Hääpäivää kaikille!
Ruusuinen perjantai tänään. Kuninkaalliset juhlivat institutionaalista yhteensulaumaa, mutta onnea myös kaikille vihittäville maatiaisillekin! Ilmassa on englantilaista romantiikkaa. Aion osallistua ruudun välittämänä rojalistien hääkarkeloihin. Odotukseni ovat ruhtinaalliset. Tahdon töllön täydeltä siniverisiä, jalokiviä ja aidattua rahvasta. Olen ostanut irtokorvat sulhasen isän kunniaksi, kuivatun hedelmäkakun ja kuninkaansinisen sontikan. Hääilo alkakoon!
Tämä viikko on ollut yhtä palaveeraamista. Takapuoli tunnottomana olen istunut, sopinut, oppinut, säveltänyt ja soveltanut. Teen kesätöitä jo ennen kesän töitä. Pykälärealismilla ravisteltuna, ei sekoitettuna. En tiedä olenko päässyt puuta pidemmälle, mutta tyvestä se on vaan kiipeäminen aina aloitettava. Sama puiseva samba jatkuu ensi viikolla.
Tämän viikon jälkeen tiedän missä puolet työikäisistä ja suurin osa eläkeläisistä miehistä viettää päiväänsä. Katsastuskonttoreilla. Naapurini katsasteli autolleen katsastusaikaa, joten minulle avautui samalla kyydillä ihan uusi arkiulottuvuus. Testosteroni huokui joukolla ikään tai lippikseen katsomatta. Joka ukolla/ sintillä kaupungin kolein kärry omistuksessaan. Asenne se oli joka ratkesi. Opin taasen jotain itsestäni eli jatkan kytkimen sijaan fillarin polkemista. Pyörätiekin on kuuma!
Kauan kaivattu ja syvälle professoriin haudattu tentttuloskin näki opintorekisterin valon. Erinomaista! Tiesinkin osaavani. Toimiston Supermiessihteerikkö ei osannut kirjata tenttitulosta tietoihini, sillä pistesaldo pyöri miinusta. Huomautin virheestä. Kohteliaan postipalloittelun jälkeen sihteerikkömies totesi, että puuttuvat opintopisteet ovat minun ymmärtämättömyyttä! Mitään pisteitä ei kuulema oikeasti ole mistään rekisteristä kadonnut. Että mitenkä?! Minulla nyt kuitenkin oli tulosteet asiani pohjana, ei pelkät taitamattomuusulosteet. Mies julisti tosissansa, että hyväksytyt opintosuoritukset vain syrjäyttävät jo aiemmat opintopisteet. Uhhuhhuijaa. Ilahduttavaa pätevyyttään osoittaen tämän puppuväittämänsä vielä postitti tiedokseni. Loogisuudessa madonreikiä... Ne puuttumattomat pisteet päättivät tulla puuttumattomuuttaan pintaan. Ihmeenä näkyville ja rekisteröityäkin. Opintopistesaldoni kasvoi omatoimisilla pisteillä ;) Kuka oli missäkin, kenellä tilttasi ja kuka oli oikeassa? Toimistossa asuu mörkö. Palikkaa ei saisi päästää pyöreästä ovesta toimistoon.
Häähumua, hulmuavia helmoja, tunteenpaloa ja kruunupäistä rakkautta kaikille!
*
Vinkkaus:
Lukuvinkkini ei ihan istu hääteemaan, mutta menköön. Japanilais-englantilaisen Kazuo Ishiguro'n harmaasävyinen tarina Ole luonani aina saattelee lukijan sisäoppilaitoksessa varttuneiden ystävysten elämään. Romaanissa kaivaudutaan päähenkilöiden muistojen kautta pohtimaan ihmisarvoa ja lääketieteen ulottuvuuksia. Tieteiskirjallisuuden ystäville. Elokuvien ystävät voivat katsella kirjaa, sillä se ilmestyy piakkoin filmattuna.
perjantai 29. huhtikuuta 2011
torstai 21. huhtikuuta 2011
Pääsiäistä
Kiirastorstaita!
Tuli iso pötky! Näkemykseni vaalituloksesta. Onneksi olkoon vaan kaikille kansaa edustamaan valituille! Perstuntumalla menevät kaikki ne 39 (?) osaajaa tai lähes osaavaa. Äänestin, mutta en onnistunut kiilaamaan ainoalla äänelläni yhtäkään peräsuomalaista radalta. Sääli, sillä he näkemyksillään eivät tavoita minun etuani. Suomi on soinen maa.
