttu. Siinäpä vasta.
Mummoni on monen tarinan ja kylälegendan alku ja juuri. Hän kertoi tukka tärkeänä täristen juttua, kuinka ystävättärensä miniä opiskelee homeapatiaa! Juupa juu, toiset osaa ja toiset taitaa. Homeopatiaa opiskeltiin, mutta kaikki homeatoopikot kääntykää kannoiltanne tai kannoillanne. Tyyli sekä paikka vapaa.
Nyt mummoni oma miniä eli Äitini on päättänyt kokeilla uutta tehokasta dieettiä: larppausta! Pitäkää porukat viitoistanne kiinni, sillä kyllä oikealla roolituksella kilot karisevat. Kuka haluaa laiheliinin osan? Viitoitin äitini karppauksen alkulähteille, jos mielii liiat läskit lihoiksi vaihtaa. Anoppi ja miniä samasta puusta tai päätä... Terminologia on vaikiaa, mutta luovuus kukkii kielessäkin.
Letkeää lauantaita missä olettekin ja mitä termiä olinpaikastanne haluattekin käyttää.
*
Vinkkaus:
Roolistus on osunut nappiin elokuvassa Crazy heart. Tarinan keskiössä on alkoholisoitunut countrylaulaja. Elokuva ei ole mikään suuri toimintaseikkailu, vaan hienovireinen kertomus rakkaudesta musiikkiin ja elämään. Se on myös kuvaus uusista mahdolisuuksista, rakastumisen kipeydestä sekä luottamuksesta. Jeff Bridges ja Maggie Gyllenhaal ovat ihailtavan tavallisia sekä todenmakuisia rooleissaan. Elokuva on kuin parhaat coutrybiisit. Karhean tarinan ja musiikkilajin ystäville. Kannattaa katsoa.
Saunankiukaille ja -lauteille vaan tervehdykseni heitän. Ollapa halstraamassa lampaan lihaa... ah! Meillä ei ole saunaa, joten saunominen on kohdallamme todellinen savolainen juttu. Siinäpä vasta.
Mummoni on monen tarinan ja kylälegendan alku ja juuri. Hän kertoi tukka tärkeänä täristen juttua, kuinka ystävättärensä miniä opiskelee homeapatiaa! Juupa juu, toiset osaa ja toiset taitaa. Homeopatiaa opiskeltiin, mutta kaikki homeatoopikot kääntykää kannoiltanne tai kannoillanne. Tyyli sekä paikka vapaa.
Nyt mummoni oma miniä eli Äitini on päättänyt kokeilla uutta tehokasta dieettiä: larppausta! Pitäkää porukat viitoistanne kiinni, sillä kyllä oikealla roolituksella kilot karisevat. Kuka haluaa laiheliinin osan? Viitoitin äitini karppauksen alkulähteille, jos mielii liiat läskit lihoiksi vaihtaa. Anoppi ja miniä samasta puusta tai päätä... Terminologia on vaikiaa, mutta luovuus kukkii kielessäkin.
Letkeää lauantaita missä olettekin ja mitä termiä olinpaikastanne haluattekin käyttää.
*
Vinkkaus:
Roolistus on osunut nappiin elokuvassa Crazy heart. Tarinan keskiössä on alkoholisoitunut countrylaulaja. Elokuva ei ole mikään suuri toimintaseikkailu, vaan hienovireinen kertomus rakkaudesta musiikkiin ja elämään. Se on myös kuvaus uusista mahdolisuuksista, rakastumisen kipeydestä sekä luottamuksesta. Jeff Bridges ja Maggie Gyllenhaal ovat ihailtavan tavallisia sekä todenmakuisia rooleissaan. Elokuva on kuin parhaat coutrybiisit. Karhean tarinan ja musiikkilajin ystäville. Kannattaa katsoa.
torstai 25. elokuuta 2011
Sokeri pohjalla
Päivällistä!
Nyt en ole suivaantunut, sisuuntunut tai suuttunut mistään. Tämä on siis laimea kirjoitelma haaleista fiiliksistä ja latteista tarinoista. Kuitenkin aitoa muhkeaa lammasta!
Minulle on taasen koottu hammas. Hurraa, nyt jaksaa purraaa! Operaatio vaati luuta, nahkaa, hieman metallia ja muovit päälle. Kuulostaapas kinkyselle, mutta kyse on ihan korrektista toimenpiteestä. Minuun koski ensi kertaa niin paljon, että meinasin itkeä. Kyynel ei tirahda ihan tuulesta. Nyt mentiin piinan puolelle. Hurmeista hurmoksen sijaan. Harkitsen vapaaehtoista taantumaa kiinteästä ravinnosta soseisiin, jotten enää sotkeutuisi hampaisiini. 'Si linguis hominum loquar et angelorum... -Jos puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä...', mutta minulta puuttuisi hammas, mistä silloin kirjoittasin? Niin mistäköhän ammentaisin tarinankin juuren.
Hampaitani kuristi myös eräs sukulaiseni. Siskoni venytti tänään huumoriani. Se venyy, muttei se spandex'ia ole! Siskoseni kiepautti nimissäni ilmoille erään elähtäneen näyttelijän nimen silmäkarkkina. Yäkkkkk! Hapokkaaksi savolaisen heitti, kun yli keitti. Kärrätköön Sisko itse entisen nätin pojan minne karkkilaariinsa tahansa, minun mittarilla mies on kompostikamaa. Hepun mielipiteetkin ovat biojätettä puhtaimmillaan. Pari kierrosta tunkiolla, syksyn lööppilehdet päälle ja kompostinherättelijää perään. A'vot. Keväällä saadaan levittää ihan uutta näyttelijää penkkiin. Ja Sisko syököön talven sokerit kiteinä. Herkku on näin.
*
Vinkkaus:
David Nicholls'in kirja Sinä päivänä on kaupunkilaisromaani kahdesta nuoresta, jotka kohtaavat eräänä päivänä. Siitä tulee heidän elämänsä Se Päivä, vaikkeivat he itse osaa asiaa niin nähdäkään. Kertomus toistensa ohi elämisestä, satunnaisista kohtaamisista ja yhteenkuuluvuuden voimasta. Suosittelen kirjaa toistuviin toisiin mahdollisuuksiin uskoville, nuoruuden rakastetuille ja entisille nuorille.
Nyt en ole suivaantunut, sisuuntunut tai suuttunut mistään. Tämä on siis laimea kirjoitelma haaleista fiiliksistä ja latteista tarinoista. Kuitenkin aitoa muhkeaa lammasta!
Minulle on taasen koottu hammas. Hurraa, nyt jaksaa purraaa! Operaatio vaati luuta, nahkaa, hieman metallia ja muovit päälle. Kuulostaapas kinkyselle, mutta kyse on ihan korrektista toimenpiteestä. Minuun koski ensi kertaa niin paljon, että meinasin itkeä. Kyynel ei tirahda ihan tuulesta. Nyt mentiin piinan puolelle. Hurmeista hurmoksen sijaan. Harkitsen vapaaehtoista taantumaa kiinteästä ravinnosta soseisiin, jotten enää sotkeutuisi hampaisiini. 'Si linguis hominum loquar et angelorum... -Jos puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä...', mutta minulta puuttuisi hammas, mistä silloin kirjoittasin? Niin mistäköhän ammentaisin tarinankin juuren.
Hampaitani kuristi myös eräs sukulaiseni. Siskoni venytti tänään huumoriani. Se venyy, muttei se spandex'ia ole! Siskoseni kiepautti nimissäni ilmoille erään elähtäneen näyttelijän nimen silmäkarkkina. Yäkkkkk! Hapokkaaksi savolaisen heitti, kun yli keitti. Kärrätköön Sisko itse entisen nätin pojan minne karkkilaariinsa tahansa, minun mittarilla mies on kompostikamaa. Hepun mielipiteetkin ovat biojätettä puhtaimmillaan. Pari kierrosta tunkiolla, syksyn lööppilehdet päälle ja kompostinherättelijää perään. A'vot. Keväällä saadaan levittää ihan uutta näyttelijää penkkiin. Ja Sisko syököön talven sokerit kiteinä. Herkku on näin.
