Siivo päivä

Helluntaita!
Sunnuntai, jota lepopäiväksikin nimitellään. Ruåtsinnoksena pyhä päivä.

Edetään eilisen valtakunnallisen Siivouspäivän imussa. Nykyinen asunto on irtisanottu, remonttikartoitus tehty ja uusi vuokrasopimus allekirjoitettu. Nyt voi avata kaapin ovat, päästää luiset rangat päivänvaloon ja vapauttaa sängynalusmöröt. Pölisee. Tiedostan olevani roinahamsterien ja nurkkiin säilöjien sukua, mutta... Todellisuus on teoriaa työläämpää.

Elävän kierrätysaatteen kunniaksi, tarpeettoman kaatopaikkajätteen välttämiseksi sekä savolaisen nuukuuden ansiosta Siskoni haluaa kaiken sen ylimääräisen löydöksen, jota kaappien kätköistä ja kerrostumista esiin kaaputetaan. Sitä saa mitä tilaa! Tarvitaan vain hieman lisätilaa. Ja lisää sitä tilaa.

Elämä ei ole tavaroissa. Viisaassa lastenrunossa sen tiivistää Uppo-Nalle:

"Ihmiset tahtovat kaikenlaista.
Vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa,
elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvitse edes pankkia."

Jatkan asunnon perkaamista. Pyhitettyä päivää teille!

Lähtö lampolasta

Kukan ja flooran päivää!
Minulla on kukkivan juurevaa kerrottavaa: minä muutan! Versot vieköön, vaihdan majaa.

Sain opiskelija-asuntomonopolilta yksiön. Aivan, hakemani/ jonottamani/ etsimäni/ anomani yksiön! Toukokuinen ihme. 'Melior est patiens viro forti et qui dominatur animo suo expugnatore urbium -Kärsivällinen on urhoollista miestä parempi, mielensä hallitseva on parempi kaupunkeja valloittaa'. Tämä 12 ja puolen kuukauden odottelu on vaatinut kestävyyttä ja etsinyt kärsivällisyyden laitoja. Vaan, nyt se on totta. Minä suuntaan uuteen lampolaan! En valloita uutta kaupunkia, ainoastaan uuden asuinalueen. Innostuneen mielen hillintä on urhoollisuuden tuhlaamista. Juhuuu!

Vaihdan konkreettisesti puolta pienempään asuntoon. Neljään neliöön ei mahdu kahtakymmentä kuutiota -paitsi siskollani. Fysiikan lakeja kumartaen olen aloittelemassa tarpeettomien tavaroiden karsinnan. Helpompi kirjoittaa kuin konkretisoida. Lennätetään terälehtiä, huumaannutaan tuoksusta, lehtivihreillään. Määä muutan!

Paino puntarissa

Rauhaa!
Asiaa aiheesta, jota ei suostuta katsomaan puntaria edemmäs. Tuijotetaan varpaita.

Eilisen kuumottavana aiheena oli suomalainen ylipaino. Tällekin päivälle riittää asian jälkihikeä. Aamu-uutisiin kiepautettiin Maailman terveysjärjestö ja eurooppalaistuva liikalihavuus. Ennakkovaroitetaan pandemian sijaan fatdemiasta.

Olen närkästynyt. En ylipainoisena, vaan ylipainon yksisilmäisestä käsittelystä -taas. Painoasiaa uutisoidaan ainoastaan negatiivisesta kulmasta. Mielenkiintoista oli niputtava ote, jolla ylipainoon sisällytettiin merkittävä ja sairaanloinen lihavuuskin. Termistöllinen erottelu olisi ollut kohtuullista. Suomalaiset eivät halua, että ylipainon ennaltaehkäisyyn käytetään verovaroja. Mikä tässä nyt on se uutinen? Terveysvali(s)tus ei kiinnosta vai se, ettei suomalaiset halua maksaa veroja? Kenties kansalaiset eivät miellä lihavuutta ongelmaksi. Eihän ylipaino ei ole sairaus! Eikä jokainen lihava ole sairas tai edes yleistettävän kipeäkään. Hoikkuus ei takaa terveyttä eikä terveellisyyttä (houkille ei anneta painoa). Nämä näkökulmat sivuutettiin uutisoinnissa täysin. Kuten aina. Painovaino on arkinen tosiasia. Siitä eilisessäkin uutisoinnissa oli kyse.

