Paikallisia säähavaintoja sekä voimistuvan myötätuntoista ihmissuhdevirtausta!
Kuluvan viikonvaihteen olen tahtomattani joutunut olemaan korvatodistaja. Kuuloluotauksia eri painepinnoilta ilman äänivalleja. Naapurissa rakkaus ottaa viimeisiä, kirskuvia henkosiaan. Pitkän aikavälin ennustetta ei enää ole. Vuorokauden keski(näinen)lämpötila on miinuksella. Kylmää, vaikken itse olekaan osallinen.
Lauhkeampaa ilmastovyöhykettä odotellessa sympatia-aallonkorkeus on merkitsevä. Kahden negatiivisen polaaririntaman kohdatessa ei hempeillä lempeissä pasaatituulissa. Ilmastovyöhykkeiden törmätessä leveysasteilla ei ole merkitystä. Tunteellisia myrskytuhoja raivataan itsen sisimmistä osista. Pascal!
Siksi ja juuri tämän vuoksi oli odottamattoman yltäkylläistä saada ulkomaan tuliaisiksi éclair-leivoksia! Meillä ilmanpaine-erot täytetään kermalla. Yksittäisen mittausaseman tiedot on analysoitu maistuvan ilmaviksi. Lampaan asteikolla.
Ilman paineita ilmanpaineita seuraava savolainen kiittää ja kuittaa.
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
sunnuntai 10. tammikuuta 2016
Arktinen arkipala
Sunnuntaita!
On kai sanomattakin selvää, että minulla on erinomainen pakkasen sietokyky (paitsi polvissa). Polarisoitu karhu -tasoa. Kun elohopea syvyyssukeltaan, itsellä on tehot katossa.
Käytännössä asian voi todentaa ulkoilemalla. Ulkotilakylmiö... <3. Toiset vetäytyvät vällyjen, peitteiden, patterien tai putkivuotojen alle, minä lähden huurahengittelemään ulkolaitumille.
Jos keskustassa huomaa oman bussinsa vilahtavan ohi ja seuraavan saapumista saisi odotella puolisen tuntia, niin jouksemiseksihan se menee. Toista sataa metriä länsigötanmaalaissäärillä, ylipainon, täyspitkän untuvatakin, mammamaisen käsveskan kera turvallisen kömpelöillä Kooma-kengillä... Vaiheeton siirto sarjakuvista livelähetykseen. Vuan, kovaa se lammaskin pinkoo istuttaakseen itsensä julkisen kulkuneuvon penkistöön. Todellisuudessa joku näki harmaan muumin juoksevan.
En valita, vaan välitän lämpimästi, tästä säästä! Arktinen ilmasto on aktiviteetin avain!
'Post scriptum -Kirjoittamisen jälkeen'. Kirjoitetaan lisää. Ehdin ihan hölkäten siihen linjuriin.
On kai sanomattakin selvää, että minulla on erinomainen pakkasen sietokyky (paitsi polvissa). Polarisoitu karhu -tasoa. Kun elohopea syvyyssukeltaan, itsellä on tehot katossa.
Käytännössä asian voi todentaa ulkoilemalla. Ulkotilakylmiö... <3. Toiset vetäytyvät vällyjen, peitteiden, patterien tai putkivuotojen alle, minä lähden huurahengittelemään ulkolaitumille.
Jos keskustassa huomaa oman bussinsa vilahtavan ohi ja seuraavan saapumista saisi odotella puolisen tuntia, niin jouksemiseksihan se menee. Toista sataa metriä länsigötanmaalaissäärillä, ylipainon, täyspitkän untuvatakin, mammamaisen käsveskan kera turvallisen kömpelöillä Kooma-kengillä... Vaiheeton siirto sarjakuvista livelähetykseen. Vuan, kovaa se lammaskin pinkoo istuttaakseen itsensä julkisen kulkuneuvon penkistöön. Todellisuudessa joku näki harmaan muumin juoksevan.
En valita, vaan välitän lämpimästi, tästä säästä! Arktinen ilmasto on aktiviteetin avain!