*
Vinkkaus:
David Nicholls'in kirja Sinä päivänä on kaupunkilaisromaani kahdesta nuoresta, jotka kohtaavat eräänä päivänä. Siitä tulee heidän elämänsä Se Päivä, vaikkeivat he itse osaa asiaa niin nähdäkään. Kertomus toistensa ohi elämisestä, satunnaisista kohtaamisista ja yhteenkuuluvuuden voimasta. Suosittelen kirjaa toistuviin toisiin mahdollisuuksiin uskoville, nuoruuden rakastetuille ja entisille nuorille.
lauantai 20. elokuuta 2011
Valituspasuunasta lähtee
Puolta päivää ja siitäkin eteenpäin!
Tartun nyt vielä pasuunaani ja puhaltelen närkästystäsi ilmoille. Herkimmät sulkekoot suunsa ja korvansa.
Nyt pasuunani ei soita painavaa asiaa, ainoastaan painokasta. Syöksytään padalle ja hämmennetään! Asumme siis opiskelijakylässä. Täällä vaihtuvuus on varsin verkkaista huomioiden asuinympäristön. Noh, nyt kujillemme on muuttanut uutta porukkaa. Tervetulloo! Eilen heillä oli tuparit. Siitä lähtee liikkeelle närkästykseni.
Uudet asukkaat viettivät siis railakkaan hilpeää iltaa sisä- ja ulkotiloissaan. Tunnelma ja asenne tuntui olevan kohdillaan sekä lystiä joka vieraalla. Äänet kuuluivat meillekin sisälle, mutta mitäpä siinä, koska meno oli linjakasta. Olisimme varmasti viihtyneet karkeloissa mekin, mutta jätin kuokan Savoon, joten emme voineet osallistua. Harrrrrmi. Suo siellä, kuokka kaukana.
Iltakymmenen jälkeen (!) joku kellokalle iski. Hiljaisuuskyylä nakkasi. Tupariporukalle käytiin huomauttamassa "häiriöstä"!! Niin mistä häiriöstä?! Olin sohvannurkassa ihmeissäni nipotuksesta, joka oli kaivettu aika syvältä tiukasta takapuolesta. Tiedän paikan tiukan ummettuneeksi, koska valitus ulostullessaan narisi niin kimakasti, että meinasin itse lähteä laatimaan omaan valitusta. Korkeat persäänet sattuvat savolaisten korviin ja lapset pelkäävät! Me asumme opiskelija-asunnoissa, emme vanhustentaloissa! Joltain on mennyt paikat sekaisin. Seniorikylässä on varmasti tukiasuntoja kaikille, joille kellottaminen ja verhonraossa eläminen ovat itäneet otsakurtuihin. Naapurisopu ja -rauha ovat myös rauhassa elämistä ilman pilkkunatsismia tai pykäläfasismia. Ostakaa valittajat haitari, sillä se soi pehmeämmin kuin teidän viulunne!
Minäkin narisen asiasta ja kymmenennestäkin, mutta valitsen rennommin rantein napinani aiheet. Ilonpilaaminen ei istu ajatusmaailmaani. Tottakai säännöt ja järjestys olla pitää, mutta nyt kyseessä oli yksittäistapaus alkuillasta. Talvella samoilla nurkilla oli perheriita, jossa mies nosti vaimonsa -30 asteen pakkaseen seisomaan ilman suurempia vaatteita. Kukaan ei soittanut suutaan, poliisia tai perheen ovikelloa! Nainen huusi ja aneli niin suureen ääneen, että minäkin heräsin. En tiedä kuinka kauan hän siellä pakkasessa värjötteli. En ehtinyt siirtää luitani paikalle, kun hän pääsi lämpimään. Silloin jo pari naapuriakin kurkki ovien rakosistaan. Kukaan ei valittanut -en minäkään. Asia on harmittanut monesti jälkeen päin. Ensi kerralla toimin heti, vaikka sitten puolinukuksissa ja -pukeissa.
Tämä paikallinen tekopyhyys korvensi nyt mielessäni. On asioita, joihin puututaan ja asioita, joihin olisi syytä puuttua. Ero on olennainen. Turha suipistella suuta ja hyssytellä toisten alkottomille (?) tupaantulijaisille, kun kanssaihminen paleltuu hankeen. 'Ratio quasi qaedam lux lumenque vitae -Järki on eräänlainen elämän valo'. Juuri näin! Näin valon ja koin valaistumisen. Jos omaan järjenvaloon ei ole luottamista, niin silloin kannattaa sytyttää kattolamppu tai ulkovalot. Näkee ainakin paremmin luikauttaa sen valivalivalitusvirren.
Toinen samanmoinen ulkokultaisuus sattui tovi sitten kesällä. Iltahämärissä muutama salskea urheilijanuorukainen suoritti jotakin liittymis- tai aikuistumisriittiä juoksemalla alasti parkkipaikan ympäri. Kaverit olivat lampaan silmin katsottuna vapaaehtoisesti napasillaan. Oli ilta, kesäaika ja atleettiset nuoret miehet liikkeellä... Joku siveyden sipuli soitti salamana poliisit. Luulen, että Freud'in lanseeraama peniskateus iski. Alaston ihminen kesäyössä on vakavampi rikos, kuin talvinen perheväkivalta! Arvonsa ja periaatteensa jokaisella. En vain tajua tuollaista elämän tiirailua avaimenreiästä. Siitä aukosta ei voi nähdä kovin kauas, laajalti tai suurempaa kokonaisuutta. Kapeaa. On kuitenkin tarpeetonta pyrkiä mahduttamaan koko maailmaa siihen reikään. Ei mahdu, ei istu, ei käy! Oven ja toisenkin silmän voisi kuitenkin avata, tai edes hieman raottaa ja katsoa näkymään suorana seisoen. Se kannattaa!
Itse olen hyvin kaukana ihanneihmisestä, mutta tajuan sentään joskus lopettaa nämä narinat.
Tartun nyt vielä pasuunaani ja puhaltelen närkästystäsi ilmoille. Herkimmät sulkekoot suunsa ja korvansa.
Nyt pasuunani ei soita painavaa asiaa, ainoastaan painokasta. Syöksytään padalle ja hämmennetään! Asumme siis opiskelijakylässä. Täällä vaihtuvuus on varsin verkkaista huomioiden asuinympäristön. Noh, nyt kujillemme on muuttanut uutta porukkaa. Tervetulloo! Eilen heillä oli tuparit. Siitä lähtee liikkeelle närkästykseni.
Uudet asukkaat viettivät siis railakkaan hilpeää iltaa sisä- ja ulkotiloissaan. Tunnelma ja asenne tuntui olevan kohdillaan sekä lystiä joka vieraalla. Äänet kuuluivat meillekin sisälle, mutta mitäpä siinä, koska meno oli linjakasta. Olisimme varmasti viihtyneet karkeloissa mekin, mutta jätin kuokan Savoon, joten emme voineet osallistua. Harrrrrmi. Suo siellä, kuokka kaukana.
Iltakymmenen jälkeen (!) joku kellokalle iski. Hiljaisuuskyylä nakkasi. Tupariporukalle käytiin huomauttamassa "häiriöstä"!! Niin mistä häiriöstä?! Olin sohvannurkassa ihmeissäni nipotuksesta, joka oli kaivettu aika syvältä tiukasta takapuolesta. Tiedän paikan tiukan ummettuneeksi, koska valitus ulostullessaan narisi niin kimakasti, että meinasin itse lähteä laatimaan omaan valitusta. Korkeat persäänet sattuvat savolaisten korviin ja lapset pelkäävät! Me asumme opiskelija-asunnoissa, emme vanhustentaloissa! Joltain on mennyt paikat sekaisin. Seniorikylässä on varmasti tukiasuntoja kaikille, joille kellottaminen ja verhonraossa eläminen ovat itäneet otsakurtuihin. Naapurisopu ja -rauha ovat myös rauhassa elämistä ilman pilkkunatsismia tai pykäläfasismia. Ostakaa valittajat haitari, sillä se soi pehmeämmin kuin teidän viulunne!
