Ilokuvia

Viattomien lasten päivää!
Henkilöhistoriani rennoin joulu on takana. Se tuli ja suli. Puolet lahjoistakin on vielä matkalla, mutta mikäs kiire tässä on. Lahjakausi saa jatkoa. Proteiinihukan ennaltaehkäisyyn ostimme kaksi kinkkua, joulun kankkua. Syöty on! Jos arki on kuusen jalkaan kumartelua, hernekeittoa tai muuta ilmavaivaista, voi elävistä kuvista olla iloksi. Osa on jonotettu kirjastosta, toinen osuus katsottu leffateatterissa. Ottakaa osanne tästä ilosta!

* Kirsikkapuiden alla. Viehättävä japanilaiselokuva, jossa on huikeat maisemat sekä vakavan optimistinen pohjasävy.

* Siskokset. Listan toinen nipponilaisuus. Lämmin tarina laajenevasta sisaruudesta.

* The dressmaker. Visuaalisesti virkeä, vauhdikas ja vapauttava elokuva menneisyyden haamujen kohtaamisesta.

* A bigger splash. Entisten ja nykyisten pusuparien loiskahtava törmäys.

* Pässit. Outoutta ja lammasmaisuuksia Islannista.

* The squid and the whale. Erilainen avioeroelokuva. Kokeilkaa!

* Kerro minulle jotain hyvää. Liikuntarajoitteinen rakkaustarina.

* Zootropolis. Eläinten kaupungissa on uusi sheriffi.

* The Lobster. Vuoden erikoisin rakkauselokuva. Katsokaa!

* Florence Foster Jenkins. Jos rahaa ja tahtoa on enemmän kuin lahjakkuutta... Aiheesta on saatu aikaan parempikin sonaatti.

* Love and friendship. Juonitteluja ihmissuhteilla Jane Austenin tyyliin.

* Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Vilinää, vilskettä, kilinää ja kaaosta. Potter-fanien pakkoraina.

Katsellaan, kuunnellaan, viihdytään!

Jouluiloa!

Huomenta!
Kristuksen syntymän aamuna toivotan jokaiselle levollista juhlaa! Ilmoilla on kirkkokuntaeroja siitä kuka, missä ja milloin oikein syntyikään vai syntyikö ollenkaan. Nämä ovat näkemys- ja uskomuspainotuksia, joista voi keskustella joskus toiste. Tänään me vietämme paketoimatonta (ja toivottavasti pakottamatonta) joulua!

Vapauttavaa Vapahtajan syntymäjuhlaa jokaiselle!

Itsenäisyys

Itsellistä päivää!
On hanget korkeat, eikä ainakaan paikallisista nietoksista löydy John'ia -harmi! Talvi on huima vuodenaika, mutta umpihanki taapertaminen näillä nivelillä ei ole vapaaehtoista ajanvietettä. Meillä päin aurauskalusto on laitettu talviunille (kyllä!), ihmisten annetaan hoitaa omat polkunsa itsenäisesti. Päätöntä!

Vaan, mitäpä sitä arkimurheita miettimään, kun vielä toistaiseksi ulko-ovi aukeaa. Kinokseen. Tänään juhlitaan Suomen valtion itsenäistymispäivää! Sanakirja antaa 'itsenäiselle' lähes mahtipontisia selityksiä. Itsenäinen on oman kokonaisuutensa muodostava, riippumaton ja erillinen. Olemmeko? Suomi on julistautunut itsenäiseksi eli tois(t)en vallasta, avusta sekä holhouksesta riippumattomaksi. Olemmeko tätä? Itsenäinen ihminen on omintakeinen, oman päänsä (tai päättömyytensä) mukaan toimiva, vaikutteista tai esikuvista irrallinen toimija ja/ tai ajattelija. Olemmeko? Oletko sinä? Olenkohan minä...

Toivotan toivoen juhlallista päivää teille jokaiselle itsenäiselle, itsenäistyvälle, itsenäistävälle sekä itselliselle (tai sellaiseksi kaipaavalle) yksilölle -yhteisöjä unohtamatta! Se on juhlan aika!!

Silmä ja lasit

Kevyesti keskeltä viikkoa!
Aukaisin verhot ja sain todeta, että Esterillä on pidätysvaikeuksia. Se säistä tai päistä. Pyöritellään tänään vain ja ainoastaan minun silmiäni. Minun silmieni tähden siirrän luomet paikoiltaan...

Eräs optikkoliike mainosti ahkerasti ilmaisia näöntarkastuksia. Ei ollut silmänkääntötemppuiluja, vaan maksutonta asiantuntijuutta. Jos ilimasiksi saa, niin kyllä kannattaa liikahtaa! Savolaiset, nuo itäisemmän Suomen osan laihialaiset... Näköni tarkastettiin ja lasini uusittiin vasta kaksi vuotta sitten, joten alkuasenteeni oli, ettei muutokset ehdi parissa vuodessa näköelimiin saakka. Minä lanoliinihoukka!

