Vuosi vaihtuu

Vuoden viimeistä aamua!
Jihaaaa! Vuosimuisteloilla mennään, sillä vanhallahan ei ole kuin muistonsa ;)

Yleisesti ottaen ja yleistäen tämä vuosi on ollut parempi kuin muutama edeltäjänsä. Luojalle kiitos! Kaiken aikaa on tapahtunut kaikkea pientä. Se on pitänyt mukavasti arjen syrjässä kiinni. Suurimmat kuohut ovat tapahtuneet jossain muualle, joillekin toisille. Minä olen maadoittunut arkeeni.

Tätä vuotta rytmitti Teinin lähes puolen vuoden akateeminen harjoittelu, jolloin hän asui kotona. Onnen ja autuuden aikoja minulle! Itse piipahdin Teinin luona Savon sydämessä. Savo -eläväksi tekevä voima! Aina ja joka visiitillä. Terveys on kohentunut hieman, joten notkeampia aikoja odotellessa.

Jatkoin vaativassa vapaaehtoistyössäni. Pidän siitä vuosi vuodelta enemmän. Vapaaehtoistyö toi mukanaan luostarivierailut, työnohjauksen sekä maailmankaikkeuden surkeimmat pikkujoulut. Sanat eivät yllä kuvaamaan, joten argh! Välivuoden jälkeen jatkoin taidegrafiikan harrastustani -onneksi! Eräs vuoden uskomattomimmista onnenpotkuista liityykin harrastukseeni: sain grafiikan töitäni erääseen taidetaloon (galleriaan) myytäväksi! Pari työtä myytiin heti. Hämmentää harrastajaa! Olen tilaisuudesta hyvin kiitollinen ja äärimmäisen nöyrä. On käsittämätöntä, että joku tai jotkin haluavat sijoittaa minun tekemään taiteeseen! Huimaa.

Notkun edelleen yliopistolla. Minun projektiaikataulut venyvät jopa Länsimetroa pidemmiksi. Oi miksi?! Olen verkkainen savolainen tai universumilla on oma aikataulunsa tai... Kela hiillostaa, painostaa, kiristää, uhkailee... Vaan ei lahjo. Ymmärrän itsekin, että jossain on olemassa se viimeinen takaraja, johon minäkin tulen törmäämään. Joko pää tai jalat edellä, käsipohjaa mönkien tai mahalaskulla. Viimeinen ei oikein ole vaihtoehto. Korkeintaan kylmäävä tulevaisuusdystopia...

Summaten. Olen tyytyväinen kuluneeseen vuoteen, mutten niin innoissani kuin tulevasta. Uusi, uljas, unohtumaton, uppoamaton ja uskalias vuosi 2018 täällä ollaan! Olen valmis.

Jouluviikkoa

Neljä yötä jouluun on, laskin aivan itse!
Marraskuu mateli mennessään. Joulukuu juoksi kiinni ja ohitti!

Vietittepä joulua tai väistittepä sen, toivotan silti jokaiselle yksittäin sekä kaikille yhteisesti valoisaa joulunaikaa! 'Nihil est ab omni parte beatum -Mikään ei ole kaikilta puoliltaan onnellista'. Tämä kohtuuden muistutus sopii erinomaisesti täydellistä juhlaa etsiville, eläville, rakentaville tai sitä markkinoiville. Täydellistä onnea ei ole, onni on aina vain osittaista. Vaatimattomammallakin määrällä pärjää. Kyllä vain.

Kestäviä, kulu(tta)mattomia onnen hetkiä!

Elokuvia ja ämpäreitä

Talviaikaa!
Pitkästä aikaa päevee! Eräs kauppaketju avasi uuden sivuliikkeen. Avajaistarjokkaana jaettiin ilmaisämpäreitä muutamalle sadalle ihmiselle. Ne loppuivat alle vartissa -siis ämpärit, ei jonottajat! Minä en ollut yksi onnekkaista sankon saajista. Voihh! Hankin kuitenkin kevyesti nolon, mutta kansallisesti yhdistävän, kokemuksen. Se oli Klondiken ämpäriryntäys! Sankottomana olen voinut tuijottaa elokuvia ilmaisämpärin sponsoritekstin sijaan.

* Cafe Society. Tottahan toki ja tietysti uusin Woody Allen. Kepeä elokuva rakastumisista.

* Vuosisadan naiset. Hieno tarina teinipojan hapuilevista yrityksistä ymmärtää naisia.

* Manchester by the Sea. Surun sävyttämä veljeshistoria. Jälkimakuna realistinen toiveikkuus.

* Rogue one. Tähtien sodan sivuraina ja sellaiseksi jäikin.

* American pastoral. Elokuvan ahdistavuus ylettyy ruutua kauemmas.

