Hi!
Täällä Savolainen Sheep ja Maailmanlaita.
Keskiviikon kunniaksi voisi keikuttaa venettä. Pidemmällä kaavalla. Toisekseen minä heräsin poliittisena eläimenä, joten arvata saattaa kirjoitelmani aiheen. Lähdettekö mukaan? Minulla on silmälasit.
Aamun uutisissakin on kummasteltu sosiaalisessa mediassa esiintyvää presidenttiehdokkaiden mustamaalaamista ja loan heittoa leiristä toiseen. Politiikka on tunnepeliä. Asiat tahtovat tallautua säikähtäneen lauman jalkoihin. Maallemme valitaan uutta keulakuvaa. Ehdokkaita on kaksi. Molemmat ovat miehiä, koulutettuja, kaupunkilaisia, kokeneita poliitikkoja, eurooppamyönteisiä, naimisissa, puolisot ovat huomattavasti nuorempia... Ehdokkaathan ovat kuin kaksoset! Sekö se tässä niin hiertääkin? Samankaltaisuus.
Keskustelupalstojen perusteella ykkösaihe on sen toisen homous. Toissijaisesta yksityisasiasta tehdään vaa'an kieli. Kukaan ei ole syyllistynyt rikokseen puolisoitansa valitessaan. Makunsa ja mieltymyksensä jokaisella. Homous on poistettu sairaus- sekä rikosrekistereistä jo pari vuosikymmentä sitten. Silti tämä asennekapula kolisee rattaassa jos toisessakin. Ihmettelen vain, voiko äänestyspäätös olla poliittinen, jos sen edellytys on kanditaatin seksuaalinen suuntaus? Näköjään voi. Valinta on vapautta. Minä haluan pitäytyä kuitenkin jossain painavemmassa. Olen myös suuresti yllättynyt, että eräiden mukaan pätevä voi olla vain yhteen suuntaan kallellaan. Päteväksi tekee juuri se tietty kallistus. Ja toisella puolen kenttää, se samainen kulma keskilinjasta on pätevää. Tuumin nyt tätä.
Ilahduin kovasti, kun perheraamatutkin on kaivettu hyllyistä. Nyt niitä tutkitaan ahkerasti. Presidenttiehdokas on homo -Jumala auta! Onneksi sukukaappini ovi on lukollinen -Jumalan kiitos! Raamatusta löytyy puolustus, perustelu tai tuomio asiaan jos kolmanteenkin. Muttei lähimmäisenrakkaudettomuudelle! Raamattua voi jokainen lukea, sitä saa jokainen tulkitakin. Raamatun asiallinen tulkinta ei ole pitopöytä -tilkintää. Otetaan pala tuolta, toinen täältä, kolmas kannen takaa ja kasataan sitten oma julistus. Metsään meni ja pahkat perään! Omia puusilmäisyyksiä julkistetaan kiistattomina faktoina, totuutena tai oikeutena. Julistaa voi vaikka omasta navasta. Tulkinta vaatii hieman enemmän. Nämä asiat sekoittuvat helposti. Sekoittuessaan monelta sekavalta lähtee näpeistä se ensimmäinenkin kivi. Näin loka lentää ja lika kiertää.
Nykivin selitys äänestää ei-homoa on Suomi -kuva maailmalla. Suomi on kärkisijoilla alkoholikuolemissa, lähisuhdeväkivallassa, masennuslääkekulutuksessa, ruoan hinnassa, kasvavassa eriarvoisuudessa... Miten tässä taustavalossa voi alleviivata Suomi -kuvan eroosiota miesparin toimesta? Eipä ymmärrykseni yllä ihan tuolle oksalle. Minä olenkin hetero, asuntoni on kooltaan potero, tyhjä on luinen komero ja otsaan ottaa ilkeämielinen lokero, johon sijoittaa toinen ihminen. Homeros huomasitkos, runoilemaan lähti sun sombreros?
Hapettomissa sfääreissä leijutaan myös, kun ennustetaan (toisilla on oikein tietoakin) homouden lisääntyvän maassamme. Presidentin myötä. Kausi-influenssan sijaan nyt valtioon iskisikin epidemiallinen seksuaalivähemmistösuuntaus. Voi veljet ja leppikset sentään! Samalla taantumuksen logiikalla voisi päätellä, että jos kansakunnan kaapin päälle äänestettäisiin Vekki Naamasto, poskipainanteet tarttuisivat kuin kolera. Naamakirjasta kurttukirjaksi! Äly hoi, jätit jo!
Sen toisen leirin leiriläisten kiukun kulmakivi tuntuu taas olevan raha. 'Pecunia non olet -Raha ei haise'. Tuoksahtaako vihreänä, kompostoituna tai kierrätettynäkään? Kolikon voi viedä nenän alle ja nuuhkaista. Ei haise, mutta rahalla voi haistatella. Muhkea kamppanjarahasto antaa tilaa, näkyvyyttä ja huomiota. Todisteet ovat jokaisen nähtävillä ja katsottavissa. Jos Saukilla on entisenä investointipankin johtajana osaaminen lompakossaan, niin mitä siitä. Tai jos hänen heteroisuutensa taakse on asettunut jonoksi pääomasijoittajia tuohuksineen, niin mitä siitäkään. Käsi toisen taskulla siellä ollaan. Niinpä! Se on fakta, että perästä se kuuluu heterollakin. Tiliä täytyy tehdä jokaisesta lahjoituspennistä ja -kumarruksesta. Olipa suuntaus minkä suuntainen tahansa.
Löysin vielä yhden närästysaihion aiheesta. Tämä on arkitörmäys poliittiseen perusteluihin. Kysymys ketä äänestät ja miksi? -Vaimollista. Selityksenä on "ettei Linnan juhlissa voi olla vieraita kättelemässä kahta miestä". Ahaaaa-aa!?! Jäi minulta nyt oivaltamatta. Mikä tuon perustelun pohja on? Linnan juhlissa ennakkoseulotuille vieraille kämmentä ei voi tarjota kuin mies ja nainen. Ahaaaa-aa!?! Jäi edelleen avautumatta. Mitä jos Saukin rinnalla (tai ehkä nyt kumminkin vierellä) olisikin nykyisen Pennin sijaan esim. thaimaalainen Yen-Nih? Samalla 29 vuoden ikäerolla. Olisiko edelleen yhtä toivottua ravistaa tuontivaimon rannetta vai nytkö iskisi rasismi tällekin puolen vakoa? Missä menisikään kansan mielikuvissa että asenteissa heteropressan naimaraja? Koko kansan presidentti vaiko vaan Suomen valkoisen kansan?
Ojennetaan nyt tasavaltalaista tassua. Hyvää keskiviikkopäivää ja tervetuloa blogiini! Tämä oli välipala kättelyjonoa odottaville. Seuraavaan. Seuraa vaan!