Puusilmät vinoon! Nähtävä se oli, kun optikko pisti silmään pluslinssin. Minusta tuli silminnäkijä omalle ikänäölle. Tottahan toki kaukaa lähelle tarkentaminen vie aikaa, silmät narisee väsymystä ja painotekstien fontteja on yleismaailmallisesti sumennettu yms. yms. Tuomio on kaksitehoinen: ikää päin näköä! Linssiin viilaamaton fakta.

Jälkiasenteena seurasi purnaus: En minä nyt niin wanha ole. Ihan melkein viime vuosikymmenen kevättipunen ja noin niin kuin poispäin. Henkiseltä iältänikin hädin tuskin seitsenkymppinen... Ähhh ja alistus. Ikää on, että näköä haittaa. Uudet lasit on tilattu ja noudettavissa. Näin sentään lukea saapumisilmoituksen. Laskun maksoivat Vanhempani -kiitos heille! Teinin haukan katseen alaisuudessa valitsimme uusiksi kehyksiksi, Siskon suuremmaksi hämmästykseksi, 50-lukua henkivät kissalasit. Pokissa oli pokkaa. Optinen harha sai naaman nousemaan. Silmäniloa! Metsästin ruskealta kehyspaletilta, sävyksi valikoitui säyseä harmaa. Vanhuus ei tule yksin -se tulee optikkoliikkeen kautta.

Näillä mennään ja nähdäänkin!

Tulos se on tämäkin

The vaalien jälkeistä huomenta!
Äänestäneet tekivät demokratiaa. Kansa on puhunut. Nyt eletään tämän puheenvuoron kanssa vähintään neljä vuotta -tai uskotaan ihmeeseen.

Äänestystulos tyrmäsi minut. Halkesin harmista. Meni vuorokauden verran aikaa harsia itsensä kasaan, osoittaa omissa nurkissa mieltään ja olla uskomatta tulosta. Uskottava se on. 'Spem tibi polliciti certam promittere noli: rara fides ideo est, quia multi multa loquuntur -Älä anna toiveiden kasvaa katteettomiksi lupauksiksi, siinä määrin on luottamus harvinaista, koska monet puhuvat paljon'. Aivan kuin antiikin viisaat olisivat puhuneet suoraan Tumpista tai Tumpille.

Olin koko vaalikamppanjan ajan pöyristynyt Toisen Ehdokkaan mukanaolosta. Epäuskoni kasvoi lausunto lausunnolta: vieläkö hänen annetaan jatkaa. Sallittiin. Kisa on käyty ja äänet laskettu. Nyt on aika onnitella voittajaa! Teen sen tupee kainalossa. 'Mendacem memorem esse oportere -Valehtelijalla on oltava hyvä muisti'. Tumpilta sekin kuuluu puuttuvan. On vain elettävä tämänkin kanssa.

Vaikka vaalit käytiin ison veden takana, tyrskyt osuvat meille saakka. Käytännön ihmisenä ostan uudet kumikengät.

Lukemisen ilosta

Maanantaita!
Vapautetaan viikko vierimään! Ihan ilokseni ja teidän suureksi riemuksi laitan monipuolisen listan mainioista kirjoista. Onhan lukeminen sosiaalista toimintaa. Käpertykää lukemaan, keskittykää kirjaimiin, kuunnelkaa kertomuksia. Kenties kannatavampaa kuin itseensä kipristyminen.

* Jong Erica, Elä ja uneksi. Pohtiva kuvaus ikääntymisestä ja elämän jatkumisesta.

* Murakami Haruki, Miehiä ilman naisia. Novellikokoelma kohtaamisen kaipuusta.

* Cline Emma, Tytöt. Nuoruuden huuma, elämänhalu ja arvaamattomuus.

* Dicker Joel, Baltimoren sukuhaaran tragedia. Kolme serkusta ja vähintäänkin kolme näkökulmaa samaan sukuun.

* Phillips Jayne Anne, Kiuru ja Termiitti. Romaani sisaruuden mahtavasta voimasta.

* Williams John, Stoner. Tarina on eleetön muttei harmaa. Jos et ole jo lukenut, lue nyt.

* George Nina, Pieni kirjapuoti Pariisissa. Insuliinishokkimainen imelyys kelluvasta kirjakaupasta.

* Murphy Julie, Dumplin. Kokoonkatsomaton nuorisoromaani. Elämä on aina suurta.

* Hwang Sun-mi, Kana joka tahtoi lentää. Korealainen ihanuus!

* O´Farrell Maggie. Käsi jota kerran pitelin. Irrallisuudesta, juurettomuudesta, vanhemmuudesta.

* Stradal J. Ryan, Keskilännen keittiöt. Keskinkertainen kirja menestyskokin matkasta keittiöiden kuningattereksi.