Tällä viikolla istuin viimeisen kerran graduseminaarin piinaavassa penkissä. Nyt sekin on purkissa, paketissa ja pisteinä! Voimille otti, voimia vaati, muttei ylivoimaiseksi käynyt. Seminaariprässin läpi mankeloituna voisi luulla lampaankin olevan ohuen sileä eläjä, vaan pullistellen mennään. Voimallinen olo. Ohi on, ohi on, ohi on!
Nyt vetäydyn pääsiäisen viettoon, suurta viikkoahan tässä eletään. Lammaspata vaihtuu meillä lampaan lasagneksi. Viulu soi, mutta sitä ei syödä. Karitsoiden annetaan kasvaa, mutta käyttölambissa ei kitsastella.
Loppuun muistutus. Pääsiäinen ei löydy tuokkosista, höyhenistä tai munimalla, vaan uskomalla. Rakeista -sokerista tai suklaista -ylösnousemusjuhlaa kaikille!
Tuli iso pötky! Näkemykseni vaalituloksesta. Onneksi olkoon vaan kaikille kansaa edustamaan valituille! Perstuntumalla menevät kaikki ne 39 (?) osaajaa tai lähes osaavaa. Äänestin, mutta en onnistunut kiilaamaan ainoalla äänelläni yhtäkään peräsuomalaista radalta. Sääli, sillä he näkemyksillään eivät tavoita minun etuani. Suomi on soinen maa.
Tällä viikolla istuin viimeisen kerran graduseminaarin piinaavassa penkissä. Nyt sekin on purkissa, paketissa ja pisteinä! Voimille otti, voimia vaati, muttei ylivoimaiseksi käynyt. Seminaariprässin läpi mankeloituna voisi luulla lampaankin olevan ohuen sileä eläjä, vaan pullistellen mennään. Voimallinen olo. Ohi on, ohi on, ohi on!
Nyt vetäydyn pääsiäisen viettoon, suurta viikkoahan tässä eletään. Lammaspata vaihtuu meillä lampaan lasagneksi. Viulu soi, mutta sitä ei syödä. Karitsoiden annetaan kasvaa, mutta käyttölambissa ei kitsastella.
Loppuun muistutus. Pääsiäinen ei löydy tuokkosista, höyhenistä tai munimalla, vaan uskomalla. Rakeista -sokerista tai suklaista -ylösnousemusjuhlaa kaikille!
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Palmun sunnuntai
Palmusunnuntaita!
Päivän pölyttömässä hengessä aion suihkutella tänään muovipalmuni. Meillä päin kylpee palmutkin. Tekofiikus keikkuu hyvän maun ja sietämättömyyden rajoilla, mutta näköesteenä se perustelee paikallaan olonsa. Tästä palmusta ei sitten saa latotaiteilijaa pesemälläkään. Kyllä palmu on näin.
Pikkuvirpojia meillä päin on turha odotella, sillä kukaan ei avaa ovea. Sitkeimmätkin luovuttavat toisen vuoden jälkeen. Opiskelijakämpissä televisiolupatarkastajan pelko on koko viikon kattavaa. On siis sama heilutatko lupalappua vai pajunoksaa.
Tuttava-, ystävä- ja sukulaispiireissäni on meneillään kuumeiset majanvaihtoviikot. Tomumaja toisensa perään menee vaihtoon ja käytännöllisempiä pesäpaikkoja kiikaroidaan. Kukaan ei onneksi ole vaihtanut hiippakuntaa, ruumista tai galaksia. Vuokrasopimusta heittämällä voisin veikata, että lähiympäristöni kansoittaa kattavasti koko Suomen. Niemet, notkelmat ja keskustakämpät. Pahvilaatikot vaan vilistävät, nurkkia nuuhkitaan ja joutavalle roinalle etsitään loppusijoituspaikkaa. 'Omnia tempus habent -Kaikella on aikansa'. Raamatullista, mutta osuvan totuudellista. Sitkeyttä, suunnitelmallisuutta ja suurta muuttomiesarmeijaa vaan jokaiselle kolonsa siirtäjälle!
Me Teinin kanssa pysymme asemissamme. Olemme tulleet jäädäksemme. Teini nyt pyörähtää kesän aikana Englannissa, palaten Ranskan kautta kotimaisemiin. Minä olen töissä. Se taas ei ole syy vaihtaa asuntoa, ei tässä vaihteessa. Jotkut asiat pysyvät vakaina, toiset heiluvat ympäri maailmaa. Elämää se on.