'Post scriptum -Kirjoittamisen jälkeen'. Kirjoitetaan lisää. Ehdin ihan hölkäten siihen linjuriin.
perjantai 1. tammikuuta 2016
Vuosi on vaihtunut
Iloitkaamme!
Teknistä, perin mielenkiintoista... uusi vuosi alkaa tietokoneilmoituksella: akku kannattaa ehkä vaihtaa. Minusta tuntuu, että otsastani hohtaa sama ilmoitus.
Vuoden ensimmäisenä päivänä on syytä tähyillä taustapeiliin. Sieltä näkyy kirkkaina etuvalotkin. Tämän syvällisempään kahvikuppifilosofointiin en ennen aamukahdeksaa kykene. Viisauden ystävien on tyytyminen tähän.
Vuoden 2015 joulu oli kollektiivinen ohitus. Teinin, Siskon ja minut joulufiilis jätti laiturille. Se ei saapunut. Juhla saapui. Se otettiin vastaan täysinäisin vatsoin ja toivotun tarpeelliset lahjat avattiin innokkaina. Minä näin suuren (sähkö)valon! Joulukoristeet hävisivät eilen verkkovaraston takaosiin. Eikä päivääkään liian aikaisin.
Kun muistelen muutama tunti sitten hyvästeltyä vuotta, pinnalle nousevat asuntokuviot. Olin aloittanut yksiön metsästyksen jo vuonna 2014 -ja jahtikausi jatkui. Sain todeta, että vapaat asuntomarkkinat ovat alkukantaista maastoa, opiskelija-asuntokäytännöt monopolisoituja. Muut puoliviralliset toimijat usvaisen byrokratian takana. Sumuista. Sain yksiön heinäkuussa ja kiitän siitä! Vuokrasopimus on määräaikainen ja kiroan sen!
Teini etsi koko kevään omaa alaansa (yliopistossa), muutti tilapäisesti takaisin kotiin, haki toistamiseen yliopistoon, pääsi sinne -taas, jonotti opiskelija-asuntoa, sai sen lopulta, vaihtoi kaupunkia. Viihtyy erinomaisesti! Minä elin vahvasti mukana jokaisen mutkan, kuopan, kaarteen, notkelman, viivästyksen sekä ne huippuhetket. Perin kiharainen matka Savoon. Nyt teinikunnassa kaikki on hyvin.
Gradun teon olen jäädyttänyt kokonaan. Ei kaikkein viisain ratkaisu, mutta motivoimattomana tekeminen ei vain onnistu. Syy on iso geen aiheessa, vieläkin suurempi syyllinen olen minä itse. Aiemmat valinnat eivät enää toimi, selitykset eivät ole kattavia, suunta ei ole selvillä. Yritän kuunnella itseäni, löytää ratkaisuja, omaa tietä, jotakin... Prosessi on kesken.
Loppuvuotta ovat leimanneet hiertävät, tulehtuneet ja verestävät välit Vanhempiin. Pohjimmiltaan kyse on viivästyneestä aikuistumisriitistä sekä irtautumisesta itse valituille ulapoille. Kasvun paikka useammalle. Käytännössä kuin etikkaa joisi. Karvastahan se liemi on. Olen kipuillut myös rapistuvan terveyteni kanssa. Kiertänyt tutkimuksesta toiseen. Monta väliasemaa on ohitettu pysähtymättä. Diagnostisesta päätepysäkistä ei ole vielä tietoakaan. Tautileima ei näy oirekartassa, eikä testiaikatauluissa. Vaihtoyhteyttä terveemmille arkiraiteille ei ole löytynyt. Turhauttavan turhauttavaa. Minä olen kuitenkin jo matkalla, enkä lähtölaiturilla. Iloitsen tästä riemuvirttä veisaillen!
