Heipä hei!
Täällä taas. 'Amici, diem perdidi! -Ystävät, olen hukannut päivän!' Näin kerrotaan vaikeroineen keisari Tituksen. Hyväntahtoisuudessaan hän piti päivää piloille menneenä, ellei edes yksi hänelle esitetyistä anomuksista mennyt läpi. Kuulettehan tekin kuinka suomalaisissa leimatoimistoissa tädit ja kiintiösetä nyyhkien vaikertavat omaa hyvää tahtoaan? -En minäkään.
Itse voin todeta, toverit, olen hukannut koko syyskuun. Kuukausi meni enemmän ja tuskallisesti nahkoiksi. Toipilas -piletti on jo kompostoitu eli kunnossa ollaan kursittuna, kasattuna ja kuorittuna. Olé, olé, olé! Vaikka syyskuu menikin parannellessa saksikäsi-Edwinan silppurimaisen suikaloinin jälkiä, ei se arkea estänyt. Gradu on hengissä ilman elvytystä, kirppiksiä on koluttu, vanha hammaskin sai uuden paikan ja löytyipä sopiva talvitakkikin. Hallelujah kausiale! Eikä nykypalttoo ole se Joulupukin entinen rekipeitto (nykyinen entinen sitä oli -phyi& pyllistys mikä vettynyt kauhistus). Hallelujah toistettuna!
Että näin. Seuraavalla kerralla asiaan päin. Lupaan!
Kyllähän uudessa talvikoltussa ja kirppistelyssä on asiaa yllin kyllin! Itse en ole paljon kirppareille kerennyt enkä uutta talvitakkiakaan löytänyt, vaikeeta on. Onneksi joulukuu, veronpalautukset sekä joulu siintävät jo silmissä :)
VastaaPoista