*
Vinkkaus:
Joskus lapsettaa suuremmallakin vaihteella. Näihin hetkiin voin vinkata ajankohtaistakin elokuvaa HOP. Se on animaatio pääsiäispupun pojasta ja pojasta, joka havittelee pääsiäispupuksi. Harmittoman hyväntuulinen lastenleffa, jonka parasta antia oli Ritari Ässän (alias David H.) itseironia. Elokuvasta selviää myös, mistä kaikki pääsiäisrakeet tulevat.
Päivän pölyttömässä hengessä aion suihkutella tänään muovipalmuni. Meillä päin kylpee palmutkin. Tekofiikus keikkuu hyvän maun ja sietämättömyyden rajoilla, mutta näköesteenä se perustelee paikallaan olonsa. Tästä palmusta ei sitten saa latotaiteilijaa pesemälläkään. Kyllä palmu on näin.
Pikkuvirpojia meillä päin on turha odotella, sillä kukaan ei avaa ovea. Sitkeimmätkin luovuttavat toisen vuoden jälkeen. Opiskelijakämpissä televisiolupatarkastajan pelko on koko viikon kattavaa. On siis sama heilutatko lupalappua vai pajunoksaa.
Tuttava-, ystävä- ja sukulaispiireissäni on meneillään kuumeiset majanvaihtoviikot. Tomumaja toisensa perään menee vaihtoon ja käytännöllisempiä pesäpaikkoja kiikaroidaan. Kukaan ei onneksi ole vaihtanut hiippakuntaa, ruumista tai galaksia. Vuokrasopimusta heittämällä voisin veikata, että lähiympäristöni kansoittaa kattavasti koko Suomen. Niemet, notkelmat ja keskustakämpät. Pahvilaatikot vaan vilistävät, nurkkia nuuhkitaan ja joutavalle roinalle etsitään loppusijoituspaikkaa. 'Omnia tempus habent -Kaikella on aikansa'. Raamatullista, mutta osuvan totuudellista. Sitkeyttä, suunnitelmallisuutta ja suurta muuttomiesarmeijaa vaan jokaiselle kolonsa siirtäjälle!
Me Teinin kanssa pysymme asemissamme. Olemme tulleet jäädäksemme. Teini nyt pyörähtää kesän aikana Englannissa, palaten Ranskan kautta kotimaisemiin. Minä olen töissä. Se taas ei ole syy vaihtaa asuntoa, ei tässä vaihteessa. Jotkut asiat pysyvät vakaina, toiset heiluvat ympäri maailmaa. Elämää se on.
*
Vinkkaus:
Joskus lapsettaa suuremmallakin vaihteella. Näihin hetkiin voin vinkata ajankohtaistakin elokuvaa HOP. Se on animaatio pääsiäispupun pojasta ja pojasta, joka havittelee pääsiäispupuksi. Harmittoman hyväntuulinen lastenleffa, jonka parasta antia oli Ritari Ässän (alias David H.) itseironia. Elokuvasta selviää myös, mistä kaikki pääsiäisrakeet tulevat.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Sillisalaattia
Tervehdys!
Nyt torstain toivotuimmat pyörimään eli sillisalaattia viikon varrelta. Olokaatte hyvät!
Kävin äänestämässä ennakkoon, koska löysin sopivan ehdokkaan. Ikäihmisenähän sitä ei tiedä milloin Taivaallinen Heittokäsi viskaa lusikkani kohti seinien rajakohtaa elikäs nurkkaa. Jos kuolen, niin olenpahan ainakin äänestänyt. Olen tehnyt voitavani eduskunnan eteen. Kansalaistottelemattomuuteni on olematonta, elinvoimani ei.
Olen ehdollistanut (kuolaa Pavlov, kuolaa!) Teinin äänestysmyönteiseksi vaalikahviperinteellä. Äänestyksen päätteeksi juomme aina leivoskaffet kahvilassa. Nykyään Teini jo kyselee, että milloin äänestetään. Hänellä ikä ei riitä koppiin asti, mutta kansalaisintoa piisaa kupilliseen ja lautasellekin. Tapa- ja yhteiskuntakasvatusta herkullisessa muodossa.