Tottakai vuoteen mahtuu kaikkea mukavaakin. Elämän arkisia sattumia sekä Lontoon matka. Elvytin vanhan maalausharrastuksen ulkomaisen opettajan johdolla. Mikä kokemus! Toteutin pitkäaikaisen haaveen taidegrafiikan tekemisestä -se kannatti! Ilmoittauduin, hain ja tulin valituksi vaativaan vapaaehtoistoimintaan. Asia, josta olen pitänyt enemmän kuin ikänä arvasinkaan. Olen tutustunut suureen joukkoon uusia ihmisiä, löytänyt toimivia puolia itsestäni, hankkinut bussikortin, käynyt museossa ja luostarissa sekä kokenut onnistumisia ilman velvoitteita. Sokeria elämän perustaikinaan. Makeaa!
Vuodesta 2015 jäi tyhjän valju olo. Tuntui kuin kaikki olisi tapahtunut jossain muualla, joillekin muille, toisina hetkinä. En jää kaipaamaan yhtäkään takkuisen laahaavasta 365 päivästä. Toivon hartaasti, että tämä vuosi olisi onnistuneempi, kattavampi, antoisampi, sujuvampi, kivuttomampi sekä täydempi!! Samaa toivon teillekin!
Uutta kohti!
Teknistä, perin mielenkiintoista... uusi vuosi alkaa tietokoneilmoituksella: akku kannattaa ehkä vaihtaa. Minusta tuntuu, että otsastani hohtaa sama ilmoitus.
Vuoden ensimmäisenä päivänä on syytä tähyillä taustapeiliin. Sieltä näkyy kirkkaina etuvalotkin. Tämän syvällisempään kahvikuppifilosofointiin en ennen aamukahdeksaa kykene. Viisauden ystävien on tyytyminen tähän.
Vuoden 2015 joulu oli kollektiivinen ohitus. Teinin, Siskon ja minut joulufiilis jätti laiturille. Se ei saapunut. Juhla saapui. Se otettiin vastaan täysinäisin vatsoin ja toivotun tarpeelliset lahjat avattiin innokkaina. Minä näin suuren (sähkö)valon! Joulukoristeet hävisivät eilen verkkovaraston takaosiin. Eikä päivääkään liian aikaisin.
Kun muistelen muutama tunti sitten hyvästeltyä vuotta, pinnalle nousevat asuntokuviot. Olin aloittanut yksiön metsästyksen jo vuonna 2014 -ja jahtikausi jatkui. Sain todeta, että vapaat asuntomarkkinat ovat alkukantaista maastoa, opiskelija-asuntokäytännöt monopolisoituja. Muut puoliviralliset toimijat usvaisen byrokratian takana. Sumuista. Sain yksiön heinäkuussa ja kiitän siitä! Vuokrasopimus on määräaikainen ja kiroan sen!
Teini etsi koko kevään omaa alaansa (yliopistossa), muutti tilapäisesti takaisin kotiin, haki toistamiseen yliopistoon, pääsi sinne -taas, jonotti opiskelija-asuntoa, sai sen lopulta, vaihtoi kaupunkia. Viihtyy erinomaisesti! Minä elin vahvasti mukana jokaisen mutkan, kuopan, kaarteen, notkelman, viivästyksen sekä ne huippuhetket. Perin kiharainen matka Savoon. Nyt teinikunnassa kaikki on hyvin.
Gradun teon olen jäädyttänyt kokonaan. Ei kaikkein viisain ratkaisu, mutta motivoimattomana tekeminen ei vain onnistu. Syy on iso geen aiheessa, vieläkin suurempi syyllinen olen minä itse. Aiemmat valinnat eivät enää toimi, selitykset eivät ole kattavia, suunta ei ole selvillä. Yritän kuunnella itseäni, löytää ratkaisuja, omaa tietä, jotakin... Prosessi on kesken.
