sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Päiväni perhosena

Sunnuntaita!
Tänään on hyvä päivä olla perhonen. 'Est! Est!! Est!!! -On! On!! On!!!'

Ja naapurimaassamme on uusi vaaleanpunainen siniverinen. Herttuaalisen herttaista. Aateliset onnitteluni!

Viikko on viilettänyt sellaisella vaihdilla, että tukkakin vaaleni. Todellisuudessa Teini raidoitti kuontaloni. Hienovaraisia vauhtiraitoja hiekoitussoraisten pyöräteiden ritarille. Toimivaa vaaleutta.

Vanhempani ostavat/ maksavat syntymäpäivälahjaksi uudet silmälasit. Superiii! Nyt näen katsoa vaatimatonta pennipussiani tarkennetulla näöntarkkuudella. Köyhää on, vaikka katselisi uusien linssien läpi. Luulen, että jo ensi viikolla näkökykyni terävöityy, linssit suurenevat ja ainoastaan lasien kehykset ruskistuvat. Minä olen edelleen se kalmon kalpea lammas (väpivärjätty kautta vuoden/ vuodan). Toiset on luotu... kalvakoiksi.

Värikkäimpiin juttuihin. Lähdemme tänään saalistusmatkalle kirppikselle. Se on oikea toivioretki, sillä lukemattomat ja järkevästi hinnoitellut sisustuslehdet ovat kiikarissani. Helpommin kirjoitettu kuin luettu. Välistä tuntuu kuin etsisin uhanalaisia lajeja. Naurettavaa rahastusyritystä on ollut riittävästi havaittavissa. Joku talouseinari pyysi vuoden 2007 naistenlehdistä 2 euroa kipaleelta!! Pakko se oli nauraa ääneen -kahden euron edestä. Oli nääs niiiin suuri otsa hinnoittijalla. Rajoitukset ne on ahneen kaistallakin. Minä ajoin ostamatta ohi.

Viime viikon loisto-ostos kirpputoripenkojaisista oli Teinille löytynyt lukion kurssikirja konkurssivapaalla hinnalla. Tahtoo tietoo! Minä taas kaappasin pussillisen miehiä puolella toista euroa. Totta! Ne ukkelit olivat ytimiään myöten puuta, pieniä pähkinänsärkijätyylisiä hahmoja. Entisiä toyboykia, nykyisin vain leikkien kolhimia veteraaneja. Koreita kavereita edelleen.

Joten, tänään on kepeä päivä olla perhonen. Asenne antaa siivet. Ilmavaa sunnuntaita teillekin!

*
Vinkkaus:
Viihdearvoltaan painava, mutta tarinaltaan hyvin kevyt lukupalanen on saksalaisen David Safier'in romaani Huono karma. Kirjassa itsekäs uraohjus Kim kuolee nololla tavalla syntyen uudelleen nolompana -ja muurahaisena. Sitten matona, marsuna... Kimin on kartutettava hyvää karmaa vilpittömillä teoillaan, jotta hän pääsisi jälleensyntymien kierteestä. Matkatoverina hänellä on historiallinen Casanova. Huumoria kirjassa on ripotellen, juoni ennalta-arvattava ja loppu itsestäänselvyys. Välipalalukemistoksi, puolitehoisten päivien täytteeksi taikka uhriksi jonninjoutavuuksille. Tämän kirjan voi lukea neljäsosa silmällä tai olla lukemattakin.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Iloinen helpotus

Maanataita!
Uusi viikko, uudet kuvioinnit. Jehnaa!

On murphyjä pidellyt, vaan ei enää. Yleistuntumana elikäs täytenä vakuutena on pitkään ollut fiilis lainvoimaisen Murphy'n muuttamisesta meidän liepeille. Harmeja on satanut, hankaluudet itäneet ja arkiharmit tikkuilleet. Heiveröisempää olisi jo heiluttanut. Vaan, paistaa se päivä köyhän sieraimeenkin: herneen sijaan nenästäni lensikin helmi! Sain mikroaaltoa nopeammin tiedon duurissa soivasta pykäläviidakon toimistorummusta. Se puuttuva vuokranosa maksetaan!! Taivaalle kiitos! Puoli vuokraa on koko totuus. Helpotus&Huokaus Oy laajentaa! Saamme jatkossakin vain taivastella elämänmenoa, mutta sitä ei tarvitse tehdä taivasalla. 'Laudate esse! -Ylistys!' Tosiaan.