Torstain toiveikkaassa hengessä lähdin kurkkimaan opintorekisteriäni, jotta olisikohan edellisen tenttini tulokset jo tulleet. Eipä olleet. Luulen, että proffa hautoo tulokset lihaksiinsa, koska niiden julkitulo vie sen kolme viikkoa vähintäänkin. Muskulaarinen juttu. Tiedän, että opintojeni tässä vaiheessa täytyy kyetä hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia. Tentissä tiivistäessä tuhat sivua kahdelle konseptille, tiedät varmuudella osaatko vai et. Vaikka ne tenttikysymykset ovatkin syvältä suolesta, vastaukset proffa voi kuitenkin lukea ihan paperista. Ota, lue ja arvostele! Sitä tulosta ei todellakaan tarvitsisi kalastella omasta Aunuksesta. Sota on jo ohi. Rauhaa!
Hakusessa on puutarhatonttukin. No tottahan toki! Tämä nykyinen rukka ei tajua, että talvi on kolhinut sitä perin nurjasti: piippalakissa reikä. Tontun takaraivo on menneen talven lumia. Päätöntä menoa. Puolipäistä ei palkata edes puolipäiväisesti. Ei auta patsastelu, eikä itku markkinoilla. Nykyinen tonttu pääsee lapionsa kera saviseen eläketaivaaseen, kun lakillisempi löytyy. Se on se kokonaisuus joka ratkaisee. Totista on olla tämän päivän koriste.
Päättömät ja hännättömät jutusteluni päättyvät tähän. Pontevaa päivää ja leikkimieltä arkiaskareihinne!
*
Vinkkaus:
Dekkareiden ystäville vinkkaan ranskalaisen Fred Vargas'in kirjaa Sinisten ympyröiden mies. Romaani on dekkarisarjan avaus, jonka keskiössä on karismaattinen komisario Adamsberg. Pariisin yössä joku piirtää liidulla kaduille ympyröitä, joiden sisältä löytyy ensin mitättömiä esineitä lopulta ruumiitakin. Kirja on mukavan omanlaisensa rikosromaani, josta löytyy kirjava henkilösoppa, huumoriakin ja ympyrää kiertävä juoni.
Nyt torstain toivotuimmat pyörimään eli sillisalaattia viikon varrelta. Olokaatte hyvät!
Kävin äänestämässä ennakkoon, koska löysin sopivan ehdokkaan. Ikäihmisenähän sitä ei tiedä milloin Taivaallinen Heittokäsi viskaa lusikkani kohti seinien rajakohtaa elikäs nurkkaa. Jos kuolen, niin olenpahan ainakin äänestänyt. Olen tehnyt voitavani eduskunnan eteen. Kansalaistottelemattomuuteni on olematonta, elinvoimani ei.
Olen ehdollistanut (kuolaa Pavlov, kuolaa!) Teinin äänestysmyönteiseksi vaalikahviperinteellä. Äänestyksen päätteeksi juomme aina leivoskaffet kahvilassa. Nykyään Teini jo kyselee, että milloin äänestetään. Hänellä ikä ei riitä koppiin asti, mutta kansalaisintoa piisaa kupilliseen ja lautasellekin. Tapa- ja yhteiskuntakasvatusta herkullisessa muodossa.
Torstain toiveikkaassa hengessä lähdin kurkkimaan opintorekisteriäni, jotta olisikohan edellisen tenttini tulokset jo tulleet. Eipä olleet. Luulen, että proffa hautoo tulokset lihaksiinsa, koska niiden julkitulo vie sen kolme viikkoa vähintäänkin. Muskulaarinen juttu. Tiedän, että opintojeni tässä vaiheessa täytyy kyetä hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia. Tentissä tiivistäessä tuhat sivua kahdelle konseptille, tiedät varmuudella osaatko vai et. Vaikka ne tenttikysymykset ovatkin syvältä suolesta, vastaukset proffa voi kuitenkin lukea ihan paperista. Ota, lue ja arvostele! Sitä tulosta ei todellakaan tarvitsisi kalastella omasta Aunuksesta. Sota on jo ohi. Rauhaa!
Hakusessa on puutarhatonttukin. No tottahan toki! Tämä nykyinen rukka ei tajua, että talvi on kolhinut sitä perin nurjasti: piippalakissa reikä. Tontun takaraivo on menneen talven lumia. Päätöntä menoa. Puolipäistä ei palkata edes puolipäiväisesti. Ei auta patsastelu, eikä itku markkinoilla. Nykyinen tonttu pääsee lapionsa kera saviseen eläketaivaaseen, kun lakillisempi löytyy. Se on se kokonaisuus joka ratkaisee. Totista on olla tämän päivän koriste.
Päättömät ja hännättömät jutusteluni päättyvät tähän. Pontevaa päivää ja leikkimieltä arkiaskareihinne!