Minäkin narisen asiasta ja kymmenennestäkin, mutta valitsen rennommin rantein napinani aiheet. Ilonpilaaminen ei istu ajatusmaailmaani. Tottakai säännöt ja järjestys olla pitää, mutta nyt kyseessä oli yksittäistapaus alkuillasta. Talvella samoilla nurkilla oli perheriita, jossa mies nosti vaimonsa -30 asteen pakkaseen seisomaan ilman suurempia vaatteita. Kukaan ei soittanut suutaan, poliisia tai perheen ovikelloa! Nainen huusi ja aneli niin suureen ääneen, että minäkin heräsin. En tiedä kuinka kauan hän siellä pakkasessa värjötteli. En ehtinyt siirtää luitani paikalle, kun hän pääsi lämpimään. Silloin jo pari naapuriakin kurkki ovien rakosistaan. Kukaan ei valittanut -en minäkään. Asia on harmittanut monesti jälkeen päin. Ensi kerralla toimin heti, vaikka sitten puolinukuksissa ja -pukeissa.
Tämä paikallinen tekopyhyys korvensi nyt mielessäni. On asioita, joihin puututaan ja asioita, joihin olisi syytä puuttua. Ero on olennainen. Turha suipistella suuta ja hyssytellä toisten alkottomille (?) tupaantulijaisille, kun kanssaihminen paleltuu hankeen. 'Ratio quasi qaedam lux lumenque vitae -Järki on eräänlainen elämän valo'. Juuri näin! Näin valon ja koin valaistumisen. Jos omaan järjenvaloon ei ole luottamista, niin silloin kannattaa sytyttää kattolamppu tai ulkovalot. Näkee ainakin paremmin luikauttaa sen valivalivalitusvirren.
Toinen samanmoinen ulkokultaisuus sattui tovi sitten kesällä. Iltahämärissä muutama salskea urheilijanuorukainen suoritti jotakin liittymis- tai aikuistumisriittiä juoksemalla alasti parkkipaikan ympäri. Kaverit olivat lampaan silmin katsottuna vapaaehtoisesti napasillaan. Oli ilta, kesäaika ja atleettiset nuoret miehet liikkeellä... Joku siveyden sipuli soitti salamana poliisit. Luulen, että Freud'in lanseeraama peniskateus iski. Alaston ihminen kesäyössä on vakavampi rikos, kuin talvinen perheväkivalta! Arvonsa ja periaatteensa jokaisella. En vain tajua tuollaista elämän tiirailua avaimenreiästä. Siitä aukosta ei voi nähdä kovin kauas, laajalti tai suurempaa kokonaisuutta. Kapeaa. On kuitenkin tarpeetonta pyrkiä mahduttamaan koko maailmaa siihen reikään. Ei mahdu, ei istu, ei käy! Oven ja toisenkin silmän voisi kuitenkin avata, tai edes hieman raottaa ja katsoa näkymään suorana seisoen. Se kannattaa!
Itse olen hyvin kaukana ihanneihmisestä, mutta tajuan sentään joskus lopettaa nämä narinat.
perjantai 19. elokuuta 2011
Painopaasaus
Iltoo koko kansa!
Minunhan ei pitäisi lukea kuin paperisia juttuja. Luin nyt kuitenkin erästä keskustelupalstaa. Siitä kipinästä lähti leimahdus eli tämä paasaus. Asia tuli nahkalle.
Eräs nainen kertoi joutuneensa työpaikkakiusatuksi ylipainonsa vuoksi. Hän tuskin on ainoa laatuaan, mutta yksikin liikaa. Minulla on oikeasti vaikeuksia mahduttaa asiaa ymmärrykseeni. Miten jonkun todellinen tai kuviteltu ylipaino voi olla jonkun toisen asia?! Tuskin työtoverit omia nahkojansa toisilleen lainailevat. Mikä siis hiertää? Kenen saumat ratkeilevat? Ovatko arvostelijat itse kenties Mr.& Miss Universum -tasoa, jotka ulkonäöllisesti taikka sivistyksellisesti kestäisivät saman? Hahhahaaaah. 'Videre nostra mala non possumus -Emme kykene näkemään omia vikojamme'. Näinhän se on. Virheettömien joukossa on ahdasta olla. Onkin vapauttavaa ajatuspieraista eli arvostella muita. Se keventää ja nostaa mielialaa. Toiminta vain tuppaa haisemaan...
Mietin, estääkö ylipaino tehtävien tekemisen, heikentääkö se työtehoa, uhmaako se työturvallisuutta? Tuskinpa sentään, sillä kyse oli toimistotyöstä. Kiusattu ei voi ollakaa kuin sopiva, koska hänet on tehtäväänsä aikanaan palkattu. Onko kiusattu "liian näkyvä" työyhteisössään? Tällöin hän on hyvä/ liian hyvä tehtävissään, jolloin hän mm. lahjakkuuttaan aiheuttaa toisissa alemmuutta, joka on kanavoitava kiusanteoksi ja ulkoiseksi vähättelyksi. Loistaa voi monin eri tavoin, järjettömyydellä ei kannata säihkytellä.
Kiusaajat olivat tuomaroineet kiusatun työpaikan rumimmaksi naiseksi, jota kukaan ei suostuisi painamaan edes villasella firma pikkujouluissa. Mistä tämänkaltainen urpous versoo? Tämä on ilkeintä, julminta ja pikkumaisinta kiusaamista! Tämänkaltaiset kommentit osuvat ihmistä hänen ihmisyytensä ytimeen. Sitä ei voi, eikä tarvitsekaan hyväksyä! En käsitä, miksi aikuisten täytyy taantua joukoksi apinoita. Yksi kädellinen heittää ivakivellä ja loppu lauma rääkyy kannustusta omilla oksillaan. Eikö evoluutio tavoittanut kaikkia?
Mitä pikkujouluiluun tulee, en usko kenelläkään näistä kiusaajista olevan niin paljon munaa, että painettavaa löytyisi! Tottahan toki jotakin simoa/siiriä voi höylätä kopiokoneella, mutta nyt puhun laatutason toiminnasta. Hymyilyttää, kun ajattelee, että nämä työpaikan tosiveikot/vesipeikot tosissaan kuvittelevat, että heidän edessään vaikuttuneet lankeavat kuin heinät kedolla. Suhteellisuus ja suunta kadoksissa! Pikku piskit siellä räksyttävät, kun ei ole panoksia lähteä todelliseen jahtiin. Ei auta kun surkeuksissaan nurkkiin kuseksia. Omat sukat siinä kastuvat... Sääli poikuuksia (oikeasti surkeata!). Kasvaa voi ihmiseksi tai ihmisenä. Kannattaa kokeilla, ei kuluja.
Tämä kiusattu kertoi valittaneensa asiasta jo esimiehelleen ja työsuojeluun. Hyvin rohkeasti ja oikein toimittu! Esimies oli julistanut kiusatun "liian herkäksi". No just joo ja hoh hoh hoo. Tällä uhrin syyllistämisellä pomo osoitti itse olevansa kykenemätön, kyvytön sekä haluton hoitamaan työtehtäväänsä esimiehenä. Toimimattomuudellaan esimies osoitti hiljaa hyväksyvänsä työtovereiden kiusanteot. Epäkypsää ja taitamatonta toimintaa! Pomosta tulisi tehdä kantelu häntäkin ylemmälle taholle. Ei ole ihminen tehtäviensä tai asemansa tasolla. Vaihtoon vuotava rukkanen!
Eihän kiusattu huumorintajuttomuuttaan tai herkkänahkaisuuttaan pomolle valittanut, vaan kiusaamistaan. Kiusattu on luultavasti kärvistellyt hyvinkin pitkään ennen kuin kertoi kiusaamisesta. Uskon kierteen lähteneen liikkeelle pienestä, sillä harvoin kiusaamista aloitetaan ampumalla kohde tykillä heti kättelyssä alas. Siitä ei ole kuin hetken ilo ja pitkät siivouslistat.
Ylipainoiset ovat nykyajan julkista riistaa. Kuka Hammaspeikko, Iloirmeli tai Ontto-otsa tahansa voi ja saa arvostella tuntematonta vain hänen painonsa vuoksi. Miksi sitä on tehtävä? Onko ihmisten omat elämät niin solmussa, elämättömiä tai umpiotiukkaa, että se ahdistus on purettava vaikka toisen lihoihin. Työ- tai omat suorituspaineet on oksennettava pilkkana toisen niskaan. Minkälaista yrityskulttuuria rakennetaan työpaikassa, jossa ihmisillä ei ole tilaa olla itsensä kokoisia yksilöitä? Kenen tilaa ylipainoinen todellisuudessa syö olemalla työpaikalla? Minkä firman henkilöstön täytyy koostua vain indeksinaamoista? Minimielet Oy:n?