* Hidden figures. Avaruushallinnon piiloon jääneet kuviot.

* Nainen junassa. Sivullisen tulkinta junan ikkunasta nähdystä elämästä.

* Logan. Vanhentunut mäyrämies ei ollut enää elämänsä kunnossa -Hugh Jackman oli.

* Fences. Haasteellisten ihmisten kanssa on haastavaa elää. Näytelmäpohjaisuus näkyi ja tuntui läpi elokuvan.

* La La Land. Musikaali, joka on tasoiteltu arkipäiväisyydeksi.

* Paterson. Bussikuskin ja hänen taiteellisesti orientoituneen vaimonsa verkkainen arkikuvaus. Unettomuuden hoitoon.

* Vaiana. Trooppisen raikas animaatio. Lainelautaillen kohti kohtaloaan.

* Tom on Finland. Erilaisuudessa on jotain hyvin samankaltaista.

Loppuun on todettava, ettei ämpärillä kaadetut elokuvat kaivossa pysy, joten katso pois ennen kuin kastuvat.

Fiksusti filmatut

Alkavaa syksyä!
Eläväistä elokuuta. Teen minä muutakin, kuin tuijotan teeveetä. Katson dvd-elokuvia ;) Laitan pitkäksi venyneen listan hyvin käytetyistä filminauhoista. Todetkaa sama tai todentakaa väitteeni vääräksi.

* Split. Sivupersoonien hallitsema tarina alkaa teinityttöjen kidnappauksella.

* Sing. Animaatiossa elänmaailma on saanut lahjakkuuden, jos toisenkin.

* Jesus Henry Christ. Lahjakkaiden näyttelijöiden tulkitsema hyvän mielen parempi elokuva.

* Viattomat. Koskettava kuvaus sodan siviiliuhreista. Perustuu tositapahtumiin.

* Kaiken teoria. Rakkaus voittaa kaiken suhteellisuuden.

* Isäni Toni Erdmann. Erikoisen isän tosikko tytär löystyttää kiristävää pantaansa.

* I, Daniel Blake. Englantiin sijoittuva aikuisten byrokraattinen Robin Hood -tarina. Jälkimakuna aitous.

* Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu!. Outolan kaksikko kohtaa jouluisen Helsingin. Ihanaa sanailua!

* Nocturnal animals. Tyylikäs lavastus, puvustus ja leikkaus. Tarina on rankka, kaukana kauniista.

* Meadowland. Pikku pojan katoaminen sysää vanhemmat itsetuhoiseen kierteeseen.

* Arrival. Tunteikas scifi-elokuva. On se vaan mahdollista...

* Pikku prinssi. Eteerinen animaatio klassikosta.

* Haikarat. Tässä tarinassa haikarat tosiaankin tuovat vauvat.

Julkkisjuures

Hello mukulat ja muut juurekset!
Näin unta. Noh, nyt jo kaikki kissat ja kivetkin vaativat: kerro lisää! Kaikkia kiinnostaa. Jaan mielelläni kanssanne alitajuntani alkuliemen. Oletteko valmiit unikertaukseen?

Näin siis unta. En ollut ensikertaa liikkeellä. Unessani kiistelin kiivaasti tuntemattomaksi jääneen henkilön kanssa onko kyseessä maa-artisokka vai Pelle Miljoona! Minusta punaruskea möykky oli ilmeinen juures, vastaväittelijäni näkemyksen mukaan paikalla oli Pelle Miljoona. Minä olin tuossa unessa oikeassa.

Heräsin ja olin edelleenkin oikeassa. Juures tosin oli mukulaselleri, mutta en lähde pilkuttamaan pellossa kasvaneita.

Jos naama on kuin juurikas, on syytä olla miljoonasta iloinen.

Seitsemäs vuosi

Seitsemän -perusluku.
Blogi ei ole arviolta seitsemisen vuotta. Se on tänään, juuri tänä päivänä, tasan seitsemän vuotta! Ekaluokkalainen, kävelee kuin savolainen ;) Lähdetään juhlan kunniaksi taivuttelemaan tuota seitsemää.

Vuosien saatossa blogissa on ollut sen seitsemän sortin aihetta ja jutun juurta. Paljon on ollut asiaa. Usean asian vierustaakin on pengottu. Näin jatkossakin! Kaikki mitä blogiin on kirjoitettu, on edelleen luettavissa. Yhtäkään juttua ei ole poistettu. Ajatelmat eivät siis ole seitsemän sinetin takana tavoittamattomissa.