* Meriläinen Sanna, Tavallisia koteja. Listan kiintiökotimaisuus on ilahduttavan aito, raikas sekä kotoisa sisustuskirja. Epätavallisen tästä opuksesta tekee ylistailauksen tai asettelun puuttuminen. Lisää näitä!

'Sapienti sat -Kylliksi viisaalle'. Viisaan väitetään ymmärtävän vähemmästäkin. Menen ja otan selvää. Kirjavinkeilläni pääsee ainakin kylläisyyden alkuun. Lukuiloa, -rytmiä ja -taitoa!

Raparperin alla

Heissan sunnuntaille!
Elokuu vilahti kohdallani ohi niin vikkelästi, että vasta syyskuussa huomasin sen jo menneen. Syyskuu litisi ja lotisi, lokakuuhun loppui. Nyt ollaan täällä.

Olen huvittunut muutamasta arkihavainnosta. Ne ovat kerätty pyöräilyreittini varrelta, ohiajetuista hetkistä. Koomista tämä arkikuvannus tai -somistaminen. Ensin olivat pionit, sitten marjat, omenat, nyt sienet. Kumisaappaiden kärjet, syyslehdet, pihalyhdyt ja villasukat ovat jo joukkokuvaistumassa. Mielenkiintoista huomata, että ilmaisunvapaus tuottaa massoittain samaan aikaan samankaltaisia kuvia. Omaperäistä, niin omaperäistä... Vuodenajat voi tarkistaa mobiililaitteen ruudulta tai sähköseiniltä. Almanakka, tuo eilipäivän elähtänyt eväs.

Sukupolvien välinen ero on havaittavissa metsäpikseleissä. Tarkentaen: Siinä missä mummo konkreettisesti poimii ämpäri sankollisen jälkeen metsämarjoja, ottaa mätäskuvaaja itsestään kortillisen otoksia marjojen kanssa. Meitsie ja mustikka -tyyliin. Ihan samaa kuvaa viereisen varvikon kyykkijä. Kolmas pusikkonäppäilija nappaa pari pikaotosta. Pakastimen sijaan pikselit pullollaan oma naama sienessä todennoksia. Seniori täyttää, juniori näyttää astiaa.

Toisessa aallossa peukutetaan näitä lähes identtisiä kuvia. Todetaan joukolla ne upeiksi. Mukana on aina heitä, jotka peukaloivat vain omia otoksiaan. Pystyykö parveilu, joukkovoimattomuus, ideattomuus tai ryhmäpainottomuus luomaan muuta kuin toiston toistoa toistettuna toistamiseen? Nämä on jo nähty! Pohdin, voisi(ko)han metsään/ omaan arkeen mennä ilman kuvauskalostoa? Sekin on harrastus.

Havaitsematta eivät ole jääneet myöskään ne huumajuoksijat, jotka ostavat vartalosukkapukuja, huomioväriset jalkineet ja pinkovat matkaan. Muovihousujen haittoja parannellaan markkinoiduilla hiertymäsalvoilla. Puhtaan tervettä liikunnaniloa. Keski-iän ylittänyt arki-Anterokin poistaa säärikarvansa, koska niin kuuluu tehdä. Lisää aerodynamiikkaa sekä hygieenisyyttä. Sääret kirkuvat höyläysarvilla, mutta juosta täytyy. Niin tekevät nyt kaikki. Polvisukissa ja ponnareissa. Suomen laissa ei ole määritelty, etteikö liikkua saisi taikka voisi myös löysissä vaatteissa ja karvojen kera. Kaupoissa on myytävänä erilaisia urheiluvaatteita. Kannattaa esimerkiksi kokeilla! Jos joku katsoo erilaista urheiluvaatetusta kieroon, se ei automaattisesti tarkoita asennerasittumaa. Voihan kyseessä olla karsastus, tuo kansanomainen kierosilmäisyys. Ottiko siitä jo joku kuvan?

En nyt lähde liikkuva ihminen on terve ihminen -suohon. Juoksen sinne kenties myöhemmin. Askelvirheet, virheasennot, rasitusmurtumat tai tulehtuneet hankaumat kasvattavat kummasti terveyskuluja. Liikunta pitää lääkärin lähellä. Apteekin kautta kuntoa kuntoon! Tiedottaen on todettava, että en ole liikuntavastainen, vaikka herkimmät lukijat niin saattavat rivien väleistä tavata. Liikuttaa voi myös harkintaa (eikä pelkkää kameraa).

Hapanta, sanoi lammas raparperin alta. Raparperit on kuvattu ja syöty, joten jäljelle jää vain oksaalihapon haurastuttamat luut. Ja pari juosten jaettua kuvaa. Syksyä!