Oma paha olo, osaamattomuus tai huononmuuden kokemukset eivät oikeuta heijastamaan tätä kaikkea työtoverien kannettavaksi. Jos kokee halua lähteä naljailemaan, piikittelemään, väheksymään tai lyttäämään jotakin toista ihmistä, niin kannattaa kääntyä peiliin päin. Suurin rumilus sieltä kurkkii! Eikä se konna katso painoa. Aina voi hakea itselleen apua. Se kannattaakin tehdä jo heti huomenna, tänäänkään ei ole liian aikaista!
Päättelen paasaukseni pisteeseen ja liputan suvaitsevaisuuden puolesta! Piste.
Minunhan ei pitäisi lukea kuin paperisia juttuja. Luin nyt kuitenkin erästä keskustelupalstaa. Siitä kipinästä lähti leimahdus eli tämä paasaus. Asia tuli nahkalle.
Eräs nainen kertoi joutuneensa työpaikkakiusatuksi ylipainonsa vuoksi. Hän tuskin on ainoa laatuaan, mutta yksikin liikaa. Minulla on oikeasti vaikeuksia mahduttaa asiaa ymmärrykseeni. Miten jonkun todellinen tai kuviteltu ylipaino voi olla jonkun toisen asia?! Tuskin työtoverit omia nahkojansa toisilleen lainailevat. Mikä siis hiertää? Kenen saumat ratkeilevat? Ovatko arvostelijat itse kenties Mr.& Miss Universum -tasoa, jotka ulkonäöllisesti taikka sivistyksellisesti kestäisivät saman? Hahhahaaaah. 'Videre nostra mala non possumus -Emme kykene näkemään omia vikojamme'. Näinhän se on. Virheettömien joukossa on ahdasta olla. Onkin vapauttavaa ajatuspieraista eli arvostella muita. Se keventää ja nostaa mielialaa. Toiminta vain tuppaa haisemaan...
Mietin, estääkö ylipaino tehtävien tekemisen, heikentääkö se työtehoa, uhmaako se työturvallisuutta? Tuskinpa sentään, sillä kyse oli toimistotyöstä. Kiusattu ei voi ollakaa kuin sopiva, koska hänet on tehtäväänsä aikanaan palkattu. Onko kiusattu "liian näkyvä" työyhteisössään? Tällöin hän on hyvä/ liian hyvä tehtävissään, jolloin hän mm. lahjakkuuttaan aiheuttaa toisissa alemmuutta, joka on kanavoitava kiusanteoksi ja ulkoiseksi vähättelyksi. Loistaa voi monin eri tavoin, järjettömyydellä ei kannata säihkytellä.
Kiusaajat olivat tuomaroineet kiusatun työpaikan rumimmaksi naiseksi, jota kukaan ei suostuisi painamaan edes villasella firma pikkujouluissa. Mistä tämänkaltainen urpous versoo? Tämä on ilkeintä, julminta ja pikkumaisinta kiusaamista! Tämänkaltaiset kommentit osuvat ihmistä hänen ihmisyytensä ytimeen. Sitä ei voi, eikä tarvitsekaan hyväksyä! En käsitä, miksi aikuisten täytyy taantua joukoksi apinoita. Yksi kädellinen heittää ivakivellä ja loppu lauma rääkyy kannustusta omilla oksillaan. Eikö evoluutio tavoittanut kaikkia?
Mitä pikkujouluiluun tulee, en usko kenelläkään näistä kiusaajista olevan niin paljon munaa, että painettavaa löytyisi! Tottahan toki jotakin simoa/siiriä voi höylätä kopiokoneella, mutta nyt puhun laatutason toiminnasta. Hymyilyttää, kun ajattelee, että nämä työpaikan tosiveikot/vesipeikot tosissaan kuvittelevat, että heidän edessään vaikuttuneet lankeavat kuin heinät kedolla. Suhteellisuus ja suunta kadoksissa! Pikku piskit siellä räksyttävät, kun ei ole panoksia lähteä todelliseen jahtiin. Ei auta kun surkeuksissaan nurkkiin kuseksia. Omat sukat siinä kastuvat... Sääli poikuuksia (oikeasti surkeata!). Kasvaa voi ihmiseksi tai ihmisenä. Kannattaa kokeilla, ei kuluja.
Tämä kiusattu kertoi valittaneensa asiasta jo esimiehelleen ja työsuojeluun. Hyvin rohkeasti ja oikein toimittu! Esimies oli julistanut kiusatun "liian herkäksi". No just joo ja hoh hoh hoo. Tällä uhrin syyllistämisellä pomo osoitti itse olevansa kykenemätön, kyvytön sekä haluton hoitamaan työtehtäväänsä esimiehenä. Toimimattomuudellaan esimies osoitti hiljaa hyväksyvänsä työtovereiden kiusanteot. Epäkypsää ja taitamatonta toimintaa! Pomosta tulisi tehdä kantelu häntäkin ylemmälle taholle. Ei ole ihminen tehtäviensä tai asemansa tasolla. Vaihtoon vuotava rukkanen!
Eihän kiusattu huumorintajuttomuuttaan tai herkkänahkaisuuttaan pomolle valittanut, vaan kiusaamistaan. Kiusattu on luultavasti kärvistellyt hyvinkin pitkään ennen kuin kertoi kiusaamisesta. Uskon kierteen lähteneen liikkeelle pienestä, sillä harvoin kiusaamista aloitetaan ampumalla kohde tykillä heti kättelyssä alas. Siitä ei ole kuin hetken ilo ja pitkät siivouslistat.
Ylipainoiset ovat nykyajan julkista riistaa. Kuka Hammaspeikko, Iloirmeli tai Ontto-otsa tahansa voi ja saa arvostella tuntematonta vain hänen painonsa vuoksi. Miksi sitä on tehtävä? Onko ihmisten omat elämät niin solmussa, elämättömiä tai umpiotiukkaa, että se ahdistus on purettava vaikka toisen lihoihin. Työ- tai omat suorituspaineet on oksennettava pilkkana toisen niskaan. Minkälaista yrityskulttuuria rakennetaan työpaikassa, jossa ihmisillä ei ole tilaa olla itsensä kokoisia yksilöitä? Kenen tilaa ylipainoinen todellisuudessa syö olemalla työpaikalla? Minkä firman henkilöstön täytyy koostua vain indeksinaamoista? Minimielet Oy:n?
Oma paha olo, osaamattomuus tai huononmuuden kokemukset eivät oikeuta heijastamaan tätä kaikkea työtoverien kannettavaksi. Jos kokee halua lähteä naljailemaan, piikittelemään, väheksymään tai lyttäämään jotakin toista ihmistä, niin kannattaa kääntyä peiliin päin. Suurin rumilus sieltä kurkkii! Eikä se konna katso painoa. Aina voi hakea itselleen apua. Se kannattaakin tehdä jo heti huomenna, tänäänkään ei ole liian aikaista!
Päättelen paasaukseni pisteeseen ja liputan suvaitsevaisuuden puolesta! Piste.
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Elämän hampaissa
Aamun puolta!
Kaluan jo vanhaa luuta, muttei ole mitään muuta.
Koin taas eilen vapautumisen. Pala hampaasta puhalsi palan poikki -jälleen kerran! Oikeasti, tässä alkavat hampaat ja huumori loppumaan. Toivotaan, että dr. Tuomio uskoo hampaistonikin jälkeen ammattitaitoonsa, sillä vielä ei olla päästy käsiksi niihin kuvatun haastaviin ja viisasteleviin hampaisiini... Minulla ei ole luukatoa, vain katoavia hampaan paloja. Onhan minulla uusi aika ensi ja seuraavallekin viikolle. Eikä näköjään syyttä :/ Elämä hampaasta, elämä hampaitta, elävissä hampaissa, elämää hampaissa... Valitkaa mieleisenne.
Murehdin aiemmin kesään kadottamaani opiskeluvaihteistoa. Sitä onkin turha vähään aikaan surra, sillä kirjastohan on remontissa, tenttimahdollisuus vasta lokakuussa, professori maailmankiertueella ja akateemiselta apumieheltä (=wannabe proffa) puuttuu mielipiteet, näkemys sekä osa tukirankaa, jotta voisin neuvotella gradustani hänen kanssaan. Opiskelujeni etenemiselle on globaali este. Ottipa ohrakkaasti.