Arki, elämä sekä arkielämä ovat taanneet sen, että olemme joutuneet seitsemän sylen vesille. Ollaan oltu tuntemattomilla vesillä, vaikeidenkin asioiden äärellä. Silti tai juuri sen ansiosta aika blogin parissa ja sen ohella on kulkenut kuin seitsemän peninkulman saappailla. Toisten sanoin, hyvin nopeaan. Jo seitsemän blogivuotta!! Olen onneni kukkuloilla eli juuri siellä seitsemännessä taivaassa. Itse laskettuna lampaana.

Jään seitsemännen aallon vietäväksi -tulkaa tekin mukaan! Seitsemän kertaa seitsemän kertaa seitsemän kertaa!!!!!!!

Rajatilakoukkaus

Kokonainen palko nenässä!
Nyt tiedätte lähtökohdan. Suomen pää-äänenkannattajalehdessä julkaistiin tällä viikolla uutinen eräästä someviestistä. Tuskin oli ensimmäinen tai laitimmainen kerta. Itsekin havahduin uutispuudutuksesta. Tietokirjailija ja asiantuntija Bedderi Y. Yärvinen (nimi muutettu ;)) ) latasi laidallisen: valitteli kuvan kera lennon pituuden johtuvan vierustoverista. Ei kilometrimäärästä eikä matkustusajasta, vaan satunnaisen kanssamatkustajan viemästä penkkitilasta. Ihmisen painosta.

Koko kuvakohun alkuasetelma on absurdi. Tuntematon matkustaja ottaa asiakseen arvostella toisen, itselleen vieraan, ihmisen ulkomuotoa. Millä oikeutuksella, mikä motivoi? Yärvinen katsoi oikeudekseen tehdä tilapäätelmän, jossa vierustoveri on liian suuri istuakseen hänen vieressään. Jos Yärvistä noin hankasi naisen läheisyys, niin toivottavasti Bedderi pyysi paikanvaihdosta. Mies olisi etäännytetty parin penkkirivin päähän koetusta rajatilaloukkauksesta. Sen jälkeen asiantuntija olisi voinut ottaa kuvan väljyydestä hänen ympärillään. Tai totaalisesta tyhjyyden tilasta omassa harkinnassaan. Rajallisuus se on asiantuntijankin osana.

Somessa kiivastuttiin. Minä kysyn, miksi ei olisi vimmastuttu? Yärvisen kuva teksteineen oli mauton, tökerö ja lapsellinen. Luulisi, että tietokirjailijalla olisi käytössään harkintakykyä, ammattimaisempi asenne tai etiikan perusteet. Vaan eipä ollut. Miehen selitys oli "tuli tahattomasti minun puolelleni". Kuvaaja itse kiteyttää koko asian: kyse oli vierustoverin tahattomasta teosta. Hän vain istui omalla paikallaan. Yärvisen pilkkakuva taas oli tahallinen teko. Tietoinen valinta. Näennäisnokkela näppäys osoittautui näköalattomuudeksi. Monimuotoisuus on rikkautta. Yärvinen teki tästä rikkaudesta ahtautta. Palstatilan vuoksi totean, että minä en tule tahattomastikaan olemaan Yärvisen puolella. Teen rajatilakoukkauksen Bedderistä pois päin.

Närkästyminen aiheen ympärillä on aiheellista. Yksittäinen tapaus kuvastaa hyvin koko ongelman laajuutta, suuruutta, avaruutta, erikoismitoitetun isoa ahtautta. Kyse ei ole paino-ongelmasta, vaan ihmisoikeusongelmasta! Painojahtiin osallistutaan tilastot, terveyskortit, asenteet ja ennakkoluulot aseina. Mistä syystä? Asenne ei aina näy, mutta se kuuluu, tuntuu, haisee, maistuu ja kohdentuu. Bedderi Y. Yärvinen tosin kuvasi kokonaisen ihmisoikeusasian. Yärvisen oman asenne- ja asennoitumisvääristymänsä lisäksi. Tämä ongelma ei poistu kohusavun haihduttua.

Koska kyseessä oli some, lukijakommentit alleviivasivat ylipainoon linkittyvät asenteet. Kommenttiosiossa lihavien tai lihavaksi koettujen tulisi maksaa rahtimaksua. Kommentti täyttää kaikki ihmisvihan ja rasismin piirteet. Tehdäänkö asialle jotakin? Epäinhimillistäminen on eräs etäännyttämisen keinoista, mutta kaukanakin oleva idiotismi on silti idiotismia.