Iloitsen ja riemuvirttä veisailen, jos en helpotuksesta halkea. Harteiltani on nostettu osavuokralohkareen kokoinen järkäle. Nyt soljuu taas.

Toivottelen onnellisen onnekasta viikonalkua teille muillekin!

*
Vinkkaus:
Ranskalainen elokuva Seraphine on katsomisen arvoinen elämänilon ja luovuuden kuvaus. Elokuva perustuu 1900 -luvun alukupuolella eläneen naivistitaiteilijan Seraphine (Yolanda Moreau) Louis'in elämäntarinaan. Päähenkilö elää hyvin pientä ja köyhää elämää. Epätasapainoinen nainen maalaa salaa öisin tauluja, jotka saavat inspiraationsa uskonnollisista ilmoituksista. Työt hurmaavat värikylläisyydellään ja voimallaan. Itse tarinasta välittyy surullisen realistinen todellisuus, joka oli rahattoman ja perheettömän naisen yhtenä kohtalona tuon ajan yhteiskunnassa. Siltikään elokuva ei ole masentava, vaan myönteinen viesti erilaisuuden, rohkeuden ja lahjakkuuden puolesta.

torstai 16. helmikuuta 2012

Vedetään hatusta

Päivää!
Torstaihan se täällä. Viikon toiveikkain päivä. Toivotaan, että näin olisikin.

Hypätään suoraan syvään päähän. Sain palkkani. Se sitten tuli vihdoinkin. Palkka ei ollut edes sitä kirpun pierua. Minulta oli höylätty ennakkoilmoitusta paksumpi siivu tunteja päältä eli 20 työtunnin sijaan sain palkkaa vain seitsemältä tunnilta! Kirstupäällikön arvio tehtävieni laajuudesta. Jepjep. Palkkani tuli, talous kaatui. Itkin.

Palkkailmoituksen ohessa oli sadannet pahoittelut viivästyksestä. Tyhjä ele, tyhjiä sanoja. Minä odotin palkkiotani lopulta kuutisen viikkoa. Kenen opiskelijan talous kestää tilin odottelua kuutta viikkoa?! Kirsikkana kukkukakussa oli tieto, että nk. kadonneet palkkiotositteeni, verokorttini (se uusin) ja muut asiahärpäkkeet löy-tyi-vät!! Ei tietenkään minun toimesta, vaan päättömien viraston lokerikosta B. Olivat kurkkineet liki kuusi viikkoa aina vain A:ta. Anaalista touhua tosiaan! Pahoitteluilla ei makseta vuokraa, ei palkkiollanikaan. Talousfakta.

Koko vuokraa taas ei voi maksaa, koska syödäkin täytyy. Elinolofakta. Säädin, soittelin, sohin ja sähelsin. Nyt olen sosiaalitoimen käsittelylistalla. Minun elämäni, arkeni, rahani, kaikki on paperisoitu. Minun ei auta kuin odottaa mihin joku toinen päätyy minun todellisuuteni käsittelyssä. Dokumentoituna koko elinpiiri. Nyt jännitän mihin käsittelijän vaaka kallistuu. Olenko positiivinen asianomainen vaiko omatoimikämmäri negatiivisine talouksineen. Olen tässä jamassa, koska tein töitä! Opiskelijan arkea... ja niin pois päin. Huumoria ei enää irtoa. Ravistelin hihatkin paidastani taustatietoihini, vedin hattua kouraan ja otsan syvälle nöyryytetyn suohon. Hauskuus rapisi. Näissä saapikkaissa minä nyt kuitenkin seison.

Pakkasta on vähän, silti kylmää. 'Quaerite, et invenietis -Etsikää, ja te löydätte'. Minä tosiaan etsin tästä episodista sitä Suurta Opetusta. Opiksi on otettu, opittukin on jo jotakin. Viisaus on vielä kristallisoitumatta. Ehkä jo huomenna aivastan timantin! :) Pitäkää peukkuja!