Ahtaimmille "oikeamielisille" haluan itsekin julkiuskovaisena huomauttaa, että ei ne Linnan juhlat mikään taivaallinen tapahtuma ole. Olen katsellut televisiosta. Hyvin harva noihin karkeloihin pääsee pelkän uskonsa voimalla. Ehkä ainoana bestikseni Pälvi. Useimmat ovat siellä Pakko päästää sisään -listalta taikka Harvat ja harvenneet -laarista. Taivaslippu on useammalle todellisempi kuin kutsu nurkkavaltion koulutanssiaisiin. Jumalan ja pyhän Pietarin tavoittaa todennäköisemmin muualta kuin tanssilattialta. Älä siis huoli herra T/pee Hattarainen! Kutsu Linnaan ei ole synonyymi taivaspaikalle, vaikka moni sen sellaiseksi mieltääkin. Ei vaikka molempien portilla kaksi miestä toivottaisikin tervetulleeksi!
Äänestäkää nyt ihmeessä mieleistänne ehdokasta! Avaria ajatuksia, arvoja, asenteita ja arkea ihan jokaiselle!
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
maanantai 23. tammikuuta 2012
Ääni ja oikeus
Maanantaita!
Luistellaan kaltavalla pinnalla ja turistaan poliittisia. Suuttukaa tai muuttakaa. Valinta on vapaa ja valintatalosta saa ruokaa. Äänestetään kuitenkin vasta myöhemmin tällä viikolla.
Käytittekö te äänioikeuttanne vain menikö piirroshahmotelmiksi? Tämä oli puhdas retorinen utelu. Vaalisalaisuuden verhon takana saa olla. Sieltä kukaan ei etsi. Aloin fundeeraamaan, että aika äänettömästi minä toimin siellä ennakkokopissa. Ei siellä ollut torvia, ei mikrofoneja eikä äänentoistolaitteita. Pientä rapinaa lähti lyijykynästä paperilla. Hiilijälki selluloosan pintaan. En saanut meteliä aikaan, eikä se ollut tarkoituksenikaan. Puhdas ääni puhtaan asian puolesta. Määä-ä olen puhunut ja numeroinut.
Silti annoin "ääneni". Koputtelen muistini aaltoilevia kerroksia. Muistelen, että jo raamatullisella ajalla kuninkaat oli tapana valita huutamalla. Kansa huusi itselleen tuoreen kuninkaan. Aika, olosuhteet ja yhteiskuntarakenteet eivät mahdollistaneet periytyvää kuninkuutta. Se ei vielä ollut tietyissä geeneissä.
Joka tapauksessa 'vox populis -kansan ääni' teki äänestämisestä konkretiaa. Suurimman mölyn aikaan saanut ryhmittymä (tämä siis jo ennen persuja!) mahdollisti äänyvyöryllä ehdokkaansa kuninkuuden. Silloin jokainen kurkku soi suorana ja todella jäntevät äänihuulet erottivat voittajat nukkuvista. Kansa ei vain äänestänyt, vaan käytti ääntänsä. Wau! Tänään saman äänivyöryn aiheuttama metakka voi kiihkeimmillään aiheuttaa paperiviillon. Ääntenlaskenta voi yltyä veriseksi paperin pinoamiseksi. Se on se sivistys, joka tukkii kurkunpään. Taikka liian kireä kampaus, ehkäpä liian suuri denierkerroin... Hymyilen nyt vienon kireästi -pääni on hiukan kallellaan.
Nykyisistä äänioikeutetuistakin suurin osa valjasti aattensa, mielipiteensä tai vastavoimansa ehdokkaansa puolesta. Eräät torpatakseen jonkun toisen nauravan nakin poliittisen matkanteon. Läpimenneiden ehdokkaidan juhlintaa katsoessani huomasin, että vain toisissa juhlissa käytettiin oikeutettuja ääniä! He puhalsivat kanditaattinsa ehdokasjalustalle kansan huudettavaksi. Mitenkä tässä nyt näin kävi? Toisella puolella kenties helmet estivät ilman kierron ja juhlapuhurin? Hmmmmmm. Minullahan ei ole mitään koruja vastaan.
Minä en politikoi. Minä vain teen havaintoja. Ja käytän taas numeroidun ääneni. Me voimme, saamme ja pystymme huutamaan itsellemme lähes kuninkaan. Prinssit ovat jo postereissa. Arvaattekos minkä väriseen laariin tämän huhuilijan ääni tipahtaa? Elämä on arpapeliä, jossa värisokeatkin voivat veikata. Minä taas päätän päättää poliittisen kirjoittelun tähän pisteeseen. Piste.
Vinkeää sekä rojalistista viikkoa kaikille!
Luistellaan kaltavalla pinnalla ja turistaan poliittisia. Suuttukaa tai muuttakaa. Valinta on vapaa ja valintatalosta saa ruokaa. Äänestetään kuitenkin vasta myöhemmin tällä viikolla.
Käytittekö te äänioikeuttanne vain menikö piirroshahmotelmiksi? Tämä oli puhdas retorinen utelu. Vaalisalaisuuden verhon takana saa olla. Sieltä kukaan ei etsi. Aloin fundeeraamaan, että aika äänettömästi minä toimin siellä ennakkokopissa. Ei siellä ollut torvia, ei mikrofoneja eikä äänentoistolaitteita. Pientä rapinaa lähti lyijykynästä paperilla. Hiilijälki selluloosan pintaan. En saanut meteliä aikaan, eikä se ollut tarkoituksenikaan. Puhdas ääni puhtaan asian puolesta. Määä-ä olen puhunut ja numeroinut.
Silti annoin "ääneni". Koputtelen muistini aaltoilevia kerroksia. Muistelen, että jo raamatullisella ajalla kuninkaat oli tapana valita huutamalla. Kansa huusi itselleen tuoreen kuninkaan. Aika, olosuhteet ja yhteiskuntarakenteet eivät mahdollistaneet periytyvää kuninkuutta. Se ei vielä ollut tietyissä geeneissä.
Joka tapauksessa 'vox populis -kansan ääni' teki äänestämisestä konkretiaa. Suurimman mölyn aikaan saanut ryhmittymä (tämä siis jo ennen persuja!) mahdollisti äänyvyöryllä ehdokkaansa kuninkuuden. Silloin jokainen kurkku soi suorana ja todella jäntevät äänihuulet erottivat voittajat nukkuvista. Kansa ei vain äänestänyt, vaan käytti ääntänsä. Wau! Tänään saman äänivyöryn aiheuttama metakka voi kiihkeimmillään aiheuttaa paperiviillon. Ääntenlaskenta voi yltyä veriseksi paperin pinoamiseksi. Se on se sivistys, joka tukkii kurkunpään. Taikka liian kireä kampaus, ehkäpä liian suuri denierkerroin... Hymyilen nyt vienon kireästi -pääni on hiukan kallellaan.