Loppuvuotta ovat leimanneet hiertävät, tulehtuneet ja verestävät välit Vanhempiin. Pohjimmiltaan kyse on viivästyneestä aikuistumisriitistä sekä irtautumisesta itse valituille ulapoille. Kasvun paikka useammalle. Käytännössä kuin etikkaa joisi. Karvastahan se liemi on. Olen kipuillut myös rapistuvan terveyteni kanssa. Kiertänyt tutkimuksesta toiseen. Monta väliasemaa on ohitettu pysähtymättä. Diagnostisesta päätepysäkistä ei ole vielä tietoakaan. Tautileima ei näy oirekartassa, eikä testiaikatauluissa. Vaihtoyhteyttä terveemmille arkiraiteille ei ole löytynyt. Turhauttavan turhauttavaa. Minä olen kuitenkin jo matkalla, enkä lähtölaiturilla. Iloitsen tästä riemuvirttä veisaillen!
Tottakai vuoteen mahtuu kaikkea mukavaakin. Elämän arkisia sattumia sekä Lontoon matka. Elvytin vanhan maalausharrastuksen ulkomaisen opettajan johdolla. Mikä kokemus! Toteutin pitkäaikaisen haaveen taidegrafiikan tekemisestä -se kannatti! Ilmoittauduin, hain ja tulin valituksi vaativaan vapaaehtoistoimintaan. Asia, josta olen pitänyt enemmän kuin ikänä arvasinkaan. Olen tutustunut suureen joukkoon uusia ihmisiä, löytänyt toimivia puolia itsestäni, hankkinut bussikortin, käynyt museossa ja luostarissa sekä kokenut onnistumisia ilman velvoitteita. Sokeria elämän perustaikinaan. Makeaa!
Vuodesta 2015 jäi tyhjän valju olo. Tuntui kuin kaikki olisi tapahtunut jossain muualla, joillekin muille, toisina hetkinä. En jää kaipaamaan yhtäkään takkuisen laahaavasta 365 päivästä. Toivon hartaasti, että tämä vuosi olisi onnistuneempi, kattavampi, antoisampi, sujuvampi, kivuttomampi sekä täydempi!! Samaa toivon teillekin!
Uutta kohti!
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
Joulurauhaa
Aatonaattoa!
Talvipäivänseisaus jäi taakse, joten kevätmasennus voi tulla ;)
Mummoni sanoi, että talvipäivänseisauksen jälkeen päivä pitenee kukon askeleen verran päivittäin. Isoäidille aika oli helttaveikon askel, meille muille se on minuutti. Vaan kuka nyt kelloa katsoo, jos tarjoutuu tilaisuus tutkia kanalinnun askelkuvioita.
Joulun sekä juhlan kynnyksellä toivotan kaikille 'pax vobis et pax vobiscum -rauha teille ja rauha kanssanne'. Herran rauhaa, joulurauhaa ja omaa rauhaa jokaiselle näitä kaipaavalle!!!
Talvipäivänseisaus jäi taakse, joten kevätmasennus voi tulla ;)
Mummoni sanoi, että talvipäivänseisauksen jälkeen päivä pitenee kukon askeleen verran päivittäin. Isoäidille aika oli helttaveikon askel, meille muille se on minuutti. Vaan kuka nyt kelloa katsoo, jos tarjoutuu tilaisuus tutkia kanalinnun askelkuvioita.
Joulun sekä juhlan kynnyksellä toivotan kaikille 'pax vobis et pax vobiscum -rauha teille ja rauha kanssanne'. Herran rauhaa, joulurauhaa ja omaa rauhaa jokaiselle näitä kaipaavalle!!!
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
Kuuntelette Vaivaradiota
Neljättä adventtia!
Olen tiukasti ajassa kiinni ja lainelautailen ajankohtaisuuksien harjanteilla. Just ja jotain sinne päin. Itseironia elää ja ilkamoi, kun sitä säännöllisesti ravitaan. Raapimaan ei kannata ryhtyä.
Alkupulinoiden jälkeen asiaan. Nyt muodikkaan ajankohtainen Tähtien sota -buumi innoitti kertomaan omia naamauutisia. Alkuperäisen elokuva-aallon päätösrainassa Darth Vader riisuu viime henkosillaan tumman kypäränsä ja paljastaa pojalleen todelliset kasvonsa. Olette kuviossa? Onko Anakin Taivaskävelijän kalmokasvot verkkokalvoilla?