*
Vinkkaus:
Dekkareiden ystäville vinkkaan ranskalaisen Fred Vargas'in kirjaa Sinisten ympyröiden mies. Romaani on dekkarisarjan avaus, jonka keskiössä on karismaattinen komisario Adamsberg. Pariisin yössä joku piirtää liidulla kaduille ympyröitä, joiden sisältä löytyy ensin mitättömiä esineitä lopulta ruumiitakin. Kirja on mukavan omanlaisensa rikosromaani, josta löytyy kirjava henkilösoppa, huumoriakin ja ympyrää kiertävä juoni.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2011
Sunnuntainen sepustus
Sunnuntaita!
Mummoni korostaa ettei sunnuntaityöllä ole siunausta. Perin puritaanista, mutta lepopäivä voi olla muukin kuin sunnuntai. Ei mummostani, joka rytmittää viikkokiertonsa arkaaisen kalenterin mukaan. Taustoitusta.
Asiaan. Ainoa vapaa pyykkivuoro oli tänään. Kaapeissa on tilaa, muttei pyykkikopassa. Käytännön sanelema juttu. Nyt odottelen huulet sinisinä ja paniikkitippa otsalla iskeekö minuun salama vai palaako vuoroaikani otsaani. Draamankaarta rakentelen... Joka tapauksessa suuntaan tänään pyykkäämään ja totisesti toivon, että kaikki sujuisi kuin saarella.
Jos jollakulla on lyömätön muurahaisten hävitysvinkki, niin ilmaiskoon nyt itsensä! Kiitos. Meillä on joka keväinen murkkuongelma, vaikka Teini itse onkin ihan ongelmaton nuori :) Muurahaisansat, suola ja liimapaperit eivät toimi -kokeiltu on. Sokeriset makupalat olen hävittänyt suun kautta. Mikä neuvoksi? Periaatteenani on elämänsuojelu, mutten minäkään mikään jainalainen ole. Salakipittäjät saavat sen viimeisen ajolähdön. Minusta kuoriutuu kevyesti hyönteismaailman Hitler.
Olen kärtty. Vierailin viikolla Dr. Kuoleman vastaanotolla eli hammaslääkärissä. 'Audentes deus ipse iuvat -Rohkeita jumala suosii'. Rohkeutta taas vaadittiin ja mielessäni huusin jumalaakin. Muinaisjäännepaikka vaihtui, mutta tilalle rynnisti pureva jomotus. Luulen, että leukaluu lentää lepikkoon. Täytyy purra hampaan ohella särkylääkettä. Minulla ei ole pään seudulla uusia reikiä, vaan vaihtelemme paikan päälle paikkaa tai eliminoimme hammasjuuristoa. Hymyilyttävä kevät. Ihan jatkumon tähden sain uuden ajan toukokuulle. On päiviä mitä laskea... Tarkastusajan! Nyt tarkastelemme mitä kaikkea voimme, saamme ja pitää vielä hampaistossani nakutella sekä uudistaa. Hampaistoni on kalmistoni.
Jotta tekstini olisi riittävän poukkoileva, niin vaihdan aihetta. Pinnistin, ponnistin ja pamautin eli muistin ostaa kasviravinnetta. Nyt muutaman viikon turkoosia vettä saatuaan viherkasvini kiittävät vauhdittuneella kasvulla ja syvemmällä sävyllä. Vihervoimaa. Ikkunalautapuutarhurina koen olevani jotakin arnokasvimaista luokkaa. En siis ihan vähäinen, vaikka fiilikseen pääsyyn tarvittiinkin vain ihan vähän.
Näihin tunnelmiin ja tuntemuksiin bää-ä-tän pomppimiseni tällä erää.
Mummoni korostaa ettei sunnuntaityöllä ole siunausta. Perin puritaanista, mutta lepopäivä voi olla muukin kuin sunnuntai. Ei mummostani, joka rytmittää viikkokiertonsa arkaaisen kalenterin mukaan. Taustoitusta.
Asiaan. Ainoa vapaa pyykkivuoro oli tänään. Kaapeissa on tilaa, muttei pyykkikopassa. Käytännön sanelema juttu. Nyt odottelen huulet sinisinä ja paniikkitippa otsalla iskeekö minuun salama vai palaako vuoroaikani otsaani. Draamankaarta rakentelen... Joka tapauksessa suuntaan tänään pyykkäämään ja totisesti toivon, että kaikki sujuisi kuin saarella.
