Marssitaanko?

Päivee!
Sitä marssitaan jo maaliskuuta. Pyörin tänään pientä ympyrää. Ei pyörrytä.

Teknologian, tieteen ja tietämisen aikana elämme kuitenkin tiukasti pakana-aikaa. Jo vain! Meidän kuukausien& viikonpäivien nimet ovat suoraan antiikin Roomasta taikka muinaisilta germaaneilta. Kukas nyt onkaan nykyaikainen, ajanhermolla? Uusi uljas ihminen on omistanut maaliskuun sotaisalle Mars -jumalalle. Toiveikkaan torstain viikinkien Thor -ylijumalalle. Ehkä ihminen on kaivannut jumalallista voimaa arkeensa. Oli se jumallisuus sitten patsastelussa taikka pohjoisissa uskomuksissa.

'Nam quae Mars aliis, dat tibi regna Venus -Sillä valtakuntia suo muille Mars, mutta sinulle niitä antaa Venus'. Toiset hankkivat maa-alueensa ja valtakuntansa rajat sotimalla. Taktisemmat solmimalla oivallisia avioliittoja. Hippihokema 'make love not war' on hiukan kauempaa kuin 1960 -luvulta... Liittoumat ovat monenlaiset sanoi muinaisjumala kun ammattiyhdistysmiehellä taivaankantta pyyhki ;) Kalenterinpalvojat miettikää sivujen välissä mitä palvelette, minkä puoleen käännytte ja missä ajassa mennäänkään. Ajanhenki on... muinaisuudessa? Ajassa ennen ajanlaskua? Ajattelussa!

Leppoisaa päivää tässä hetkessä! Laitumellinen lammas huikkaa: Ottakaa aika haltuunne ja tehkää päivästänne tämänhetkinen.

*
Vinkkaus:
Ranskalaisen Grégoire Delacourt'in kirja Onnen koukkuja on kertomus keski-ikäisestä Joselynista. Nainen omistaa pienen lankakaupan, pari ystävää, kaksi aikuista lasta ja etääntyneen aviomiehen. Kaikki on periaatteessa hyvin. Arki on pienieleistä, unelmat kovin käytännönläheisiä. Sitten nainen voittaa lotossa miljoonapotin. Kirja kyselee perin ranskalaiseen tapaan mikä on onnea, mikä saa ihmisen tyytyväiseksi, mikä on onemme hinta. Teos on kelpo lukupala. Itsehoito-oppaaksi liian pessimistinen, mieleenpainuvaksi romaaniksi turhan siloiteltu. Eurooppalaisen ajattelun ystäville tai onnen koukuttamille.