Uuden vuoden kynnyksellä

Ehdinpäs vielä kerran!

Joulu tuli, eli ja meni. Leppoisan verkkaista, päiväunista sekä sykerryttävän mukavaa aikaa. Sain tarpeellisia, puisia, syötäviä ja yhden ihan kädestä lähtevän lahjan. Pirkanmaan tietäjät toivat paketit, kuten kuvaan sopii, idän tähteä seuraten ja hieman hämäläisellä vauhdilla. Se oli se joulun toinen tuleminen! 'Dives est cui tanta possessio est, ut nihil optet amplius -Rikas on sellainen, joka omistaa niin paljon ettei toivo yhtään enempää'. Näin ilmaistuna olin köyhä. Jouluköyhäkin. Toivelistani tuli kuulluksi ja nyt toivon, ettei kukaan köyhtynyt sen edessä. Pari toivetta jäi itämään tulevallekin kierrokselle eli rikastumista odotellessa ;)

Tässä vuosien saumakohdassa haluan toivottaa kaikille teille vireää, virkistävää, vinkeää, vihannoivaa sekä viitseliästä vuotta 2015!! Vilpoisan virttynyt saa jäädä ja viisaan viheriöivä versoa vapaasti.

Joulu on jo ovella

Aatonaattoa!
Lainaus taloustieteilijä Roger W. Babsonilta: 'Minä voin muuttua tunnissa kaikkein sinisilmäisimmäksi optimistiksi.' Metamorfinen itseoivallus on kirjattu vuonna 1954. Jos kuitenkaan kaikilta ei onnistu joulun ihmeisiin pää edellä sukeltaminen tai lapsuuden utopiaan kaivautuminen, toivon, että jokainen saa, voi ja rohkenee viettää itsensäoloisen, -kokoisen ja värisen juhlan! Sinisilmin, silmät kiinni, ihan sikkuralla taikka silmästä silmään. Toivottavasti silmin nähden riemuiten.

Juhlan perusta on muualle kuin kermatainnutetuissa sosejuureksissa, joulukankussa tai lahjontakilvassa. Älkää siis sahatko sahanpuruja! Etsikää, mahdollistakaa ja löytäkää ydinpuuta. 'Gloria in excelsis Deo! -Kunnia Jumalalle!'.

Toivotan jokaiselle levollista Vapahtajan syntymäjuhlaa! Yhdessä ja erikseen.

Sillä aikaa, kun sisko ponin osti

Ihaaa ja muut mukavat!

Niin-in. Sillä aikaa, kun oma sisko muotoiluvalion osti, minä ehdin lueskella. Totta molemmat puolet. Täysin subjektiivisen kirjamaun mukainen opuslistaus keskivertoa paremmista kirjoitelmista. Joulun ajan iloksi, lukupaloiksi tai muuten vain lehteiltäviksi. Ottakaa, lukekaa ja viihtykää!


* Edmund De Waal; Jänis jolla on meripihkanväriset silmät. Suku- ja kulttuurihistoriaa.

* Jayne Anne Phillips; Murhenäytelmä. Amerikan Auervaaraa.

* Haruki Murakami; Värittömän miehen vaellusvuodet. Itsestä ja ystävyydestä.

* David Nicholls; Varamies. Romanttista hattaraa antiromeon ohjelmistosta.

* Malcolm Mckay; Lewis Winterin on kuoltava. Vain vihjeen verran parempi perusdekkari.

* Daniyal Mueenuddin; Hunajaa ja tomua. Nimensä veroinen yhteiskuntakuvaus.

* Jeannette Walls; Lasilinna. Kirja päin perhettä.

* Cilla Börjlind; Nousuvesi. Soljuva perusdekkari naapurimaasta.

* Ali Shaw; Tyttö joka muuttui lasiksi. Rakkaustarina maagisella realismilla.

* Kate Atkinson; Elämä elämältä. Vaihtoehtohistoriaa.

* Jhumpa Lahiri; Tämä siunattu koti. Ehdottomasti parempi novellikokoelma.

* Joël Dicker; Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Se totuus on siellä jossakin.

* Donna Tart; Tikli. Järkelemäisen hyvä.

* Lena Andersson; Omavaltaista menettelyä. Taidokas ihmissuhdekuvaus.


Kyllä minäkin muoviponin haluaisin (siskolla on jo). Jo vain! Olisi tässäkin taloudessa joku, jolla on leveämpi takamus kuin minulla. Se on se suurklassikko! Se Poni.

Ajan avaruus

Adventin aikaa ja itsellistä itsenäisyyden jatkoa!

'Adventus Domini -Herran tuleminen'. Kuinka moni teistä valmistautuu juuri näinä hetkinä tai tulevina viikkoina joulun sijaan Herran tulemiseen? Aivan niin. Uskoitteko, että nyt minä ryhdyn saarnaamaan?! Enhän minä vielä. Adventti tosiaan on joulun odottamista ja siihen valmistautumista. Focus tosin on muualla kuin mainoskuvastojen lehdillä tai tavaroiden taivaassa.

Viime viikolla alkoi uusi kirkkovuosi. Olimme mukana laulamassa Hoosiannaa. Tänään, toisena adventtisunnuntaita, julistetaan Jeesuksen toista tulemista kirkkaudessaan. Kolmas adventti on omistettu Johannes Kastajalle ja neljäntenä joulun ajan sunnuntaina muistetaan Neitsyt Mariaa, Herran äitiä. Uuden kirkkovuoden toisella viikolla haluan vanuttaa aikaa. Hangata vähän nukkaa pintaan -kestää se kulutusta! Vuosi on aika, jonka kuluessa maa kiertää auringon. Ympyrä (ellipsipäs), jonka piirtäminen kestää 365 tai 366 vuorokautta. Ei aika eikä vuosikiertokaan ole pelkkää linjausta. Tässäkin hetkessä olemme kiertyneet useamman eri vuoden ympärille. Aurinkovuosi, kalenterivuosi, kirkkovuosi, lukuvuosi, tilivuosi, juhlavuosi, astronominen vuosi... Jotkut ovat solmussa, toiset poissa jengoiltaan. Eräissä on liikaa kierrettä ja tyytyväiset käyvät tasaisella tahdilla. Joku hukkuu aikaan, toinen taas elää aikaansa seuraamalla. Elämää kaikki.

Aika on ulottuvuus, johon tapahtumat sijoittuvat peräkkäiseen järjestykseen jatkumoksi. Aika ilmenee menneisyytenä, nykyhetkenä ja tulevaisuutena. Aikajaksojen kulkuna, aikavälien aikamittana. Aikamoinen aikafakta. Näinhän se on, mutta jokainen tietää, että arjen tapahtumat eivät ole pelkkää jatkumoa. Kokonaisuuden voi venyttää lineaariseksi janaksi, mutta elämä on syklistä. Kiepillinen koettua, kerällinen kokemuksia, sykkyrällisiä tunteita ja puolallinen vasta puolillaan. Arkisimmatkin valinnat ovat kerroksellisia. Tässä tai nyt, eilen taikka huomenna. Aika avaraa tämä ajan avaruus. Jos vain niin haluaa.

Ajast' aikaan. Ajan hampaissa tai ajankiertoa ajatellen. Ajattomia hetkiä tähän sunnuntaihin!