Asenteet ja ennakkoluulot opitaan, mutta kaikkea oppimaansa ei tarvitse omaksua. Yärvinen kertoi jälkikäteen omista arkivalinnoistaan selittelevään makuun: "... pyrkinyt elämään terveellisesti, ettei kerry ylipainoa". Omat valinnat taisivat saada kansalaisvelvollisuuden sädekehysmäisyyden... Luulisi, että tietokirjailijana Yärvinen tietäisi, ettei ylipainottomuus takaa terveyttä tai ole synonyymi terveydelle. Ylipainoisuus ei poissulje terveellisiä elämäntapoja. Miehen logiikan valossa alipainoiset olisivat siis yliterveitä. Me muut tiedämme asian olevan monisyisempi. Kaikesta tästä "hiljaisen uutisviikon" kohinasta viisastuneena tietokirjailija Yärvinen totesi, että hänen on "jatkossa oltava varovaisempi". Syytä ollakin, sillä jos tilaisuus tulee, minä istuudun Bedderin viereen.

Tähän väliin heitän sukupuolitetun puntarin. Tietysti. Me voimme vain pohtia, olisiko Yärvinen ottanut pitkälentoedessä -kuvaansa, jos vieressä olisi nukkunut lihaisa mies? Olisiko edelleen tila-ahtaus ja omarajaisuus vaivanneet?

Pää-äänenkannattajalehden jatkoartikkelina oli haastattelu naiselta, joka kutsui Yärvisen mukaan Lihava nainen -koulutukseen. Hienoa! Varatkaa Bedderin ympäriltä riittävästi tilaa. Lehtihaastattelussa nainen kertoi ylipainoisiin kohdistuvasta laaja-alaisesta sorrosta. Totisesti! Haastateltava mainitsi mm. psykologisten syiden olevan eräinä taustatekijöinä liialliseen lihavuuteen. Niinpä tietysti. Huomautanpahan vain, että kaiken inhimillisen (ja epäinhimillisenkin) toiminnan taustalla on aina psykologiset syyt tai syy-yhteydet. Asian ydin ei kuitenkaan ole tämä. Haastateltava oli kahden lihavuusleikkauksen läpi käynyt ihminen. Siis entinen ylipainoinen. Haastateltavan omasta toiveestaan hänelle oli tehty lihavuusleikkaus -kahdesti (operaatiossa ihmiseen ei kirurgisesti liitetä lisää elopainoa, vaikka termi näin väittääkin). Tässä tulemme artikkelin hienovaraiseen koukkuun. Ihmisoikeusloukkausta kommentoi tasa-arvovaltuutetun, ihmisoikeusjärjestöedustajien tai oikeusoppineiden sijaan yhteiskunnallisesti hyväksyttävä ylipainoinen: se entinen lihava. Huomaatteko?

Saman linjan asennehöyläystä käytettiin jatkojutun alkutiivistelmässä. Tutkija-lääkäri "tietää kuinka paljon ylipainosta kärsitään". Auktoriteetti siis tietää kärsimyksen laajuuden. Niin ovelan ohuella viivalla osoittelua, niin salakavalaa... Haluan tarkentaa, että jos on ylipainoinen, ihminen ei automaattisesti kärsi. Kaikki ylipainoiset eivät siis kärsi kiloistaan, ole mielenterveysongelmaisia, häpeä itseään tai ulkonäköään. Lihavuus ei ole rumaa! Ylipainoisella saa ja voi olla tasapainoisen terve kehonkuva. Ylipainoisissa on itsevarmoja, hyvän itsetunnon omaavia, kauniita ja kärsimättömiä. Ihan kuin meissä kaikissa ihmisissä yleensäkin. Nämä itsestäänselvyydet olisi myös ollut aiheellista mainita artikkelissa. Jotta yksisilmäisen ennakkoluuloisesta kärsimyslihavuudesta voitaisiin jo irrottautua.

Mietin, miksi ylipainoisten oikeuksien puolesta ei järjestetä marsseja, konsertteja, teemaviikkoja tai ylläpidetä verovaroin järjestöjä? Milloin ylipainolle ryhdytään keräämään rahaa? Missä ovat kaikenkokoiset ihmisoikeudet?! Miksi mediassa ei näy positiivisesti lihavuuteen suhtautuvia? Missä ovat myönteisyydellä asiaa tuntevat? Kuinka pitkälle sallitaan painojahtaus lahtausperiaatteella? Milloin poliisi puuttuu tämänkaltaiseen syrjintään? Minkä vuoksi televisiossa pyöritetään kaudesta toiseen vain rasvanpoltto-ohjelmia? Milloin tarinoiden (tilastojen) pelättävän mörköpeikon roolin sai ylipainoinen?

Lopuksi. Herkimmille taas tiedoksi, ettei tämä ollut vihakirjoitus. Tämä ei ollut edes vihainen kirjoitus. Tämä on nelisilmäinen kirjoitus.

Lueskellen

Heipä hei heinäkuu!
Sain kaupunginkirjastolta ilmoituksen: "Hyvä Savolainen lammas. Erakko on noudettavissa pääkirjastosta. Noudettava viimeistään 26.06." Sain sen mitä varasin, joten lähdin noutokeikalle.

