sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Aika on puolellamme

Tammikuuta toverilliset!

Lumeton talvi sopii mainiosti pyöräilijälle. Fakta. Mustan synkeä ja vetisen auringoton kaamos ei sovellu mielialakeskukselleni. Olo on kuin karhulla: tekesi mieli syödä itsensä raukeaksi ja kellahtaa mahansa viereen talviunille. Herätä ennen helteitä nauttimaan kevään valoenergiasta. Arkisena tosiasiana, olen hereillä.

Tulevaan ei näe, nykyinen on liian liki, joten katsellaan menneeseen. Siitä voi kuulema oppia -enpähän tiedä. Viime vuosi oli jotenkin hiutuvan valju. Kuin olisi uinut haaleassa vedessä: kastui muttei lämmennyt eikä virkistynyt. Toki asioita tapahtui ja niitä laitettiin tapahtumaan sattumien vilistäessä padan pinnalla, mutta silti... Välivuosi! Siinä kiteyttäen koko edellisen vuoden fiilikset. Ravistellen entisen tuhkia harteilta, on puhdistavaa vaihtaa uuteen kalenteriin.

En ennusta, en edes säätä tai sammakoita. Minä tiedän. Tämä vuosi tulee olemaan suurten muutosten (mittakaava sovellettu meidän arkiasteikolle) vuosi. Se tuntuu jo ensimmäisissä päivissä. Teini kirjoittaa ylioppilaaksi, kiertää Eurooppaa, hakee opiskelemaan ja suurella todennäköisyydellä saa opiskelupaikan. Minä yritän päästää irti. Totisena yrityksenäni on saada gradu ja ne kolme tenttiä kasaan, valmistua, tehdä tilaa arkiyllätyksille, työllistyä... Ja jättää saumaa sattumalle. Sillä mikään ei ole niin hyvin suunniteltu kuin suunnittelematon (jyvänen sumean logiikan laarista). Aika näyttää miten savolaiselle käy. Se ei teille näy, mutta minä hymyilen kuin Avaruuskatti (kts. Tohtori Sykerö).

Näissä lievästi apokalyptisista tunnelmista on paljastavaa siirtyä takaisin tähän hetkeen. Tarkoittaahan sana 'apokalypsis' kirjaimellisesti verhon nostamista tai poistamista. Kukkuuu! Salaisuuden taikka ilmestyksen paljastumista. Hui säi säi! Istuu kuin ikiaikainen ennustus vuoden alkuun. Tästä jatketaan.

*
Vinkkaus:
Tuoreen vuoden aloitteluun sopii uutuusleffa Walter Mittyn ihmeellinen elämä. Beigensävyistä arkea tallaava Walter (Ben Stiller) vaipuu usein seikkailullisiin päiväunelmiin. Työpaikan rakennemuutos tömäyttää miehen todellisuuteen. Walter lähtee etsimään kuuluisan valokuvaajan (Sean Penn) kadonnutta otosta. Matkaan häntä siivittää työtoveri (Kristen Wiig). Elokuva on hyväntuulinen, inspiroiva, vauhdikkaan luottavainen sekä kaartavan humoristinen. Ponteva leffa tuuppaa katsojaa kohti hänen elämänsä todellisuutta pelkän haaveilun sijaan. Asiathan tapahtuvat kuitenkin elävässä elämässä, eläen ne todeksi. Kuinka täydesti, se on jokaisen omalla vastuulla. Vinkkaan rohkeille, rohkaistuville, humoristeille, unelmoiville ja uskalttautuville. Ei tuiman vakaville.

2 kommenttia:

  1. Minä tunnen myöskin luissani ja ytimissäni että tämä vuosi tarkoittaa irtiottoja, henkistä kasvua ja itsensä löytämistä. Vuoden alku lupailee jo hyvää, vaikkakin rankkaa tulevaa. Tosin mitään ei saa, ellei tee töitä sen eteen.
    Tästä se lähtee, teillä ja meillä!

    VastaaPoista
  2. Myötätuulista vuotta sillekin suunnalle - pidä lippa korkealla :)!

    VastaaPoista