Matkalaukustahan minä oivalluksen löysin, kun minulle kerrottiin, että toden totta proffa on valloitusluentokierroksella. Totisesti toisella puolella puolen palloa. Hän suksi hornan kuuseen ja pippurien lähteille. Se on varma sucsé! Tellustelkoon rauhassa. Minä yskin hampaita ja soisia ajatuksia. En rohkene pureksia, jauhaa taikka märehtiä asiaa perusteellisemmin. Ettei vain se viimeinenkin palaton hampini pirstaloidu. 'Acti labores iucundi -Suloisia ovat kestetyt vaivat'. Sitä suloisuutta kestäessä...
Ihan vain savolainen loppuun. Kaikesta tästä kuonasta ja hammastelusta huolimatta olen himpatin hyvällä tuulelle. Syy on tuntematon, mutta veikkaan osalliseksi hurmaavan harmaata säätä, virastojen paperittomuutta ja minilomaa. Kohta on ihan säällinen lupa kääriytyä takkiinkin (siis takkiini, ei täkkiin kuten naapurissa). Syksyyyy, oivallinen syy hymyyn! Tales of Toothless sheep päättyy nyt tähän.
*
Vinkkaus:
Koska kirjasto on suljettu, en voi vinkata kirjalla. Tavoistani poiketen luikautan teille musikaalisen kuulopalan. Olkaas kuulolla. Törmäsin huolimattomasti melankoliseen kappaleeseen Sameassa vedessä, esittäjänä Matti Järvinen. Kappele sukeltaa syviin ja tummiin vesiin, joten mielialan nostattajaksi tai poppareille siitä ei ole. Haikeisiin hetkiin, syväsukeltajille ja harmaan kavereille ehdottomasti korvallinen sävellahjaa.
Kaluan jo vanhaa luuta, muttei ole mitään muuta.
Koin taas eilen vapautumisen. Pala hampaasta puhalsi palan poikki -jälleen kerran! Oikeasti, tässä alkavat hampaat ja huumori loppumaan. Toivotaan, että dr. Tuomio uskoo hampaistonikin jälkeen ammattitaitoonsa, sillä vielä ei olla päästy käsiksi niihin kuvatun haastaviin ja viisasteleviin hampaisiini... Minulla ei ole luukatoa, vain katoavia hampaan paloja. Onhan minulla uusi aika ensi ja seuraavallekin viikolle. Eikä näköjään syyttä :/ Elämä hampaasta, elämä hampaitta, elävissä hampaissa, elämää hampaissa... Valitkaa mieleisenne.
Murehdin aiemmin kesään kadottamaani opiskeluvaihteistoa. Sitä onkin turha vähään aikaan surra, sillä kirjastohan on remontissa, tenttimahdollisuus vasta lokakuussa, professori maailmankiertueella ja akateemiselta apumieheltä (=wannabe proffa) puuttuu mielipiteet, näkemys sekä osa tukirankaa, jotta voisin neuvotella gradustani hänen kanssaan. Opiskelujeni etenemiselle on globaali este. Ottipa ohrakkaasti.
Matkalaukustahan minä oivalluksen löysin, kun minulle kerrottiin, että toden totta proffa on valloitusluentokierroksella. Totisesti toisella puolella puolen palloa. Hän suksi hornan kuuseen ja pippurien lähteille. Se on varma sucsé! Tellustelkoon rauhassa. Minä yskin hampaita ja soisia ajatuksia. En rohkene pureksia, jauhaa taikka märehtiä asiaa perusteellisemmin. Ettei vain se viimeinenkin palaton hampini pirstaloidu. 'Acti labores iucundi -Suloisia ovat kestetyt vaivat'. Sitä suloisuutta kestäessä...
Ihan vain savolainen loppuun. Kaikesta tästä kuonasta ja hammastelusta huolimatta olen himpatin hyvällä tuulelle. Syy on tuntematon, mutta veikkaan osalliseksi hurmaavan harmaata säätä, virastojen paperittomuutta ja minilomaa. Kohta on ihan säällinen lupa kääriytyä takkiinkin (siis takkiini, ei täkkiin kuten naapurissa). Syksyyyy, oivallinen syy hymyyn! Tales of Toothless sheep päättyy nyt tähän.
*
Vinkkaus:
Koska kirjasto on suljettu, en voi vinkata kirjalla. Tavoistani poiketen luikautan teille musikaalisen kuulopalan. Olkaas kuulolla. Törmäsin huolimattomasti melankoliseen kappaleeseen Sameassa vedessä, esittäjänä Matti Järvinen. Kappele sukeltaa syviin ja tummiin vesiin, joten mielialan nostattajaksi tai poppareille siitä ei ole. Haikeisiin hetkiin, syväsukeltajille ja harmaan kavereille ehdottomasti korvallinen sävellahjaa.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Kieltä näyttävä tulppaani
Sunnuntaita!
Keitin juuri uudella keittimellä päiväkaffet. Nämä ovat niitä arjen helmihetkiä.
Vastustan todella syvällä ja todella hiljaisin huudoin kauppojen sunnuntaiaukioloja. Mykkyyteni vastapainoksi kävin kirpparilla. Vinkeää. Olen käynyt viimeksi kirpputoreilla... hmmmmm... odottakaas... Juu, en sitten tämän muistin aikaan.
Löysin übertyylikkään koristelautasen. Täytyy tarttua lautaseen, jos sitä tarjottimella tarjotaan. Lautasessa mattamustalla pohjalla oranssinpunainen tulppaani näyttäisi näyttävän kieltään! Taiteilijan tulkinta kenties eroaa omastani, mutta mielikuvien johdosta ostin venäläisen kirjahyllyyni. Harasoo sanoo ostos.
Vaikka tänään olisi lepopäivä en lepäile virastoasioissa. Kesä ja valtionvirastot... Olen jättänyt kesän kolmannen asumistuen vuositarkistuslomakkeen vetämään. Olin töissä ja sekös nyt sekoittaa pakkaa ja lomaketta. Sain kolmannen lomakkeen täytetteväkseni sen jälkeen, kun edellisen tarkistushakemuksen myönteinen päätös oli jo tullut!! Paperinen huipennus on, että se päätös ei riittänyt, vaan jouduin laittamaan vielä yhden samanlaisen vetämään. Totta joka liite! Minulla on jo yleisen asumistuen maksamiselle myönteinen päätös, mutta silti piti laittaa vielä uusi hakemus sisään. Syy: savolaiselle selittämätön eli lentävä tunnistamaton esine. "Virastomaailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa." Nyt jännitän tuleeko tällä virastoloton kierroksella yhteneväinen päätös edellisen kanssa. Ihme, että minulla on vatsahappoja taikka hiuksia jäljellä. Kuusi lomaketta ja lisänumero.
'O curas hominum, o quantum est in rebus inane! -Voi ihmisen huolia, voi miten paljon turhaa!' Tätähän se on, kun joutuu virastojen lappusia täyttämään ja tekemään valtiotason selkoa arjestaan. Köyhiä ollaan, ei opiskelija kesätöillään miljonääriksi yllä. Ymmärrän oikein kirkkaasti ja pilkulleen sen, että virkailijat tekevät vain työtään heille annettujen säädösten rajoissa. Siltikin tulkinnalle jää mielikuvituksellisesti tilaa. Vaan, ei auta köyhäliinin kun purra hampaat yhteen (dr. Tuomio täältä tulee taas palanen!) ja odottaa. Olen harvinaisen vapautunut, kun valmistuttuani vapaudun näistä virastojen byrokraattisista nöyryytyspykälistä! Taidan käydä byroon ovella vilauttamassa kieltä. Vapautta on monenlaista -nauttikaa te etuisuuksista (hahh) vapaat!
*
Vinkkaus:
Toivotaan, etten vinkkaa tätä lukupalaa jo toistamiseen. Carol Shields'in kirja Sattumankaupaa kertoo tilkkutöitä harrastavasta keskiluokkaisesta naisesta. Päähenkilö lähtee harrastajaseminaariin, jossa avautuu uudet näkymät elämään, arkeen ja omaan aviopuolisoon. Tarina on kaksiosainen (samoissa kansissa), sillä sama elämäntapakertomus on kerrottu myös kotiin jäävän avoimiehen näkökulmasta. Parisuhteellinen tarina, jossa on sävyjä kuten tilkkutöissä yleensäkin. Tähän romaaniin voi kääriytyä kuten pehmeään peitteeseen.