Nykyisistä äänioikeutetuistakin suurin osa valjasti aattensa, mielipiteensä tai vastavoimansa ehdokkaansa puolesta. Eräät torpatakseen jonkun toisen nauravan nakin poliittisen matkanteon. Läpimenneiden ehdokkaidan juhlintaa katsoessani huomasin, että vain toisissa juhlissa käytettiin oikeutettuja ääniä! He puhalsivat kanditaattinsa ehdokasjalustalle kansan huudettavaksi. Mitenkä tässä nyt näin kävi? Toisella puolella kenties helmet estivät ilman kierron ja juhlapuhurin? Hmmmmmm. Minullahan ei ole mitään koruja vastaan.
Minä en politikoi. Minä vain teen havaintoja. Ja käytän taas numeroidun ääneni. Me voimme, saamme ja pystymme huutamaan itsellemme lähes kuninkaan. Prinssit ovat jo postereissa. Arvaattekos minkä väriseen laariin tämän huhuilijan ääni tipahtaa? Elämä on arpapeliä, jossa värisokeatkin voivat veikata. Minä taas päätän päättää poliittisen kirjoittelun tähän pisteeseen. Piste.
Vinkeää sekä rojalistista viikkoa kaikille!
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Kalajuttu
Heissuli vei ja hellät tunteet!
Lause on enoni suosikkihokema jo 1970 -luvulta. Aika kultaa muistot, mutta kuuloluut hankautuvat virttyneistä sutkauksista. Peruutetaan kuitenkin takaisin tähän hetkeen.
On lunta tulvillaan nyt raikas talvisää... ja hyvää uutta vuotta! Eiei, ei hätää. En ole totaalisesti pipahtanut mopon selästä. Toivottelen kiinalaisittain onnekasta Lohikäärmeen vuotta jokkaiselle! Aasiassa aloitellaan uutukaista kalenteria vasta nyt -ne onnelliset. Heillähän tahmea tammikuu on jo melkein eletty ;). Voikin startata suoraan helmikuun kynnykseltä. Oi!
Laitan näin tuoreen alun ja sunnuntain (vaikka esim. katolisilla kalapäivä on perjantai) kunniaksi lauselle pienen kalajutun. Sintti kirjoitukseksi, mutta täyttä totta. Ei nosta elohopeaa, eikä jätä haavia auki. Ilo kirjoittaa siitä, kuinka makumaailmaakin avartavaa on luopua kuivahtaneesta ennakkoluulostaan. Vesille!
Listasin muutama kirjoitus sitten itselleni aktivointilistaa. Siellä oli tuore kalakin. Olin täysin vakuuttunut, että se on se kohta joka varmasti jää toteutumatta. Epätodennäköisesti toteutuessaan (hahhahhauki) jää ehdoitta listani hännäksi. Siimatta näin. Hännän alla antihuippuna olisi enää asenteeni kalailuun... Arki yllätti! Ostimme tuoretiskiltä vielä sätkivän palan lohta (nahka ja ruodot kuuluivat hintaan), perkasimme sen ja valmistimme fisukastiketta. Teinillä viledat käsissä, minulla asennoituminen nenässä. Jos kalan maustaa (huom. ei tainnuta!) jeeralla, chilillä ja korianterilla, ei voi kuin todeta: Hyvvee!! Olen peitonnut yhden ennakkoluuloni. Kotipuolessa nääs kalat, poikkeuksetta ja joka taloudessa, uivat voissa että smetanassa. Ne fileet ovat vielä sävytettykin aromisuolalla kultaisiksi. Tukkii luontaisen maun ohella myös silmäluomet. Koettu o! Nyt käytännön kokemuksesta vakuutan, että kimpale vonkaletta voi pärskähtää lautaselle tomaattikastikkeestakin. Katiska sentään -ei ole kalavale!
Minä en ole edes einesbloggari, joten jätämme ateriat ja aterimet tiskiin. Kalastelen pääsääntöisesti arkikokemuksia, joten fisuaarioista ei tule tapaa. Ei koukuta. Toivottelen teille hyviä arkisaaliita, auvoisia apajia ja verkon täydeltä vonkaleita!
*
Vinkkaus:
Yhtä epätavallinen kuin kirjoitukseni sisältö oli, on myös elokuvan Hallam Foe päähenkilökin. Nuori Hallam (Jamie Bell) tarkkailee kaikkea ympärillään -salaa. Eksyksissä oleva nuorukainen on vakuuttunut, että hänen äitinsä on murhattu. Ja maailma on kummallinen. Tarkkailemalla toisia saattaa itselle paljastua olennaista myös omasta itsestään. Tämä on draamaelokuva, joka kasvaa päähenkilönsä kanssa. Palkitussa filmissä on lämpimän toiveikas pohjavire. Rakkaus on monimuotoista, erilaisuus on rikkautta ja näkökulma asioihin virkistävän kirpeä. Suosittelen kaikille elämän tarkkailijoille sekä sunnuntaivakoilijoille. Ymmärryksellä.
Lause on enoni suosikkihokema jo 1970 -luvulta. Aika kultaa muistot, mutta kuuloluut hankautuvat virttyneistä sutkauksista. Peruutetaan kuitenkin takaisin tähän hetkeen.
On lunta tulvillaan nyt raikas talvisää... ja hyvää uutta vuotta! Eiei, ei hätää. En ole totaalisesti pipahtanut mopon selästä. Toivottelen kiinalaisittain onnekasta Lohikäärmeen vuotta jokkaiselle! Aasiassa aloitellaan uutukaista kalenteria vasta nyt -ne onnelliset. Heillähän tahmea tammikuu on jo melkein eletty ;). Voikin startata suoraan helmikuun kynnykseltä. Oi!
Laitan näin tuoreen alun ja sunnuntain (vaikka esim. katolisilla kalapäivä on perjantai) kunniaksi lauselle pienen kalajutun. Sintti kirjoitukseksi, mutta täyttä totta. Ei nosta elohopeaa, eikä jätä haavia auki. Ilo kirjoittaa siitä, kuinka makumaailmaakin avartavaa on luopua kuivahtaneesta ennakkoluulostaan. Vesille!
Listasin muutama kirjoitus sitten itselleni aktivointilistaa. Siellä oli tuore kalakin. Olin täysin vakuuttunut, että se on se kohta joka varmasti jää toteutumatta. Epätodennäköisesti toteutuessaan (hahhahhauki) jää ehdoitta listani hännäksi. Siimatta näin. Hännän alla antihuippuna olisi enää asenteeni kalailuun... Arki yllätti! Ostimme tuoretiskiltä vielä sätkivän palan lohta (nahka ja ruodot kuuluivat hintaan), perkasimme sen ja valmistimme fisukastiketta. Teinillä viledat käsissä, minulla asennoituminen nenässä. Jos kalan maustaa (huom. ei tainnuta!) jeeralla, chilillä ja korianterilla, ei voi kuin todeta: Hyvvee!! Olen peitonnut yhden ennakkoluuloni. Kotipuolessa nääs kalat, poikkeuksetta ja joka taloudessa, uivat voissa että smetanassa. Ne fileet ovat vielä sävytettykin aromisuolalla kultaisiksi. Tukkii luontaisen maun ohella myös silmäluomet. Koettu o! Nyt käytännön kokemuksesta vakuutan, että kimpale vonkaletta voi pärskähtää lautaselle tomaattikastikkeestakin. Katiska sentään -ei ole kalavale!
