Käy kirjojen kimppuun

Heipä hei helteen upottamat!
Helpotusta tähän säätilaan ei ole odotettavissa, joten lämpöhalvausta, nestehukkaa, auringonpistosta taikka syksyä voi odottaa näiden opusten äärellä. Virkistykään romaanien uumenissa.

* Haig, Matt: Kuinka aika pysäytetään. Joillekin oman identiteetin ja elämäntarkoituksen löytyminen vie satoja vuosia. Aikafantasijoille sekä ehtymättömään nuoruuteen uskoville.

* Ruge, Eugen: Vähenevän valon aikaan. Usealla aikatasolla liikkuva sukutarina. Maailma muuttuu hitaasti, ihmiset vielä hitaammin. Juurevan realistinen.

* Srout, Elizabeth: Nimeni on Lucy Barton. Hienovarainen romaani niukasti kommikoivasta perheestä.

* Srout, Elizabeth: Pikkukaupungin tyttö. Äidin menneisyyden ja tyttären tulevaisuuden sisäkkäisyyden onnistunut kuvaus. Henkilösuhteiden kierteisyys tekee tarinasta mielenkiintoisen.

* Jansson, Susanne: Uhrisuo. Biologi palaa kotiseudulleen vain huomatakseen ettei menneisyys ole historiaa.

* Redondo, Dolores: Tämän kaiken minä annan sinulle. Kuolleen puolison henkilöhistoria onkin tavallisuutta ylhäisempi.

* St Aubyn, Edward: Loistava menneisyys. Hyväksikäytetystä pojasta kasvaa hitaasti ymmärtävä aikuinen.

* Tyler, Anne: Äkäpussi. Shakespearea uudistettuna. Isosisko mukautuu oleskelulupa-avioliittoon. Opus on niitä parempia aikuisten satuja.

* Theils, Lone: Kohtalokas merimatka. Kahden teinin katoaminen vuosikymmeniä sitten saa tanskalaisen toimittajan uutisvainun heräämään.

* Honeyman, Gail: Eleanorille kuuluu ihan hyvää. Sosiaalisesti rajoittunut Eleanor törmää kauppamatkalla elämään. Toiveikkaille.

* Tiirikka, Marjo: Arabian Heljä. Vinkkilistan kotimaisuus on tyttökirjamainen imelyys. Aito henkilökuvaus jää pikkusieväisyyden puristukseen ja taiteilijasta leivotaan Suomi-filmien reipasotteinen sankaritar. Kirjan parasta antia ovat valokuvat.

Jos et jaksa kääntää levyä, takkia, kylkeä tai päätäsi, käännä edes romaanin sivuja. Se tuulettaa!

Valtiollista visiteerausta

Mitä tapahtuu eräänä maanantaina Suomessa?
Jos Yleityisen radiokanavia on uskominen, niin tähän maahan ei mahdu kuin yksi uutistapahtuma: Meille tulee vieraita! Yletyisradio on Suomen eduskunnan alaisuudessa toimiva valtakunnallinen, julkisen palvelun toimintaa harjoittava viestintäyhtiö, josta valtio omistaa lähes 100 prosenttia. Näin ollen voidaanko siis maanataina uutisoida mistään muusta kuin Tumpin ja Hutin vierailusta? Asiantuntijat kommentoivat aamusta alkaen.

Nyt astraalikanavilla reggaellaan. Bob Marley vainaa haluaa esittää kysymyksyn Suomen tasavallan isoisälle: "Bad boys, bad boys, whatcha gonna do, whatcha gonna do, when they come for you?" Presidentti SNail vastaa P.J. Hannikaista mukaellen: "Nytpä tahdon olla mä, pienen kulissin laittaja. Lavasteet kun saan valmihiksi, toisen pääni teen uutiseksi. Päähän toiseen paljaaseen, sievään, hauskaan, puhtoiseen, toivon sedän pususen." Yhteiskuvista voi bongata myös seinään imeytyneen presidentin vaimon.

Maassamme riehaannutaan hypetykseen ja mediahysteriaan saakka, kun kaksi ihmisoikeusrikkojaa haluaa puhua kahdestaan. Valtiomiesten sorkkien kopinaa vaimennetaan pehmeillä matoilla, pehmeimmillä puheilla sekä täysin löysillä selkärangoilla. Ja uutisoitavana oli...? Presidenttimme SNail vanautuu isojen poikien jäljissä, jos he vaikka haluaisivatkin leikkiä hänen kanssaan. Tai valtakunnan johtajaetana saisi isännöintipalveluistaan muutakin kuin laskun -ja kaverikuvan.

Maamme suistuu jengoiltaan, vaikka muu maailma jatkaa radallaan. 'Columna regni sapientia -Viisaus on valtion tukipylväs'. Huteraa, huojuvaa ja harjaantumatonta... Vielä on tällä valtiolla matkaa.

Lukijan vastuu jo kahdeksan vuotta

Heinäkuuta helteistä hiutuvat tai niistä hinkuvat!
Tämän vuoden suurimmat, suloisimmat ja suosituimmat billeet ovat ehdottomasti Siskoni uuden vuosikymmenen vastaanottajaiset. Prinsessajuhlia vietettiin kokonaisen viikonvaihteen verran. Onnea Sisko! Oi jospa oisin voinut ollut mukana...

Toissijaiset kekkerit vietetään virtuaalisesti. Blogini täyttää tänään kahdeksan vuotta!! Wuhuuuuuuuu! Olette saaneet nauttia vajaan vuosikymmenen mieltä ja kieltä kiharruttavista arkimutinoistani. Onneksi olkoon! Erään kielellisen artikkelin mukaan lampaanlatina on vanhentunut versio siansaksasta, kapulakielestä tai nykyajan munkkilatinasta. Onhan se -paikka paikoin. Vanhastaan lampaanlatinalla on tarkoittanut mitä tahansa käsittämätöntä tai keksittyä kieltä. Kyse on myös epäselvästä ja monimutkaisesta kielenkäytöstä. Savolaisen lampaan lätinöissä vain toisinaan... Osittain puolustellen todettakoon 'graeca sunt, non leguntur -kreikkaa, ei lueta'. Toisin sanoin ei ymmärretä. Keskiajalla, kun kirkko-, yliopisto- ja virastokielenäkin oli kreikka, todettiin em. tapaan, sanan tai tekstinpätkä ollessa kreikkaa. Tällä tuhannella ilmausta käytetään pilkallisessa mielessä, kun halutaan todeta, että asia on täyttä hepreaa. Heprea taas on toisen eläimen tai toispuoleisen blogin aihe. Täällä juhlitaan!

Kahdeksan vuotta!!!!!!!!