* Rydahl, Thomas: Erakko. Verkkainen dekkari.

* Konar, Affinity: Elävien kirja. Kaksostutkimuksen kohteista elävien kirjoihin.

* Glastra van Loon, Karel: Rakkauden hedelmä. Palkittu romaani yllättäen lapsettomasta perheen isästä.

* Adichie, Chimamanda Ngozi: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Aloittelevan feministin alkulukemistoa.

* Atkinson, Kate: Hävityksen jumala. Tutun taidokasta tarinan talutusta.

* Bradley, Alan: Kuolleet linnut eivät laula. Esiteini amatöörietsivä tutkii jo kylmenneitä jälkiä.

* Helakisa, Kaarina (toim.): Suomen lasten runotar. Notkea kotimainen klassikko. Löytyykö jo hyllystäsi?

* Miettinen, Terho: Harhaanjohtajat; vahvassa uskossa. Väännellen vääristelty oppi ojaan kaataa.

Nämä kirjat voi paahtaa läpi ilman grilliä, uunia, parilaa, aurinkoa tai hellettäkään. Lukemisen iloja, yhdessä tai eristäytyen!

Pieni sininen

Keskeltä kesäpäivänseisausta moi!
Jo huomenna alkavat yöt pidentyä... Kuulenko syksyn hiipivän minuutti minuutilta lähemmäs? Kyllä!

Lähdetään kohti sinisyyttä. Tuntemattoman arvio itsestä saattaa yllättää. Yllättikö? Toisinaan saa pyytämättään toisenkin (värisen) mielikuvapiteen itsestään. Eilen, liukuessani motorisoidun painovoiman kyydissä, kuulin nuoren miehen huikkaavan iloisesti: "Ah, aito elävä smurffi! Ihanaa!" Olimme liukuportaissa kahden.

Se sininen piirroshahmo ei siis voinut olla kukaan muu kuin minä! Smurffi! Nauratti. Olen minä kuitenkin kolmea omenaa pidempi ja hitusen sinistä lämpimämpi. "Quamquam ridentem dicere verum quid vetat -Vaikka kukapa kieltäisi sanomasta nauraen totuutta." Niinpä. Arki yllättää sävyisyydessään. Hymyissä suin.

Jään nyt katselemaan sinistä farkkutakkiani hieman uusin silmin...

Kesäitiö kesälaitumella

Kukkuu!
Kesä ja kärpäset, minä talven jälkeen pieraisen. Tuossahan tuo kaikki tuli jo sanottua, mutta pulistaan nyt kuitenkin lisää.

Suomi-filmissä hihkaistaisiin leikkisästi, että koko perhe on kesälaitumella. Todellisuudessa täällä lomailen vain määää. Tiesittekös, että varsinkin viljakasvien lehtiin kehittyviä, tuulen mukana leviäviä ruostesienten itiöitä kutsutaan kesäitiöiksi? Klorofyllikorroosio tunnetaan myös savolaisena lampaana. Kesäpuu taas on puun vuosiluston kesällä muodostama tiivis osa. Minulla se on ankea asenne. Kesävihannan sijaan vain -vihainen. Tämä kasvillisen itseironiatutkiskelun loppupäätelmänä. Lämpötilan kohotessa suupielet laskevat aste asteelta. Jos heinäkuussa ei sada räntää, niin huuleni roikkuvat harteilla. Arktinen kesä jäi saapumatta...

Kärpäsiin en ole törmännyt. Ne pyöriikin roskalehtijuristien tai someaunusten lähettyvillä. Ainoa, mikä pihapiirissämme pörisee, on ruohonleikkuri. Neonvärisestä ajajasta taas en osaa varmuudella sanoa. Kalmo kesäkisälli? Kelmeä kesäapulainen? Kesäinen leikkurilomittaja? Aito kesäkauden ilmiö!

Toiset heräävät eloon kesällä, minä kukin pakkasella! Aurinkoista jatkoa ja mukavia hetkiä!

Vuotava tuuba

Kaatuneitten muistopäivän aamua!
Hän on täällä tänään -toukokuussakin! En ole kohottanut itseäni kuninkaalliseen kastiin, vaikka kolmannessa persoonassa pari sanaa kirjoitinkin. Tämä ainoastaan selventäväksi tiedoksi, koska nykyään kaikkien, kaiken sekä kaikkien ja kaiken aikaa täytyy olla perin tiedostavaa. Tarvitsisinkohan minäkin tiedottajan vai palkkaisinko lammastiedostajan? Noh, tiedo(s)tettu o.