Minä en ole edes einesbloggari, joten jätämme ateriat ja aterimet tiskiin. Kalastelen pääsääntöisesti arkikokemuksia, joten fisuaarioista ei tule tapaa. Ei koukuta. Toivottelen teille hyviä arkisaaliita, auvoisia apajia ja verkon täydeltä vonkaleita!
*
Vinkkaus:
Yhtä epätavallinen kuin kirjoitukseni sisältö oli, on myös elokuvan Hallam Foe päähenkilökin. Nuori Hallam (Jamie Bell) tarkkailee kaikkea ympärillään -salaa. Eksyksissä oleva nuorukainen on vakuuttunut, että hänen äitinsä on murhattu. Ja maailma on kummallinen. Tarkkailemalla toisia saattaa itselle paljastua olennaista myös omasta itsestään. Tämä on draamaelokuva, joka kasvaa päähenkilönsä kanssa. Palkitussa filmissä on lämpimän toiveikas pohjavire. Rakkaus on monimuotoista, erilaisuus on rikkautta ja näkökulma asioihin virkistävän kirpeä. Suosittelen kaikille elämän tarkkailijoille sekä sunnuntaivakoilijoille. Ymmärryksellä.
tiistai 17. tammikuuta 2012
Pätkittyjä löytöjä
Tiistaita toverit!
Aloitetaan, jotta päästäisiin alkua pidemmälle. Etsitään ja löydetään, poimitaan päivä ja katsellaan mitä onkaan tarttunut kopan pohjalle.
Pätkin tammikuisen tahmeaa arkinauhaa piipahtamalla Savossa. Löysin kampaajan, joka tarttui rohkeasti oksasaksiin ja sai kuontaloni kuriin. Pihakoira -look sai haukkuvan lähdön. Se jäi kampaamon lattialle. Tukka oheni, uusia kerroksia saksittiin. Nyt pipo pyörii päässä, mutta voimat ovat tallessa. Teinin kutreja siistittiin hillitysti.
Löysin ihmeen löytymättömäksi jääneet uudet käsipyyhkeetkin. Froteessa on kevään kuulautta nuoruuden raikastamille. Syyssävyjä kypsyneelle. Itsestäänselvästi pyyhkeet löytyivät halavalla. Samasta kaupasta pongahti koriin myös ekohammastahnaa. Halavalla tottakai. Tahnan raaka-aineista yli 96 % on luonnosta. Maku on raikas (sitruuna-minttu) ja pesutulos hollywoodimainen. Pitää hymyn herkässä. Häikäisevän ihastuttava tuttavauutuus.
Teini sai vuoden lisäikää. Vähänlaisesti on vielä ikämittarissa, mutta kierroksia piisaa ja tehoja löytyy. Hän löysi Savonmualta itselleen varatun kasan yllätyslahjoja. Käyttöön, kirjahyllyyn ja kukkaroon. Minä hyytelöidyin nostalgisten vauvamuistojen äärellä. Olemustani kovetetaan pektiinillä, hiusvahalla ja perunajauhoilla. Mitä tästä luonnollisestikin tulee? -Hiihtomaajoukkueen kärkinimi.
Löysin ajatusmaailmaani istuvan presidenttiehdokkaan. Tämä oli työn takana. Äänestin viime viikolla uutta löytöäni. Kuivuneet kuoret, kuivikkeet sekä aatekorput jätän ilolla marsujen omistajille. Perinteisillä vaalikahveilla löysi makuhermoni ehdokastakin mehevämmän toskapiirakan. Njammm! Politikointi on maistuvaa. Toisin kuin mediassa!
Jotain jäi myös löytymättä. Mummoni peruutti alamäessä. Häneltä jäi löytymättä se oikea suunta. Löysimme penkan kautta ojan pohjan. Todistin taas tämäntyylistä ratti karkasi tapausta... Lapiohommiksi meni. Lumen lennätyksen jälkeen työnsimme auton ojasta ja käänsimme sen kohti auringonlaskua. Mummo nappisi nitron kaasuttaen kohti seuraavaa mutkaa. Virtapiikki vanhukseksi.
Löytöretkeilyä inhorealismiin... Taloyhtiössämme on vaihdettu jätekuljetusfirmaa. Uudelta yritykseltä on jäänyt roskakatokset löytymättä, osoitetiedot hahmottumatta taikka ajoreitti on osunut kartan saumakohtaan. Roskat on tältä vuodelta hakematta! Olen varma, että muutama pussi on jo saanut omat jalat alleen. Pari pussia on kyennyt luomaan uutta elämää. Hahmottuu ilman näköhavaintojakin. Yäk!! Säästösyyt ovat aina säästetään järjessä -syitä.
Tässäpä tämänkertainen kertaava kattaus.
*
Vinkkaus:
Tämä tarina voisi melkein olla Savostakin. Jonathan Carroll'in romaani Naurujen maa nappaa mukaansa maagiseen realismiin. Pakkomielteinen opettaja Thomas Abbey lähtee Keskilänteen kirjoittaakseen elämänkerran ihailemastaan kirjailijasta. Kuuluisuuden kotikaupunki osoittautuukin joksikin aivan muuksi kuin peruspitäjäksi. Kirjan juoni on taitavasti polveileva, väreilevä sekä salamyhkäinen. Lopussa on muutama sadunomainen yllätys. Vinkkaan romaania kaikille tusinatarinoihin (tilapäisesti) kyllästyneille.
Aloitetaan, jotta päästäisiin alkua pidemmälle. Etsitään ja löydetään, poimitaan päivä ja katsellaan mitä onkaan tarttunut kopan pohjalle.
Pätkin tammikuisen tahmeaa arkinauhaa piipahtamalla Savossa. Löysin kampaajan, joka tarttui rohkeasti oksasaksiin ja sai kuontaloni kuriin. Pihakoira -look sai haukkuvan lähdön. Se jäi kampaamon lattialle. Tukka oheni, uusia kerroksia saksittiin. Nyt pipo pyörii päässä, mutta voimat ovat tallessa. Teinin kutreja siistittiin hillitysti.