Keitin juuri uudella keittimellä päiväkaffet. Nämä ovat niitä arjen helmihetkiä.
Vastustan todella syvällä ja todella hiljaisin huudoin kauppojen sunnuntaiaukioloja. Mykkyyteni vastapainoksi kävin kirpparilla. Vinkeää. Olen käynyt viimeksi kirpputoreilla... hmmmmm... odottakaas... Juu, en sitten tämän muistin aikaan.
Löysin übertyylikkään koristelautasen. Täytyy tarttua lautaseen, jos sitä tarjottimella tarjotaan. Lautasessa mattamustalla pohjalla oranssinpunainen tulppaani näyttäisi näyttävän kieltään! Taiteilijan tulkinta kenties eroaa omastani, mutta mielikuvien johdosta ostin venäläisen kirjahyllyyni. Harasoo sanoo ostos.
Vaikka tänään olisi lepopäivä en lepäile virastoasioissa. Kesä ja valtionvirastot... Olen jättänyt kesän kolmannen asumistuen vuositarkistuslomakkeen vetämään. Olin töissä ja sekös nyt sekoittaa pakkaa ja lomaketta. Sain kolmannen lomakkeen täytetteväkseni sen jälkeen, kun edellisen tarkistushakemuksen myönteinen päätös oli jo tullut!! Paperinen huipennus on, että se päätös ei riittänyt, vaan jouduin laittamaan vielä yhden samanlaisen vetämään. Totta joka liite! Minulla on jo yleisen asumistuen maksamiselle myönteinen päätös, mutta silti piti laittaa vielä uusi hakemus sisään. Syy: savolaiselle selittämätön eli lentävä tunnistamaton esine. "Virastomaailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa." Nyt jännitän tuleeko tällä virastoloton kierroksella yhteneväinen päätös edellisen kanssa. Ihme, että minulla on vatsahappoja taikka hiuksia jäljellä. Kuusi lomaketta ja lisänumero.
'O curas hominum, o quantum est in rebus inane! -Voi ihmisen huolia, voi miten paljon turhaa!' Tätähän se on, kun joutuu virastojen lappusia täyttämään ja tekemään valtiotason selkoa arjestaan. Köyhiä ollaan, ei opiskelija kesätöillään miljonääriksi yllä. Ymmärrän oikein kirkkaasti ja pilkulleen sen, että virkailijat tekevät vain työtään heille annettujen säädösten rajoissa. Siltikin tulkinnalle jää mielikuvituksellisesti tilaa. Vaan, ei auta köyhäliinin kun purra hampaat yhteen (dr. Tuomio täältä tulee taas palanen!) ja odottaa. Olen harvinaisen vapautunut, kun valmistuttuani vapaudun näistä virastojen byrokraattisista nöyryytyspykälistä! Taidan käydä byroon ovella vilauttamassa kieltä. Vapautta on monenlaista -nauttikaa te etuisuuksista (hahh) vapaat!
*
Vinkkaus:
Toivotaan, etten vinkkaa tätä lukupalaa jo toistamiseen. Carol Shields'in kirja Sattumankaupaa kertoo tilkkutöitä harrastavasta keskiluokkaisesta naisesta. Päähenkilö lähtee harrastajaseminaariin, jossa avautuu uudet näkymät elämään, arkeen ja omaan aviopuolisoon. Tarina on kaksiosainen (samoissa kansissa), sillä sama elämäntapakertomus on kerrottu myös kotiin jäävän avoimiehen näkökulmasta. Parisuhteellinen tarina, jossa on sävyjä kuten tilkkutöissä yleensäkin. Tähän romaaniin voi kääriytyä kuten pehmeään peitteeseen.
lauantai 13. elokuuta 2011
Kuppi kuumaa
Letkeää lauantaita!
Kuppi kuumaa? Kuuppani ei ole kuumentunut, vaan höyryän asetilla. Sain viimeinkin ostetuksi uuden kahvinkeittimen. Sumpilla suupielet sykkyrälle! Vanha ruikkiva keitin lähti Savoon. Tottahan tok'. Toimivaa, vaikka kuinka vetisesti vetelevää, ei heitetä laidan yli. Joku sukulaisista aina nappaa kopin. Niin nytkin (sanoo kytkin): wanha keitin elää uutta nuoruuttaan Mummoni mökkikeittimenä. Mokkaa!
Teini teki tänään alkutalletuksia tulevaisuuttaan varten. Ostimme kassillisen lukiokirjoja. Teini on jo lukiolainen -kurssi vieköön! Vanhempani avustivat auliisti kirjakaupan kassalla. Varattomalla kylmäisi, sillä tieto on kallista. On vaikka kuinka tiirailisi käytettyjä kirjoja. Toisaalta pankit eivät voi tarjota näin hyvätuottoista talletuskorkoa :) Ilo auttaa lahjakasta eteenpäin. 'Nemo nascitur sapiens, sed fit -Ei kukaan synny viisaana, vaan viisaaksi tulaan'. Näin on, opiskellaan oppiaksemme. Viisastutaan viisastuaksemme.
Lounastimme vinkin saatuamme uudessa kreikkalaisessa ravintolassa. Anis sentään! Ihan uusi makukokemus koko porukalle. Minä söin lammasjauhelihapihvejä yrtti-fetakastikkeella. Nammmmmm! Kastikkeessa maistui mm. minttu, rakuuna ja valkosipuli. Ravintolaan on p a k k o mennä uudelleen, sillä makunystyräni jäi lautaselle. Suosittelen herkutellen!
Minun pitäisi viritellä ajatustaajuuteni taas akateemisille aalloille. Aalloilla ollaan, mutta taajuus on hakusessa. Gradu tömistelee takaraivossa ja tentit hyppivät silmille. Vaan vielä on kesää ilmassa sekä lomareaggea -asenne pinnassa, joten pinnistely on pannassa. Ehtiihän sitä ensi viikollakin... Kaiken yli oppimisen ja rastan keskellä koin järistyksen. Kaupunginkirjasto on suljettuna viikon remontin takia. Kokonaisen viikon! Seitsemän päivää ilman painettua, lainattavaa sanaa. Ottaa tiukille. Olen varma, että tässä ajassa kirjastokortti ehtii käpristyä käyttämättömyyttään. Ajatus näyttää viivaa -ajatusviivaa. Kirjallisesti.
Pohdin nyt kuinka ja mistä suunnalta voisin alkaa opiskeluasenneremonttini. Mistä löytyy virtapiikki tai minne virtakytköspiiriin voin itseni liittää, jotta aikaansaannokseni näkyisivät akateemisessa tulossähkölaskussa. Watittaa vaan niin sulakkeesti. Huumori kukkii ja lammas soi... Yrittäkää olla hiiltymättä.
Kuppi kuumaa? Kuuppani ei ole kuumentunut, vaan höyryän asetilla. Sain viimeinkin ostetuksi uuden kahvinkeittimen. Sumpilla suupielet sykkyrälle! Vanha ruikkiva keitin lähti Savoon. Tottahan tok'. Toimivaa, vaikka kuinka vetisesti vetelevää, ei heitetä laidan yli. Joku sukulaisista aina nappaa kopin. Niin nytkin (sanoo kytkin): wanha keitin elää uutta nuoruuttaan Mummoni mökkikeittimenä. Mokkaa!
Teini teki tänään alkutalletuksia tulevaisuuttaan varten. Ostimme kassillisen lukiokirjoja. Teini on jo lukiolainen -kurssi vieköön! Vanhempani avustivat auliisti kirjakaupan kassalla. Varattomalla kylmäisi, sillä tieto on kallista. On vaikka kuinka tiirailisi käytettyjä kirjoja. Toisaalta pankit eivät voi tarjota näin hyvätuottoista talletuskorkoa :) Ilo auttaa lahjakasta eteenpäin. 'Nemo nascitur sapiens, sed fit -Ei kukaan synny viisaana, vaan viisaaksi tulaan'. Näin on, opiskellaan oppiaksemme. Viisastutaan viisastuaksemme.
