Asiaa on ja aiheissa löytyy

'Ave -Terve'!
Heissan eläväiset tai muuten vain elossa olevat! Tervehdin teitä keskeltä viikkoani. Asiaa on ja kumpuaa se suoraan minuuden lähteestä: omasta navastani. Teitä on informoitu.

Syksy... se on jo täällä ja minusta näkee sen! Voisin kirjoittaa loputtomia onnen ja autuuden tarinoita siitä kuinka kesä on jäänyt taa. Taivas, kun ihminen voi olla vuodenajasta onnessaan! Syksy -sopii minulle.

Olen huomannut, että elämme todella suuressa muutospaineessa tai -prosessissa. Tuntuu kuin jokaisella elämänalueella kävisi joku kuhina, vanhan murrospuhina. Perusrutiinit nitkuvat, tutut arkikuviot eivät enää istukaan, yleisoleminenkin on erilaista. Tämä on oikeasti hämmentävää. Teinistä perin juurin positiivista, minä seniorilampaana kiristän vähän huivia. Noin niin kuin tavan vuoksi. Huvinsa siinäkin on. Onon.

Gradukin (se elää sittenkin!) on saanut ilmaa alleen. Kävin aikatauluttamassa tekoprosessia, yleisnäkymiä sekä toimintaohjeistoa. Sain kuulla olevani ilahduttavan pirteän näköinen. Just ja joo. Putte -possu pisteli paksuja poskistaan! Halusin olla vakaasti etenevä wannabeakateemikko. Sain saavillisen pirteyttä koivilleni. Kengissä litisee. Varsinkin Väittelijän seurassa huomaan todellakin olevani se miksi minut on koulutettu. Olen laajan oppimäärän sisäistänyt pilkun kaveri, joka nylpyttäen jaksaa hioa taustateorioiden vaikutusta laajempaan tulkintaan. Ja se tulkintahan taasen... Yskin varastokirjallisuutta. Olokaa silti huolettomat, kyllä minä savolaisena alati pysyn!

Syksy lisää sisäisiä kierroksia eli kesäinen sohvalahna (määä) tuntuu hiutuvan jonnekin kaakon suuntaan. Olen maalannut tovi takaperin meille uuden olohuoneen taulun. Se on harvinaisen intensiivinen, syvä sekä epälammasmainen. Pidetään! Olen periaatteilla pyörivä olevainen ja eräs ydinajatukseni on, että taiteen seinillämme tulee olla aitoa (aidon määrittäköön jokainen omassa tunnossaan). Aitoon, ostettuun, taiteeseen ei Kela anna liikaa hihnaa eli meidän taide täytyy luoda itse. Niin ollaan tehtykin ja visuaalisesti on toiminut!

Havahduin muutama päivä sitten siihen, etten ole piirtänyt aikoihin. Tuntui kuin elinvoimasta olisi napattu pala! Inspiraatio kyti& savusti jossakin aivon lohkossa. Sain tanskalaisen Björn Wiinblad'in hurmaavista töistä lopullisen kipinän. Liekitettyä lammasta bambupaperin kera! Tein paratiisimaisen tussityön, jonka eilen kehystin. Kuva oli jo ennen syntymäänsä saanut paikkansa sänkyni yläpuolelta. Istuu loistokkaasti! Tämä on tätä syksyä minussa...

Jaksaisittekos vielä vähän? Hjyvä!! Hämmästytin mm. Siskoni ostamalla itselleni uimapuvun (onhan kesä jo ohi -ihan loogista). Vaatii hieman ponnisteluja nähdä savolainen lammas, määää, norppana lammikossa. Vaan totta o! Toinen pureskeltava ostospalanen oli uusi mekkoni. Jep, hankin itselleni, vastaisen varalle, pikkumustavalkoisen. Ihmeestä/ kuvasta puuttuisi enää cocktaillasi tai -tilaisuus, sillä nutturankin olen löytänyt! Vetelen tukka tötterön sijaan nutturalla jajaja... eyelinerit silmissä! Astuin ulos laatikostani. Kokkeilkaa työkin! Ei tämä ole niin vakavaa etteikö voisi entiseen palata. Totuuden nimissä on sa(u)nottava, etten minä nyt joka päivä viitsi kissaviivoja silmänurkkiin piirrellä. Olenhan minä sentään minä ;) Ytimeltään ytimessä.