Noh, minä näytän tätä nykyä samalta. Ai-van! Todellakin!! Värjäsin kulmakarvat häivyttääkseni pimeän uhkan eli munakoison värisiä silmänalusia. Teoriassa kympin juttu, käytännössä olen Marxin veljesten skandinaavivastine.
En ole kunnossa, mutta syytä ei tiedetä. Faktinen imperiumin vastaisku. Olen koko syksyn sekä (alku)talven kiertänyt erilaisissa kokeissa, kuvauksissa ja testeissä. Olo on toisinaan ollut kuin kloonien hyökätessä. Selitys veriarvoille sekä nivel- ja selkärankatulehduksille on jossain galaksin syvissä osissa, siellä mistä lääkärit eivät ole sitä löytäneet. Jonotan yhä uusien lisätutkimusten lisätutkimuksiin... Jatkuva odottelu on arkista shitin kostoa. Haiseva juttu. On päiviä, jolloin on kivuliasta olla minä. Uuden toivon voimalla odottelen kattavaa diagnoosia, jotta savolainen lammasjedi voisi tehdä notkean paluun. Voima olkoon kanssani!
Vaivaradio päättää lähetyksensä tähän. Jään kuuntelemaan Voiman heräämistä...
*
Vinkkaus:
Joulun välipäivien ja vuodenvaihteen välissä ehdin Teinin kanssa eläviin kuviin. Luonnollisesti kävimme katsomassa Star Wars: The Forse Awakens -elokuvan. Vanhat tähdet (mm. Harrison Ford, Carrie Fisher& C-3PO) siivittävät uusien kykyjen (esim. Daisy Ridley, John Boyega& BB8) rinnalla katsojan kaukaiseen galaksiin. Voima herää lähes itsestään. Asiaan vihkiytymättömien kannattaa katsoa edelliset osat pohjalle. Pääsee ketterämmin vitsien jäljille. Elokuvaa -suosittelen!
Olen tiukasti ajassa kiinni ja lainelautailen ajankohtaisuuksien harjanteilla. Just ja jotain sinne päin. Itseironia elää ja ilkamoi, kun sitä säännöllisesti ravitaan. Raapimaan ei kannata ryhtyä.
Alkupulinoiden jälkeen asiaan. Nyt muodikkaan ajankohtainen Tähtien sota -buumi innoitti kertomaan omia naamauutisia. Alkuperäisen elokuva-aallon päätösrainassa Darth Vader riisuu viime henkosillaan tumman kypäränsä ja paljastaa pojalleen todelliset kasvonsa. Olette kuviossa? Onko Anakin Taivaskävelijän kalmokasvot verkkokalvoilla?
Noh, minä näytän tätä nykyä samalta. Ai-van! Todellakin!! Värjäsin kulmakarvat häivyttääkseni pimeän uhkan eli munakoison värisiä silmänalusia. Teoriassa kympin juttu, käytännössä olen Marxin veljesten skandinaavivastine.
En ole kunnossa, mutta syytä ei tiedetä. Faktinen imperiumin vastaisku. Olen koko syksyn sekä (alku)talven kiertänyt erilaisissa kokeissa, kuvauksissa ja testeissä. Olo on toisinaan ollut kuin kloonien hyökätessä. Selitys veriarvoille sekä nivel- ja selkärankatulehduksille on jossain galaksin syvissä osissa, siellä mistä lääkärit eivät ole sitä löytäneet. Jonotan yhä uusien lisätutkimusten lisätutkimuksiin... Jatkuva odottelu on arkista shitin kostoa. Haiseva juttu. On päiviä, jolloin on kivuliasta olla minä. Uuden toivon voimalla odottelen kattavaa diagnoosia, jotta savolainen lammasjedi voisi tehdä notkean paluun. Voima olkoon kanssani!
Vaivaradio päättää lähetyksensä tähän. Jään kuuntelemaan Voiman heräämistä...