Lounastimme vinkin saatuamme uudessa kreikkalaisessa ravintolassa. Anis sentään! Ihan uusi makukokemus koko porukalle. Minä söin lammasjauhelihapihvejä yrtti-fetakastikkeella. Nammmmmm! Kastikkeessa maistui mm. minttu, rakuuna ja valkosipuli. Ravintolaan on p a k k o mennä uudelleen, sillä makunystyräni jäi lautaselle. Suosittelen herkutellen!
Minun pitäisi viritellä ajatustaajuuteni taas akateemisille aalloille. Aalloilla ollaan, mutta taajuus on hakusessa. Gradu tömistelee takaraivossa ja tentit hyppivät silmille. Vaan vielä on kesää ilmassa sekä lomareaggea -asenne pinnassa, joten pinnistely on pannassa. Ehtiihän sitä ensi viikollakin... Kaiken yli oppimisen ja rastan keskellä koin järistyksen. Kaupunginkirjasto on suljettuna viikon remontin takia. Kokonaisen viikon! Seitsemän päivää ilman painettua, lainattavaa sanaa. Ottaa tiukille. Olen varma, että tässä ajassa kirjastokortti ehtii käpristyä käyttämättömyyttään. Ajatus näyttää viivaa -ajatusviivaa. Kirjallisesti.
Pohdin nyt kuinka ja mistä suunnalta voisin alkaa opiskeluasenneremonttini. Mistä löytyy virtapiikki tai minne virtakytköspiiriin voin itseni liittää, jotta aikaansaannokseni näkyisivät akateemisessa tulossähkölaskussa. Watittaa vaan niin sulakkeesti. Huumori kukkii ja lammas soi... Yrittäkää olla hiiltymättä.
maanantai 8. elokuuta 2011
Kultakutri ja hammas
Heissan!
Vedenpaisumuksen keskellä, ihan tällä omalla arkilla keinuessa, esitän toiveeni kesän loppumisesta. Olisipa tämä vuodenaika jo totisesti ohi eletty! Uskallan olla varoivaisen syksyinen. Ihanaa.
Ymmärrän hampaan verran paremmin sanontaa "kuollut mies kävelee". Siltä se aina tuntuu, kun dr. Tuomion huoneeseen tallustaa. Käytävän pätkä loittonee loittonemistaan. Ovenkahva venyy, kun siitä yrittää saada ottetta. Nihkeys kihartaa otsiksen, kengät sulavat käytävään kiinni... Aloitin siis tämänkin viikon hammaslääkäristä, siitä tämä arkidraama. Kivut on monet, sanoi tohtori kun leukaluuta sorvasi. Nyt sentään vaihdettiin taustalevyn lisäksi jo kaluttavaa hammastakin. Oli aikakin! En ymmärrä kuinka monta käyntiä yksi lohjennut purupala tarvitsee?! Hampaiden vaihtoviikoilla olisi minunkin kannattanut vaihdattaa hampaani ympärille toinen ihminen. Näppärää näprättävää dentisteille. Lääkäri oli ladannut poransa sekä itsensä lomallaan. Hiomalaikka soi ja suupieli venyi. Tähän ei vaan totu. Loppua odotellessa sain ensi viikolle uuden ajan...
Olen unohtanut niin monta asiaa, mutten tätä. Mainitsin muutama papyrus sitten projektistani saada kuontaloni oma sävy hiusvärin alta esiin. Se on onnistunut! Nyt olen aidon lampaan värinen eli vaaleanruskea. Määää likes! Minulla oli punaisen ruskeat hiukset yli 20 vuotta, joten muutama sukulainen on halkonut hiuksia värinvaihdoksen yhteydessä. Kommentit ovat olleet riemunkirjavasta tylsään harmauteen ja jotain sateenkaaren ylittävääkin. Hiuksia ja tunteita nostattava kokemus. Hilseettömästi ja huulet donitsilla on todettava, että värillä on väliä, sillä tukka on tunneasiakin.
Uutisrintamaa olen seurannut hitaanlaisesti. Töiden loppusijoituspaikan järjestely on vienyt uutisaikaa. Vaan nyt minulla on vapaa-aikaa ja aikaa uutuuksille. Jippiajee!
Vedenpaisumuksen keskellä, ihan tällä omalla arkilla keinuessa, esitän toiveeni kesän loppumisesta. Olisipa tämä vuodenaika jo totisesti ohi eletty! Uskallan olla varoivaisen syksyinen. Ihanaa.
Ymmärrän hampaan verran paremmin sanontaa "kuollut mies kävelee". Siltä se aina tuntuu, kun dr. Tuomion huoneeseen tallustaa. Käytävän pätkä loittonee loittonemistaan. Ovenkahva venyy, kun siitä yrittää saada ottetta. Nihkeys kihartaa otsiksen, kengät sulavat käytävään kiinni... Aloitin siis tämänkin viikon hammaslääkäristä, siitä tämä arkidraama. Kivut on monet, sanoi tohtori kun leukaluuta sorvasi. Nyt sentään vaihdettiin taustalevyn lisäksi jo kaluttavaa hammastakin. Oli aikakin! En ymmärrä kuinka monta käyntiä yksi lohjennut purupala tarvitsee?! Hampaiden vaihtoviikoilla olisi minunkin kannattanut vaihdattaa hampaani ympärille toinen ihminen. Näppärää näprättävää dentisteille. Lääkäri oli ladannut poransa sekä itsensä lomallaan. Hiomalaikka soi ja suupieli venyi. Tähän ei vaan totu. Loppua odotellessa sain ensi viikolle uuden ajan...
Olen unohtanut niin monta asiaa, mutten tätä. Mainitsin muutama papyrus sitten projektistani saada kuontaloni oma sävy hiusvärin alta esiin. Se on onnistunut! Nyt olen aidon lampaan värinen eli vaaleanruskea. Määää likes! Minulla oli punaisen ruskeat hiukset yli 20 vuotta, joten muutama sukulainen on halkonut hiuksia värinvaihdoksen yhteydessä. Kommentit ovat olleet riemunkirjavasta tylsään harmauteen ja jotain sateenkaaren ylittävääkin. Hiuksia ja tunteita nostattava kokemus. Hilseettömästi ja huulet donitsilla on todettava, että värillä on väliä, sillä tukka on tunneasiakin.
Uutisrintamaa olen seurannut hitaanlaisesti. Töiden loppusijoituspaikan järjestely on vienyt uutisaikaa. Vaan nyt minulla on vapaa-aikaa ja aikaa uutuuksille. Jippiajee!
perjantai 5. elokuuta 2011
Tuolit tuli taloon
Iltapäevee!
Käydään heti asiaan. Minua vaivaa huolestuttava kulutuskuume. Siskollani vaiva on jo kroonistunut, mutta itse rokotan itseni opiskelijabudjetilla. Tehokaasti penniävenyttävä vaikutus!
Kuumehuuruissa ostaa päsäytin nyt yhdeltä istumalta meille ne kaivatut keittiön tuolit. En taaskaan jäänyt puoleksi viikoksi fundeeraamaan ostoksen kerrannaisvaikutuksia, vaan annoin pennin soida. Sain neljä kotimaista vintage -tuolia 100 eurolla. Summa kuivattaa silmät päähän ja nostaa suolat pintaan, mutta ostettu on. Täytyi istua alas ja ajatella. Ei harmita, ei kaduta. Onnistuin alittamaan suunnitellun budjetin. Se taas lämmittää tilin pohjaa. Onneksi pystyin nyt hankkimaan nuo tuolit. Kesätyötilistä jäi jotain peffankin alle :)
Lähdin istumalihakset pörhöllään kangaskauppaan ostamaan tuoleihin uutta verhoilukangasta. Pakara rentona, pennipussin suu tiukalla. Mielessä oli kahvinruskea (onko muita oikeita sävyjä olemassakaan?!) keinonahka. Kangaskauppaan päästyäni heitin nahkat silmille. Nahka kävi nihkeäksi. Alelaarista nääs kurkisti oranssinruskea siksak -kuvioitu verhoilusametti. Hallelujah! Minä lunastin kankaan vapaaksi. Nappiostos! Kangas istui väreiltään, kuvioltaan ja määrältään täydellisesti. Hukkapalat minimoiden sain bonuksena uuden sohvatyynynkin. Istuimien asettelu vaati hieman arkisen strategista suunnittelua ja palapelisommittelua. Tätä nuukat harrastavat.