Jos jollakulla on lyömätön muurahaisten hävitysvinkki, niin ilmaiskoon nyt itsensä! Kiitos. Meillä on joka keväinen murkkuongelma, vaikka Teini itse onkin ihan ongelmaton nuori :) Muurahaisansat, suola ja liimapaperit eivät toimi -kokeiltu on. Sokeriset makupalat olen hävittänyt suun kautta. Mikä neuvoksi? Periaatteenani on elämänsuojelu, mutten minäkään mikään jainalainen ole. Salakipittäjät saavat sen viimeisen ajolähdön. Minusta kuoriutuu kevyesti hyönteismaailman Hitler.
Olen kärtty. Vierailin viikolla Dr. Kuoleman vastaanotolla eli hammaslääkärissä. 'Audentes deus ipse iuvat -Rohkeita jumala suosii'. Rohkeutta taas vaadittiin ja mielessäni huusin jumalaakin. Muinaisjäännepaikka vaihtui, mutta tilalle rynnisti pureva jomotus. Luulen, että leukaluu lentää lepikkoon. Täytyy purra hampaan ohella särkylääkettä. Minulla ei ole pään seudulla uusia reikiä, vaan vaihtelemme paikan päälle paikkaa tai eliminoimme hammasjuuristoa. Hymyilyttävä kevät. Ihan jatkumon tähden sain uuden ajan toukokuulle. On päiviä mitä laskea... Tarkastusajan! Nyt tarkastelemme mitä kaikkea voimme, saamme ja pitää vielä hampaistossani nakutella sekä uudistaa. Hampaistoni on kalmistoni.
Jotta tekstini olisi riittävän poukkoileva, niin vaihdan aihetta. Pinnistin, ponnistin ja pamautin eli muistin ostaa kasviravinnetta. Nyt muutaman viikon turkoosia vettä saatuaan viherkasvini kiittävät vauhdittuneella kasvulla ja syvemmällä sävyllä. Vihervoimaa. Ikkunalautapuutarhurina koen olevani jotakin arnokasvimaista luokkaa. En siis ihan vähäinen, vaikka fiilikseen pääsyyn tarvittiinkin vain ihan vähän.
Näihin tunnelmiin ja tuntemuksiin bää-ä-tän pomppimiseni tällä erää.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Mene(n) töihin!
Maanantaita!
Se o arki ny eli juhlat on juhlittu ja ikä painostaa.
Meille on Teinin kanssa muotoutumassa epävirallinen sunnuntairituaali. Suuntaamme kirpparilla. Näin eilenkin. Sunnuntaiostamisen aiheuttamaa sisäistä paheksuntaa lievitän selityksellä, että tuleepahan samalla ulkoiltua. Ehheh. Liikkua voi ilman kukkaroa, sunnuntaisinkin. Tavat on monet.
Ei oltu eilen turhaan liikkeellä. Löysin kirppikseltä metallisen keittiövaakan. Se oli niitä hankintoja, joita ilmankin pystyy elämään, mutta joka on mukava olla olemassa. Kun sain sen halavalla, niin ostin (vaikka vietämme pakkonuukuusviikkoja). Löytyipä maitolasinen suojaruukkukin olohuoneen viherkasville. Edellinen ruukku teki itsemurhahypyn lattialle. Onnettomuuslautakunta totesi, että kiistaton syyllinen oli takapuoleni. Routavaurioita ilmenee imuroidessakin. Nopeusrajoitteet astuivat voimaan välittömästi.
Taloutemme sekä tavaroidemme keikkuessa kuilun reunan ja pohjakosketuksen välillä, menen töihin. En hylkää taikka hyllytä opintojani. Kesäloman sijaan nostan kukkaron pohjaa. Minua pyydettiin sijaiseksi ja minä tartuin tähän tilaisuuteen. Hommaa on tajuttomasti, vastuuta vieläkin enemmän. Työtehtävien haasteellisuus vetää vakavaksi, mutta tilipussi hymyilyttää. Ei lämmitä, mutta helpottaa. Rikastumista saan kuitenkin vielä odotella. 'Is facit cui prodest -Se tekee joka hyötyy'. Tekijä on se, jolle (työn)teosta on hyötyä. Tänä kesänä se olen minä.