Lavea lista leffoja

Elokuuta elolliset ja toisin elävät!
Nyt on ennätyspitkä elokuvalista, josta ronkelimman on helppo riipiä turhat rönsyt pois. Kaikki vinkkifilmit ovat noukittu kirjastosta. Sieltä löytää vaikka ja mitä! Käykää kulmilla, kulkeutukaa kirjastoihin, kurkkikaa lainaushyllyjä!

* Grandma. Kantaaottamaton, raikas ja anarkistinen. Isoäitiys tuulettaa.

* Taxi Teheran. Yhteen taksimatkaan mahdutettu yhteiskuntakuvaus.

* Black mass. Vallantavoittelu saa laillisuuden aaltoilemaan.

* Steve Jobs. Toimiva elokuva omenauskovaisten kulttijohtajasta.

* The Diary of a teenage girl. Tuulahdus 1970-luvun teiniangstista ja aikuistumisen haasteista.

* Tanskalainen tyttö. Kaunis kuvaus avioliitosta, jota naiseus hallitsee.

* The Big short. Viihdyttävää taloushallintaa.

* Vakoojien silta. Perinteinen sankaritarina kylmän sodan ajoilta.

* Deadpool. Huumoria, kuvakulmia, naamioita sekä räjähtävä loppu.

* 45 vuotta. Akvarellimainen elokuva pitkän liiton liitoskohdasta.

* Son of Saul. Pakkomielle vai moraalinen välttämättömyys?

* Louder than bombs. Tyylikäs tarina perheestä menetyksen jälkeisessä tyhjiössä.

* Suosurmat. Eurooppalainen dekkari. Hieman erilaisen tavanomainen.

* The hateful eight. Hurmehinen lännenelokuva. Taatusti verta sekä suolenpätkiä.

* Youth. Nuoruus on mielentila.

Viihdyttäviä hetkiä, kesäretkiä!

Kuusi ja vuotias

Letkeää lauantaita!
Wanhuus eikä muistamattomuus tule yksin. Ei tule, ei. Mistä minun pitikään kirjoittaa? ;)

Olen unohtanut päivän, blogin synnytyspäivän! Blogini täytti 13. heinäkuuta jo kuusi vuotta! Kuusi vuotta - hurraa!!!!!!

Syntymäpäivätraditioihin kuuluisi sankarin taipaleen muisteleminen ja askelten kertaus. Jäten ne nyt väliin, sillä vanhoja lukemalla teille selviää mistä lähdettiin ja minne saakka ollaan ehditty. Astellen, ajatellen sekä aivoista aivastellen. 'Mirabile dictu -Ihmeellistä sanoakin'. On asioita, jotka ovat niin ihmeellisiä, että niistä kertominenkin tuntuu ihmeelliseltä. Esikouluikään ehtinyt blogini on yksi niistä!

Kuusi vuotta - hurraa!!!!!! Savolainen lammas kumartaa -kuusi kertaa 365 kertaa ja pari karkausvuosikertaa päälle.

Ovi, jota etsit?

Tervehdys Eino Leinon eli suomalaisen runon ja suven päivänä!

Askartelin viikonvaihteen ratoksi. Olen törmännyt netissä muutamaan otteeseen puuvalmiisiin (ihana rakennustermi!) miniatyyrioviin. Luulen, että ovet ovat ensisijaisesti tarkoitettu nukkekotiharrastajille tai haltijaväelle.

Noh, minä mittakaavasta ilahtuneena päätin askarrella (nuukana en tietenkään ostanut valmista tuotetta) itselleni pienen pahvioven. Sen teinkin. Onnistui yli omien odotusten! Leikkasin, liimasin, maalasin, tussitin ja kiinnitin. Osoitekin oli valmiina.

Huumorini on savolaista, joten arvaatteko kuka oven takana asuu? -Ali Tajunta. Tottakai ja tietysti.

'Pulsate, et aperietur vobis -Koputtakaa ja teille avataan'. Kop kop kop -kaikki kotona! Miniovessani on kyllä kahva, lukko, postiluukku, vahvat karmit sekä koristelistoitus, mutta raamatulliseen viisauteen luottaen, jätin ovikellon asentamatta. Luonnollisesti.

En tiedä onko uusi oveni juuri se, jota etsiä, mutta taatusti se, jonka takaa löytää!

Löytöretkiä jokaiselle!

Lukemista ja lämpöaaltoja

Heinäkuuta toverit!
Tuijotuskisa elohopeamittarin kanssa päättyi kannaltani heltehisesti. Täytyy vaan jatkaa hyisen katseen harjoittelua... Syksy on jo tulossa. Kärsivällisyys on hyve ja minä perin hyveellinen.