Nyt puuttuvat enää ne soffa ja kaffenkeitin. Pienin askelin, pienin askelin... Ennen kuin ihan shopholistiksi julistaudun, niin täytyy liittyä ryhtiliikkeeseen ja sulkea rahapussin nyörit. 'Levius fit patientia, quidquid corrigere est nefas -Kärsivällisyys tekee kevyemmäksi sen, mitä ei voi muuttaa'. Näin se vaan on. Köyhyys opettaa kärsivälliseksi. Köyhyys yhdistyy odottamiseen! Kaikki ajallaan. Nyt iloitsen onnistuneesta välttämättömyyshankinnasta ja se riittää.
Jaa, niin minnekä ne edelliset keittiöntuolimme vilistivät? Puolet tuoleista haki dr. Tuomio odostusaulaansa. Niillä penkeillä odoteltua haluaakin jo juosta juurihoidettavaksi. Loput tuoleista lähetettiin Espanjaan, sillä inkvisiolta on opiskelijaistuimet vähissä. Kaikki ovat yhtä puista hymyä. Istahdan uuteen keittiöntuoliin ja nauran!
Käydään heti asiaan. Minua vaivaa huolestuttava kulutuskuume. Siskollani vaiva on jo kroonistunut, mutta itse rokotan itseni opiskelijabudjetilla. Tehokaasti penniävenyttävä vaikutus!
Kuumehuuruissa ostaa päsäytin nyt yhdeltä istumalta meille ne kaivatut keittiön tuolit. En taaskaan jäänyt puoleksi viikoksi fundeeraamaan ostoksen kerrannaisvaikutuksia, vaan annoin pennin soida. Sain neljä kotimaista vintage -tuolia 100 eurolla. Summa kuivattaa silmät päähän ja nostaa suolat pintaan, mutta ostettu on. Täytyi istua alas ja ajatella. Ei harmita, ei kaduta. Onnistuin alittamaan suunnitellun budjetin. Se taas lämmittää tilin pohjaa. Onneksi pystyin nyt hankkimaan nuo tuolit. Kesätyötilistä jäi jotain peffankin alle :)
Lähdin istumalihakset pörhöllään kangaskauppaan ostamaan tuoleihin uutta verhoilukangasta. Pakara rentona, pennipussin suu tiukalla. Mielessä oli kahvinruskea (onko muita oikeita sävyjä olemassakaan?!) keinonahka. Kangaskauppaan päästyäni heitin nahkat silmille. Nahka kävi nihkeäksi. Alelaarista nääs kurkisti oranssinruskea siksak -kuvioitu verhoilusametti. Hallelujah! Minä lunastin kankaan vapaaksi. Nappiostos! Kangas istui väreiltään, kuvioltaan ja määrältään täydellisesti. Hukkapalat minimoiden sain bonuksena uuden sohvatyynynkin. Istuimien asettelu vaati hieman arkisen strategista suunnittelua ja palapelisommittelua. Tätä nuukat harrastavat.
Nyt puuttuvat enää ne soffa ja kaffenkeitin. Pienin askelin, pienin askelin... Ennen kuin ihan shopholistiksi julistaudun, niin täytyy liittyä ryhtiliikkeeseen ja sulkea rahapussin nyörit. 'Levius fit patientia, quidquid corrigere est nefas -Kärsivällisyys tekee kevyemmäksi sen, mitä ei voi muuttaa'. Näin se vaan on. Köyhyys opettaa kärsivälliseksi. Köyhyys yhdistyy odottamiseen! Kaikki ajallaan. Nyt iloitsen onnistuneesta välttämättömyyshankinnasta ja se riittää.
Jaa, niin minnekä ne edelliset keittiöntuolimme vilistivät? Puolet tuoleista haki dr. Tuomio odostusaulaansa. Niillä penkeillä odoteltua haluaakin jo juosta juurihoidettavaksi. Loput tuoleista lähetettiin Espanjaan, sillä inkvisiolta on opiskelijaistuimet vähissä. Kaikki ovat yhtä puista hymyä. Istahdan uuteen keittiöntuoliin ja nauran!
tiistai 2. elokuuta 2011
Tiistain turina
Puolta päivää ja kokonaan helteetöntä tiistaita!
Kanjonin pohjalta teitä tervehtien! Jo vain, soffan tukipalkit (kustannuskevyesti aaltopahvimaista materiaalia) ovat antaneet periksi painovoimalle ja hajonneet palasiksi. Ikä teki tehtävänsä. Soffanautinto on akrobaattinen: takapuoli hipoo lattiaa ja polvet hankaavat korvanlehtiä. Ei sovellu pitkäaikaismajoitukseen, reumaatikoille eikä seipään nielleille. Osa sukulaisistani siis seisoskelee keskilattialla... 'Quomodo vales -Kuinka voit?' Ja sohvamme ulvahti olevansa tukea vailla ;) Katsotaan nyt milloin minä annan uussoffalle periksi ja otan penniostoskännit.
Piipahdin taas dr. Tuomion ruuvipenkissä. Hieman hymyä kiristi. Hyvin lääkäri puuduttaa, tunnottomuus on toisinaan ilo! Nastaa oli, on ja tulee hampaassanikin olemaan. Uskoin jo aikani koittaneen, kun minut ajallaan kutsuttiin penkkiin, mutta aina sieltä vain ulos kampean. Olen sitkeää l/hammasta!
Työtkin irrottavat otettaan, eivät yhtä totaalisesti kuin sohvan pohjaliitokset, mutta tilipäätös jo häämöttää. Vapauuuus! Kohta saan jo arkielämäni itselleni ja omaan käyttööni. Vapaaaata! Vapaustaistelija& savolainen lammas lopettaa. Vihreämmät laitumet kutsuvat ja viilennyt sää!
*
Vinkkaus:
Ehdin lukeakin jotakin -sohvalla. Rebecca Miller'in kirja Pippa Leen yksityiset elämät oli mukava lukupala keskellä kesää. Kirja kertoo keski-ikäisestä naisesta, joka havahtuu huomaamaan ettei elä itse itsensä elämää, vaan itselleen luomaansa elämää. Kertomus elämänvalinnoista ja itselleen näkyväksi tulosta. Verkkaisesti alkava kertomus paranee loppuaan kohden. Rauhallisiin hetkiin.
Kanjonin pohjalta teitä tervehtien! Jo vain, soffan tukipalkit (kustannuskevyesti aaltopahvimaista materiaalia) ovat antaneet periksi painovoimalle ja hajonneet palasiksi. Ikä teki tehtävänsä. Soffanautinto on akrobaattinen: takapuoli hipoo lattiaa ja polvet hankaavat korvanlehtiä. Ei sovellu pitkäaikaismajoitukseen, reumaatikoille eikä seipään nielleille. Osa sukulaisistani siis seisoskelee keskilattialla... 'Quomodo vales -Kuinka voit?' Ja sohvamme ulvahti olevansa tukea vailla ;) Katsotaan nyt milloin minä annan uussoffalle periksi ja otan penniostoskännit.
Piipahdin taas dr. Tuomion ruuvipenkissä. Hieman hymyä kiristi. Hyvin lääkäri puuduttaa, tunnottomuus on toisinaan ilo! Nastaa oli, on ja tulee hampaassanikin olemaan. Uskoin jo aikani koittaneen, kun minut ajallaan kutsuttiin penkkiin, mutta aina sieltä vain ulos kampean. Olen sitkeää l/hammasta!
Työtkin irrottavat otettaan, eivät yhtä totaalisesti kuin sohvan pohjaliitokset, mutta tilipäätös jo häämöttää. Vapauuuus! Kohta saan jo arkielämäni itselleni ja omaan käyttööni. Vapaaaata! Vapaustaistelija& savolainen lammas lopettaa. Vihreämmät laitumet kutsuvat ja viilennyt sää!
*
Vinkkaus:
Ehdin lukeakin jotakin -sohvalla. Rebecca Miller'in kirja Pippa Leen yksityiset elämät oli mukava lukupala keskellä kesää. Kirja kertoo keski-ikäisestä naisesta, joka havahtuu huomaamaan ettei elä itse itsensä elämää, vaan itselleen luomaansa elämää. Kertomus elämänvalinnoista ja itselleen näkyväksi tulosta. Verkkaisesti alkava kertomus paranee loppuaan kohden. Rauhallisiin hetkiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)