Löysin ihmeen löytymättömäksi jääneet uudet käsipyyhkeetkin. Froteessa on kevään kuulautta nuoruuden raikastamille. Syyssävyjä kypsyneelle. Itsestäänselvästi pyyhkeet löytyivät halavalla. Samasta kaupasta pongahti koriin myös ekohammastahnaa. Halavalla tottakai. Tahnan raaka-aineista yli 96 % on luonnosta. Maku on raikas (sitruuna-minttu) ja pesutulos hollywoodimainen. Pitää hymyn herkässä. Häikäisevän ihastuttava tuttavauutuus.
Teini sai vuoden lisäikää. Vähänlaisesti on vielä ikämittarissa, mutta kierroksia piisaa ja tehoja löytyy. Hän löysi Savonmualta itselleen varatun kasan yllätyslahjoja. Käyttöön, kirjahyllyyn ja kukkaroon. Minä hyytelöidyin nostalgisten vauvamuistojen äärellä. Olemustani kovetetaan pektiinillä, hiusvahalla ja perunajauhoilla. Mitä tästä luonnollisestikin tulee? -Hiihtomaajoukkueen kärkinimi.
Löysin ajatusmaailmaani istuvan presidenttiehdokkaan. Tämä oli työn takana. Äänestin viime viikolla uutta löytöäni. Kuivuneet kuoret, kuivikkeet sekä aatekorput jätän ilolla marsujen omistajille. Perinteisillä vaalikahveilla löysi makuhermoni ehdokastakin mehevämmän toskapiirakan. Njammm! Politikointi on maistuvaa. Toisin kuin mediassa!
Jotain jäi myös löytymättä. Mummoni peruutti alamäessä. Häneltä jäi löytymättä se oikea suunta. Löysimme penkan kautta ojan pohjan. Todistin taas tämäntyylistä ratti karkasi tapausta... Lapiohommiksi meni. Lumen lennätyksen jälkeen työnsimme auton ojasta ja käänsimme sen kohti auringonlaskua. Mummo nappisi nitron kaasuttaen kohti seuraavaa mutkaa. Virtapiikki vanhukseksi.
Löytöretkeilyä inhorealismiin... Taloyhtiössämme on vaihdettu jätekuljetusfirmaa. Uudelta yritykseltä on jäänyt roskakatokset löytymättä, osoitetiedot hahmottumatta taikka ajoreitti on osunut kartan saumakohtaan. Roskat on tältä vuodelta hakematta! Olen varma, että muutama pussi on jo saanut omat jalat alleen. Pari pussia on kyennyt luomaan uutta elämää. Hahmottuu ilman näköhavaintojakin. Yäk!! Säästösyyt ovat aina säästetään järjessä -syitä.
Tässäpä tämänkertainen kertaava kattaus.
*
Vinkkaus:
Tämä tarina voisi melkein olla Savostakin. Jonathan Carroll'in romaani Naurujen maa nappaa mukaansa maagiseen realismiin. Pakkomielteinen opettaja Thomas Abbey lähtee Keskilänteen kirjoittaakseen elämänkerran ihailemastaan kirjailijasta. Kuuluisuuden kotikaupunki osoittautuukin joksikin aivan muuksi kuin peruspitäjäksi. Kirjan juoni on taitavasti polveileva, väreilevä sekä salamyhkäinen. Lopussa on muutama sadunomainen yllätys. Vinkkaan romaania kaikille tusinatarinoihin (tilapäisesti) kyllästyneille.
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Hattiantivatti
Aamua!
Olen ollut hereillä pitkään, valveutunut hieman pidempään. Pitkään valvonut -tuskin koskaan. Ja tämä tammikuu on ollut ihan nihkeä. Aloitetaan nurinat tästä.
'Saxum volutum non obducitur musco -Vierivä kivi ei sammaloidu'. Sanonnan alku ja juuri on kuitenkin kreikankielisessä sananparressa: Pyörivä kivi ei kerää meriheinää. Olen ihan heinettynyt! Rapsuttelen aamukaffen ohella sammalia irti otsastani. Haaa, olen siis mätkähtänyt mahalleni ja jämähtänyt siihen. Totta! Ottakaa, lukekaa ja todetkaa. Olen Kalevalan Antero Vipusen lammasmainen klooni.
Vuoden alku on ollut yleisvaikutelmaltaan harvinaisen tahmea. Fiilis on ollut tillilihamainen. En tiedä mikä nyt liisteröi olotilaa, mielialaa ja yleiskatsausta. Veikkaisin, että kosmos on tervannut arkimononi pohjat. Hiihtäessäni päivästä viikkoon jää vain etanavanat jälkeen -ja narina. Muistan syyttää myös meteorologeja! Vaihtovirtaisia ja virtapiirin ulkopuolisia hattiantivatteja kuuluu useita ystäväpiiriini. Salamointia tässä odotellaan... Uskon, että kevään edetessä saan moottorini kunnolla käyntiin, vauhtia masinaan ja tuulta tuulilasiin. Odotan tätä myös meteorologeilta.
Puuhastelua on kyllä riittänyt, mutta mikään homma ei ole kipinöinyt. Haaleaa on kuin koulun keittiössä. Olen toki etäillyt. Uurastanut tonttuna palkkalouhoksessa. Pää punaisena, lakki mytyssä ja tossut kippuralla. Jöröä. Tarkistaen, arvioiden sekä kommentoiden opiskelijoiden kirjavia kirjallisia tuotoksia. Yhdeksän kuormaa lapioituani, lähettää pomo vielä sen "unohtuneen" täyden kympin. Huumori huumori, miksi minut hylkäsit? Pilkoin tehtävävuoren soraksi. Jauhoin kompastuskivet hiekaksi ja harjasin opiskelijoiden sepelit opintorekisteriin. Siellä ovat, Kela vieköön nyt omansa. Ei ole kaivosmääkijää hakkuun katsominen.
Tempoilen t a a s palkka-asioiden kanssa. Nyt ruuvin kierteissä kihartuu uusin verokortti. Hohhoijaa. Uutukaiset verokortit otetaankin käyttöön vasta seuraavalla maksukaudella. En saanut tietokoppia. Minulla palkkalingossa kieppuu se uusin lipuska. Silppua tulee. Tämä on niitä pieniä asioita, jotka kertaantuvat kieriessään. Lopulta kun möhkäle tavoittaa kohteen (minut), vahingot ovat kattavat. Muutaman päivän viivästys palkanmaksuun siirtää sen tuloa kahdella viikolla. Se taasen viivästyttää laskujen maksua. Että voi olla kuoppaista! Työpalkkionikin tuntuvat olevan sumean logiikan laarista. Palkkasumma on joko kirpun pierun taikka lähes kohtuullisen väliltä. Itse ei voi valita. Tähänkin on varauduttava. Pähkinöinä puunkuoren välissä.
Kitkattomampaa matkaa teille! Otteessa on vaikka takkuaa :)
*
Vinkkaus:
Vinkkaukseni on usean Oscar -palkinnon kahminut The hurt locker. Kathryn Bigolow'in ohjaama elokuva kertoo amerikkalaisen pommiyksikön arjesta Irakissa. Osuvan tarkkanäköinen kuvaus yksilön vastuusta itsestään ja itselleen. Sodan heijastamista kerrannaisvaikutuksista kaikkeen. Elokuva ei rakenna perinteistä hyvä-paha -asetelmaa ja kerronta jättää tilaa katsojan pohdinnoille. Tästä syystä sen katsoikin loppuun. Tarina on painostava, verinen, miehinen sekä todenmakuinen. Tässä elokuvassa oli tavoitettu jotakin olennaista. Pasifisteille, muille rauhaa rakastaville ja elämää arvostaville.
Olen ollut hereillä pitkään, valveutunut hieman pidempään. Pitkään valvonut -tuskin koskaan. Ja tämä tammikuu on ollut ihan nihkeä. Aloitetaan nurinat tästä.
'Saxum volutum non obducitur musco -Vierivä kivi ei sammaloidu'. Sanonnan alku ja juuri on kuitenkin kreikankielisessä sananparressa: Pyörivä kivi ei kerää meriheinää. Olen ihan heinettynyt! Rapsuttelen aamukaffen ohella sammalia irti otsastani. Haaa, olen siis mätkähtänyt mahalleni ja jämähtänyt siihen. Totta! Ottakaa, lukekaa ja todetkaa. Olen Kalevalan Antero Vipusen lammasmainen klooni.
Vuoden alku on ollut yleisvaikutelmaltaan harvinaisen tahmea. Fiilis on ollut tillilihamainen. En tiedä mikä nyt liisteröi olotilaa, mielialaa ja yleiskatsausta. Veikkaisin, että kosmos on tervannut arkimononi pohjat. Hiihtäessäni päivästä viikkoon jää vain etanavanat jälkeen -ja narina. Muistan syyttää myös meteorologeja! Vaihtovirtaisia ja virtapiirin ulkopuolisia hattiantivatteja kuuluu useita ystäväpiiriini. Salamointia tässä odotellaan... Uskon, että kevään edetessä saan moottorini kunnolla käyntiin, vauhtia masinaan ja tuulta tuulilasiin. Odotan tätä myös meteorologeilta.
Puuhastelua on kyllä riittänyt, mutta mikään homma ei ole kipinöinyt. Haaleaa on kuin koulun keittiössä. Olen toki etäillyt. Uurastanut tonttuna palkkalouhoksessa. Pää punaisena, lakki mytyssä ja tossut kippuralla. Jöröä. Tarkistaen, arvioiden sekä kommentoiden opiskelijoiden kirjavia kirjallisia tuotoksia. Yhdeksän kuormaa lapioituani, lähettää pomo vielä sen "unohtuneen" täyden kympin. Huumori huumori, miksi minut hylkäsit? Pilkoin tehtävävuoren soraksi. Jauhoin kompastuskivet hiekaksi ja harjasin opiskelijoiden sepelit opintorekisteriin. Siellä ovat, Kela vieköön nyt omansa. Ei ole kaivosmääkijää hakkuun katsominen.
Tempoilen t a a s palkka-asioiden kanssa. Nyt ruuvin kierteissä kihartuu uusin verokortti. Hohhoijaa. Uutukaiset verokortit otetaankin käyttöön vasta seuraavalla maksukaudella. En saanut tietokoppia. Minulla palkkalingossa kieppuu se uusin lipuska. Silppua tulee. Tämä on niitä pieniä asioita, jotka kertaantuvat kieriessään. Lopulta kun möhkäle tavoittaa kohteen (minut), vahingot ovat kattavat. Muutaman päivän viivästys palkanmaksuun siirtää sen tuloa kahdella viikolla. Se taasen viivästyttää laskujen maksua. Että voi olla kuoppaista! Työpalkkionikin tuntuvat olevan sumean logiikan laarista. Palkkasumma on joko kirpun pierun taikka lähes kohtuullisen väliltä. Itse ei voi valita. Tähänkin on varauduttava. Pähkinöinä puunkuoren välissä.
Kitkattomampaa matkaa teille! Otteessa on vaikka takkuaa :)
*
Vinkkaus:
Vinkkaukseni on usean Oscar -palkinnon kahminut The hurt locker. Kathryn Bigolow'in ohjaama elokuva kertoo amerikkalaisen pommiyksikön arjesta Irakissa. Osuvan tarkkanäköinen kuvaus yksilön vastuusta itsestään ja itselleen. Sodan heijastamista kerrannaisvaikutuksista kaikkeen. Elokuva ei rakenna perinteistä hyvä-paha -asetelmaa ja kerronta jättää tilaa katsojan pohdinnoille. Tästä syystä sen katsoikin loppuun. Tarina on painostava, verinen, miehinen sekä todenmakuinen. Tässä elokuvassa oli tavoitettu jotakin olennaista. Pasifisteille, muille rauhaa rakastaville ja elämää arvostaville.
torstai 5. tammikuuta 2012
Tänään listalla lista
Päevee!
Kuulin paikalliselta tähteilijältä, että alueellamme oli joulukuussa vain yksi pilvetön päivä. Sen kyllä huomaa! Voisin liittää nuupahtaneen naamani ja virrattoman olemukseni ikkunalaudan viherkasvien rinnalle. Kuka kuuluu joukkoon? Pilvetöntä taivasta, valoa (ei hellettä!!) sekä poutapäiviä kaipaa muutkin kuin paikalliset tähtiharrastajat. Valloo! Ei tässä mitään vampyyrejä, villakoiria eikä yökkösiä olla.
Tanskasta tulee muutakin maukkaan kiinnostavaa kuin huonekaluja ja voileipiä. Tähtitieteilijä Tyko Brahe'n tunnuslauseena pidetään: 'Non haberi sed esse -Ei tulla pidetyksi jonakin, vaan olla sitä'. Tästä latinan pätkästä sain kimmokkeen kirjata itselleni listan. Ei toiveista eikä vaatimuksista, vaan asioista jotka saattaisivat tehdä tavallisuudestani poikkeuksen. Viime vuodessa oli menoa, melskettä ja mutkia. Toivotaan, että tässäkin vuodessa olisi eloa. Sopivasti polveilevaa arkimaastoa sekä muutama mukava arvaamattomuus. Vuosi 2012 voi olla mielenkiintoinen, eikä vain näyttää siltä. Toivoa sopii! Kohtalon kärryillä kurvaillessa.
The lista:
* Löysätä sitä henkistä käsijarrua (Karttaa voi lukea alaspäinkin. Kartta se on siltikin) - oijoijoi!
* Käydä museossa
* Tehdä jotakin ajoissa ja olla kerrankin valinnaisesti myöhässä
* Ostaa/ saada/ löytää/ hakea + maalata uusi maatuska
* Syödä tuoretta kalaa (minulle kala ruokana on samaa kuin kesä vuodenaikana)
* Istuttaa uusi kasvi (jota ei ole aiemmin tavattu näistä nurkista)
* Kuunnella elävää musiikkia
* Löytää edes pari kirjaa, jotka jäisivät mieleen koko vuodeksi
* Vierailla visuaalisesti inspiroivassa kodissa (muuallakin kuin Siskoni uusimmassa)
* Siirtyä kohti uutta sohvaamme (tottahan tok' tämä löytyy listalta!)
* Ahkeroida aktiivisemmin valmistumiseni vauhdittamiseksi (iso-geepainia)
Näillä mennään. Summataan sitten joulukuussa saldoa. Sinne on vuosimatkan verran askelia. Minulla on koko vuosi aikaa tehdä listastani konkretiaa ja arjesta avarampaa. Tehkää te samoin!
Kuulin paikalliselta tähteilijältä, että alueellamme oli joulukuussa vain yksi pilvetön päivä. Sen kyllä huomaa! Voisin liittää nuupahtaneen naamani ja virrattoman olemukseni ikkunalaudan viherkasvien rinnalle. Kuka kuuluu joukkoon? Pilvetöntä taivasta, valoa (ei hellettä!!) sekä poutapäiviä kaipaa muutkin kuin paikalliset tähtiharrastajat. Valloo! Ei tässä mitään vampyyrejä, villakoiria eikä yökkösiä olla.
Tanskasta tulee muutakin maukkaan kiinnostavaa kuin huonekaluja ja voileipiä. Tähtitieteilijä Tyko Brahe'n tunnuslauseena pidetään: 'Non haberi sed esse -Ei tulla pidetyksi jonakin, vaan olla sitä'. Tästä latinan pätkästä sain kimmokkeen kirjata itselleni listan. Ei toiveista eikä vaatimuksista, vaan asioista jotka saattaisivat tehdä tavallisuudestani poikkeuksen. Viime vuodessa oli menoa, melskettä ja mutkia. Toivotaan, että tässäkin vuodessa olisi eloa. Sopivasti polveilevaa arkimaastoa sekä muutama mukava arvaamattomuus. Vuosi 2012 voi olla mielenkiintoinen, eikä vain näyttää siltä. Toivoa sopii! Kohtalon kärryillä kurvaillessa.
The lista:
* Löysätä sitä henkistä käsijarrua (Karttaa voi lukea alaspäinkin. Kartta se on siltikin) - oijoijoi!
* Käydä museossa
* Tehdä jotakin ajoissa ja olla kerrankin valinnaisesti myöhässä
* Ostaa/ saada/ löytää/ hakea + maalata uusi maatuska
* Syödä tuoretta kalaa (minulle kala ruokana on samaa kuin kesä vuodenaikana)
* Istuttaa uusi kasvi (jota ei ole aiemmin tavattu näistä nurkista)
* Kuunnella elävää musiikkia
* Löytää edes pari kirjaa, jotka jäisivät mieleen koko vuodeksi
* Vierailla visuaalisesti inspiroivassa kodissa (muuallakin kuin Siskoni uusimmassa)
* Siirtyä kohti uutta sohvaamme (tottahan tok' tämä löytyy listalta!)
* Ahkeroida aktiivisemmin valmistumiseni vauhdittamiseksi (iso-geepainia)
Näillä mennään. Summataan sitten joulukuussa saldoa. Sinne on vuosimatkan verran askelia. Minulla on koko vuosi aikaa tehdä listastani konkretiaa ja arjesta avarampaa. Tehkää te samoin!
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Lähtöjä ja saapumisia
Teitä tervehtien!
Uuden kynnyksellä. Eilen olisi ollut perusteltua kirjoittaa retrospektiivinen kirjoitelma päättyvästä vuodesta. Tänään sama olisi vain retroa, joten havainnollisen yleiskatsauksen saamiseksi teidän on lueskeltava wanhoja kirjoituksiani. Vuosi 2011 ohitettiin jo. Move on ja etteenkin päin etteisestä.
Olen elänyt tätä alkanutta vuotta vasta muutaman tunnin. Näistä ajoista suurimman osan olen ollut tukevasti ankkuroituna Höyhensaarten rantaan, joten tapahtamakalenterini on unihiekkainen. Nähtäväksi sekä elettäväksi jää, mitä raahaan viime vuodesta tämän vuoden puolelle. Olennaisempaa on, onko vuosisaaliini säilyttämisen arvoista vaiko mereen heitettävää kelluketta. Upokkaat tunnistetaan. Olen vastaherännyt. Turha odotella mitään esasaarismaista. Bäääätöntä on.
Pidän pintaan pyrkivän nostalgian matalikossa. Suostun katselemaan vain horisonttiin. Siellähän seisoo tuttu norsu! Tänä vuonna minun on päätettävä mitä teen graduni kanssa. Ajatussoutaminen ja huopaaminen alkavat käydä pinnan päälle. Ei auta kuin astua iso-geen takaa ja lopettaa nahjustelu -tai nykyinen graduaiheeni. Valinnan paikka. Joko teen ylimitoitetun graduni loppuun tai kuoppaan sen omaan mahdottomuuteensa ja haen uuden simppelin amppelin (riimileikit keventävät vain tunnelmaa, eivät joulumakkaraa). Potkaisen tässä asiassa itse itseäni. Ohi, otsaan taikka takalistoon. Kerron kyllä minne osui (kun lammas antihosui).
Pyrin jatkamaan edellisvuotista kyllä -linjaani. Opettelen rohkeammin, harkinnan jälkeen, sanomaan uusille tilaisuuksille, töille ja arkiretkille joo-o. Tässä on omajarrulle opettelusarkaa. Itseäni muistuttaen: viime vuoden parhaat& valitut palat saapuivat tavallisuutteeni myönteisyyden kera. Pyrin pitämään muistin pinnassa!
Toivon, että tänä vuonna taloudellinen epävarmuus, virastointi ja lappusamba rauhoittaisivat rytmiään. En jaksaisi jokaikisen ilmiintyneen pennin jälkeen sitä matkakertomusten laadintaa. Perusteluja ja selittelyjä roposten reittivalinnoista. Palkkakuittien kanssa pykälärumbaa. Tur-haut-taa! Jokaisen toimitetun liitteen byroohyppelyä, tulosarvontaa ja odottelua miten vaakaa tulkitaan. Ei se ole mielekästä, aikuisen itsenäistä elämää eikä mieltäylentävääkään. Tiedetään, tiedetään. Tätä se on opiskelijan elo, mutta siltikin. Kyse on kolikoista. Siellä ne nytkin laulavat pussin pohjalla. "Tänne tultiin, vaan ei olemaan..." Mukava olisi jos joskus joku tulisi vain jäädäkseen.
