maanantai 21. huhtikuuta 2014

Juhlien juhla

Pääsiäisiloa!
Kristikunnan suurimman juhlan jälkivietto on alkamassa. 'Ego sum via et veritas et vita -Minä olen tie, totuus ja elämä'. Totuuden nimissä tietä etsien, astelkaa mukana.

Vähemmän karkkia enemmän kirkkoa -paastoni oli ilmatiivis. Noh, kyllä paaston lomaan Henki pujahti, mutta sehän on ihan pyhä juttu. Myös kalorin sijaan kolehtiin -oheishanke tilitettiin plussalle. Kannatti! Pitänyt itsekuri yllätti makeasti.

Kävimme Teinin kanssa pitkäperjantaina katsomassa Ristintie-näytelmän. Pidimme. Arjesta yleisesti yleistäen, veti tässäkin kuvaelmassa aasi suurimman huomion kavioonsa. Olihan se armoitettu jymyjuttu, että paikalla oli Jeesuksen aasikin! Hyväkuntoiselle elikko vaikutti ikävuodet huomioiden. Eläköön tuhatvuotinen eläinkunta! Ruoskimatta uutislinjauksen valinnutta, väitän että paikalla oli aasi Jeesusta näytelleelle. Mene itse ja tiedä. En siltikään tiedä, vaikka menin.

Tuoreempiin tapauksiin. Iltaunisuuden henkilöitymänä ja juuri sen vuoksi olin osa kausi-ihmettä. Osallistuin pääsiäisyönmessuun. En kokenut herätystä, sillä olin hereillä ja pysyin hereillä. Vaikuttava kokemus - suosittelen!

Päätin pullapaastoni happamasti ja hymyssä suin. Teini leipoi sitruunaisen hyytelökakun. Ylistyshuuto sitrushedelmille! Vieläkin nuoleskelen suupieliä. Että voi olla hyvvää, jopa muistellen! Lusikoidaan hieman lisää. Seuraa tiedote anonymialle: lammasta ei ollut pöydässä, padassa eikä uunissa. Lammas istui pöydän ääressä ja viihtyi hyvin.

Lautaselta lakeuksille eli päivän perunaan. Savolaiset tuovat savolaisille pottua jopa kukkavarren päässä. Vanhempieni valinta tuoksuvaksi pääsiäistervehdykseksi oli perunanarsissi! Mikäpä muukaan. Kiitän ruukkukasvista yhdessä mukulani kanssa.

Kerratuksi lopuksi toivotan jokaiselle uskontokunnasta riippumatta riemullista juhlien juhlaa!

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Lukemalla luettu

Huomenia!
Mainoshokeman mukaan lukeminen kannattaa aina. Olen samoilla sivuilla. Tällä kertaa suosittelemani romaanit ovat tummasävyisiä yhteiskuntakuvauksia. Näiden romaanien keskiöissä ovat nuoret. Synkistä aineksista huolimatta kertomukset eivät ole synkeitä, vuan itse lukemalla todetkaa, punnitkaa tai kumotkaa toteamukseni. Kirjastot on auki.

* Louise Erdrich'in palkittu kirja Pyöreä talo sijoittuu 1980-luvulle. Nuoren Joen turvallinen elämä reservaatissa saa radikaalin käänteen, kun hänen äitinsä kimppuun käydään. Kirjassa nykyisyys, menneisyys, vanhat ojiwba-heimon tarinat, omankädenoikeus sekä nuoren halu ymmärtää tapahtanutta kiertyvät vyyhdiksi, joka saa lukijan kääntämään vielä yhden sivun. Suosittelen oikeudenmukaisille.

* NoViolet Bulawayo'n esikoiskirjan Me tarvitaan uudet nimet päähenkilöllä Kullalla ikää on vuosikymmenen verran. Lasten arjessa ja leikeissä peilautuu rakoilevan yhteiskunnan sekasortoisuus. Pikkutyttö lähetetään tädin luo yltäkylläisyyden ihmemaahan. Zimbabwelaisuus tapoineen, makuineen, muistoineen ja ihmisineen on osa tyttöä. Omia juuria ei voi valtamerikään huuhtoa pois. Vinkkaan romaania sopeutumattomille.

* Yhdysvaltalaisen Jennifer Clement'in romaani Varastettujen rukousten vuori on kasvutarina. Teini-ikäinen Ladydi elää Meksikossa alkoholisoituvan ätinsä kanssa. Kylässä, jonka miehet ovat muualla. Naisten ja lasten elämää varjostavat huumekartellit, naiskauppa, köyhyys ja ainainen pelko. Kirja on yhteiskunnallinen kuvaus tämän ajan nurjemmalta puolelta. Perheenvoimaan uskoville.

* Glasgowilaiset sisarukset Marnie ja Nelly ovat Lisa O'Donnell'in kirjan keskushenkilöt. Mehiläisten kuolema romaanissa nuoret löytävät vanhempansa kuolleina, joten välttyäkseen huostaanotolta tytöt päätyvät hautaamaan aikuiset takapihalleen. Arki takkuaa ja salaisuus uhkaa paljastua pala kerrallaan. Suosittelen sisaruuden lojaalisuuteen ja aitoon aikuisuuteen luottaville.

'Timeo lectorem unius libri -Pelkään yhden kirjan lukijaa'. Putkinäköinen on kapean alan erikoisasiantuntija, joten laajentakaa vaikka lukulaarinne laitoja. Lukuiloa!