Terveyslipulla ajeltiin pitkälle: ylipaino kuormittaa terveyspalveluja, lisää kuluja ja rapauttaa kansantaloutta. Tilastot kertovat. Minä olisin kaivannut uutista näistä puhuvista tilastoista! Suulaan histogrammin pylvästelemään kuka tilasi kyseisen tutkimuksen, mikä oli laatijan sidosryhmä, ammatillinen tausta ja työpaikka. On syytä huomioida, että tutkimustulos on aina tulkinnallinen. Taulukkouskovaisten maassa suomalaisten ylipainon on tilastoitu lähteneen laskuun. Suomi ei siis olekaan räjähdysmäisesti lihova maa. Tätä olisi voinut rummuttaa koko päivän. Olisi ollut tuoreempi juttu kuin valtakunnallinen laardijahti. Merkillistä, että on olemassa ns. normaali- ja alipainoisia ihmisiä, mutta vain ylipainosta tai lihavuudesta kärsitään. Voin kertoa, ettei tämä pullavan elämä kärsimystä ole.

Asiaan kuin sen vierustaan löytyy asiantuntija. Hyvin harvoin asiantuntija on aidosti asiaa tunteva. Lihavuustutkija on yleensä se paikan kuivettunein tyyppi. Hän, joka huolestuneisuuden tai talouden näkökulmasta kertoo oman asenteellisuutensa asiana. Terveyshuoli on vain peiteltyä painostusta ja terveystalous syyllistämistä. Miksi uutisoida terveysriskeistä? Eihän terveys ole riskitekijä. Ylipainolle löytyy kovin vähän ymmärtäjiä. Sitä minä en ymmärrä. Ei ole epätervettä olla lihava. Epäinhimillistä on asian vääristäminen sellaiseksi. Ei henkilövaa'alla voi mitata ihmisarvoa!

Mietin, uutisväännön välipalana, jos kouluterveydenhoitajan vastaanotolle tulee lapsi tai nuori, joka on joko lievästi ali- tai ylipainoinen. Kumman haasteeseen hoitaja puuttuu hanakammin? Kummalla lapsista on ongelma, kummalla taas ruumiinrakenne? Kumman kohdalla terveyspoliittiset valistusaatteet valjastetaan koskemaan koko perhettä? Kumman koululaisen vanhemmat ovat suurempia syyllisiä? Kumpi nuorista saa ravintoneuvontaa? Aivan! Aina vaan, alati ja taatusti se kasvukäyrän osoittama tukeva. Villasukkaperspektiivistä väitän, että alipainoinen saa laihtua hyvinkin luisevaksi, ennen kuin hänen ongelmaansa puututaan. Laihuushan on eräs ulkonäkökriteereistä, joita ymmärretään sairaanloisuuteen saakka. Ilman kattavia syömishäiriöisten hoitopaikkoja. Ihmispaino on politisoitu.

Taasen, ikuisena uppopalloaiheena, esiin nostettiin ylipainoisille osoitetut terveyskeskusmaksut. Korotettuina. Hämmennyin, kuinka näin epäkorrekti aihe sai taas mediatilaa! Käsittely lähentelee jo ihmisoikeusasiaa. Olisi yhtä asiatonta vaatia ikäihmisiltä, korvatulehduskierteessä olevilta lapsilta, sokeilta, työuupuneilta tai pyörätuolin käyttäjiltä korotettuja terveyskeskusmaksuja. Hekin ovat syyllisiä omaan tilanteeseensa. Vanhukset eivät ole suostuneet kuolemaan, lapset pysymään terveinä, sokeat katsomaan eteensä, uupahtaneet lopettamaan velttoiluaan ja pyörätuoleille tarvitaan kalliita ramppeja. Korrektiako?! Ei ole. Millä perusteilla vain liikalihavien (kuka saa määrittää liiallisuuden rajat?) kohdalla suurin osa ihmisistä vaikenee? Toimimattomuudella hyväksytään asennekierouma.

Osa suomalaisista katsoo kansalaisvelvollisuudekseen, äänestämisen sijaan, osoittaa toiselle hänen painonsa tai hyvinvointinsa rajat? Miksi? Ei ainakaan demokratian tähden. Olen puntaroinut asiaa. Vastausta ei löydy vaa'asta eikä sen kielistä. 'Difficile est saturam non scribere -Vaikeaa on olla kirjoittamatta satiiria'. Runoilija Juvenaliksen sanoin myös minä katson epäoikeudenmukaisuuden olevan niin suurta ja sietämätöntä, että en kerta kaikkiaan voinut vaieta. Välinpitämättömyys ei ole selitys.

Liputan vapaaehtoisen painonhallinnan ja -pudotuksen puolesta. Kaikenkokoisten oikeuteen olla olemassa. Solidaarisuutta saa ainoastaan pluskoossa! Toivon jokaiselle itsensä kokoista elopainoa. Painoa, joka saa elää, ja joka sen vuoksi tuntuu painottomalta. Hyvinvointi on painoluokatonta. Ehdottoman myönteinen uutinen.