*
Vinkkaus:
Joulun välipäivien ja vuodenvaihteen välissä ehdin Teinin kanssa eläviin kuviin. Luonnollisesti kävimme katsomassa Star Wars: The Forse Awakens -elokuvan. Vanhat tähdet (mm. Harrison Ford, Carrie Fisher& C-3PO) siivittävät uusien kykyjen (esim. Daisy Ridley, John Boyega& BB8) rinnalla katsojan kaukaiseen galaksiin. Voima herää lähes itsestään. Asiaan vihkiytymättömien kannattaa katsoa edelliset osat pohjalle. Pääsee ketterämmin vitsien jäljille. Elokuvaa -suosittelen!
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
No onkos tullut talvi?
Tiistaita!
Talvesta ei tunnu olevan tietoakaan. Silti pukeudun toppatakkiin...
Ilmastomuutokseen tai lahjottuun joulupukkiin uskomattomat katsokaa ulos. Muut saattavat viihtyä näitä elokuvia katsellen.
* Cinderella. Uutuusversio klassikosta. Lavasteet, puvustus ja näyttelijät ovat karkkia silmille.
* Paddington. Sympaattinen karhu seikkailee Lontoossa. Marmeladipintainen hyväntuulisuus.
* Late Lammas -elokuva. Farmari menettää muistinsa, joten lammaskatraalla on edessään pelastusoperaatio.
* The Lego Movie. Taipuu ne kantikkaat muovipalaset elokuvaksikin.
* Ponyo rantakalliolla. Ihana animaatio, hurmaavan ärsyttävä musiikki.
* Big Hero 6. Emotionaalinen robotti saa sankarin veljen elämään.
* Croodit. Muinaishistoriallinen perhekuvaus. Muutos on väistämättömyys.
* Kätyrit: paluu alkuun. Pienet keltaiset soikiot omassa elokuvassaan. Pahisten palvelu on haastavaa.
* Inside out -Mielen sopukoissa. Perhe muuttaa työn perässä toiseen kaupunkiin. Tunteet ottavat vallan. Huumoria monelta tasolta.
Talven taikaa eli simsalabim ja sohjosta sateeseen!
Talvesta ei tunnu olevan tietoakaan. Silti pukeudun toppatakkiin...
Ilmastomuutokseen tai lahjottuun joulupukkiin uskomattomat katsokaa ulos. Muut saattavat viihtyä näitä elokuvia katsellen.
* Cinderella. Uutuusversio klassikosta. Lavasteet, puvustus ja näyttelijät ovat karkkia silmille.
* Paddington. Sympaattinen karhu seikkailee Lontoossa. Marmeladipintainen hyväntuulisuus.
* Late Lammas -elokuva. Farmari menettää muistinsa, joten lammaskatraalla on edessään pelastusoperaatio.
* The Lego Movie. Taipuu ne kantikkaat muovipalaset elokuvaksikin.
* Ponyo rantakalliolla. Ihana animaatio, hurmaavan ärsyttävä musiikki.
* Big Hero 6. Emotionaalinen robotti saa sankarin veljen elämään.
* Croodit. Muinaishistoriallinen perhekuvaus. Muutos on väistämättömyys.
* Kätyrit: paluu alkuun. Pienet keltaiset soikiot omassa elokuvassaan. Pahisten palvelu on haastavaa.
* Inside out -Mielen sopukoissa. Perhe muuttaa työn perässä toiseen kaupunkiin. Tunteet ottavat vallan. Huumoria monelta tasolta.
Talven taikaa eli simsalabim ja sohjosta sateeseen!
sunnuntai 1. marraskuuta 2015
Yhdennennentoista ensimmäinen
Mainiota marraskuuta!
Vanhastaan vanhahtava ilmaus 'marras' ilmaisee kuollutta, kuolevaa, kuoleman ennettä tai vainajaa. Miten eläväinen kuukausi meillä onkaan edessä! 'Nomen est omen -Nimi on enne'. Enteistä viis, marraskuu on mahdollisuuksia täynnä!
Tällä viikolla vietettiin Naisten Palkkapäivää. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota naisten ja miesten väliseen palkkaeroon. Loppuvuoden naiset saavat tulla toimeen pelkillä henkisillä eväillä. Ehtaa rehtiyttä vai reunaehtoja? Naisille marraskuinen tilipussi on todella vainaa. Kuinka monen perheen (yksikön) talous todella kestäisi, jos naisen palkka jäisi saapumatta kahdelta kuukaudelta? Palkkaero on kuin marraskasvi, joka käyttää ravinnokseen hajoavia orgaanisia aineita. Mädänsyöjä!
Sukupuolten välisen palkkaeron vuoksi naisilta evätään vajaat 20 senttiä jokaisesta ansioeurosta. Toimisiko toisinpäin vai toimittaisiinko toisin? Yhä useampi nuori, opiskelija, sijainen tai kausityöntekijä jää palkkaamatta. Työttömien työllistyminen takkuaa vuodenajoista huolimatta, mutta työuupuneiden määrä on kasvussa. Sukupuoleen katsomatta. Ongelma ei siis ole vain uloimmissa pintaosissa, vaan hyvin syvällä työn (ja yhteiskunnan) rakenteissa.
Epäkohdista eteenpäin. Lepopäivänäkin!
*
Vinkkaus:
Kävin jo tovi sitten elokuvissa katsomassa toimintaleffan Sicario. Nuori FBI-agentti (Emily Blunt) aloittaa miesvaltaisessa ryhmässä erikoistehtävän, jonka tarkoituksena on huumekartellin murtaminen. Elokuva on nopeatempoinen, intensiivinen ja raaka yhteiskunnallinen kuvaus. Benico Del Toro ja Josh Brolin istuvat erinomaisesti maskuliinisiin rooleihinsa. Suosittelen leffaa realistisempien toimintarainojen ystäville sekä heille, jotka eivät kaipaa yliviivaustussia.
Vanhastaan vanhahtava ilmaus 'marras' ilmaisee kuollutta, kuolevaa, kuoleman ennettä tai vainajaa. Miten eläväinen kuukausi meillä onkaan edessä! 'Nomen est omen -Nimi on enne'. Enteistä viis, marraskuu on mahdollisuuksia täynnä!
Tällä viikolla vietettiin Naisten Palkkapäivää. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota naisten ja miesten väliseen palkkaeroon. Loppuvuoden naiset saavat tulla toimeen pelkillä henkisillä eväillä. Ehtaa rehtiyttä vai reunaehtoja? Naisille marraskuinen tilipussi on todella vainaa. Kuinka monen perheen (yksikön) talous todella kestäisi, jos naisen palkka jäisi saapumatta kahdelta kuukaudelta? Palkkaero on kuin marraskasvi, joka käyttää ravinnokseen hajoavia orgaanisia aineita. Mädänsyöjä!
Sukupuolten välisen palkkaeron vuoksi naisilta evätään vajaat 20 senttiä jokaisesta ansioeurosta. Toimisiko toisinpäin vai toimittaisiinko toisin? Yhä useampi nuori, opiskelija, sijainen tai kausityöntekijä jää palkkaamatta. Työttömien työllistyminen takkuaa vuodenajoista huolimatta, mutta työuupuneiden määrä on kasvussa. Sukupuoleen katsomatta. Ongelma ei siis ole vain uloimmissa pintaosissa, vaan hyvin syvällä työn (ja yhteiskunnan) rakenteissa.
Epäkohdista eteenpäin. Lepopäivänäkin!
*
Vinkkaus:
Kävin jo tovi sitten elokuvissa katsomassa toimintaleffan Sicario. Nuori FBI-agentti (Emily Blunt) aloittaa miesvaltaisessa ryhmässä erikoistehtävän, jonka tarkoituksena on huumekartellin murtaminen. Elokuva on nopeatempoinen, intensiivinen ja raaka yhteiskunnallinen kuvaus. Benico Del Toro ja Josh Brolin istuvat erinomaisesti maskuliinisiin rooleihinsa. Suosittelen leffaa realistisempien toimintarainojen ystäville sekä heille, jotka eivät kaipaa yliviivaustussia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)