*
Vinkkaus:
Tällä hetkellä huumorini on pikistä. Joten vinkkaan luettavaksi Kalifornian aurinkoon sijoittuvan Don Winslow'n dekkarin Raakalaiset. Tarina on hyvin machomainen versio kolmesta muskettisoturista. Huumori on mustaa, asenne vieläkin mustempi. Eettinen Ben, vähemmän eettinen Chon ja yhteinen esteettinen tyttöystävä Ophelia myyvät menestyksekkäästi marihuanaa. Menestys on taattua, kunnes kolmikko sotkeutuu meksikolaiskartellin naruihin. Kirjan kieli on nasevan lyhyttä sekä nokkelan lyhennettyä, henkilöhahmot kovia ja tapahtumat nopeita. Kirjan loppu on yllättävän pehmeä. Erilainen dekkari, johon olen totuttautunut. Suosittelen siis vaihtelunhaluisille, adrenaliinia kaipaaville sekä amerikkalaisia dekkareita suosiville.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävyydellä

Ystävät, toverit!
Vaikka päivä kumartaa jo iltaa kohti, ei ole myöhäistä toivottaa jokaiselle ystävälle sekä tulevaisuuden toverille ystävällisen ystävällistä Ystävänpäivää!

Hempeilemään en nyt taivu. Sorry, Cupido!

'Tristis eris, si solas eris -Jos tulet olemaan yksinäinen, tulet olemaan apea'. Tosi on. Tänä päivänä yksin jääneet synkistelevät varmuudella. Toivon siis, että mahdollisimman harvalla on syytä apeuteen, yksinäisyyteen tai synkkyyteen. Yhdessä värittömään saadaan sävyjä, onttoon ääni ja aidattuun esteetön virtaus.

With all my <3 -Pitäkää yhteys toisiinne!

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Meneehän se näinkin

Aamua raikkaat!
Älkää nyt hätääntykö, en aio enää puputtaa poliittista lehdykkää. Se lehti käännettiin jo. Tämä aihepiiri kampeaa kirjoittajansa niin kovin kevyesti haja-ajatusten alueelle. Taajaman sijaan tullaankin taajaan jakamaan subjektiivisia sukkeluuksia. Toisten mielestä juuri ne ovat kultivointuneinta mitä tästä määkijästä irtoaa, toisista taas silkkaa sapekasta sopotusta. Niin niin. Hapan+kerma on crème fraìche ;)

Ruokateemalla jatketaan. Tämä jankkaava aiheeni on kuin 'crambe repetita- kerrattu kaali'. Asia jota toistetaan, jauhetaan ja kerrataan. Aivanaivanaivan. Ihan kuin kaalia söisi: Se palkkani on edelleen tulematta! Kuitenkin sen tulemista lupaillaan kuin Raamatusta luettaisiin. Uskon vasta, kun tililläni kahisee. Kukaan ei ole nähnyt, kuullut eikä ymmärtänyt minne ne lähettämäni ja paikalle saapuneetkin tositteeni ovat ilmiintyneet. Paperinsiirtelijöiden asenne kertoisi, että Tylypahkaan.

Tämän katoamattoman palkkani kadottua (palkankääntötemppu silmää räpäyttämättä!) toimistomafia ilmoitti minulle hyvin ilkeilevällä tavalla ettei minulla ole enää mitään syytä toivoa, uskoa tai kaivata sijaisuuteni jatkuvan. Harmi! Loppujen lopuksi työ oli hyvin mielenkiintoista. Sääli, että se loppui näin. Minähän vain tiedustelin, missä saapumaton palkkani luuraa..!! En kaivannut enkä etsinyt syyllistä leväperäisyyteen. -huokaus-

Nyt muihin puihin. Paikallisessa kirjastossa on nappikeräys. Määrärahabudjetti on tulkinnanvaraista, luettavissa rivien välistä. Pilkkua viilaten tässä on kyse hyväntekeväisyystempauksesta. Lahjoitusnapeista kirjaston henkilökunta tekee koruja, jotka myydään Afrikan lasten hyväksi. Osallistun pussillisella!

Toinen onnistunut idea on ihan omista nurkista. Askartelin tovi sitten mainoslehtisestä pieniä ruusuja tauluksi. Malli oli tukan alta, materiaali ilmaista. Toimi! Piikittömän onnistunut näpertelykokeilu.