Puhtaasta ilosta

Toukokuuta toverit ja muut simasuut!
Vuoden viides virittelee alkutahtejaan... Huimaa tämä ajan juoksu. Touko sanana viittaa kasvavaan, joten hyvässä vuosikasvussa ollaan.

Minä ja muurahaiset... Ne kipittävät nurkanvaltaajat ovat olleet riesana koko kevään. Ei, en suostu myrkyttämään omaa elinpiiriäni, joten kotikonsteilla mennään. Keinot on monet, sanoi savolaislammas, kun pyykinpesujauhetta jalkalistan väliin tiivisti. Helpommallakin pääsisi, mutta kuka nyt niin tekisi? Jonkun Taina Tietäväisen tietolaarissa värähti. Tiedetään. Tottahan toki pesujauhekin on myrkyllistä. Liiallisesti annosteltuna tai sisäisesti nautittuna. Ei täällä, ei vappunakaan. Muurahaiset vastaan lammas -elintilapelissä minä johdan 300-0 (tai 300-love, jos pallottelemaan ryhdymme). Vappuhulinani olivat tässä.

Pyöritään esipesuohjelmalla eteenpäin. Eräille talous- ja hygieniatuotteet ovat muodostuneet elintarvikkeiksi (juu, te wc-paperin gourmetkäyttäjät). Oikeaa ruokaa on lupa syödä! Nenäliinapakettien kylkeen olisi syytä lisätä tarkentava teksti, ettei tuote ole suunnattu syötäväksi. Toimisi myös pyykinpesujauheessa. Kuurataan aihetta hieman lisää. Jos kuvitteellisessa Fatless -lehdessä kirjoitettaisiin, hipless yhteisössä välähtäisi tai valtameren takaa pyöräytettäisiin varmana tietona, uusin/ tehokkain/ timmistävin/ tositeeveistävin painonhalveksintakeino, olisi jokaisella ajantasaisella pesujauhesmoothie alahuulen alla. Someistettuna. Lipeällä bikinikuntoon! Kunnon pesunestetankkaus ja valkaisevaa voimajuomaa kehonhuoltoon. Pillillä tiivistettä ennen tehotreenejä. Jokaisella täytyy olla käteen imujuurtuneena se tiskiainepullo. Tankinkokoiset tosiruumiistajat luottavat äärikeinoihin -kuten aina. He nappaavat konetiskiainetta. Ei oo muuten omoo. Ommoo o. Persoonavalmentajat päihittävät yksilöllisyyden pesten ja lingoten. Vaan kenellä on tehokkain läskin huuhteluohjelma?

Terveysasemat täyttyvät ponnaripörriäisistä. Ruokatorvet vaahdoten. Olo on ehdottoman puhdas, raikas ja tahraton, mutta... Juostessa hieman kuplii, haittaa askellusta. Fosfaatit estävät ehdottomasti rasvakertymät, mutta... Poistaa myös pintajännityksen aivokalvoilta. Kalkkisaostumat luiden pinnalta irtosivat, mutta nyt nilkka näyttää sivusuuntaan. Kyllä tensidi treenarin tiellä pitää! Pari painojulkkua (ja se pakollinen poju) julistavat huulet jauheessa, kuinka kaloriton pesuohjelma on avannut uuden kanavan elämään -ja ohutsuoleen. Kehonkuva näyttää elottomalta, mutta sehän on puhdasta iloa ilman lisäkiloa!

Puolen vuoden jälkeen myös mammakaistoilla heräillään. Kiivas keskustelu alkaa: tiivistettä vai pesupähkinöitä? Viedäkkös töihin sensitivesuopavuokaa vaikos tuoksutabletteja mikroateriaksi? Vanhemmat kilohaikarat aivopesevät nuorempiaan ylipainoluokkien tahrallisuudesta. Hetki huulilla, eikä lähde edes korkeissa koulutuslämpötiloissa. Tiedostavin käyttää vain sappisaippuaa. Kuuriluonteisesti. Kahviloista saa pesusoikoittain ylihintaista pulverichaita. Tee on tasapaksuille. Peruskansalaiset kahmivat halpispesuaineet ja aletuotteet hyllyiltä. Loppuu se hyllyntä. Metsäkylien Maurit& Martat laittavat viimeinkin liikalihansa likoon. Muutama terveysaasintuntija pulputtaa soopaa aamuohjelmissa. Oi, tätä tervehenkisyyden tuoksua!

Totisena ihmettelen, miten, milloin ja miksi aidon ruoan syömisestä on tullut näin vaikeaa?!

Elämää on, joten harkintaa on turha harventaa. Juhlistan puhtaan järjen käyttöä hapankorppu huulessa. Vapun jälkeenkin.