Ei taloudellisia ongelmia ratkaista rahaa lisäämällä. Nyt lukijat huutavat, että mitä heinää se lammas määkii. Oikeasti- taloudellista ahdinkoa voi tilapäisesti helpottaa lisärahalla, mutta pysyvämpään muutokseen tarvitaan jotain muutakin. Täytyy muuttaa kulutustottumuksia, asumismuotoa ja -väljyyttä, harkita perhekokoaan, elinympäristöään, työllisyystilannettaan, -mahdollisuuksiaan tai koulutustasoaan. Toiset muutokset vaativat pidempää aikaväliä ja nykyistä kattavampia tukitoimia kuin toiset. Toiset muutokset taas ovat seurausta toisistaan. Muutos vaatii aina ajattelun, asenteiden, uskalluksen ja ajan tarkastelua. Lopullista pysyvämpää muutosta ei saavuteta pakon, vaan vapaaehtoisuuden, kautta. Onnistuneet muutokset ovat tilaisuuksien ja mahdollisuuksien lapsia. Muutosten ydin on ihmisessä.
Sainpahan taas sujautettua höyhentason talous- ja sosiaalipolitiikkaa tekstiini. Se on maanantai ny.
Voimallista viikkoa kaikille! Ja jo tällä viikolla on tilaisuus äänestää ennakkoon...
Se o arki ny eli juhlat on juhlittu ja ikä painostaa.
Meille on Teinin kanssa muotoutumassa epävirallinen sunnuntairituaali. Suuntaamme kirpparilla. Näin eilenkin. Sunnuntaiostamisen aiheuttamaa sisäistä paheksuntaa lievitän selityksellä, että tuleepahan samalla ulkoiltua. Ehheh. Liikkua voi ilman kukkaroa, sunnuntaisinkin. Tavat on monet.
Ei oltu eilen turhaan liikkeellä. Löysin kirppikseltä metallisen keittiövaakan. Se oli niitä hankintoja, joita ilmankin pystyy elämään, mutta joka on mukava olla olemassa. Kun sain sen halavalla, niin ostin (vaikka vietämme pakkonuukuusviikkoja). Löytyipä maitolasinen suojaruukkukin olohuoneen viherkasville. Edellinen ruukku teki itsemurhahypyn lattialle. Onnettomuuslautakunta totesi, että kiistaton syyllinen oli takapuoleni. Routavaurioita ilmenee imuroidessakin. Nopeusrajoitteet astuivat voimaan välittömästi.
Taloutemme sekä tavaroidemme keikkuessa kuilun reunan ja pohjakosketuksen välillä, menen töihin. En hylkää taikka hyllytä opintojani. Kesäloman sijaan nostan kukkaron pohjaa. Minua pyydettiin sijaiseksi ja minä tartuin tähän tilaisuuteen. Hommaa on tajuttomasti, vastuuta vieläkin enemmän. Työtehtävien haasteellisuus vetää vakavaksi, mutta tilipussi hymyilyttää. Ei lämmitä, mutta helpottaa. Rikastumista saan kuitenkin vielä odotella. 'Is facit cui prodest -Se tekee joka hyötyy'. Tekijä on se, jolle (työn)teosta on hyötyä. Tänä kesänä se olen minä.
Ei taloudellisia ongelmia ratkaista rahaa lisäämällä. Nyt lukijat huutavat, että mitä heinää se lammas määkii. Oikeasti- taloudellista ahdinkoa voi tilapäisesti helpottaa lisärahalla, mutta pysyvämpään muutokseen tarvitaan jotain muutakin. Täytyy muuttaa kulutustottumuksia, asumismuotoa ja -väljyyttä, harkita perhekokoaan, elinympäristöään, työllisyystilannettaan, -mahdollisuuksiaan tai koulutustasoaan. Toiset muutokset vaativat pidempää aikaväliä ja nykyistä kattavampia tukitoimia kuin toiset. Toiset muutokset taas ovat seurausta toisistaan. Muutos vaatii aina ajattelun, asenteiden, uskalluksen ja ajan tarkastelua. Lopullista pysyvämpää muutosta ei saavuteta pakon, vaan vapaaehtoisuuden, kautta. Onnistuneet muutokset ovat tilaisuuksien ja mahdollisuuksien lapsia. Muutosten ydin on ihmisessä.
Sainpahan taas sujautettua höyhentason talous- ja sosiaalipolitiikkaa tekstiini. Se on maanantai ny.
Voimallista viikkoa kaikille! Ja jo tällä viikolla on tilaisuus äänestää ennakkoon...
sunnuntai 3. huhtikuuta 2011
Ikälisä
Sumuista sunnuntaita!
Pääni ei ole sumussa, vaan ilmanala.
Sain tällä viikolla lisävuoden ikälisää. Lisää ikää ja vuosirenkaita. Juhlaa! Näillä vuosikertoimilla voisi jo pääkin olla sumuinen. Ajelen arjen väylää sumuvaloilla. Ajatukset kirkkaina, sumeiden sutkautusten kera. Olen ainakin sumean logiikan ajoittainen harjoittaja. Loogista lampaalta.