Nyt päivän ytimeen. Mistäs kirkkaana kevätaamuna haluaisin kirjoittaa... Amerikan Tumpista tietysti! Kun tuuli käy yli tupeen laidan, presidentin huulet liikkuvat. Uutisina saamme kuulla tuulen liikuttelemia huuliuutisia. Ilmaa jutuissa on, mutta ilmaan jää niin kovin vähän. Paljosta pääsisimme, jos Tumppi osaisi pitää suunsa kiinni, huulensa yhdessä, tukan päässä, salaisuudet jäissä... Ja sen sirkuttavan sinisen linnun vain unikaverinaan. Twiit.

Eikö oikeasti tuota vuotavaa tuubaa saada viralta?! Turhauttaaaaaa.

Sakeaa arkea

Huhtikuista aamua!
Eletty on kuin viimeistä aamua ;) Oikeasti, koko huhtikuu on hurahtanut kuin huomaamatta. Vauhdin huomaa vain lepattavasta otsatukasta. Ihmettelen, mihin kaikki aika on mennyt. Arkeen!

Vanhenin taas vuodella, kuten jokaisena huhtikuuna. Ikä näkyy, ei kuulu. Sain hyvin aikuismaisia lahjoituksia eli muistikirjan (juuri s e n), tuikkuastian (keräyskaartin kohottajaksi) sekä sieluttomia seteleitä. Kannattavaa kerätä lisää ikää -suosittelen. 'Omne quod dulce est, cito satiat -Kaikkeen makeaan kyllästyy nopeasti'. Enpähän usko. Olen nauttinut kaikkea sokerisen makeaa koko ikäni, eikä kyllästymisestä ole tietoakaan. Tai äkkimakean äkkilopusta. Hahhh! Ei ne antiikkiset aina osuneet oikeaan.

Elämän sokeripaloista puhuttaessa... Todelliseksi arjen vauhdittajaksi ja lisägeneraattoriksi on tullut Teini. Hän suorittaa ensimmäistä akateemista harjoitteluaan seudulla. Ja asuu kotona!!! Minulle on koittanut onnen ja autuuden ajat! Ihmeellistä huomata kuinka toisen läsnäolo tuo uuden rytmin, painotukset ja ajankäytön omiinkin arkirutiineihin. Rutiinit rusinoiksi ja rusinat pullaan. Ihanaa.

Talven kinokset ja vähintäänkin epätasalaatuinen teidenhoito olivat kampanneet kirppiskäynnit minimiin. Tuoreemmat aivot saivat idean: mennään bussilla! Mentiinkin. Ei viisastuttu, mutta saatiin ehta markkinatalouskokemus. Kirppistavarat olivat ylihinnoiteltuja, entistäkin huonokuntoisempia ja myyntipöydät niin umpeen survottuja, ettei tarjontaa halunnut lähteä perkaamaan. Suurin osa tavaroista olisi jo kaatopaikkapaikkansa ansainneet. Toisen moska, on myös toisen roskaa! Ihmeekseni kuitenkin löysin itselleni upean väriset mokkakengät. Kunto oli kuin kaupasta ja hintaa pennoiset viisi euroa. Tein löydön. Hauska retrohko kalalautanen hyppäsi keittiön seinälle eurolla. Konmariton kompustus.

Olen myös potkinut graduani yliopistolle päin. Jo vain! Sukulaisteni suuremmaksi yllätykseksi tiedonnäytteestäni valmiina on peräti kolme neljäsosaa. Professori kertoi tämän. Olen pitkällä, en vain pitkälläni tai pitkästynyt aiheeseen. Loppu häämöttää -minun tai gradun :) Maalisuoralla mennäääään.

Tätä tämä on, on ollut ja tulee olemaan. Sakeaa arkea.

Sivumennen sanoen

Huhtikuuta!
Kevät tekee keikkuvaa tuloaan, mutta asfaltoidut kadut pitävät kuivan pintansa piilossa. Aiheekseni jää lampsia loskan ja hiekoitussoran läpi lukemalla. Tai voisinhan minä kävellä muodikkaasti käsilläni. Kääritään hihat ja lähdetään selailemaan sivuja.

* Yanagihara, Hanya: Pieni elämä. Voimallinen tarina neljän ystävyksen elämän pituisesta matkasta. Suosittelen!

* Burton, Jessie: Nukkekaappi. Ahmaisten luettu historiallinen tunnelmaherkku.

* Moriarty, Liane: Tavalliset pikku pihajuhlat. Naapurustokuvaus puutarhajuhlien onnettoman käänteen jälkimainingeista.

* Lapena, Shari: Hyvä naapuri. Yhteisen illanvieton traumaattinen päätös.

* Kang, Han: Vegetaristi. Kauimmaisena tylpästä! Vahva ja erikoinen tarina valinnoista.