Unelmani viiden vuorokauden sääennusteesta: alati kylmenevää! Oi!! Haavekuvien sijaan näen vain lämpöaaltoja asfaltin pinnalla. Hyi ja hirveä irvistys! Säiden Haltija ei suosi koulukuntaani, joten uppoudun viileään utopiaan tihenevällä närkästyksellä. Uutta sekä mieluisaa voi löytää seuraavista romaaneista. Vetäytykää varjoon, vajotkaa viihteen vietäväksi. Viihtykää tai viitatkaa grillikintaalla!

* Slaughter Karin, Kaunokaiset. Koukuttava trilleri kiertyy kolmen sisaren, kuolleen aviomiehen ja perhesalaisuuksien ympärille.

* Redondo Dolores, Myrskyuhri. Baskimaa-trilogian päätösosa. Kirja punoo yhteen kahden aiemman osan tapahtumat uudella ja kierteisellä tavalla. Perusdekkaria parempi opus.

* Ondaatje Michael, Leijonan puvussa. Öinen automatka kasvaa kertomukseksi siirtolaisuudesta, menetyksistä sekä suurista rakkauksista. Juureva tarina.

* Irving John, Ihmeiden tie. Hukassa oleva kirjailija kahden naisen, lääkityksensä ja rönsyilevän menneisyytensä keskellä. Romaanista löytyy kaikki Irving-elementit.

* Hiraide Takashi, Kissavieras. Sydäntäsärkevän hurmaava romaani nykypäivän Japanista. Nuori pariskunta saa vieraakseen kissan, joka vaikuttaa parin elämään odottamattomalla lämmöllä. Ihana kirja, onneksi luin!

* Beukes Lauren, Säkenöivät tytöt. Maaginen realismi puree! Aikamatkustava sarjamurhaaja joutuu pelastuneen uhrinsa jahtaamaksi. Virkistävän erilainen romaani.

* Toibin Colm, Nora Webster. 1960-luvun Irlantiin sijoitettu hiljainen tarina leskiäidin surutyöstä, selviytymisestä ja arjen kantavasta voimasta.

* Helttunen Anne, Mieli ja maisema. Listan kiintiökotimainen. Kurkistus suomalaisten kirjailijoiden työhuoneisiin. Kulttuuria, sisustuksia sekä mielenkiintoisesti omistajiensa oloisia tiloja.

Suvista sunnuntain jatkoa jokaiselle - helteistä hehkuville tai lämpökarkureille!

Mietelmä uunista

Sunnuntaita!
Ajattelin yllättää teidät ja kirjoittaa taas. Slurpsprise!

'Bene vixit qui bene latuit -Hyvin on elänyt se, joka on elänyt hyvin huomaamattomasti'. Sananmukainen käännös olisi '... se, joka on piiloutunut hyvin'. Toisten sanoin elänyt hiljaiseloa. Minä, minä! Minä täällä!! Yllättävää kyllä, mutta minuakin aiemmin sanonta on tunnettu. Tunnuslauseekseen sen otti ranskalainen kirjailija-filosofi Descartes, jolla oli tapana mennä uuniin mietiskelemään. Suomalaisen näytelmän fiktiivivilosovi Pölhö-Kustaa poistuu uuninpankolta vain kattilan kolahtaessa pöytään. Eläköön eurooppalainen erilaisuus! Tämän päivän Descartes-palkinto jaetaan eurooppalaisista tieteellisistä tai tekninistä saavutuksista. Pölhö-Kustaan taas tavoittaa sukujuhlista.

Minä en mahdu meidän sähköuuniin. En yritä sinne ahtautuakaan. Asuntoni on näillä h*lv*tin helteillä ympärivuorokautinen uuni, joten voin tuumiskella missä vain ja sulaa sijoilleni. Aivojen höyrystyessä on hieman haasteellista kiteyttää ilmoille mitään painavaa. Joten syksyä odotellessa (kyllä, jo nyt!)...

*
Vinkkaus:
Vihjaan ilmanalaan sopivasti Maggie O'Farrell'in kirjaa Varoitus tukalasta helteestä. Psykologinen perheromaani sijoittuu 1970-luvun Lontooseen. Perheen isä katoaa aamulla. Äiti, kolme aikuista lasta sekä miniä joutuvat keskelle perheriitoja ja vaiettuja valintoja. Kirja on inhimillisen tarkka kuvaus toisistaan vieraantuneiden ihmisten yhteentörmäyksistä. Suosittelen etenkin perheellisille ja sopivasti rönsyilevien tarinoiden ystäville.

Kerran kesässä

Juhannusaattoa!
Jos nyt kerran kesällä, kesäkuussa, kello kahdeksen kieppeillä kailottaisin kaikille kokkoista keskikesän juhlaa!

Haluan vain huomauttaa...

että olen elossa ja blogikin hengittää tasaisesti.