Eräs kokeiluni ei juurtunut aivan yhtä hienosti. Yritin idättää/ kasvattaa mandariiniä siemenistä. Kasvunihme jäi näkemättä. Hieman juurettaa! Ajattelin, että sitrushedelmä olisi sopivan simppeli aloituskokeilu. Ajattelen nyt toistekin. Joku Viher Peukaloinen oli saanut kasvatettua kardemummankin. Ihmeen idättäjät. Gradunikaan ei idä.

Loppuun tyhjä uutinen. Kirjaimellisesti. Vihdoinkin ne taloyhtiön roskalaatikot on käyty tyhjentämässä. Hallelujah!! Tyhjästä saa harvoin irrotettua näin paljon riemua. Elämä on suurta, ilonaiheet pieniä. Näillä mennään.

*
Vinkkaus:
Pakkohan se on jakaa leffauskoaan. Woody Allen'in uusin elokuva Midnight in Paris on juuri niin romanttinen kuin nimestä voi päätellä. Kihlapari Inez (Rachel McAdams) ja Gil (Owen Wilson) lomailevat taianomaisessa Pariisissa. Häät ovat suunnitteilla ja yhteen pitäisi mennä, mutta parin odotukset elämältä ovat kovin erillään. Päähenkilö Gil pakenee odotuksia Pariisin yöhön, jossa hän siirtyy ajassa kultaiselle 1920 -luvulle. Siellä hän tapaa idoleitaan, löytää ihanan Adrianan (Marion Gotillard) ja vastauksen elämäänsä kaihertavaan peruskysymykseen. Elokuvasta tunnistaa helposti ohjaajan. Tarina on kepeä, viehättävä, nokkela ja rakkaudentäyteinen. Se vie mukanaan. Vinkkaan tätä onnistuneiden onnellisten elokuvien ystäville.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Murheellisen tuloksen maa

Plääääääääh!
Surkea sunnuntai, murheellinen maanantai. Kumarran vihreälle, samalla onnitellen äänestyksen voittajaa!

Minä olen huono häviäjä,
mutta huonoa voittajaa parempi häviäjänäkin! -Itsearvio.

Voittajaleirin timanttisesta ajattelusta kertoi aamullinen nimetön kommentti, että vain vaalivoittajan äänet lasketaan!! Minulla on vielä toivoa! Minä en kuulu tuohon 62,6 %:n kakkuun, josta kumpuaa noin lahjakkaita aivoponnistuksia. Kommenttia ei lausunut bff Pälvi Päsänen (vaikka tuo haiskahtaakin aidon eheytetyltä päsäsmäisyydeltä), vaan joku hahmo varjoisimmilta sytytyskujilta. Demokratia avautuu hiljalleen...

Buuuuuuuuuuuuuuuu!!!

Nyt suuntaan katseeni omaan arkeeni. Annan toki Saukille ja puunukkemaiselle Pennille avoimen mahdollisuuden tehdä minuun vaikutus! Enhän minä mikään persu ole! Olokaatte hyvät presidenttipari!!

P.S. Kirjoitukseni asenne on omaksuttu ääniharavalta. Hän julistautui mm. arvojohtajaksi ja mielipidevaikuttajaksi. Mitä tulikaan ripoteltua ilmaan, sitä nyt haravoidaan ruohonjuurilta.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Palkattoman pajatus

Tervehdys!
Helmikuuta, lunta, lapio ja luuta. Uppo-Nalle sen tiesi.

Olen elänyt hiljaiseloa. Pakkanen on ollut sitä luokkaa, että bongarit tippuvat oksiltaan ja oranssit feikkisvärit rapisevat naamanahkoista. Jätin nihkeän tammikuun taakse -jeeee- mutta arki on tikkuillut kuin höyläpenkissä oltaisiin oltu. Ajattelin etten aina napisisi arjen tömssyistä, mutta... Tällä viikolla minä ja arki olemme painineet oikein olan takaa. Ola oli etunenässä ;)

Aloitetaan olennaisista eli rahasta. Odotan edelleen viimeisintä palkkaani. Päivät tein joulukuussa ja tammikuun alussa! Olen kysellyt, huhuillut, kaipaillut minne ja missä se kirpun pieru viipyy. Kukaan ei tiedä mitään, kukaan ei ole nähnyt mitään eikä kukaan ainakaan ole mokannut missään! Minulle sen sijaan voi laittaa enemmän taikka vähemmän rynkytettyjä sähköpostiviestejä. Kypsää aikuisuutta. "Tulee se palkka sieltä kun tulee". Mikä viisaus! Kaiverran tuon marmoriin.