Ettäs näin. Päästän teidät nyt jutuistani. En voi luvata, että ensikään kerralla päästäisiin suurempiin ymryröihin kuin oma napani. Pidän tapani \o/

Elämän viemää

Eloa!
Minulle on kertynyt asiaa yli omien äyräiden, saumat ratkeavat ja kopasta loppuu laidat. Voisihan asiaan jo päästäkin eikä vain lämpimikseen ympyrää juosta. Puhkun pomppivaa porinaa pihalle.

Koneeni on ollut joka toinen päivä irrallaan ympäröivästä verkkoympäristöstään. Koneenkäyttäjä on ollut irrotettuna huumoristaan. Soitettuani kolmesti viikossa nk. apupöydälle alkaa tässä jo tarjoilut hiipua. En keksi enää yhtäkään kohteliasta ilmaisumurua, jolla vajaan lähiverkkoyhteyden voisi infota eteenpäin. Verkko Virtanen irrota itsesi piuhasta ja tee työsi!! Täällä huudan Minä.

En siis istu omalla koneellani -napinat taasen ovat aivan omiani!

Irtaudutaan arjesta, lennähdetään hattaraan ja väritetään kirjoitusta rosalla. Jookos, kysyi oravalta kookos. Olen, olen, olen yhä vaan niiiiiin sokerihuurteisissa askelissani Väittelijän kanssa, että karppaajat putoilevat puista. Asiasta ei irtoa enempää. Siirappi tukkisi nettiyhteyden, hunaja palvelimen ja itse imelyys lukijoiden makuaistin. Kyllä fakta on pretty in pink. Tosiasiassa tämä on asia, joka on liian lähellä jaettavaksi. Roger.

Kuten jo totesin, asiaa on kertynyt. Olen käännellyt gradun kutalettakin todetakseni, että elossa se kurpale on. Professori kertoi poistuvansa omaan ulottuvuuteensa eli tutkimusmatkalle tutkimukseensa. Tois' puol' palloo. Tieto laittoi lampaan laskeskelemaan. Omanapamatkailun loppusummaksi tulee plusmiinustämäonhyväjuttu. Laskutikun päässä on graduni. Tökkii tihrustaa tikkua, jolla on lupa tökkiä akateemista tuotostani. Tuijotusavukseni saan akateemisen Apumiehen. Melkein jei, täysin aneemista mei(naan). Muistutan itseäni, että pidä savolainen sinä vaan katseesi valmistumisessasi. Etteenpäin elämänmeno.

Säästin mehukkaimman suurjutun loppuun. Älkää huolestuko, ette voi arvata sen sisältöä! Lotto tuli jo ja ensi viikon arvonta ei koske asiaani. Meillä on uusi sohva!!! Maankuori ei halkeillut, lehmät eivät lentomatkailleet eikä kukaan kansanedustaja syönyt hattuaan. Tosiasia omasta kotisoffasta on, että se meillä!!! Chesterfield antaa haaveiluttaa itseään, mutta... Uusi, uljas, ultratyylikäs nahkasohva on ostettu, kotiin kannettu sekä oivalliseksi istuttu. Että voi omistamisesta tulla onnelliseksi (selkärankakin huokaa hallelujaa)! Nyt meillä on ihmisystävällinen olohuoneistuin. Ylistys kesätöille!

Huonekalukauppiaat hoilaavat ostosvirttä liian aikaisin. 'Nil durare potest tempore perpetuo -Mikään ei voi kestää ikuisesti'. Hahaaaa! Voipas, meidän soffa!! Legenda (en puhu Dannyn tupeesta) elää edelleen. Sen kalmoistuimen elinkaari on tosiaan sidoksissa pohjoiskorean henkilökulttiin. Ei haihdu milloinkaan. Piinapenkin halusi (vapaaehtoisesti -huomioikaa siellä ihmisoikeuskerhoissa) tutun tuttu. Tiesi mitä sai ja halusi sen silti. Masokismi tuntuu toisten nahoissa herkemmin kuin toisten. Divaanisoffamme, tuo kirotuista istuimista kanto viimeinen... Lentäen lähti olohuoneestamme. Ilokseni totean ettei tule ikävä!