Voisin väittää, että minulla on ollut kirjoittajan tukos, tupajumi tai betoniporsas näppäimistöllä. Eipähän ole! Olen vain kipristellyt lahoavan terveyden kanssa, muhinut mahani (syömällä saatu :) vieressä sekä elellyt arkeani. Kaikesta edellä mainitusta olisi kyllä saanut aikaan juurevan jutun jos kolmannenkin, mutta... Sisäinen laiskiaiseni on vaatinut jakamatonta huomiota. Animaalista tämä elämä.

Kohotan mehumaljan ja nostan pipoa teille sitkeille, jotka jaksatte piipahtaa tontillani! Tehkään niin jatkossakin!!

Katseluhistoriaa

Morjens ja mahtuu vielä maaliskuulle!
'Periculum in mora -Viivytyksessä vaara'. Totisesti. Kiireettömän kirjoitustahdin (ja vitkuttelevan viivyttelyn) vuoksi leffapino yltää jo kohtalokkaisiin yläsäveliin saakka. Suosittelen sekä suostuttelen tuijottamaan elokuvia oman navan, naapurien taikka sosiaalisen median ikkunoiden sijaan. Elokuva on äänen ja kuvan taidetta. Todetkaa itse.

* Room. Koskettava tarina vangitun lapsuuden rajattomuudesta ja vapauden kahleista. Suosittelen suuresti!

* The Revenant. Oscar-palkinnon kumartaneet kurkkuäänteet sekä sisälmykset jättivät täyttävämmän dialogin odotuksen.

* Joy. Erään lattiamopin matka langanpäästä kultasuoneen. Sukulaiset olivat liian todellisia...

* Spotlight. Tosipohjainen kertomus lehtimedian oikeasta käytöstä, moraalista ja sen puutteista. Suosittelen!

* Yksin Marssissa. Kyydistä jäänyt astronautti keskellä punaista planeettaa. Perunan pureskeluksi menee.

* Pawn sacrifice. Shakin ja skitsofrenian siirtoja maailmanmestaruustasolla. Kylmää sotaa.

* Whiplash. Rummuttaen kohti hermoromahdusta. Opettajankoulutuksen oppimateriaaliksi.

* American sniper. Rauhanaatteen ja aseettomuuden puolesta.

* Inherent vice. Ylimääräisistä minuuteista huolimatta viihdyttävä rikoselokuva. Huumori yltää 1970-luvulle saakka.

* Ida. Mustavalkoisuus on harvoin toivottavaa, mutta tässä pohdiskelevassa elokuvassa se värittää tunnelman.

* Big eyes. Imelien suursilmien takaa paljastetaan aviomiehen petollinen päällemaalaus.

* Phoenix. Avioparin kohtaaminen toisen kuoleman jälkeen.

* Onnelin ja Annelin talvi. Kotimainen silmäkarkki. Hyvään uskovien välipala.

Eloisia hetkiä!

Pääsiäisiloa!

Tipityy
ja keikkuvan kevään tervehdys!

Elämme ja/ tai vietämme kristillisen maailman suurinta juhlaa. Haluankin toivottaa jokaiselle kirkkokuntaan tai ryhmittymättömyyteen katsomatta siunattua pääsiäistä! Kuullaan, kuiskitaan ja keskustellaan laveammin arkena.

Ystävänpäivää!

Sohjoista sunnuntaita toverit!
'Ystävän' eräs sanakirjamääre on ihmisen suhde toiseen ihmiseen, jota kohtaan hän tuntee luottamusta tai mieltymystä. Peruskauraa, kyllä tuosta keittää rehellisen täyttävän arkipuuron. Laajennettuna ystävä on samaan joukkoon tai ryhmään kuuluva henkilö, samalla puolella oleva taikka samanmielinen ihminen. Nyt liemeen lisätään jo liittolaiset ja toveritkin. Laajempaa ystävyyttä edustavat rakastetut (ne kapeammatkin), seurustelukumpparit sekä tyttö- ja poikaystävät. Endorfiiniset mielitietyt.

Ystävät voivat olla karvakuonokavereita. Katteja, koiramaisuuksia, kyttiä tai selkeästi susia. Ihmistä parempia nuuskijoita. Ystävyyden voi venyttää jonkin asian arvostajaksi, harrastajaksi, suosijaksi, auttajaksi, kannattajaksi sekä tukijaksi. Musiikin-, ruoan-, luonnon-, kirjallisuudenystävä... Kultturelli taikoo karamellin kiinnostuksestaan. Vain teennäinen (nk. jeesustelija) puhuttelee samoin ajattelevaa ystäväisekseen. Yskös ystävyyden sijaan!

Atlantin laimentama pusuparien päivä taipuu meillä yllättävän moniulotteiseksi joukkotapahtumaksi. Tämän johdosta toivotan teille jokaiselle lukijalle, tapakävijälle ja pikapistäytyjälle, ystävällistä päivää!

Pieni pino luettavaa

Helmikuuta -mitäs uutta?
Ei mittään. En aloittanut tammikuussa uutta elämää, jatkoin vanhaani. Jätin myös paljon liputetun vegaanihaasteen väliin. Katsoin epäinhimilliseksi vegaanin syömisen ;). Helmikuista huumoria. Vegetarismin sijaan olen makustellut kirjoja. Opuksia, joista on puhuttu. Lukekaa itse, vertailkaa, nauttikaa tai jättäkää hyllyyn.

* Jancar Drago; Sinä yönä näin hänet. Takautumaromaani 1930-40 -lukujen Jugoslaviasta. Kertomuksen keskiö muodostuu rakkaustarinasta.

* Hoffman Alice; Ihmeellisten asioiden museo. Viime vuosisadan alun New Yorkiin sijouttava tarina tavallisen tytön erikoisesta matkasta omaksi itsekseen.

* Simons Ida; Tyhmä neitsyt. Hurmaavan naiivi tyttönen osana aikuisten monimutkaista ihmissuhdeverkostoa. Menestys uusintapainoksena, eikä syyttä.

* Redondo Dolores; Luualttari. Baskimaa-trilogian toinen osa. Lievää ykkösosan toistoa ja kaavamaisuutta, mutta siltikin lukemisen arvoinen dekkari.

* Saunders George; Joulukuun kymmenes. Arkielämän novelleja amerikkalaisesta lähiöstä. Toimivaa yhteiskuntakuvaista.

* Maalouf Amin; Siipirikko mies. Libanonilaisen kylän kauneimman naisen pojan kasvutarina. Kohtalonsa kullakin.

* Binet Laurent; HHhH: Heydrichin salamurhan jäljillä. Palkittu faction sotajohtajan salamurhahankkeesta ja sen seurauksista.

* Väisänen Liisa; Mitä symbolit kertovat. Mukaansatempaava tietokirja kuvien kielestä ja legendoista patsaiden takaa.

* Holma Antti; Kauheimmat runot. Rohkelikot viihtyvät nyrjähtäneen nokkelien sanoitusten äärellä. Tosikot väistelköön opusta.

Lukuiloa ja leppoista eloa!

Tunteista ja sääilmiöistä

Paikallisia säähavaintoja sekä voimistuvan myötätuntoista ihmissuhdevirtausta!

Kuluvan viikonvaihteen olen tahtomattani joutunut olemaan korvatodistaja. Kuuloluotauksia eri painepinnoilta ilman äänivalleja. Naapurissa rakkaus ottaa viimeisiä, kirskuvia henkosiaan. Pitkän aikavälin ennustetta ei enää ole. Vuorokauden keski(näinen)lämpötila on miinuksella. Kylmää, vaikken itse olekaan osallinen.

Lauhkeampaa ilmastovyöhykettä odotellessa sympatia-aallonkorkeus on merkitsevä. Kahden negatiivisen polaaririntaman kohdatessa ei hempeillä lempeissä pasaatituulissa. Ilmastovyöhykkeiden törmätessä leveysasteilla ei ole merkitystä. Tunteellisia myrskytuhoja raivataan itsen sisimmistä osista. Pascal!

Siksi ja juuri tämän vuoksi oli odottamattoman yltäkylläistä saada ulkomaan tuliaisiksi éclair-leivoksia! Meillä ilmanpaine-erot täytetään kermalla. Yksittäisen mittausaseman tiedot on analysoitu maistuvan ilmaviksi. Lampaan asteikolla.

Ilman paineita ilmanpaineita seuraava savolainen kiittää ja kuittaa.

Arktinen arkipala

Sunnuntaita!
On kai sanomattakin selvää, että minulla on erinomainen pakkasen sietokyky (paitsi polvissa). Polarisoitu karhu -tasoa. Kun elohopea syvyyssukeltaan, itsellä on tehot katossa.

Käytännössä asian voi todentaa ulkoilemalla. Ulkotilakylmiö... <3. Toiset vetäytyvät vällyjen, peitteiden, patterien tai putkivuotojen alle, minä lähden huurahengittelemään ulkolaitumille.

Jos keskustassa huomaa oman bussinsa vilahtavan ohi ja seuraavan saapumista saisi odotella puolisen tuntia, niin jouksemiseksihan se menee. Toista sataa metriä länsigötanmaalaissäärillä, ylipainon, täyspitkän untuvatakin, mammamaisen käsveskan kera turvallisen kömpelöillä Kooma-kengillä... Vaiheeton siirto sarjakuvista livelähetykseen. Vuan, kovaa se lammaskin pinkoo istuttaakseen itsensä julkisen kulkuneuvon penkistöön. Todellisuudessa joku näki harmaan muumin juoksevan.

En valita, vaan välitän lämpimästi, tästä säästä! Arktinen ilmasto on aktiviteetin avain!

'Post scriptum -Kirjoittamisen jälkeen'. Kirjoitetaan lisää. Ehdin ihan hölkäten siihen linjuriin.

Vuosi on vaihtunut

Iloitkaamme!
Teknistä, perin mielenkiintoista... uusi vuosi alkaa tietokoneilmoituksella: akku kannattaa ehkä vaihtaa. Minusta tuntuu, että otsastani hohtaa sama ilmoitus.

Vuoden ensimmäisenä päivänä on syytä tähyillä taustapeiliin. Sieltä näkyy kirkkaina etuvalotkin. Tämän syvällisempään kahvikuppifilosofointiin en ennen aamukahdeksaa kykene. Viisauden ystävien on tyytyminen tähän.

Vuoden 2015 joulu oli kollektiivinen ohitus. Teinin, Siskon ja minut joulufiilis jätti laiturille. Se ei saapunut. Juhla saapui. Se otettiin vastaan täysinäisin vatsoin ja toivotun tarpeelliset lahjat avattiin innokkaina. Minä näin suuren (sähkö)valon! Joulukoristeet hävisivät eilen verkkovaraston takaosiin. Eikä päivääkään liian aikaisin.

Kun muistelen muutama tunti sitten hyvästeltyä vuotta, pinnalle nousevat asuntokuviot. Olin aloittanut yksiön metsästyksen jo vuonna 2014 -ja jahtikausi jatkui. Sain todeta, että vapaat asuntomarkkinat ovat alkukantaista maastoa, opiskelija-asuntokäytännöt monopolisoituja. Muut puoliviralliset toimijat usvaisen byrokratian takana. Sumuista. Sain yksiön heinäkuussa ja kiitän siitä! Vuokrasopimus on määräaikainen ja kiroan sen!

Teini etsi koko kevään omaa alaansa (yliopistossa), muutti tilapäisesti takaisin kotiin, haki toistamiseen yliopistoon, pääsi sinne -taas, jonotti opiskelija-asuntoa, sai sen lopulta, vaihtoi kaupunkia. Viihtyy erinomaisesti! Minä elin vahvasti mukana jokaisen mutkan, kuopan, kaarteen, notkelman, viivästyksen sekä ne huippuhetket. Perin kiharainen matka Savoon. Nyt teinikunnassa kaikki on hyvin.

Gradun teon olen jäädyttänyt kokonaan. Ei kaikkein viisain ratkaisu, mutta motivoimattomana tekeminen ei vain onnistu. Syy on iso geen aiheessa, vieläkin suurempi syyllinen olen minä itse. Aiemmat valinnat eivät enää toimi, selitykset eivät ole kattavia, suunta ei ole selvillä. Yritän kuunnella itseäni, löytää ratkaisuja, omaa tietä, jotakin... Prosessi on kesken.

Loppuvuotta ovat leimanneet hiertävät, tulehtuneet ja verestävät välit Vanhempiin. Pohjimmiltaan kyse on viivästyneestä aikuistumisriitistä sekä irtautumisesta itse valituille ulapoille. Kasvun paikka useammalle. Käytännössä kuin etikkaa joisi. Karvastahan se liemi on. Olen kipuillut myös rapistuvan terveyteni kanssa. Kiertänyt tutkimuksesta toiseen. Monta väliasemaa on ohitettu pysähtymättä. Diagnostisesta päätepysäkistä ei ole vielä tietoakaan. Tautileima ei näy oirekartassa, eikä testiaikatauluissa. Vaihtoyhteyttä terveemmille arkiraiteille ei ole löytynyt. Turhauttavan turhauttavaa. Minä olen kuitenkin jo matkalla, enkä lähtölaiturilla. Iloitsen tästä riemuvirttä veisaillen!

Tottakai vuoteen mahtuu kaikkea mukavaakin. Elämän arkisia sattumia sekä Lontoon matka. Elvytin vanhan maalausharrastuksen ulkomaisen opettajan johdolla. Mikä kokemus! Toteutin pitkäaikaisen haaveen taidegrafiikan tekemisestä -se kannatti! Ilmoittauduin, hain ja tulin valituksi vaativaan vapaaehtoistoimintaan. Asia, josta olen pitänyt enemmän kuin ikänä arvasinkaan. Olen tutustunut suureen joukkoon uusia ihmisiä, löytänyt toimivia puolia itsestäni, hankkinut bussikortin, käynyt museossa ja luostarissa sekä kokenut onnistumisia ilman velvoitteita. Sokeria elämän perustaikinaan. Makeaa!

Vuodesta 2015 jäi tyhjän valju olo. Tuntui kuin kaikki olisi tapahtunut jossain muualla, joillekin muille, toisina hetkinä. En jää kaipaamaan yhtäkään takkuisen laahaavasta 365 päivästä. Toivon hartaasti, että tämä vuosi olisi onnistuneempi, kattavampi, antoisampi, sujuvampi, kivuttomampi sekä täydempi!! Samaa toivon teillekin!

Uutta kohti!