* Lewis, Beth: Suden tie. Psykologinen trilleri sarjamurhaajaksi kasvattamisesta.

* Mackintosh, Clare: Annoin sinun mennä. Sujuvaa juonenkuljetusta traagisen onnettomuuden ympärillä. Ennakkorummutusta laimeampi.

* Neuvel, Sylvain: Uinuvat jättiläiset. Listan scifipala on haastattelumuotoinen tarina ihmiskunnan suurimmasta mysteeristä.

* Moriel, Enrique: Ajattoman kaupungin varjot. Vampyyriseikkailu vahvalla historiallisella otteella. Aikuisten varjoleikki.

* Kalha, Harri: Rut Bryk; elämän taide. Visuaalinen löytö kirjaksi. Elämä on lahjakkaalle taidetta.

* Lampinen& Enqvist& Hahtola: Tupa ryskyi, parret paukkui; Suomen kansan rivot runot. Osattiin sitä sanailla punastumatta ennenkin. Vaan osataanko lukea?

* Kalliomäki, Piia: Cozy Homes from Finland. Blogisisustuksia tai niihin verrattavia. Olenko jo nähnyt nämä?

Löytöretkiä lukemattomiin hetkiin!

Vaihtoehtoja vaivannäölle

Heissan!
'Interpone tuis interdum gaudia curis, ut possis animo quemvis sufferre laborem -Muista laittaa huvia huolten lomaan, jotta sielusi jaksaisi kestää ankaraa vaivannäköä'. Näin olen tehnyt. Te työn, toimien ja taakkojen uuvuttamat, istahtakaa hetkeksi ja antakaa vaivannäön vaihtua viihteelliseksi katseluksi. Huvin vuoksi.

* Ghostbusters: answer the call. Naisvoimainen haamujengi pinkittää herjahenget.

* The man who knew infinity. Dramaattinen kertomus intialaisesta matemaatikosta Englannin yliopisto- ja tapakulttuurin ahtaissa kaavoissa. Perustuu todellisiin tapahtumiin.

* Liisan seikkailut Peilimaailmassa. Puvustus, lavastus ja roolitus toimivat tarinaa paremmin. Silmäkarkkielokuva.

* X-men: Apocalypse. Aiempia osia heikompi juoni sekä superpahis. Dystopioiden ystäville.

* Genius. Elokuva nerokkaan kirjallisuustoimittajan urasta ja ystävyyksistä. Inhimillisyyttä aikuiseen makuun. Listan toinen tosipohjaisuus.

* Star Trek Beyond. Avaruusrymistely hyvän ja pahan välillä.

* Maggie's plan. Nuoren naisen elämää, ratkaisuja ja rakkauksia. Aidosti elämänmakuinen.

* War dogs. Nuoret liikemiesmäiset ystävykset aivan liian suurissa ja sotaisissa saappaissa.

* Kommuuni. Tragikoominen yhteisöelämän kuvaus. Skandinaavinen siloittelu on vähintäänkin karheaa.

* Syysprinssi. Kiintiökotimaisuus on haikean kirvelevä rakkaustarina -ja rinsessasatu.

Canthikasta

Huomenta virkeät ja muut viitseliäät!
Toistettuna asiat tiedo(s)tetaan vähintäänkin kahteen kertaan. Onko kertaus opintojen äiti vai ärsyttävää jankutusta? Juuttuminen edeltää juurtumista, joten palaillaan lähes edelliseen aiheeseen. Asia on toistettunakin tärkeä.

Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Juhuuuuu! Canthikkaana päivänä liputetaan virallisesti, julkisesti ja yhteiskunnallisesti. Onhan Canth ainoa suomalaisnainen, jolla on oma liputuspäivä. Juhuuuuu -toistamiseen!

"Ensimmäinen ehto naisen edistymiselle on persoonallinen ja henkinen vapaus. Siihen perustuu kaikki muu." Totisesti! Lause on Canthin kirjeistä. "Naiskysymys ei ole pelkästään naiskysymys, se on ihmiskunnan kysymys." Tämä 1800-luvun edistyksellinen ajatus on yhä ajankohtainen. Totisesti, totisesti!! Canth oli kauppias, kirjailija, journalisti, feministi, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja suurperheellinen. Huhhh. Ehdottomasti yleisliputuksen sekä Minna Canthille nimetyn päivän arvoinen.

Kestääkö kantti? Canth kestää!

OlenNainen päivä

IhaNaista huomenta ehtoisat emännät, tomerat tyttäret, sirkeät sisaret ja pontevat puolisot sekä kaikki tältä ja väliltä!

Tänään vietetään kansainvälistä naisten- ja tasa-arvonpäivää. Tasa-arvo on kaikkien asia ja vastuu sen toteutumisesta kuuluu ihan jokaiselle, viite-, sidos-, sukupuoli- tai ikäryhmään katsomatta. Meillä päivä ei ole virallinen liputuspäivä, joten kokoNaista asiaa on liputettava epävirallisesti! Tämä on olenNainen päivä!!

Naistenpäivän tarkoituksena on juhlistaa (myös julistaa) naisten poliittisia, sosiaalisia, taloudellisia sekä oikeudellisia saavutuksia. Maailmassa, jossa todellinen tasa-arvo tai tasa-arvoisuus eivät toteudu vieläkään, on aihetta nostaa esiin myös niitä asiayhteyksiä, joissa edistystä edelleenkin tarvitaan. Ikävän pitkän listan päivä... Meillä on velvollisuus antaa tilaa ja mahdollisuuksia asiallisen kantaville äänille, joilla lokeroimatonta tasa-arvoisuutta edistetään. Muutoksen teemme me!

KaikkiNaista päivää jokaiselle!

Päivä ystävyydelle

Ystävällisen päivän aamua!
'Communia inter amicos omnia -Ystävien kesken kaikki on yhteistä'. Ajatus on antiikin huvinäytelmästä. Ystävällisesti jaan tämän komediallisen kiteymän sekä ystävyyden päivän teidän kaikkien kanssa. Ajatelkaa itsenäisesti, ystävystykää ennakkoluulottomasti!

Yllellisen ystävällistä päivää jokaiselle -ympäristöasioita unohtamatta!

Mitä tänään syötäisiin eli termit haltuun

Helmeilevää helmikuuta!
Kirjoitustahtini on hidastunut siinä määrin, että taas ehti vuosi vaihtua ;) Kiinalaisessa kalenterissa kukkoilu peittosi apinoinnin. Kukonaskelilla kohti uusia, helttamaisia kotkotuksia.

Paikallisbussissa kuulee. Entiset tytöt eli nykyiset mummot keskustelivat vilkkaasti tehosekoittimen ylivertaisuudesta. Toinen rouvista markkinoi kehittelemäänsä vatsaystävällistä pirtelöä toiselle. Lista aineksista oli lavea. Yllätysainesosa mummun voimajuomassa oli siansiemenet! Minä havahduin. Mehuton mummokin hämmentyi. Pirtelönpyörittäjä vakuutti: "Juu juu, tiedätkö niitä siansiemeniä? Ne on hyviä!" Se toinen mummu ei tiennyt. En minäkään, mutta olen vakuuttunut, että tämä eläkeläisrouva pyöräyttää aamuisin todellisen proteiinipirtelön. Vegaanitkin vaivautuvat -katsellessaan chia-siemeniä. Saparot soikoon ja tuleva suku soseeksi! Arki osaa yllättää.

Käyttäkää julkisia kulkuneuvoja. Ei tarvitse miettiä mitä tänään jättäisi syömättä (tai mättämättä). Luonnollisesti maistuvaa päivää!

Taittuneet kohdat

Narskuvaa uutta vuotta!
Pakkasta on raikkaat -26 astetta -mikä ihana sää ulkoiluttaa petivaatteita. Samalla eliminoin oman mahdollisuuden kellahtaa täkin alle päiväunelmoimaan. Harmi, sillä joululahjaksi saamani tattariakanatyyny tainnuttaa leppoisalla rahinallaan unien ihmemaahan.

Vuodet ovat vaihtuneet. Taitekohdat ohitettu, aloitettu uudesta almanakasta. Kerrottakoon tämä aikamatkailijoille, kalenterin kätkijöille sekä ajantajun hukanneille. Vuosi 2016 jatkoi kohdallani samaa valjujen, virttyneiden ja värittömien vuosien sarjaa kuin muutama edellinenkin. Vuodessani ei ollut mitään huippukohtaa, toisaalta ei selkeää aallonpohjaakaan. Ilonaiheita ja -hetkiä satoi tasasenaan. Sen verran ettei lampaan laidunmaat päässeet kulottumaan. Arki aaltoili ilman vaahtopäitä. Myrskysikin vain kahvikupissa. Vuosi kiteytettynä: Pläääh!

Toivon tälle vuodelle vauhtia, väriä, vipinää. Kiirettä, kuohuja ja kipinää! Olen valmis!!


J.k. Koska bloggaaminen(kin) on sosiaalista toimintaa, niin käännyn puoleenne. Haluaisittekos kertoa/ vinkata/ vihjaista toiveaiheitanne kirjoituksille? Ynnä muulle sepustukselle. Onko heti naukaista asiallista aihetta, johon kaipaatte savolaisen lampaan näkökulmaa? Varatutkin asiat vaivataan.