Varmin ikääntyvän aikuisuuden merkki on, kun kaupankassa teitittelee sinua. Auts! Puhun kokemuksella -kaikille Teille. 'Nemo est tam senex, qui se annum non putet posse vivere -Kukaan ei ole niin vanha, etteikö arvelisi elävänsä vielä vuoden'. Näin minäkin. Vuosia lissää -muttei naamaan!
Vanhempani muistivat ikääntymistäni sympatia-avustuksella. Jos olisin ollut järkevä ja järkeistänyt kiireellisyyslistaani, niin olisin ostanut nyt sen uuden kahvinkeittimen sekä silitysraudan. Vaan näinhän en tehnyt. Naisellisesti kiikutin lahjapennoset kenkäkauppaan ja ostin itselleni uudet kevätkengät. Anatomisesti muotoillut ja hengittävät. Hyvä ostos, vaikka omasta pussista piti ravistella pari ropoa tiskiin. So what! Tarvehankinta se oli tämäkin, muttei niin asiallisen kuivakka kuin kodinkoneet. Kahvini tippuu minne sattuu, mutta varpailla on väljää.
Onnistuimme joogaamaan pennosemme nivelettömän pitkälle eli hankimme Teinille ulkoilupuvun, nahkakengät ja väriä kuontaloon. Arjen akrobatiaa, tavallisen taukojumppaa ja pennibalettia! Tätähän se elämä on, ikääntyvälläkin.
*
Vinkkaus:
Syntymäpäiväteemoissa liikutaan myös Cecelia Ahern'in romaanissa Mitä huominen tuo tullessaan. Kirjassa nuori hemmoteltu tyttö joutuu yllättävien elämänmuutosten kautta löytämään juurensa, paikkansa uudistuneessa perheessä sekä arvottamaan arkensa uudelleen. Kirja on vehnäleipämäinen höttöpalanen, jota voi lueskella ilman pilvisiä ajatuksia. Kansi on kaunis ja tarina täynnä fantasiaa. Keventäjille.
Pääni ei ole sumussa, vaan ilmanala.
Sain tällä viikolla lisävuoden ikälisää. Lisää ikää ja vuosirenkaita. Juhlaa! Näillä vuosikertoimilla voisi jo pääkin olla sumuinen. Ajelen arjen väylää sumuvaloilla. Ajatukset kirkkaina, sumeiden sutkautusten kera. Olen ainakin sumean logiikan ajoittainen harjoittaja. Loogista lampaalta.
Varmin ikääntyvän aikuisuuden merkki on, kun kaupankassa teitittelee sinua. Auts! Puhun kokemuksella -kaikille Teille. 'Nemo est tam senex, qui se annum non putet posse vivere -Kukaan ei ole niin vanha, etteikö arvelisi elävänsä vielä vuoden'. Näin minäkin. Vuosia lissää -muttei naamaan!
Vanhempani muistivat ikääntymistäni sympatia-avustuksella. Jos olisin ollut järkevä ja järkeistänyt kiireellisyyslistaani, niin olisin ostanut nyt sen uuden kahvinkeittimen sekä silitysraudan. Vaan näinhän en tehnyt. Naisellisesti kiikutin lahjapennoset kenkäkauppaan ja ostin itselleni uudet kevätkengät. Anatomisesti muotoillut ja hengittävät. Hyvä ostos, vaikka omasta pussista piti ravistella pari ropoa tiskiin. So what! Tarvehankinta se oli tämäkin, muttei niin asiallisen kuivakka kuin kodinkoneet. Kahvini tippuu minne sattuu, mutta varpailla on väljää.
Onnistuimme joogaamaan pennosemme nivelettömän pitkälle eli hankimme Teinille ulkoilupuvun, nahkakengät ja väriä kuontaloon. Arjen akrobatiaa, tavallisen taukojumppaa ja pennibalettia! Tätähän se elämä on, ikääntyvälläkin.
*
Vinkkaus:
Syntymäpäiväteemoissa liikutaan myös Cecelia Ahern'in romaanissa Mitä huominen tuo tullessaan. Kirjassa nuori hemmoteltu tyttö joutuu yllättävien elämänmuutosten kautta löytämään juurensa, paikkansa uudistuneessa perheessä sekä arvottamaan arkensa uudelleen. Kirja on vehnäleipämäinen höttöpalanen, jota voi lueskella ilman pilvisiä ajatuksia. Kansi on kaunis ja tarina täynnä fantasiaa. Keventäjille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)