Kävi nyt kuitenkin niin, ettei koko palkkaa ei ole olemassakaan. Jo vain!! Kyselin sitä pääkonttorilta. Siellä ei ole mitään. Tyhjää täynnä koko rakennus. Ohjeeksi annettiin täyttää uudelleen työtuntilistani, tilata uusi verokortti ja laittaa lista hyväksymiskaruselliin pyörimään puoleksitoista kuukaudeksi. Se on helppo antaa pykälätornista ohjeet, kun maassa huudetaan.

Uuden verokortin tulo kestää 3-5 arkipäivää. Odotan arkiviikon verran, että saan näppeihini verotietoni (vain alkuperäinen kortti pätee), päivä postissa, pari kolme päivää hyväksymiskierroksellä sedältä tädille, päivä postissa matkalla palkanmaksutorniin, käsittelyjonossa arkiviikon, pankin pilkkulokerikossa koron verran -ja kas minä sain palkkani! Hymyä huuleen vaikka asia kushee vastatuuleen. Aito klishee.

Yhtä suurella paatoksella odotan roska-autoa. Ai-van! Niitä meidän taloyhtiön roskia ei ole haettu vieläkään! Opiskelijan roska ei ole kenenkään roska. Olen viestittänyt, soitellut, narissut. Sama kuin säkkiin huutaisi. Luulenpa seuraavaksi vislaavani paikalle kaupungin ympäristötoimen seipään. Nielköön näkemäänsä roskakatoksemme lähettyvillä. Sisälle kun ei enää mahdu! Onneksi on vielä pakkanen.

Takaovemme fuskaa. Mittasin sen ääreltä miinus asteita, siis olohuoneen puolelta. Soitin huoltomiehelle. Ovi on ruotsalainen (oikeasti made by naapuri). Se kerrottiin minulle. Tieto ei selitä toimimattomuutta. Oven kippimekanismi ei salli lisätiivisteitä tai pyörösaranat jenkautuvat paikoiltaan ja ovi tippuu saranoiltaan. Taas (ei olekaan vitsi)! Lisään vilttiä peiton päälle odotellen lauhkeampaa säätä. Päätä itse onko päätä, häntää tai hännän päätäkään. Lisälämmittimistä on nyt ale. Haen sellaisen pulkalla. Autottomuus on valinta -säällä kuin säällä tai päällä. Näin täällä.

Jaksatteko vielä yhden? Vain yhden. Pankki on muistanut minua joka toinen päivä. Eikä ole edes nimipäiväni. Pankista on tullut opintolainan lyhennyskehoitus muutaman kerran viikossa! Eräpäivät ovat ollet viikko, kaksi sitten! En ole tiennyt itkeäkö vai nauraa. Tuolla laskutusmäärällä olisin maksanut pienen lainanjämäni viikossa! Minä olen hoitanut lainani ajallaan. Informoin heitä tästä. Pankin laskutus taas oli irtautunut ajasta. Levitoiva rahoituslaitos... Yhteys seuraavaan galaksiin on jo olemassa. Palvelumaksut nousevat.

Elämä on. Välillä hymyilyttää.

*
Vinkkaus:
'Otium sine litteris mors est et hominis vivi sepultura -Vapaa-aika ilman kirjoja on yhtä kuin kuolema ja elävän ihmisen hauta'. Ei kirjavinkkaukseni nyt ihan elämän ja elämättömyyden kysymys ole. Tutustukaa ihmeessä suositun bloggarin Grace Bonney'n kirjaan Design Sponge at home. Yksilöllisiä koteja, innostavia tilaratkaisuja, värejä, esineitä. Opus on aarrearkku! Kirja on hurmaavan runsas kurkistus luovien ihmisten esteettisiin koteihin. Opus pitää sisällään myös tee-se-itse -osuuden. Ideat voi laittaa kukkimaan omissakin nurkissa. Beigen, beesin ja minimalismin ystävät saavat kirjasta ihottumaa. Lopuille suosittelen notkealla innostuksella.