perjantai 1. lokakuuta 2010

Saavillinen arkea

Tervehdys!
Penni Soikean lähisukulainen ja häneen läheisesti roikkumaan kiinnitetty Iso-Gee täällä tänään. Viikon viimeisiä rippeitä viedään ja minä aion osallistua perjantaitalkoisiin myös. Pureskelen norsua.

Kun professori antoi tämän Iso-Geen aiheen, luulin saaneeni saavillisen vettä. Nyt kun olen haalinut pohjaksi kirjallisuutta ja aikaisempia tutkimuksia, huomaan saaviin sukeltamisen sijaan uivani meressä! Vetiset paikat. Voisin väittää tämän savolaisen lampaan olevan myrskyn ratsastaja. Minulla on kolme vaihtoehtoa: uida, niellä tai hukkua. Ajatuksetkin aaltoilevat, mutta pärskimisen, vetistelyn ja uppopalloilun jälkeen päätin uida. Pinnalla ollaan, vaan ranta on hukassa.

Viikkoni on siis ollut hyvin teoreettinen, akateeminen ja tieteellinen. Otsaa kivistää -jokaisessa meissä asuu sisäinen blondi. Liika pohtiminen ottaa kipeää. Olen kuitenkin saanut gradunorsuani pilkottua, mikä vaikutti alkuviikosta utopialta. Todistin arjessani, että kaikessa tekemisessä edetään kaaoksesta kosmokseen. Ultimatesukulaiseni tietysti surffaavat vastavirtaan... Ensiaskel pilkkomisen tiellä oli löytää asialliset työkalut. Radio välitti minulle jonkun kristallisen oivalluksen: Ihmisen ensimmäinen taito on oppia pitämään kiinni, loppuelämä opetellaan päästämään irti! 'Aamen -Totisesti'. Minä olen kuullut muutaman harmaaparran puhuvan asiata, mutta joku sen kuitenkin keittiöpsykologiaksi kiteytti. Minusta tuli kerralla opetuslapsi ja irrotin graduahdistuksestani.

Kun ajatuksissani tilaa vieneen elefantin kärräsi syrjemmälle, alkoi toiveikkaammat oivallukset pulputa. It's so flow. Yhtä kaikki, olen täman Iso-Gee -polkuni lähtökuopissa. Nyt vain ymmärrän olla itse kaivamatta poteroani entistä syvemmäksi. Saa sataa vaikka saavista, minä pyrin pintaan.

*
Vinkkaus:
Venyttelin eilen penniäni ja kävin tarjousnäytöksessä katsomassa uuden The Kids are all right -rainan. Kylläpä kannatti! Aikuismainen elokuva perheestä, perhe-elämän haasteista ja perheen voimasta . Näyttelijät olivat loistavia osissaan. Tarinasta löytyi juurevaa huumoria, rajoja ja rajattomuutta. Suosittelen kaikille, kaikenmallisille sekä jo kaiken nähneille. Itkemään pisti lopussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti