sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Lähes lomaillen

Sateista sunnuntaita!
Teini on festareilla, minä taas en. Käytin eilisen lipittellen alkoholitonta inkivääriolutta, kuunnellen venäläistä jazzia ja tekemättä mitään tuottavaa. Likipitäen lomailua.

Laitan elävien kuvien ystäville tai joutoaikaa omaaville listan leffoista, joiden sävy ei ole beige. Näissä elokuvissa ollaan matkalla, etsimässä omaa suuntaa tai toista väylää. Ollaan myös ihan hukassa. Maan ja avaruuden välillä.

* Her. Kelmeää virtuaalilempeä.

* Nightcrawler. Uutiskuvien jahtaamista ylivalottuneilla keinoilla.

* Foxcatcher. Tositapahtumiin perustuva kuvaus monimielisen multimiljonäärin pakkomielteestä olympiamitaliin.

* Gone girl. Kieroutuneen avioliiton koukuttava kuvaus.

* Interstellar. Mennä sinne missä ei olla oltu ja yritys palata entiseen.

* The Imitation Game. Koodattua vehkeilyä sota- ja seksuaalisalaisuuksilla. Pohjautuu todellisiin tapahtumiin.

* Wild. Erämäävaellus oman elämänsä ja itsensä perustuksiin.

* Still Alice. Muistorikkaista ajoista höylätään ohuita siivuja muistin petettyä.

* Mad Max: Fury Road. Enemmän kuin aavikkoajoa. Feministinen kerros lisää kierroksia.

* Vadelmavenepakolainen. Mikä maa, mistä identiteetti?

torstai 16. heinäkuuta 2015

Taivaanrannan taa

Torstaita tähtimatkaajat!
Horisontti on taivaan ja maan taikka taivaan ja veden näennäinen rajaviiva. Tätä ei lähdetä nyt luotaamaan, vaan havainnoijan kautta kulkevaa luotiviivaa vastaan kohtisuoraa tasoa tai sen ja taivaanpallon leikkausympyrää. Kierrättekö vielä radalla? New Horizons -luotain kiersi kääpiöplaneetta Pluton. Aihe astronomiselle uutisoinnille. Vuosikymmenen kestäneestä matkasta on tuliaisena kuvia. Otoksia, joissa reilut miinus 270 celsiusastetta on muovannut yli kolmen kilometkin korkuisia jäävuoria. !-efekti ylittyi.

Minun liki vuosikymmenen vanhassa puhelimessa oli myös kuvia. Nekin kertoivat tehdyistä retkistä, arkimatkoista. Luurissa oli myös paikallismyymälässä uutiseksi yltävän wanha sim-kortti. Myyjä oli jäätyä hämmästyksestä. Oli aika vaihtaa puhelinta. Suurin syy oli kuitenkin Englannin matkassa. Yes indeed. Kampiveiviluurini herätti sekä Suomen että Englannin turvatarkastajien mielenkiinnon. Viestintäväline ei ollut kyökkikoottu pamautin, vaan aito teknisen kehityksen lamautin. Liian vanha luuri rajan ylityksiin. Kampura kapulan sijaan.

Wanhaa sumeaa simpukkaa ei saanut upotettua tähtisumuunkaan, joten toimivaa ei tunkiolle -periaatteeni sai väistyä. Kieltämättä uusi hipluluuri on moitteeton yhteysvälittäjä. Kiitos Vanhemmille! Nykyistä luuria en suostu vaihtamaan tuoreempienkaan omenasatojen kypsyttyä enkä tähdellisempien teknisten ominaisuuksien saavutettavuudenkaan vuoksi. Jotain mikrotason vakautta makroskooppisessa järjestelmässä! Absoluuttisen nollavaihtopisteen hyytävän ilmanalan ansiosta puhelimeni käyttöikä saa nousta ainakin kolmeen kilometriin. Kelvinit soi(tta)koon tai kosmos ne vie(stittä)köön!

Tekninen jarrupala on puhunut. Myös uuteen luuriinsa.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Jo 5-vuotias!

Aamua aikaiset ja muut virkeät!
Tänään blogini täyttää jo viisi vuotta. On syytä juhlaan!

Erään kasvatusmentorin kehitys- ja herkkyyskausiluokittelun mukaan 5-vuotias elää ensimmäistä kehityskauttaan. Vielä vuoden verran. Tämän ensimmäisen kehityskauden haasteisiin kuuluu blogikielen omaksuminen, itsenäiset ja koordinoidut liikkeet. Omien aistien, blogitekstien sekä järjestyksen hienosääntöä sekä hyvien bloggaustapojen oppiminen. Blogin ensimmäisellä kehityskaudella luodaan lähes kokonaan sen persoonallisuus.

Blogin tunnelma on ympäristöään havainnoiva. Blogi nuuhkii lammasmaisesti vaikutteita omaa napaa ympäröivästä yhteiskunnasta. Tällä varhaisimmalla kehityskaudellaan blogi(sti) oppii aistiensa välityksellä (kuvia ei välitetä, ainoastaan mielikuvia). Näin lukijat saavat tietoa blogistin elämästä (lähes välittömästi taikka merkittävällä viiveellä) sekä hänen havainnoistaan blogia ympäröivästä maailmasta. Blogissa lukija kykenee erottamaan todellisen epätodellisesta, savolaisuuden suomalaisuudesta. Blogi on oma, näkemykset ikiomia ja mielipiteet täysin maksuttomia. Blogista tietää vain 3+1 henkilöä. Sitä ei markkinoida ystäville eikä myydä sukulaisillekaan. Blogisti itse tiedostaa mitä hän kirjoittelee. Vastuu tosin on lukijalla.

'Non haberi sed esse -Ei tulla pidetyksi jonakin, vaan olla sitä'. Toisin sanoin tämä blogi ei vain näytä joltakin, vaan on sitä. Samaan tunnuslauseeseen päätyi myös tanskalainen tähtitieteilijä Tyko Brahe.

Juhlapäivää jokaiselle, säännölliselle lukijalle tai satunnaiselle piipahtajalle!

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Oranssiokraisen oven takana

Heinäkuista aamua!
Keskikesä toi mukanaan helteet -p*rk*l*! Se säistä.

Muuttolaatikostakin päivää. Olen nyt muuttanut, vaihtanut majaa, siirtänyt luuni, uusnurkkaistunut. Asustan viehättävän oranssiokraisen oven takana. Olen asettunut. Tavarat ovat löytäneet lähes kivutta paikkansa ja vanhan asunnon haikeus haalistuu päivä päivältä. Kotiutumisesta on vielä liian aikaista puhua. Nykyinen asunto on uusi, uljas ja upea!

Majanvaihto sujui käsiohjelman mukaan. Tarjolla oli draamaa, suuria ilmeitä ja kuuluvaa äänentoistoa. Muuttokuormaus-kuvaelmassa esiintyivät tyrannosaurus rex, brontosaurus, eläkeläinen, eläkeläiseksi tahtova, Teini ja minä. Bujaa! Kuvaelmalle ei ole toivottu uusintanäytöstä. Kiitän kaikkia mukanaolleita sydämeni, lihasteni sekä polkupyöränkumieni pohjasta! Rahtaavimmissa draamoissa on aina kuomullinen komediaa. Me loimme (s)oivan arkishow'n. Varovaisesti voisi puhua maalaisspektaakkelista.

Olimme siivonneet viikon (olen hieman tarkempi kiillottaja) taaksejäävää asuntoa vain tullaksemme täysin pesemättömiin nurkkiin. Edellinen asukas oli tulkinnut pakollisen loppusiivouksen koskemaan ainoastaan muita, samoin kuin viikkosiivouksetkin. Kahden vuoden kuonat, yäk, liottivat viemäriin ammattilaiset. Sillä välin täyttyi verkkovarasto.

Kerraten: muutin kolmiosta yksiöön. Oiva tilayhtälö. Seitsemäntoista (!!) kaapin sijaan käytössä on kolme. Ahdasta on, eikä autuaammaksi käy. Ankaran karsinnan, lisäharvennusten, sukulaissijoittelun sekä lahjoitustenkin jälkeen verkkovarasto ulvoo, hyllyt notkuu ja kirjahylly pullistelee. Minkäs enää teet? Tämän askeettisempaa minusta ei saa, meillä vain on niin ihania tavaroita. :).

Kaiken muuttomylläyksen keskelle saapui ilosanoma Savon ytimestä. Teini hyväksyttiin (taas& toistamiseen!!) yliopistoon!! Kahdesti hakenut, toistamiseen hyväksytty. Lahjakas ottaa vaativankin alan haltuun. Onnistumiseniloon sekoittuu suuuurta eroahdistusta. Teini vaihtaa paikkakuntaa! Jeesuksen parta, mää rämähdän. Käsittelen asiaa lähempänä syyskuuta. Nyt olen kyvytön.

Toivottelen yksiön nurkasta sopivankokoista sunnuntaita teille jokaiselle! Olen muuttanut -vihdoinkin!