Kasvun ihmettä pennitaimistossa voisin vaalia uusilla nurkilla. Nuuhkia ulkomaan tuulia, katsastaa toisten nurkkia ja arjen yli kurkkia. Sitähän tässä suhisen, että mikäli kolikkoni ylivenyisivät, niin olisi avartavaa astua tavallisuudesta epätavallisuuteen ja matkustaa maan rajan yli. Lomailla muuallakin kuin Savossa. Tämä on hattarainen haave, joka jossain vaiheessa toteutuu kuitenkin. Annan sen kasvaa.
Erään lähtöä minä odotan. Kyykistelen, kumartelen ja kuoroulvontaa kiekauttelen, että tämä kolkko kapine lentäisi taivaanrannan taa. Häviäisi avaruuden tummaan sumuun. Häipyisi todellisuudesta ja takapuolen alta jätteenpolttouunissa. Nykysohvamme! Tuo kelju kalmoistuin... Sievähän se on edelleen, mutta made by northkorelainen lasten leikkikalutehdas. Istuin ikiroudasta. Tiedättekin, mitä toivon saapuvaksi tilalle. Odotan otsalohko lommolla, rystyset litussa ja toivioluu hitusina hyppysissä. Englesmannin soffaa tiättys!
Olihan tässä uudelle vuodelle turinaa. Loppuun pieni muistutus. 'Ego sum regina Romanus et supra grammaticam -Minä olen Rooman kuningatar ja kieliopin yläpuolella'. Juuri juu. Kotikeisarienkaan valta ei ulotu kielioppiin saakka. Vuan omalla palstallaan voi viljellä villejäkin ituja.
Kaikkea hyvää (miten ikinä haluattekin hyvän ilmentyvän itsessänne, elämässänne ja ihmisissä) ihan jokaiselle alkaneena vuonna 2012!!
Uuden kynnyksellä. Eilen olisi ollut perusteltua kirjoittaa retrospektiivinen kirjoitelma päättyvästä vuodesta. Tänään sama olisi vain retroa, joten havainnollisen yleiskatsauksen saamiseksi teidän on lueskeltava wanhoja kirjoituksiani. Vuosi 2011 ohitettiin jo. Move on ja etteenkin päin etteisestä.
Olen elänyt tätä alkanutta vuotta vasta muutaman tunnin. Näistä ajoista suurimman osan olen ollut tukevasti ankkuroituna Höyhensaarten rantaan, joten tapahtamakalenterini on unihiekkainen. Nähtäväksi sekä elettäväksi jää, mitä raahaan viime vuodesta tämän vuoden puolelle. Olennaisempaa on, onko vuosisaaliini säilyttämisen arvoista vaiko mereen heitettävää kelluketta. Upokkaat tunnistetaan. Olen vastaherännyt. Turha odotella mitään esasaarismaista. Bäääätöntä on.
Pidän pintaan pyrkivän nostalgian matalikossa. Suostun katselemaan vain horisonttiin. Siellähän seisoo tuttu norsu! Tänä vuonna minun on päätettävä mitä teen graduni kanssa. Ajatussoutaminen ja huopaaminen alkavat käydä pinnan päälle. Ei auta kuin astua iso-geen takaa ja lopettaa nahjustelu -tai nykyinen graduaiheeni. Valinnan paikka. Joko teen ylimitoitetun graduni loppuun tai kuoppaan sen omaan mahdottomuuteensa ja haen uuden simppelin amppelin (riimileikit keventävät vain tunnelmaa, eivät joulumakkaraa). Potkaisen tässä asiassa itse itseäni. Ohi, otsaan taikka takalistoon. Kerron kyllä minne osui (kun lammas antihosui).
Pyrin jatkamaan edellisvuotista kyllä -linjaani. Opettelen rohkeammin, harkinnan jälkeen, sanomaan uusille tilaisuuksille, töille ja arkiretkille joo-o. Tässä on omajarrulle opettelusarkaa. Itseäni muistuttaen: viime vuoden parhaat& valitut palat saapuivat tavallisuutteeni myönteisyyden kera. Pyrin pitämään muistin pinnassa!
Toivon, että tänä vuonna taloudellinen epävarmuus, virastointi ja lappusamba rauhoittaisivat rytmiään. En jaksaisi jokaikisen ilmiintyneen pennin jälkeen sitä matkakertomusten laadintaa. Perusteluja ja selittelyjä roposten reittivalinnoista. Palkkakuittien kanssa pykälärumbaa. Tur-haut-taa! Jokaisen toimitetun liitteen byroohyppelyä, tulosarvontaa ja odottelua miten vaakaa tulkitaan. Ei se ole mielekästä, aikuisen itsenäistä elämää eikä mieltäylentävääkään. Tiedetään, tiedetään. Tätä se on opiskelijan elo, mutta siltikin. Kyse on kolikoista. Siellä ne nytkin laulavat pussin pohjalla. "Tänne tultiin, vaan ei olemaan..." Mukava olisi jos joskus joku tulisi vain jäädäkseen.
Kasvun ihmettä pennitaimistossa voisin vaalia uusilla nurkilla. Nuuhkia ulkomaan tuulia, katsastaa toisten nurkkia ja arjen yli kurkkia. Sitähän tässä suhisen, että mikäli kolikkoni ylivenyisivät, niin olisi avartavaa astua tavallisuudesta epätavallisuuteen ja matkustaa maan rajan yli. Lomailla muuallakin kuin Savossa. Tämä on hattarainen haave, joka jossain vaiheessa toteutuu kuitenkin. Annan sen kasvaa.
Erään lähtöä minä odotan. Kyykistelen, kumartelen ja kuoroulvontaa kiekauttelen, että tämä kolkko kapine lentäisi taivaanrannan taa. Häviäisi avaruuden tummaan sumuun. Häipyisi todellisuudesta ja takapuolen alta jätteenpolttouunissa. Nykysohvamme! Tuo kelju kalmoistuin... Sievähän se on edelleen, mutta made by northkorelainen lasten leikkikalutehdas. Istuin ikiroudasta. Tiedättekin, mitä toivon saapuvaksi tilalle. Odotan otsalohko lommolla, rystyset litussa ja toivioluu hitusina hyppysissä. Englesmannin soffaa tiättys!
Olihan tässä uudelle vuodelle turinaa. Loppuun pieni muistutus. 'Ego sum regina Romanus et supra grammaticam -Minä olen Rooman kuningatar ja kieliopin yläpuolella'. Juuri juu. Kotikeisarienkaan valta ei ulotu kielioppiin saakka. Vuan omalla palstallaan voi viljellä villejäkin ituja.
Kaikkea hyvää (miten ikinä haluattekin hyvän ilmentyvän itsessänne, elämässänne ja ihmisissä) ihan jokaiselle alkaneena vuonna 2012!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)