Jään hymyilemään. Toivon, että teillä on syytä vielä leveämpään virneeseen!

Näin tässä nyt kävi

Viikko on vierähtänyt. Paljonpaljonpaljon on tapahtanut. Minä olen ollut hiljaa, koska...

Minulla on yhtä aikaa sekä kylmä että kuuma.
Pitelen käsissäni paljoa ja silti kädet ovat voimattomat.
Kuulen vain toisen sydämen lyönnit ja pienimmänkin tuulen ympäröivissä puissa.
Katselemme samaan suuntaan, puhumme samaa kieltä ja olemme ääneti.
Olen niin harvinaisen hämmästynyt ja silti aivan varma.
Niin tukevasti paikallani leijaillaksini ilmassa.
Minun käsiini on piirtynyt toinen ihminen enkä enää tiedä mitä viittoilen.
Sulkisin silmäni ellei tämä olisi totta.
Huokailen, koska kaikki ei mahdu sisimpään.

Minä tiedän. Ei sanota sitä ääneen, ei ihan vielä. Ei ole mihinkään kiire.

Työn tuoma eläväinen

Tervehdin teitä!
Olen tehnyt paluun omaan arkeeni. Autuasta!

Enhän minä nyt vielä ole sorvistani valoa sammuttanut, enhän toki. Jatkan tämän viikon töiden viemänä. Minua ei pelasta edes Rhett Butler -dammm! Ensi viikolla voin kiltteillä ja huutaa Mel Gibbonin kera vapauttani. Kuitenkin se lysti on vasta ensi viikolla.

Sitä ennen ajelen taas paikallisbussilla pitkin pitäjää. Päin honkaa ajaa vain kuski. Minä en kuulu kalustoon, vaikka viikkovisiitit viestittävätkin toista virttä. Sitten voin jättää työreitin rauhaan. Sijainen suistuu seesteisyyteen. Ensi viikolla.

Nyt olen työputkesta ulos ponnistanut uuden uutukainen vapaustaiteilija. Vapaus on valintojen mahdollisuuksia. Peilistä ikäväkseni kurkkii työn viemä ja koin syömä naama. Pärstä, jolle voi antaa vapaalipun Silmäpussilaan. Omanihan tuo naama ei voi olla, koska minähän olen todella hurmaava olento. Aina, heti herätessä sekä univelkaisena. Arki-ilmestys, johon ei kykene ajan hammas eikä stressin pitkät varjot. Oih -on ihanaa selittää todellisuutta tainnoksiin.

Olo on kuin kissan kantamalla maamyyrällä -jahdattu, jyrsitty ja kotiin kiikutettu. Piristääkseni eloa ja vapaapäivää humputtelimme. Kiersimme kaupoilla, etsimme koulutarvikkeita ja kahveilimme kiireettä. Löysin istuvat farkut, hyväntekeväisyyskassin, mekon sekä pohjan ostoaikeille. Loput säästetään uuteen sohvaan. Jippii!

Eli elossa ollaan huusi mummo arkun takaa. Samaa huhuilen minäkin. Vappaus!!

*
Vinkkaus:
Työtahti ei antanut tilaa lueskeluille, joten vinkkaan kirjaa josta on iloa selailtunakin. Tuija Vertaisen ja Riitta Niskasen toimittama Kuusenoksa ja lukinlanka: sata vuotta jugendtunnelmaa -kirja on aikamatka vuosisadan taakse. Opus esittelee tyylisuuntaa monesta näkökulmasta, eri taitelijoista käsin ja Lahden kaupunkia sivuten. Arkkitehtuurin, kulttuurihistoria ja kaiken kauniin ystäville. Aikansa voi sijoittaa vaikka näin ihaniin tunnelmiin.